Sivu 1 3:sta 123 ViimeinenViimeinen
Näkyvissä tulokset 1 - 15. Tuloksia yhteensä 37.

Ketju: Kirjoituskoulu

  1. #1
    Undamned Noirre:n avatar
    Liittymispäivä
    20.2.2002
    Sijainti
    Jyväskylä
    Ikä
    28
    Viestejä
    1920

    Oletus Kirjoituskoulu

    Minä otin nyt asiakseni perustaa ketjun, jossa pidetään pientä kirjoituskoulua. En väitä, että itse olisin täydellinen kirjoittaja tai välttämättä mikään malliesimerkki hyvästä kieliopista ja oikeinkirjoituksen jalosta taidosta, mutta olen foorumeilla postauksia lukiessani huomannut joitakin toistuvia virheitä, jota tekevät teksteistä vaikealukuisia kun tietää, miten asia pitäisi olla ilmaistu. Koska kukaan tuskin tekee näitä virheitä tahallaan, käydään vähän läpi niitä että päästään niistä eroon, hmm? Eli, ensinnäkin toisen käyttäjän kirjoituksen lainaaminen.

    Kun otatte quoten toisen foorumilaisen postauksesta, tietenkin valitsette vain pätkät, joihin itse viittaatte. Näin tehdessänne joudutte useasti poistamaan kappaleita ja virkkeitä, joskus jopa pätkäisemään pienen palan keskeltä pitkää lausetta erilleen. Tällaisissa tapauksissa ilmaisette, että quote on pelkkä osanen kokonaista virkettä seuraavalla tavalla:

    Lainaus Alunperin kirjoittanut esimerkki
    --mutta pääpointtini on nyt kuitenkin se, että vanhan testamentin puolelta löytyvässä Ruutin kirjassa annetaan selkeästi ymmärtää, että Raamattu ei misään nimessä vannota pysymään leskenä loppuelämäänsä jos oma puoliso kuolee: uudelleen saa mennä naimisiin.
    Eli -- (kaksi viivaa) merkitsee sitä, että nyt on jäänyt jotain tästä kohtaa pois. ... (kolme pistettä) ei aja samaa asiaa! Niillä on suuri merkitysero! Kolme pistettä (joiden käyttämistä ylipäätänsä suosittelen välttämään kuin vesikauhuista koiraa ihan jo siitä syystä, että teksti alkaa helposti laahaamaan niiden liiallisen käytön takia) tarkoittaa sitä, että ajatus ikäänkuin jää leijumaan ilmaan. Eli esimerkiksi keskustelua kirjoittettaessa:

    Lainaus Alunperin kirjoittanut esimerkki
    "Oletko nyt aivan varma tästä, Anna?" Tuomo kysyi kurtistaen kulmiaan.
    "Voiko mistään olla enää varma", hymähti Anna ja jatkoi myrtyneen näköisenä, "voimme vaikuttaa itse niin harvaan asiaan..."
    "Mutta valkoisen sohvan ostaminen on silti mieletöntä, kun meillä on kolme mustaa koiraa!" huudahti Tuomo äreästi.
    Tässä esimerkissä Annan kommentti jää siis tavallaan kaikumaan. Seuraavassa esimerkissä Tuomo keskeyttää Annan:

    Lainaus Alunperin kirjoittanut esimerkki
    - Oletko nyt aivan varma tästä, Anna?
    - Voiko mistään olla enää varma, voimme vaikuttaa itse niin harvaan asiaan--
    - Mutta valkoisen sohvan ostaminen on silti mieletöntä, kun meillä on kolme mustaa koiraa!
    Viivat siis ilmaisevat siis sitä, että Anna ei saanut puhua loppuun, hänen virkkeestään jäi puuttumaan jotain koska Tuomo keskeytti hänet. Muistetaan tämä seuraavalla kerralla kun kirjoitetaan, eikös?

    Ylemmät esimerkit sivusivat myös keskustelun kirjoittamista yleensä. Eli proosatekstiä tuotettaessa on suositeltavaa, että hyödynnätte joko lainausmerkkejä tai repliikkiviivoja, ja säilytätte valitsemanne tyylin kulloisenkin kirjoituksen loppuun saakka. Joissakin vanhemmissa kirjoissa saatatte törmätä >>-merkinnällä erotettuihin repliikkeihin, mutta tapa on jokseenkin vanhanaikainen ja sitä kannattaa välttää.


    Kappalejako on myös olennainen osa kirjoituksen luettavuutta. Kappaleitten pituudessa tulisi pyrkiä jonkinlaiseen suhteellisuuteen, vaikka on toki monille (asia)teksteille yleistä, että ensimmäinen ja viimeinen kappale ovat muita lyhyempiä. Kappalejaon suhteellisuus koskee kuitenkin kaikenlaisia tekstejä. Myös proosassa samat säännöt pätevät, minkä huomaatte kyllä jos tarkkailette lukemaanne kirjallisuutta. Kappaleet asiateksteissä käsittelevät aina yhtä asiakokonaisuuden osasta kerrallaan, joten miettikää, onko kappaleellanne oma pieni teemansa kokonaisuuden sisällä. Proosatekstissä puolestaan lukujen tulisi viedä päätökseen jokin tilanne tai vaihe - kappaleiden jaottelun lukujen sisällä proosakirjallisuudessa onkin sitten hankalempaa ja varsinaisia nyrkkisääntöjä ei ole. Tärkeäksi kappale- ja lukujako tulee varsinkin internetissä, jossa pitkiä tekstejä pitää lukea ruudulta yhtäjaksoisesti. Suosittelisin siis henkilökohtaisena neuvona, että kappaleiden sisennyksen sijasta tyydytte foorumeilla tyhjään riviin niiden välillä (molempia ei käytetä samaan aikaan!). Jos mahdollista, pitkistä proosatekstejä postatessanne tarjotkaa ladattava tai tulostettava versio rinnalle - se on kohteliasta. Suosikaa .rtf-muotoa, sillä se toimii lähestulkoot kaikilla ohjelmilla, mutta sallii kuitenkin tekstin muotoilun.



    Sitten hiukan välimerkeistä.

    Eli, pistehän kuuluu virkkeen loppuun ja pilkku erottamaan virkkeessä olevia lauseita ja lauseenjäseniä toisistaan. Pilkkusääntöjä on suomenkielessä niin runsaasti, että niistä ja niitä havainnollistavista esimerkeistä saisi kirjoitettua vaikka romaanin, joten en käytä niihin nyt aikaa: suurin osa jokatapauksessa osaa säännöt pääpiirteittän jo kielikorvallaan. Jos jokin kuitenkin tuntuu epäselvältä, kannattaa käydä vaikkapa täällä. Yksi asia kuitenkin todettakoot: pilkun ja pisteen jälkeen tulee välilyönti.

    Välimerkkeihin voisi tuoda myös hieman vaihtelua - ystävämme, ajatusviiva, lienee monelle tuntematon kaveri. Ajatusviivaa käytetään usein tehokeinona, joten sitä ei voi viljellä kielenkäytössään aivan ylettömästi, mutta kuitenkin myös sillä on omat paikkansa. Ja ne ovat:

    • Kun halutaan osoittaa, että virkkeen lopussa seuraa jotain odottamatonta: "Onko sillä nyt niin väliä, kuka sen vessanpöntön kuuraa - kun kaikilla on kuusi tuumaa multaa nenän päällä, kellään ei ole toista paskaisemmat kädet."
    • Virkkeen sisällä erottamassa irrallisia lisiä (usein tähän tarkoitukseen käytetään tosin pilkkuja): Jotkut - kuten minä - pitävät kirjallisuutta tärkeänä.
    • Ääriarvoja, rajapaikkoja, osapuolia tai muuta vastaavaa osoittavien numeroiden ja sanojen välissä: Kerho on suunnattu 10-15-vuotiaille.
    • Ja kaksi peräkkäistä ajatusviivaa tosiaan osoittaa sen, että lainauksesta on jätetty jotain pois (esimerkit alussa).


    Huomatkaa, että ajatusviiva on pidempi kuin tavallinen väliviiva! En ole aivan varma, miten oikeanpituinen ajatusviiva tehdään näppäimistöllä, mutta monet kirjoitusohjelmat osaavat muuntaa tavallisen viivan automaattisesti ajatusviivaksi kun se vain on oikealla paikallaan. Mutta jos joskus teidän pitää kirjoittaa käsin aine, jossa puhutte vaikka äiti-lapsi-suhteesta, muistakaa, että äidin ja lapsen välillä on se pitkä suhde - siihen tulee siis pidempi viivakin.

    Kaksoispistettä käytetään puolestaan:

    • Suoraa ennen lainausta: Tiina katsoi Juhoa ja sanoi vihaisesti: "Mitä sinä siinä vielä seisot? Painu matkoihisi siitä!"
    • Ennen irrallista selitystä, täsmennystä tai perustelua (voidaan korvata jollain selittävällä sanalla: kuten tai esimerkiksi): Optimistin vastakohta on pessimisti, jonka mielestä se, mikä voi mennä pieleen, aina myös menee pieleen. Hän on usein oikeassa: antaahan Murphyn laki hänelle täysimittaisen tukensa.


    Puolipistettä ( ; ), joka on pistettä heikompi mutta pilkkua voimakkaampi erottaja, käytetään puolestaan:

    • Rinnasteisten elementtien välissä. Usein erottaa virkkeiden veroisia ilmauksia, joiden yhteyttä halutaan korostaa: Kirjallinen ilmaisu ei kuitenkaan häviä mihinkään; päinvastoin, sen merkitys korostuu verkossa, koska lähes kaikki verkkoviestintä on kirjallista.
    • Joskus pilkun tilalla luetelmissa ja laajoissa rinnastuksissa: Nuorilla oli ratkaistavana vielä monta ongelmaa. Heidän olisi hankittava asunto, ksoka vanhempien luona ei tila riitä; opiskelupaikkakin pitäisi varmistaa, eihän kirjoittaminen useinkaan elätä.




    Muistetaan myös kielellisestä vaihtelusta, mikä koskeekin nyt sitten lähinnä tätä proosapuolta.

    Eli, kun haluatte hioa tekstejänne ja postauksianne kohti "kielellistä täydellisyyttä", teidän täytyy tutustua muuhunkin kuin perinteisiin pää- ja sivulauseisiin. Eihän niillä pärjää vieraissakaan kielissä, ja oman äidinkielensä hiominen on sentään hiukan helpompaa kuin täysin toisen kielen opettelu, vai kuinka? Kuitenkin kohtuus kaikessa - esimerkiksi lauseenvastikkeiden idea ei ole tehdä virkkeistä Niilin pituisia, vaan sujuvampia, vaihtelevampia ja sopusuhtaisempia. Ja vertauskuvista sekä metaforista puheenollen: kannattaa välttää kuluneita fraaseja ja tylsiksi käyneitä ilmauksia. Eli kenenkään ei pitäisi enää "nukkua kuin tukki" tai "kuorsata kuin karhu". Tietysti näilläkin vertauksilla saattaa olla paikkansa proosassa (esimerkiksi hahmojen vanhanaikausuuden tai iän korostamisessa kun ne ujutetaan heidän keilenkäyttöönsä), mutta yleensä on kannattavampaa keksiä uusia ja tuoreita ideoita. Miettikää, puhuisiko teidän hahmonne tosiaan järjettömän hyvästä - ehkä hän sanoisikin aivan päinvastoin ja puhuisi järjellisen hyvästä? Tai välttäisikö hahmosi inhottavaa asiaa tosiaan kuin ruttoa, vai pelkääkö hän kenties enemmän hämähäkkejä? Vertauskuvat ja metaforatm, joita hahmonne käyttävät, kertovat heistä paljon!


    Lyhenteet ja sivistyssanat

    Lyhenteet ovat usein asiateksteille tyypillisiä, mutta jos pärjää ilman, aina vain parempi. Ainakin ylioppilaskirjoituksissa niistä nimittäin sakotetaan. Lyhenteet pitää tiestysti tuntea, jotta osaa purkaa ne niihin törmätessään, mutta ilman välttämätöntä pakkoa on aina parempi kirjoittaa ihan kokonaisia sanoja. Sitten, jos joudutte laatimaan lehteen ilmoituksen henkilökohtaista-palstalle ja maksatte jokaisesta kirjoituksesta, se on asia erikseen Suuri määrä lyhenteitä tekee myös tekstistä kamalaa luettavaa, kuten seuraava erittäin kärjistetty esimerkki osoittaa:

    Lainaus Alunperin kirjoittanut esimerkki
    Imho esim. sellainen bbq-meininki evvk.
    Toinen luku ovat sitten sivistyssanat. Sivistyssanojen tarkoitus on usein yksinkertaistaa pitkä asia yhteen sanaan tai lauseeseen, ja tietyissä tilanteissa niiden käyttäminen varmasti vie viestin perille ymmärrettävämmässä muodossa. Mutta sivistyssanojen viljeleminen niiden sivistyksellisyyden tähden on merkityksetöntä - jos sanalle on olemassa saman asian ajava, selkeän suomenkielinen ja ymmärrettävä termi, kannattaa käyttää sitä. Turha sivistyssanojen heittely antaa usein myös sellaisen kuvan, että halutaan kuulostaa fiksummilta kuin ollaankaan - mitä tosin voi käyttää jälleen hyväkseen proosatekstissä, kun rakentaa jonkin turhantärkeän hahmon persoonaa dialogin kautta. Mutta koska me emme halua kuulostaa turhantärkeiltä tai lähettää ihmisiä koko ajan pläräämään sivistyssanakirjaa, me pysymme järkevässä määrin erossa sivistyssanoista, eikö niin?









    ///Muotoilin asiani hiukan ystävällisemmin nyt ilman kynsiä ja hampaita. Lisäsin myös hiukan niitä esimerkkejä ja selitystä ylipäätänsä. Niin ja noista proosatekstiä käsittelevistä kohdista: pohjaan esitetyt näkemykset Dianne Doubtfiren Aiotko kirjoittaa romaanin?-teokseen. Muuta kirjallisuutta viestin taustalla on mm. Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus - tekstinhuoltovihko.

    //Tulin siihen tulokseen, että samankaltaisuuksistaan huolimatta tämä ketju ei aja aivan samaa asiaa, vaikka hissuttelemmekin samojen aiheiden ympärillä. Otetaan me täällä kirjallisuuden puolella sitten asiaksemme proosatekstin erityispiirteet - haitanneeko tuo, että tulee samalla kerrattua hiukan Kippeä ja lisäiltyä hänen huomioihinsa. Toivon siis, että muutkaan moderaattorit eivät lukota/poista tätä.
    Viimeksi muokannut Noirre : 8.11.2005 klo 14:00:40
    "Iloiset naiset saavat miehen, vakavat naiset menevät luostariin."
    ~Larisa Renarin

  2. #2

    Oletus

    Todellakin. Se on välillä ärsyttävää lukea tekstejä, jotka ovat kirjoitettu ihan miten sattuu. Se on oikeasti ärsyttävää! Minäkään en väitä olevani kielellisesti mikään mestari, mutta väitän kuitenkin, että foorumeilta löytyy monia, jotka kirjoittavat paljon epäselvemmin ja raivostuttavammin kuin minä. Tuota quote-juttua minä en ole tullut edes ajatelleeksi, mutta en ole muistaakseni ikinä käyttänyt noita kolmea pistettä kahden viivan sijasta. Yleensä pätkin quotet vain päätemerkin (.;?;!) jälkeen, joten ei luulisi sen niin paljoa haittaavan.

    Mutta minä puolestani haluaisin saarnata kirjakielestä, isoista alkukirjaimista sekä hymiöistä (vaikka ne ei pakosti kirjoitukseen niinkään liittyisi). Mikä siinä oikeasti on niin vaikeata laittaa se iso alkukirjain sinne, mihin se kuuluu? Eli jos joku ei tiennyt, kaikki erisnimet ja virkkeet alkavat isolla alkukirjaimella. Ja sitä kirjakieltä voisi edes jotenkin opetella, sitä nimittäin on paljon mukavampi luke, kuin puhekieltä. Kirjakieltähän käytetään kirjoituksissa, puhekieltä puheessa. Ja sitten ne hymiöt. Hymiöiden liika viljely on myös erittäin raivostuttavaa. Ei niitä oikeasti tarvitse laittaa jokaisen lauseen jälkeen vähintään kolmea kappaletta. Ja vaikka niitä ei laittaisi edes montaa peräkkäin, on se silti ärsyttävää, jos niitä on neljän rivin postissa viisikin kappaletta. Niin ja myös päätemerkkien liika viljely laskee postin uskottavuutta ja mielenkiintoa huomattavasti
    Lainaus Alunperin kirjoittanut mahdollisimman ärsyttävä esimerkki
    moi mä oon uus tääl ja aattelin kertoo ittestäni . mä oon tällanen 12 vuotias poika jostai n täält korvest mut ette te haluu kuiteskaan tietää mist ku ei sil oo nii välii ku ette te sil tiedol mitää tee kuiteskaa .............. mä tykään pelata FF se on mun lempi peli oon pelannu sitä monta päivää ostin sen eile se o tosi hyvä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1 siin o hyvät hahmot mä pidän niist tosi paljo varsinki claud en muista miten kirjotetaan mut ei välii
    Oma kirjoitukseni saattaa raivostuttaa jotakuta, kun käytän sulkeita niin paljon, mutta en ole vielä ainakaan oppinut kirjoittamaan yhtä kertovia tekstejä ilman niitä.

    Huh.
    //
    Moni täällä kirjoittava ei varmaan ole vielä edes käynyt lukiota, joten kirjoitusvirheiden viljely on vielä suhteellisen luonnolista.
    Ei se ikä siinä pakosti merkitse. Kyllä täällä on monia yläasteelaisiakin, jotka kirjoittavat paremmin kuin monet aikuiset. Ja kyllä luulisi, että jo ala-asteella olisi opetettu miten pilkkuja ja pisteitä käytetään, sekä milloin on hyvä käyttää huutomerkkiä tai kysymysmerkkiä. Saati sitten milloin tulee väli tai iso alkukirjain. Ja kyllä on varmasti mainittu myös, että kirjakieltä kirjoitetaan kirjoituksissa. Tosin en minäkään aina kirjakieltä täällä höpise, mutta ne ovat yleensä olleet (tai ainakin sitä ne ovat yrittäneet olla) jonkin sortin huumoriposteja tai muuten vain jotenkin rentoja viestejä. mut ei kuiteskaan täl taval!!!!!

    Ja ymmärrän kyllä Noirren saarnaamisen tuohon sävyyn, sillä minuakin todella kyrpii kirjoitusten oikeinasun raiskaaminen (ja raiskaushan on rikos, ettäs sen tiedätte!). Minua itseäni ei henkilökohtaisesti nuo kaksoisviivojen ja puolipisteiden väärinkäyttö niin haittaa (vaikkakin niitä käyttämällä saa tekstiin paljon asiallisemman sävyn), mutta jos ei osata edes sitä välilyöntiä painaa pisteen tai pilkun jälkeen, niin se on jo hieman, öh, kömpelöä. Tosin nuorimmathan täällä foorumeilla ovat ~10 vuotiaita, mutta moni heistäkin kirjoittaa erittäin hyvin. Ja kuten jo sanottu, eihän se ikä edes pakosti mitään merkitse. Toki jos on 6 v., niin loogisesti 16 vuotias osaa silloin kirjoittaa paremmin ja värikkäämmin. Paitsi jos kyseessä on joku ihmelapsi ja täysi tumpelo.

    Ja jos noita asioita ei ole aiemmin hoksannut, niin toivottavasti nämä viestit edes auttavat jonkinlaiseen nousujohteeseen siinä kauan ja paljon jauhetussa oikeinkirjoituksessa. Enkä minä ainakaan ole henkilökohtaisesti ketään vastaan tai muuta, mutta onhan niitä viestejä paljon mukavampi lukea, kun ne ovat hyvin ja asiallisesti kirjoitettu. Saahan siinä käyttäjästäkin paljon asiallisemman ja viisaamman kuvan .

    Niin joo ja juu. Kyllähän sitä tosiaan oppii, kunhan vain kirjoittaa ja yrittää koko ajan parantaa sitä kirjoitustaan. Oli mm. minunkin postaukseni aikoinaan sellaisia parin rivin sotkuja, että niitä ei kehtaa enään edes ajatella, mutta kyllä minä mielestäni olen aika paljon kehittynyt. Älkäähän lannistuko!

    ///Ja taas edittiä...
    Lainaus Alunperin kirjoittanut Sansan... Sanniainen
    Jaa-a, kävikö mielessäkään, ettei kaikille ihmisille - tai kaikkiin tilanteisiin - yksinkertaisesti sovi kirjakieli?
    Kyllä, ja se on ihan hyväkin, kun kirjoitetaan myös niin (kuin sinä kirjoitan, viestejäsi on hauska lukea ), mutta tarkoitin lähinnä juuri sellaisia viestejä, jotka ovat kokonaan jotain Heelssinkfoorssinslangia.
    Lainaus Alunperin kirjoittanut esimerkkinä toimittakoon tämä:
    Ooksä kattonu animee??? tai lukenu mangaa? se on tosi hyvä ku niis on yleensä nii paljo huumorii ja ne o muutenkin hyvii.
    Eli ei sellainen "hassuttelu" tai rentous häiritse, mutta jos koko viesti on tuollaista yllä näkyvää soopaa, niin ei niitä kyllä mielellään lue. Kyllä nämä kaksi yleensä erottaa toisistaan.
    Viimeksi muokannut Plop : 4.11.2005 klo 21:40:42

  3. #3

    Oletus

    En nyt haluaisi vaikuttaa raivostuttavalta, mutta kuinka tarpeellista tämä on? Moni täällä kirjoittava ei varmaan ole vielä edes käynyt lukiota, joten kirjoitusvirheiden viljely on vielä suhteellisen luonnolista. Itse klikkasin linkkiä siinä toivossa että kyseessä olisi jonkinlainen yhteinen projekti tai käyttäjien toiveesta perustettu inspiroiva topikki. En väitä ettetkö olisi oikeassa ja nostaisi esiin montaa pointtia.
    Onhan niitä turhempiakin ketjuja nähty. Tuntuu vain joskus siltä että tekstin tuottaminen menee sen sisällön ohi...
    Ei siis millään pahalla.

  4. #4
    Undamned Noirre:n avatar
    Liittymispäivä
    20.2.2002
    Sijainti
    Jyväskylä
    Ikä
    28
    Viestejä
    1920

    Oletus

    Lainaus Alunperin kirjoittanut titabix
    En nyt haluaisi vaikuttaa raivostuttavalta, mutta kuinka tarpeellista tämä on? Moni täällä kirjoittava ei varmaan ole vielä edes käynyt lukiota, joten kirjoitusvirheiden viljely on vielä suhteellisen luonnolista.
    Jos on tarpeeksi vanha tullakseen foorumeille, on tarpeeksi vanha opettelemaan kirjoitustaitoa. Luultavasti moni foorumilainen ei ole koskaan kuullutkaan siitä, mikä ajatusviivan tai kahden merkitys on, mutta nythän he voivat oppia. Sitäpaitsi - moni vanhempi konkari hyppää suosiolla yli viestit, jotka on kirjoitettu huonosti (olettaen, että he moderaattorin viran puolesta eivät ole velvoitettuja lukemaan niitä). Tietysti sisältö on tärkeää, enkä mitenkään halua vähätellä sitä, mutta on aivan sama, miten hyviä pointteja kirjoitus sisältää, jos kukaan ei lue sitä.
    "Iloiset naiset saavat miehen, vakavat naiset menevät luostariin."
    ~Larisa Renarin

  5. #5
    King of all Cosmos pensu:n avatar
    Liittymispäivä
    17.5.2005
    Sijainti
    Helsinki
    Viestejä
    1392

    Oletus

    Lainaus Alunperin kirjoittanut Ploplop.. Plop
    Ja sitä kirjakieltä voisi edes jotenkin opetella, sitä nimittäin on paljon mukavampi luke, kuin puhekieltä. Kirjakieltähän käytetään kirjoituksissa, puhekieltä puheessa.
    Jaa-a, kävikö mielessäkään, ettei kaikille ihmisille - tai kaikkiin tilanteisiin - yksinkertaisesti sovi kirjakieli? Joidenkin tyyli vaan on sellainen, että otetaan asiat vähän rennommin, ja kirjoitetaan siihen malliin myös. En minäkään tykkää, jos joku kirjoittaa kokonaisen postin pelkkää slangisanastoa käyttäen, tjsp.. mutsiis, eivät nämä voorumit ainakaan mun mielestä ole sellainen paikka, jossa pitäisi kirjoittaa äidinkielen kannalta kymppiplussan arvoisia tekstejä. Joissain kohdissa on minun mielestäni ihan hyväkin kirjoittaa rennompaa tekstiä ihan tilanteen keventämiseksi. Ja joo, ei ollut mikään tarkoitus sinun kimppuusi hyökätä. No hard feelings, eh?

    Muttajuu! Muistakaahan lapset, pilkun ja pisteen jälkeen tulee väli, ja lause alkaa aina isolla alkukirjaimella! (PAITSI tietyissä erityistapauksissa, otetaan nyt vaikka esimerkiksi pH-mittari, joka kirjoitetaan aina lauseen alussakin noin.. oli pakko lisätä. ;> niinjajuu, ei sulkeiden sisälle tälläisiä romaaneja, niinkuin minä juuri nyt tein.. )
    R O Y A L R A I N B O W !
    pentsu @ deviantART



  6. #6

    Oletus

    Minun mielestäni tämä on oiva keksintö, tämä kirjoituskoulu. Luokallani on niin monta, jotka eivät osanneet ennen seiskan kevättä käyttää pilkkuja ja pisteitä oikein. Eikä osa heistä vieläkään osaa. Itse olen kuitenkin melko hyvä kirjoittamaan kieliopillisesti oikeaa kirjakieltä - vaikka onhan niitä virheitäkin joskus - mutta toisaalta kaikkiin teksteihin se ei vain sovi. Joskus voi esimerkiksi sekoittaa/yhdistää kirjakielen ja puhekielen, silti niin että sitä voi lukea ilman enempiä ongelmia.

    Esimerkiksi...
    Mä en niinku yhtää tajunnu et mitä se oikeen selitti mul, koitin vaan kattoo sillai jooooo, oon tosi kiinnostunu...
    ...tuon saisi paremmin ilmaistua näinkin:
    En ymmärtänyt mitä se oikein selitti mulle, yritin silti katsoa sitä mahdollisimman kiinnostuneesti.
    Puhekieltähän tuossa olivat "se", "mulle" ja "sitä", eivätkä ne häirinneet minun mielestäni juuri lainkaan, kun muu osa lauseesta oli kirjoitettu siistillä kirjakielellä.
    No okei, myönnänhän minä, että nuo kaksi olivat HUONOJA ESIMERKKEJÄ. Mutta tajusitte kai idean, ettei aina tarvitse kirjoittaa kirjakielellä, vaikka siitä saakin parhaiten selvää. Parhaiten minusta oppii kirjoittamaan oikein, kun:
    Lukee paljon ja katsoo kuinka muissa teksteissä on huomioitu oikeinkirjoitus. Jos lukee jotain, missä on aivan älyttömästi virheitä, alkaa yleensä vain pää särkeä.
    Kirjoittaa jollain ohjelmalla, jossa on automaattinen korjaus ja jos se ei ole mahdollista, pyytää jonkun ulkopuolisen korjaamaan tekstin. Sitten kirjoittaa sen uudelleen kiinnittäen huomiota virhekohtiin.

    Mutta tietystihän rakenne ja sisältökin on tärkeää. Liian raskasta tekstiä, jossa ei ole lainkaan kappalejakoa, ei välttämättä ala ensisilmäyksellä lukea. Liika toisto ja kuvailemattomuus tekee lukemisesta epämiellyttävää.

    Esim tässä:
    Olipa kerran iloinen poika nimeltä Matti. Eräänä päivänä iloinen poika nimeltä Matti lähti kauppaan. Iloinen poika nimeltä Matti osti kaupasta, jonne iloinen poika nimeltä Matti oli mennyt, maitoa. Iloinen poika nimeltä Matti meni kotiin iloisen pojan nimeltä Matin kaupasta, jonne iloinen poika nimeltä Matti oli mennyt, ostamansa maidon kanssa.
    Ja niin edelleen. Kannattaa käyttää synonyymeja. Synonyymit rocks \,,/ Ja sitten se aikamuoto. Ei kannata jämähtää siihen imperfektiin ("minä katsoin telkkaria"). Joskus kannattaa käyttää myös perfektiä ("minä olen katsonut telkkaria"), koska se tekee tunnelmasta erilaisen ja joissain tapauksissa vaikuttavamman. Ainakin minusta.

    No kumminkin... Teksteissä on usein juoni, joka tekee tekstistä mieleenkiintoisen. Ei kaikissa teksteissä ole selvää juonta, mutta hyvin usein on se "punainen lanka", joka johdattaa lukijaa.
    Meille opetettiin jo ala-asteella neljä tärkeää pääkohtaa:
    1. Aloitus
    2. Tapahtuman kulku
    3. Huippukohta
    4. Lopetus
    Ainakin jotain tuohon suuntaan se muistaakseni oli. Minä ainakin henkkohtaisesti luen mieluiten sellaisia tekstejä, joissa on jokin idea ja vetoomus lopussa, eli mihin oikein päädyttiin.

    No asiateksteissähän ei tuollaisia juonenkohtia ole. Niissä on selkeä, johdonmukainen kappalejako ja sommittelu. Kun kirjoitatte asiatekstejä, älkää missään nimessä ripotelko tärkeitä pääkohtia mihin sattuu, ne täytyy olla Järjestyksessä. Ei siis näin kuten meikä pomppii asiasta toiseen ja puhuu vähän siitä ja sitten taas tuosta jne. Pysykää aiheessa!

    Lopuksi haluaisin muistuttaa, kuinka tärkeää kielioppi on, oli sitten kyse suomen- tai englannin- tai ruotsinkielestä. On helpompi lukea ja saada selkoa jostain, jonka ymmärrettävyyteen on todellakin paneuduttu. Olen ihan varma, että jokainen meistä pystyisi kirjoittamaan mahdollisimman selkeästi, jos vain oikein viitsisivät. Aina kannattaa tehdä tekstinsä huolella, olivat ne sitten työhakemuksia, novelleja tai valituskirjeitä
    Viimeksi muokannut Demonityttö : 7.11.2005 klo 18:34:15

  7. #7
    Undamned Noirre:n avatar
    Liittymispäivä
    20.2.2002
    Sijainti
    Jyväskylä
    Ikä
    28
    Viestejä
    1920

    Oletus

    Lainaus Alunperin kirjoittanut Demonityttö
    Teksteissä on usein juoni, joka tekee tekstistä mieleenkiintoisen. Ei kaikissa teksteissä ole selvää juonta, mutta hyvin usein on se "punainen lanka", joka johdattaa lukijaa.
    Meille opetettiin jo ala-asteella neljä tärkeää pääkohtaa:
    1. Aloitus
    2. Tapahtuman kulku
    3. Huippukohta
    4. Lopetus
    Näin on näreet. Tekstillä tosiaankin on tietyntyyppinen kehityskaari: mutta pitkässä proosassa, eli esimerkiksi romaaneissa, tällaisia kaaria on useita. Eli sen lisäksi, että koko kirjan läpi kulkee yksi suuri kehityskaari, kaaren varrella on pieniä kaaria, jotkan kuvaavat erillisten lukujen sisäisten, lyhyiden tapahtumien kehitystä - niistähän romaanin juoni kehittyy. Jos haluatte visualisoida mielessänne, mille tällainen oiekin näyttää piirrettynä kaaviona, kuvitelkaa puolikasta auringonkukkaa. Keskustassa tapahtuu Se Suuri Juoni, kun terälehdet puolestaan kuvastavat pienten tapahtumien kehitystä.
    "Iloiset naiset saavat miehen, vakavat naiset menevät luostariin."
    ~Larisa Renarin

  8. #8
    EX-SOLDIER Azu:n avatar
    Liittymispäivä
    31.10.2005
    Sijainti
    Oulu
    Ikä
    27
    Viestejä
    967

    Oletus

    Lainaus Alunperin kirjoittanut titabix
    En nyt haluaisi vaikuttaa raivostuttavalta, mutta kuinka tarpeellista tämä on? Moni täällä kirjoittava ei varmaan ole vielä edes käynyt lukiota, joten kirjoitusvirheiden viljely on vielä suhteellisen luonnolista.
    Eihän ne kirjoitusvirheet niinkään haittaa (jos nyt puhutaan yhdyssanavirheistä, pilkuista väärissä paikoissa ja vaikkapa nyt väärin kirjoitetusta sanasta). Jos koko viesti on pelkkää huonolta vitsiltä kuulostavaa kirjoitusvirhettä, se ärsyttää. Kunhan vain kokeilee kirjoittaa selkeästi ja parhaansa mukaan, en valita. Joistain kuitenkin näkee, että he eivät edes yritä. Jokaisen viestin on vain pakko olla jotain tyyliin: "Clod o ni ihQ;mä <3 Clud.myös vincent O iha parazzzz!!!1!1!!!1mitä mieltä kaik muut o cloudist ja vncentistä "

    Suuria asioita, joita voisi ottaa huomioon, ovat juuri kappalejako ja tuon avaruusnappulan käyttö välimerkkien jälkeen. Jo ne tekevät tekstistä paljon luettavampaa. Enteriä ei myöskään tarvitse jokaisen viestin jälkeen painaa.

    Silloin tekstistä tulee hölmön näköistä.
    Se ei todellakaan ole hyväksi.
    Eikö niin?
    Minä ainakin olen sitä mieltä,
    että olisi parasta vähentää enterin turhaa käyttöä.
    Muuten kukaan ei lue viestejäsi.

  9. #9

    Oletus

    Lainaus Alunperin kirjoittanut Noirre
    Näin on näreet. Tekstillä tosiaankin on tietyntyyppinen kehityskaari: mutta pitkässä proosassa, eli esimerkiksi romaaneissa, tällaisia kaaria on useita. Eli sen lisäksi, että koko kirjan läpi kulkee yksi suuri kehityskaari, kaaren varrella on pieniä kaaria, jotkan kuvaavat erillisten lukujen sisäisten, lyhyiden tapahtumien kehitystä - niistähän romaanin juoni kehittyy. Jos haluatte visualisoida mielessänne, mille tällainen oiekin näyttää piirrettynä kaaviona, kuvitelkaa puolikasta auringonkukkaa. Keskustassa tapahtuu Se Suuri Juoni, kun terälehdet puolestaan kuvastavat pienten tapahtumien kehitystä.
    Niin aivan, tarkoitinkin että tuollainen kehityskaari on enimmäkseen tarinoissa ja lyhyissä novelleissa. Pääkohtiahan voi novelleissa ja romaaneissa olla useimpiakin.

  10. #10

    Oletus

    Minäkin kirjoitin alussa aika sekavaa ja suorastaan surkeaa tekstiä, mutta uskon olevani parantunut(ainakin vähänsen). Enkö? En silloin joskus osannut laittaa pilkun jälkeen väliä. Postini olivat varmaan kauheaa katsottavaa. Anteeksi.

    Mielestäni tämä ketju on ihan paikallaan. Sen verran huonoa tekstiä sitä täällä välillä näkee. Ja varsinkin se että joka lauseen jälkeen painetaan entteriä. Mitä siitä hyödymme? Saamme posteihimme enemmän rivejä tekstiä?

  11. #11

    Oletus

    ------------------------------------------------------------------------
    No niin. Halusinpas tänne vielä laittaa tällaisen melko tärkeän asian.
    Eli muistakkee hyvät ihmiset, että kun kirjoitatte vuorosanoja käyttämällä lainausmerkkejä on hyvä muistaa tärkeä sääntö. Minun äikänmaikkani teki siitä meille oikein muistilaulun:
    Kaksoispiste, lainausmerkit, isoalkukirjain!

    Sovittakaa siihen nyt joku musiikki ja painakaa mieleenne. Tarkoittaa siis sitä, että kun joku sanoo jotain, ja se "hän sanoi" on plätätty vuorosanan eteen, tulee sen jälkeen kaksoispiste. Sitten tulee lainausmerkit. Ja kuten aina, lause alkaa isolla alkukirjaimella.

    Havainnollistetaanpa:
    Matti sanoi: "Hei!"
    Ja aina, kun joku sanoo jotakin ja lause jatkuu, vuorosanan jälkeen tulee jokin välimerkki. Pilkku on ainoa, joka tulee lainausmerkkien ulkopuolelle. Kaikki muut tulevat niiden sisään.

    Havaintoesitys 2:
    "Hei!" Matti sanoi.
    "Hei?" Matti sanoi.
    Vaan jos lainausmerkkien jälkeen tulee PISTE, lause ei enää jatku. Siihen ei siis tule mitään tyyliin:
    "Hei." Matti sanoi.
    Koska silloin "hei" on eri lauseessa, eikä tiedetä MITÄ se Matti sanoi. Mutta kun sen kirjoittaa näin:
    "Hei", Matti sanoi.
    - on se oikein kirjoitettu.

    Sitten vähän niistä pilkuista. Pilkku tulee melkein () aina alistuskonjunktion eteen. Ja ne ovat niitä kaikkien rakastamia että, jotta, koska, kun, jos, vaikka. Jätin kuin-sanan pois, koska se on vähän kyseenalainen.

    Toivottavasti tuostakin on nyt vähän apua...

    //Korjatkaa jos tuolla on jotain vääryksiä.
    Viimeksi muokannut Demonityttö : 8.11.2005 klo 15:03:52

  12. #12
    Tonberry Reiksu:n avatar
    Liittymispäivä
    2.9.2004
    Sijainti
    Tampere
    Viestejä
    154

    Oletus

    On alkanut ihmetyttämään miten välinpitämättömiä jotkut ihmiset ovat oikeinkirjoituksen suhteen. Ei tämä ole pelkkää pilkun viilausta vaan aivan varmasti jokainen tulee tarvitsemaan hyvää ja ymmerrättävää kielitaitoa jossain vaiheessa elämää. Eikä olisi pahitteeksi osata käyttää taitavasti omaa kaikkien rakastamaa äidinkieltä. Mutta kuten jo aikaisemmin on sanottu moneen otteeseen: Kukaan ei ole mestari heti alkuun, eikä välttämättä sen jälkeenkään - omaa kirjoitustaan voi aina parantaa.

    Tekemällä oppii, eikä ole ole häpeä olla huono. En minä ainakaan häpeä sitä, että olin vuosi sitten tänne tullessani täysin ullakolla kirjoituskielen käyttäjänä. Olen vain ylpeä saatuani parannettua taitojani sellaiselle tasolle, että kirjoittamastani tekstistä saa jotain selvää, tietysti minulla on vielä paljon harjoittelemista, mutta teen sen mielelläni. En kuitenkaan aina jaksa kirjoittaa näin kirjakieltä. Joskus on mukava vähän löysätä hattua kirjoitusasun kanssa ja hillitysti käytettynä hymiöt piristävät tekstiä mukavasti, ellei sitten ole kyseessä jonkinlaisesta asiatekstistä, jota on mukavampi lukea kun siinä ei ole ylimääräisiä palloja pomppimassa.

    Uskoisin jokaisen koululaisen omistavan kirjasen, jossa selvitetään äidinkielen kielioppeja. En tiedä onko muille kirja Kivijalka tuttu, mutta sen avustuksella löysin kourallisen hyödyllisiä linkkejä:

    Yhdyssanat

    Välimerkit

    Lyhenteet

    Nimitestit

    Iso suomen kielioppi


    Sitten vielä kysymys, johon en löytänyt vastausta omasta opuksestani - relatiivipronominit aiheena. Joissakin uudemmissa kirjoissa ja teksteissä huomaa, että ennen rel.pronominia ei ole käytetty pilkkua vaikka jokaisessa Kivijalan esimerkissä on sen jälkeen aina pilkku. Sitten vihdoinkin se kysymys: Onko mitään poikkeuksia, missä relatiivipronominia ennen ei tulisi ollenkaan pilkkua, ja jos on niin minkälaiset ne poikkeukset ovat?
    Surpass the impossible and kick off with momentum

  13. #13
    Soldier -AE:n avatar
    Liittymispäivä
    14.6.2004
    Sijainti
    Classified
    Ikä
    25
    Viestejä
    255

    Oletus

    Kunnioitusta Killwishdreamerin linkkikokoelmalle, joiden mukaan edes MINÄ en ymmärrä suomen kieliopista enää yhtään mitään, ja minä sentään kirjoitan tällä hetkellä romaania ja pidin itseäni ainakin puolittain asiantuntevana kirjoittajana . Noh, ehkä minäkin joskus tulen jotakin osaamaan... like hell I will. Tuo kaksoisviivan käyttö quoteissa oli myös uusi juttu, joskaan ei täysin ennestään tuntematon. Oli päässyt unohtumaan, että tuollainenkin merkintätapa on olemassa. Tämä ketju on täten oikeuttanut olemassaolonsa.

    Lainaus Alunperin kirjoittanut Demonityttö
    Sitten vähän niistä pilkuista. Pilkku tulee aina alistuskonjunktion eteen. Ja ne ovat niitä kaikkien rakastamia että, jotta, koska, kun, jos, vaikka. Jätin kuin-sanan pois, koska se on vähän kyseenalainen.
    ...Mutta koska suomen kielioppi on niin jänskää, niin poikkeuksiakin ymmärtääkseni löytyy (sääntö pätee tosin 90%:ssa tapauksia, eikä siitä kannata poiketa kuin erikoistapauksissa).

    Esimerkkinä vaikka lause: "Mutta jos kierrämme vasemmalta, niin sen pitäisi onnistua."
    Lauseesta tulisi vähän kömpelö, jos "mutta"-sanan jälkeen pitäisi lisätä vielä toinen pilkku. Tämäkin on kai sallittua, mutta pilkun paikalla lauseessa voi hiukan tyylitellä tekstiään tai sen kokonaan pois jättäminenkään ei tietyissä tapauksissa ole pahasta. Pilkun yliviljelystäkin on kuultu varoituksia.

    Saa korjata, jos olen väärässä. Tässä ketjussa ei kenenkään kannata olla liian itsevarma kommenteistaan.

  14. #14

    Oletus

    Lainaus Alunperin kirjoittanut -AE
    Esimerkkinä vaikka lause: "Mutta jos kierrämme vasemmalta, niin sen pitäisi onnistua."
    Lauseesta tulisi vähän kömpelö, jos "mutta"-sanan jälkeen pitäisi lisätä vielä toinen pilkku.
    Tälle on varmaan syynä se, että virkkeen koko asiasisältö alkaa sanasta 'jos'. 'Mutta' on tuossa lähinnä korostamassa virkkeen poikkeavuutta edellisestä virkkeestä ja sen läsnä- tai poissaolo on varsinaisen asiasisällön kannalta yhdentekevää.

    Kieli on jännä asia - ei ole järkeä tulla kirjoittamaan keskustelufoorumille, ellei se ole hallussa, mutta tietyn rajan jälkeen siitä nipottaminen on aivan yhtä älytöntä. En osaa tarkkaan sanoa, missä se raja menee, mutta pilkkujen ja alistuskonjunktioiden suhde on aika lähellä sitä. Paras ohjenuora lienee "kirjoita niin kuin itsestäsi tuntuu hyvältä" (olettaen, että "tuntuu hyvältä" -kohta käsittää kielen oikeaoppisuuden ).

  15. #15
    Orgasni Uber Weapon:n avatar
    Liittymispäivä
    24.4.2003
    Sijainti
    Nibelheim
    Ikä
    34
    Viestejä
    2283

    Exclamation

    Jännää sinänsä että tätä tekstiä lukiessani en kokenut oppimiskokemusta vaan syystä tai toisesta aloin erittämään adrenaliinia. Adrenaliinin eritys selittynee sillä että mielipidekirjoittelu ja opettaminen on taas railakkaasti sotkettu toisiinsa.

    Eli. Kun halutaan opastaa tai opettaa, jätetään pois "mutku mua niiq ärsyttää" tyyppiset lauseet ja pyritään neutraaliin, selvittävään ja opastavaan tyyliin. Ellei tarkoituksena ollut vain purkaa sydäntään á la Vitutusketju.

    Saammeko joskus tästä siistityn version? Ilman tunnetta ja tulikiveä ja vaikka boldit pois.

    (Minä luonnollisesti en osaa kirjoittaa, ja siksi tälläistä pitäisin tarpeellisena itselleni.)

Kirjoitussäännöt

  • Et voi aloittaa uusia ketjuja
  • Et voi kirjoittaa vastauksia
  • Et voi lisätä liitteitä
  • Et voi muokata viestejäsi
  •  
  • BB-koodi on käytössä
  • Hymiöt ovat käytössä
  • [IMG] koodi on käytössä
  • [VIDEO] code is käytössä
  • HTML-koodi on poissa käytöstä