Sivu 1 206:sta 1231151101 ... ViimeinenViimeinen
Näkyvissä tulokset 1 - 15. Tuloksia yhteensä 3082.

Ketju: V*****sketju #4

  1. #1

    Oletus V*****sketju #4

    Ketuttaako, vituttako, kaatuuko maailma niskaan, liukastuitko banaaninkuoreen, jonka seurauksena putosit märkään sementtiin ja nyt ruhosi kuva tulee koristamaan Mannerheimintien uuden jalkakäytävän päällystää? Aihe on ketjussa annettu, kaikki tietävät juonen. Painos on ehtinyt jo neljänteen, jos vaikka joku nyt huomaisikin nämä ohjeistukset, kun tuolla edellisessä ne ovat päässeet hieman valahtamaan.

    LUKEKAA TÄSTÄ ETEENPÄIN TARKASTI!!!

    Lainaus Alunperin kirjoittanut Astralberry
    Palautetta on tullut ja sen perusteella kieltämättä on hyvä kehittää mitä tahansa asiaa eteenpäin. Ja onhan tuo puhe tämän ketjun postien laadusta eittämättä ihan aiheellistakin, aika turhaa tavaraa nimittäin kukkii siellä täällä. :] Ja ettei kenelläkään tarvitse vaivautua viisastelemaan: tiedän - ettei toisen vatutusta saisi vähätellä ja ymmärrän, että 12 vuotiaan ja 22 vuotiaan potutuksen aiheiden välillä on "joitain" eroja. :p Mutta silti... tästä lähtien

    JÄTETÄÄN TÄSTÄ KETJUSTA POIS NE PIENIMMÄT JA YLEISIMMÄT HARMINPAIKAT, MITÄ SATTUU ARJEN TIIMOILLA AIVAN KAIKILLE.

    Kirjoitetaan ne hieman laimeammat kuulumiset vaikka tuohon toiseen ketjuun *osoittaa sormella* jos tunnostaa että haluaa hieman penkin alle menneen päivänsä jakaa. ;> Säästämme tämän ketjun ihan kunnon räjähdyksille ja tilitykselle, jookos? Näin pidämme katsokaas ketjun mielenkiinnon yllä. ;}

    Jos kuitenkin tosissaan tuntuu, että jokin arkisten tekijöiden summa saa pääsi räjähtämään ihan totaalisesti legendaarisuudellaan niin ei siitä kirjoittaminen kokonaan kiellettyä ole. ;> Mutta miettikää kuinka sen esitätte sitten, vastuu on teillä meneekö se läpi vaiko ei. En tämän jälkeen (ainakaan minä) erikseen ilmoittele jos poistan tästä ketjusta postin jonkun arki-lameuden vuoksi. :I

    Tässä yksi esimerkki, jollaista siis emme tahdo nähdä enää:
    Siisnyt vituttaaoletteko valmiina! Aamulla äiti huus ja pitiajaa pyörällä vastatuuleen ja koulussa ruuaks jauhelihakeittoo. Matikankoe meni huonosti opevalittikun pelasin yht pelii tunnil kotona sisko söi karkit ja kunkoitinsoittaakaverille puhelin olivarattu bätmän-paita pesussa koira nylkytti jalkaa äitiolivaihtanu huoneesee tyhmät verhot sitte ruuaksi jotai paskaa lohkoperunoita myöhästyintreeneist yks kaveri auko päätä ja DC ei toimi sitvielä illallakuulin että FFXIIII ilmestyykin vasta ensikeväänä! Siis voi ku harmittaa elämäpilalla vihaanmun siskoo se ärsyttääja mullon sukassa reikä ja pierettää
    [pointin selkeyttämisen vuoksi kärjistetty. Ja joo.. itse kirjoitettu. :3]

    Mutmut näillä eväin jatkamme eiköstä juu.
    Sana on kohtuu vapaa, mutta ehkä olette huomioineet, että Häröily®:ssä linja on muuttunut hieman tiukemmaksi kuin, ehkä ennen (ainuttakaan vanhaa modea dissaamatta).

    Ja tässä nyt vielä se edellinen versio, jos joku ei konseptia tiedä. nüübs!


    In nomine Patri
    Et Fili
    Spiritus Sancti

  2. #2
    Kenkälaatikko PhazonBlaxor:n avatar
    Liittymispäivä
    28.1.2005
    Sijainti
    Kemi, suomen New York.
    Ikä
    27
    Viestejä
    1514

    Oletus

    V***u! Tämä on niin inhottavaa! En ymmärrä mikä tyttöystävääni vaivaa, se on todella kummallinen aina välillä, enkä ole saanut selville että miksi. Nyt sen piti jäädä minun kanssa kylille pyörimään, pääsin puoli tuntia ennen sitä tunnilta, joten jäin odottamaan että sekin pääsee. Sitten kun se pääsi sieltä, niin se päätti ilmoittaa mulle että meneekin linja-autolla kotia, eikä jääkkään minun kanssa! Meillä ei ole melkein ikinä yhteistä aikaa, ja ei näköjään ollut nytkään. Sitten se on ollut tosi hiljainen, ja kummallinen viimeaikoina. Pääsin kotia tympiintyneenä, niin heti alkoi pikkuveli vittuilemaan, huusin sille vaan täysillä että "V***N LÄSKI PÄÄ KII!" Sit äitikin alkoi valittamaan, ja vähän väärään aikaan, silloin kädessäni sattui olemaan jugurttipurkki, joten sehän lensi lattialle ja lujaa. Jugurttia oli ympäri keittiötä, meiti juoksi ulko-ovelle, häivyn ja pamautin sen kiinni. Sitten menin takaisin sisälle, siivosin jälkeni, ja tadaa! Nyt olen tässä koneella, ja kirjoitan näppäimmistö savuten tänne... Kiitos FFfinin V*****s ketju, olet ihana!!!! <3

    //Nyt ymmärrän mikä häntä vaivaa, ja sen takia meille tuli ero....
    Viimeksi muokannut PhazonBlaxor : 30.5.2006 klo 18:19:52

  3. #3

    Oletus

    Vituttaa kun viimeiselle kouluviikolle on kasautunut niin paljon duunia ettei nää eteensä. Pitäisi taittaa novellilehti, pitäisi viimeistellä nettisaitti, pitäisi kirjoittaa monta runoa portfolioon... Ja jäljellä on enää muutama päivä. Vituttaa kun en osaa hoitaa hommiani ajoissa ja tukehdun niihin myöhemmin.

    Eikä oo rahaa, eikä ees tuu rahaa, ja huomenna olis keikka jonka haluisin ehdottomasti tsekata.
    toxicboy is now known as kimeeri

  4. #4
    Goblin Claudia:n avatar
    Liittymispäivä
    4.3.2006
    Sijainti
    Jyväskylä
    Ikä
    26
    Viestejä
    127

    Oletus

    No enää ei niin paljoa vituta kun äsken, kun keskustelin juuri erään Aksu-ystäväiseni kanssa, mutta joka tapauksessa.

    Ehdoton lempibändini Plastic Tree tulee Suomeen heittämään keikan 11.7.

    11.7. Sanni on Prometheus-leirillä.


    1 + 1 = 2 eli eka juttu + toka juttu = >______________>!

    Onneksi tosiaan keskustelin sen kaverin kanssa ja tajusin ettei maailma siihen kaadu ja että protulla tulee olemaan varmaan kans tosi kivaa ja tällei.

    Mutta silti. Ei kovin kiva juttu.
    "What's wrong with falling down? Because as long as I stand up again it'll be just fine."

  5. #5
    perverssionisti i<3yaoi:n avatar
    Liittymispäivä
    4.10.2005
    Sijainti
    Helsinki
    Ikä
    28
    Viestejä
    1911

    Oletus

    Minulla on oikeus valittaa tänne, onhan? huomatkaa kieliopillisesti esimerkillinen lause.

    Minulla on täällä lukiossa tasan yksi ystävä. Se ei ole paljoa, mutta enpä minä niitä ihmisiä nyt keräilekään. Tämän kanssa yleensä hengataan aika paljonkin yhdessä. No, te tiedätte mitä ystävyys on. Menin kuitenkin viikko sitten sanomaan hänelle pahasti. Loukkasin häntä. En edes tahallani, enkä tosiaan tarkoittanut sitä. Ymmärrettävästi hän kuitenkin loukkaantui siitä. Pyysin häneltä parin päivän päästä anteeksi, mutta vastausta en koskaan saanut. Tiedän tehneeni itse tyhmästi, kadun sitä, ja se oli vain typerä heitto, ei tosissaan edes sanottu. Huonoja tekosyitä. No, nyt ainakin minun elämäni on kamalaa, sillä tämä ihminen välttelee minua, ei puhu minulle ja tuntuu suorastaan vihaavan minua. Enkä ole niin rohkea, että uskaltaisin puhua hänelle suoraan ja kysyä että mikä on. Varmasti hänellä on vielä paljon vaikeampaa kuin minulla. Mutta haluaisin selvittää tämän tilanteen ja saada tilaisuuden pyytää vielä anteeksi. Mikä on todella vaikeaa kun koko ajan on sellainen olo, että minun seuraani ei suvaita. Enimmäkseen olen vain surullinen tämän asian takia, mutta nyt olen löytänyt itsestäni uuden puolen. Olen vihainen, aivan tosissaan vihainen. Miksi tämä ihminen välttelee minua? Niin saamarin pienen asian takia? Ehkä se satutti häntä, vaikka sen ei ollut tarkoitus satuttaa. Aivan sama, mutta olisi ihan hyödyllistä oppia antamaan anteeksi. Ei hän voi koko elämänsä ajan aina pettymyksen kohdatessan vain unohtaa kyseisen ihmisen ja kovettaa itseään taas hiukan lisää. Kohta minäkin kyllästyn tähän. Jos meidän ystävyytemme ei kestä tätä, niin olkoon sitten. Jos se tekee hänen elämästään helpompaa, kun saa vihata minuakin. Vaikka koko loppuelämänsä sitten. Olkoon.

    Mietin vain, että olenko minä nyt ymmärtänyt tässä jotain väärin. Jättänyt jonkun asian huomioimatta. Varmasti meissä molemmissa on syytä, mutta toivon vain että tämä tilanne loppuu. Nyt on koeviikko lopuillaan, joten emmepä edes näe toisiamme paljoa. Eikä minulla tosiaan riitä rohkeus mennä oven taakse koputtamaan ja kyselemään.

    Eilen oli niin paskamainen päivä, että meinasin useaan otteeseen itkeä sekä raivosta, että surusta. Kuitenkaan edes tämä kaikki ei saa minua enää itkemään enempää kuin pari kyyneltä. Tällaisessa tilassa ärsyynnyn vain kaikelle. Jopa sille kun yksi kiva poika tuli puhumaan minulle. Haluaisin vain olla rauhassa ja leikkiä ettei mitään ole. Vituttaa niin ankarasti. Eikä tämä vitutus ole sitä luokkaa, mikä laimenee, vaan se kasvaa asian pitkittyessä. Ehkä ystävällänikin näin. Mutta miten voin korjata tilanteen, kun en saa häneen yhteyttä? Ehkä parin viikon päästä uskallan jo soittaa hänelle. Kerrankin enemmän ärsyttää toisen reaktio kuin oma saamattomuuteni. Varmaan vuosiin en ole ollut näin vihainen jollekin henkilölle.
    Enimmäkseen taidan kuitenkin olla hukassa. Varmaan juuri se, että elämältäni on vedetty tietty pohja alta, vituttaa näin kamalasti. Halkean kohta.

    //kiits Fumitus.
    Ja kyllähän tuo homma nyt on viimeinkin selvinnyt, vaikka viimeiseen asti yritin sitä pakoilla.
    Viimeksi muokannut i<3yaoi : 8.6.2006 klo 12:21:28
    Oletteko kuulleet Herrastamme ja Kuninkaastamme Naskalista?

  6. #6

    Oletus

    Lainaus Alunperin kirjoittanut i<3yaoi
    Minulla on oikeus valittaa tänne, onhan? huomatkaa kieliopillisesti esimerkillinen lause.

    Minulla on täällä lukiossa tasan yksi ystävä. Se ei ole paljoa, mutta enpä minä niitä ihmisiä nyt keräilekään. Tämän kanssa yleensä hengataan aika paljonkin yhdessä. No, te tiedätte mitä ystävyys on. Menin kuitenkin viikko sitten sanomaan hänelle pahasti. Loukkasin häntä. En edes tahallani, enkä tosiaan tarkoittanut sitä. Ymmärrettävästi hän kuitenkin loukkaantui siitä. Pyysin häneltä parin päivän päästä anteeksi, mutta vastausta en koskaan saanut. Tiedän tehneeni itse tyhmästi, kadun sitä, ja se oli vain typerä heitto, ei tosissaan edes sanottu. Huonoja tekosyitä. No, nyt ainakin minun elämäni on kamalaa, sillä tämä ihminen välttelee minua, ei puhu minulle ja tuntuu suorastaan vihaavan minua. Enkä ole niin rohkea, että uskaltaisin puhua hänelle suoraan ja kysyä että mikä on. Varmasti hänellä on vielä paljon vaikeampaa kuin minulla. Mutta haluaisin selvittää tämän tilanteen ja saada tilaisuuden pyytää vielä anteeksi. Mikä on todella vaikeaa kun koko ajan on sellainen olo, että minun seuraani ei suvaita. Enimmäkseen olen vain surullinen tämän asian takia, mutta nyt olen löytänyt itsestäni uuden puolen. Olen vihainen, aivan tosissaan vihainen. Miksi tämä ihminen välttelee minua? Niin saamarin pienen asian takia? Ehkä se satutti häntä, vaikka sen ei ollut tarkoitus satuttaa. Aivan sama, mutta olisi ihan hyödyllistä oppia antamaan anteeksi. Ei hän voi koko elämänsä ajan aina pettymyksen kohdatessan vain unohtaa kyseisen ihmisen ja kovettaa itseään taas hiukan lisää. Kohta minäkin kyllästyn tähän. Jos meidän ystävyytemme ei kestä tätä, niin olkoon sitten. Jos se tekee hänen elämästään helpompaa, kun saa vihata minuakin. Vaikka koko loppuelämänsä sitten. Olkoon.

    Mietin vain, että olenko minä nyt ymmärtänyt tässä jotain väärin. Jättänyt jonkun asian huomioimatta. Varmasti meissä molemmissa on syytä, mutta toivon vain että tämä tilanne loppuu. Nyt on koeviikko lopuillaan, joten emmepä edes näe toisiamme paljoa. Eikä minulla tosiaan riitä rohkeus mennä oven taakse koputtamaan ja kyselemään.

    Eilen oli niin paskamainen päivä, että meinasin useaan otteeseen itkeä sekä raivosta, että surusta. Kuitenkaan edes tämä kaikki ei saa minua enää itkemään enempää kuin pari kyyneltä. Tällaisessa tilassa ärsyynnyn vain kaikelle. Jopa sille kun yksi kiva poika tuli puhumaan minulle. Haluaisin vain olla rauhassa ja leikkiä ettei mitään ole. Vituttaa niin ankarasti. Eikä tämä vitutus ole sitä luokkaa, mikä laimenee, vaan se kasvaa asian pitkittyessä. Ehkä ystävällänikin näin. Mutta miten voin korjata tilanteen, kun en saa häneen yhteyttä? Ehkä parin viikon päästä uskallan jo soittaa hänelle. Kerrankin enemmän ärsyttää toisen reaktio kuin oma saamattomuuteni. Varmaan vuosiin en ole ollut näin vihainen jollekin henkilölle.
    Enimmäkseen taidan kuitenkin olla hukassa. Varmaan juuri se, että elämältäni on vedetty tietty pohja alta, vituttaa näin kamalasti. Halkean kohta.

    No tuota, minullakin on vain yksi kaveri ja minullakin on tullut tässä ystävyytemme aikana joitakin isompia ja pienempiä kärhämiä. Aina kuitenkin jompikumpi on rohjennut pyytää anteeksi käytöstään ennemmin tai myöhemmin, joten mitään pidempiä vihanpitoja ei meillä ole ollut. Ja toivotavasti ei tule olemaankaan. Kannattaa vaan rohkaistua ja koittaa päästä takaisin väleihin kamun kanssa (yksin ei ole kiva olla ja kamullasi on varmaankin samat fiilikset). Voithan vaikka kirjoittaa ensin lapulle tunnilla omat tunteesi tj. Vaikealta tilanteelta tuo toki kuulostaa, ymmärrän ihan hyvin että ylpeyttä on vaikeaa niellä ja nuin. Mutta tottakai kannattaa mahdollisemman pian korjata välit ettei ylly mitään suuren luokan vihanpitoa välillenne. Sitä tuskin kumpikaan teistä haluaa. Olkoon Voima kanssasi.
    ***
    Sitten kirjoitan tähän omia vittulan väki -mietteitä. Minuakin tuppaa masentamaan nyt jonkin verran kun on nyt tämä peruskoulu pian ohi. Pari päivää enää. No joo, onhan se nyt tietysti mukavaa kun lomat alkaa, mutta juuri nyt kun alkoi viihtymään luokkalaisten parissa ja pääsi "sisällekin" jossain jutuissa. En enää ollut niin sisäänpäinkääntynyt takapulpettilainen. Hohhoh, nyt kyllä masentaa monet asiat juu. Lisäksi vituttaa se, että minun ja entisen poikikseni ero vaikutti todella paljon ystävyyteemme. Nyt emme juttele ollenkaan koulussa, mitä nyt jotain "moi" satunnaisesti. Kun silloin aikaisemmin ja sitäkin ennen oli niin hauskaa ja muutenkin niin hyvä fiilis. Eipä ole vain enää. Tuntuu että aina kun tulen onnelliseksi jostakin, niin eikö vain se onni pidä ottaa pois. Eikö saisi joskus olla kuukautta enempää onnellinen? Ei näemmä. Kaiken lisäksi olen katkeroitunut tässä viime aikoina hirveästi. Vaikeaa motivoitua ja tulla onnelliseksi juuri mistään asioista. Toivon nyt eniten, ettei minulle tule mitään hankaluuksia epävalmiista kässätyöstäni. Sekun on tavallaan semmoinen päättötyö. Minä kun en pidä vaateompelusta kun en tajua siitä juuri mitään. :[ Paskat sanon ma. Minun tuurillani siitä tietenkin tulee taas jotkut ehdot. Ei kiva ollenkaan. Loppui vaan kaikki into kouluun tässä loppuvaiheessa. Mitenköhän mahdan selvitä lukiosta? *sigh* Onneksi on tämä ketju, että pystyy edes jonnekin purkamaan sisintä.

  7. #7
    Imp Rosicheena:n avatar
    Liittymispäivä
    28.5.2006
    Sijainti
    Helsinki
    Ikä
    26
    Viestejä
    9

    Oletus

    En ole enää pahemmin vittuuntunut, ennenminkin ahdistunut ja väsynyt kaikkeen. Hetki sitten raivosin kyllä, joten voisin kokeilla kirjoittaa tänne.

    Äitini on mielisairas ja alkoholisti. Itse hän ei sitä edes yritä kierrellä, sanoo suoraan juovansa rajattomasti, olevansa huono äiti ja hullu, mutta silti onnistuu loukkaamaan ja suututtamaan muita ihmisiä. Suhteemme ei ole ollut erityinen, kunhan jauhamme paskaa eikä kumpikaan ota mitään tosissaan. Kännipäissään hän oli eilen, on tänään, huomisesta ei ikinä tiedä. Viimeksi hän onnistui raivostumaan ilman, että olin avannut edes suutani tai tehnyt yhtikäs mitään. Olin koneella, kuten aina.
    Kunhan tuli riehumaan ja selitti, että mikään tässä talossa ei ole minun, vaan kaikki on hänen omaisuuttaan. Huusi täysillä "mikä vitun koneesi?!" useaan toistoon, samaa huoneeni ovesta, kun yritin epätoivoisena sulkeutua sinne. Ajakoon pois olohuoneesta, mutta ei tarvitsisi tunkeutua huoneeseeni karjumaan ja avaamaan ovea jatkuvasti, kun yritän sulkea sitä. Aikansa raivottua minulle hän karjui isäni takaisin sänkyyn. Normaaliahan tuo on, että mikään ei kelpaa, vaikka kuinka yrittää ja saa huudot ilman syytä, mutta silti ottaa päähän. Sen verran järkevä kuitenkin olen, etten pariin vuoteen ole muuttamassa pois, ellei ulos heitetä. Taloudelliset syyt ovat ainoa asia, jotka pitävät minut tässä läävässä, jossa helvetti repeää aina pullon aukaisun jälkeen, joskus ilmankin.

    Paska maku jäi suuhun, kun väitetään, ettei omista mitään henkilökohtaisiakaan tavaroita. Entä ne rahat, jotka sain esimerkiksi palkitusta päätöstyöstäni? Sen verran laista tiedän, että itse ansaitut rahat alaikäisenkin on oikeus pitää. Äitini nähtävästi on toista mieltä. Luulee luutavasti omistavansa minutkin.

    Toinen asia, joka lähinnä vihastuttaa on isäni. Hän on vanha, eläkkeellä, ei elä varmaan kauaa. Ei taida haluata elää enää kauaa. Olkoon piittaamaton omasta elämästään, en minä ole mitään häntä estämään, mutta voisi tappaa itseään ruualla ja viinalla kun en ole paikalla. Isäni on äitiäni alkoholisoituneempi, ei ymmärrä enää mitään, on sydänvikainen ja jatkaa vain rajatonta syömistään, joka on saanut hänet entistä sairaammaksi ja ylipainoiseksi. Juuri äsken taisi syödä kahdeksan perunaa. Sydän ei kestä juomista, mutta silti joudun miettimään, milloin viimeksi näin miehen selvänä. En sure häntä. En jaksa surra ärsyttävän miehen perään, joka itse haluaa tuhota elämäänsä, vaikka kuinka yritetään auttaa.

    Vittuunnun kuitenkin aina, kun joudun ajattelemaan, miten perheeni talous romahtaa tuon karvaisen laardipallon kuoltua. Taloutemme perustuu lähinnä hänen eläkkeeseensä, äitini saa surkeaa palkkaa, eikä käy edes joka arkipäivä töissä. Lähes kaikki säästöt ollaan tuhottu viinaan. Rahantuloni on loppunut jo nyt, koska isäni ei halua enää antaa minulle rahaa. Miksi, sitä en tiedä, eihän hän muuta kuin viinaa itselleen osta. Äidistäni ymmärrän, sillä hän saa hädin tuskin rahaa omiin tarpeisiinsa. Köyhyys kalvaa minua. Ja suuresti. En osaa surra oikein, raivostutan vain itseäni. Pärjään mainiosti nyt, pärjäisin vähemmälläkin, mutta en siltikään osaa elää ilman sitä rahaa, jota olen tottunut repimään seinästä. Elämäntapojen muututtua olen tullut epävarmemmaksi tulevaisuudesta, kuin ennen.

    Epävarmuus vituttaa suunnattomasti.
    Naamaan nappeja ja sairaalaan.

  8. #8

    Oletus

    Sama aihe kuin viimeksi, mutta asiat ovat pahentuneet niin että on pakko avautua. Kuluva viikko kotona on ollut yhtä helvettiä.

    Voi vitun äiti kun pilaa taas kaiken. Juhliini on kaksi yötä, eikä täällä ole ollut vielä yhtäkään kokonaan kivaa päivää ja tuskin ehtii tullakaan. Siivoaminen on ihan ok ja ymmärrettävissä, mutta ei se, että äiti on koko ajan äkäinen ja huutaa kaikille. Olen jo tottunut siihen, että äiti on neuroottinen siivoushullu näin juhlien alla, ja ensimmäisen päivän shokin jälkeen hyväksyinkin sen jo. Ongelmana on vaan äidin asenne minuun, mikä ei näköjään vieläkään ole muuttunut eikä varmaan koskaan muutukaan. Olen hyvin pettynyt ja vittuuntunut kaikesta, mitä olen täällä taas saanut kestää.

    Tämänkin päivän olen raatanut tuli perseen alla ja itseni melkein kuumeiseksi. Olen jynssännyt talomme portaat rätillä, sama homma kuistin ja terassin lattialle, pyyhkinyt pölyt, kiillottanut joka helvetin astian mikä meiltä löytyy, ja putsannut vessoista perheenjäsenteni paskat ja kuset ja ties mitkä sotkut. Silti äiti haukkuu minua koko ajan! Mikään ei kelpaa, teen kaiken väärin, en osaa mitään, olen lapsista huonoin ja mitättömin ja rasittavin. En voi käydä edes vessassa ilman että äiti karjuu perään "et mene mihinkään vitun apina, mee tekemään hommas!"

    Jumalauta että olen saanut itkeä täällä. Mummon, isän ja kaikkien nähden eikä kukaan tajua mitä äiti tekee minulle. Vaikka olen 19-vuotias, lapsista vanhin enkä edes asu enää kotona, silti äiti kohtelee minua kuin homeista roskaa ja huutaa ja lyö kuin viisivuotiasta. Enkä minä voi tehdä yhtään mitään. Luonteeni on väärällä lailla vahva... Kestän nimittäin suhteellisen hyvin päälleni satavat kauheudet kieltäni purren ja itkua pidätellen, vaikka vaikeaa se on ja tuntuu että siihen kuolee. Mutta minulla ei ole kanttia mihinkään radikaaliin, kuten siihen että lähtisin vain pois omien juhlieni alla. En myöskään osaa mitenkään tulla äidin silmissä samanarvoiseksi ja ymmärrettäväksi, sillä hän sekoittaa pääni ja saa minutkin tuntemaan itseni syylliseksi kaikkeen. Hän kääntää kaiken tapahtuneen ja tapahtuvan aina päinvastoin, hän ei vain ymmärrä mitä minulle tekee ja miksi käyttäydyn niin apaattisesti kuin käyttäydyn.

    Eilisaamuna oli kaikkein kauheinta. Muutamia tilanteita:

    Kuurasin rätillä lattiaa puhumatta yhtään mitään, ja äiti seisoi yläpuolellani haukkuen ja manaten jatkuvasti huonouttani ja paskuuttani. Olen pelkkä mitätön laiskimus joka ei tee mitään, eikä minua kiinnosta mikään ja minua saa hävetä. Hän ei tajunnut tuolloinkaan, että olin oikeasti yrittänyt olla mieliksi ja siivonnut hiki virraten, ja olin luullut että hän ilahtuisi siitä tai jotain. Hän ei koskaan huomaa mitä teen, hän huomaa vain sen mitä en tee ja haukkuu.

    Sitten kuurasin rätillä talomme ovia puhumatta taaskaan mitään. Samalla äiti pilkkaa minua sisaruksilleni (jotka istuvat mitään tekemättä sohvalla) sanoin "katsokaa nyt meidän Riikkaa, kyllä on vähän jotain pielessä tuon päässä, mitään se ei tee. Kyllä on vähän eroa muihin samanikäisiin tyttöihin!" Sen jälkeen hän vertasi minua näihin tyttöihin, koulukiusaajiini, ja esitti miten he ovat monin tavoin minua parempia. Minuahan äiti on niin monesti saanut hävetä.

    Jeesus että osaa sattua sydämeen tuollainen oman äidin suusta. Oikein tuntee kuin jotkut piikit tunkeutuisivat sisimpään, ja vaikka tuntuu käsittämättömän pahalta, itkeä ei saa eikä muutenkaan tarttua äidin ilkeään riidanhaastamiseen.

    Tänään kun putsasin kuistia ja terassia, tein oikeasti kovasti työtä ja yritin tosissani tehdä sen oikein. Tein vähän ylimääräistäkin ja viimeistelin oikein huolella, ja luulin taas kerran että äiti varmaan tällä kertaa tykkää työni tuloksesta. Mitä vielä! Hän tuli katsomaan ja aloitti kauhean mäkätyksen siitä, kuinka tyhmä ääliö olen kun en osaa tehdä sitäkään oikein. Piti tehdä uudestaan ja erilaisella tavalla, vaikka ne olivat jo puhtaat. Kauheat haukut ja pilkat satoi taas päälle. Purskahdin itkuun ja sitä jatkui pitkän aikaa.

    Uskomattoman masentavaa.

    Äiti vetää usein myös poikaystäväni mukaan haukkuihin. Enää hän ei ole haukkunut häntä, mutta nyt on tullut huutoa tyyliin "kyllä sekin vielä tajuaa millainen paska sä oikeasti oot! Kyllä se sut vielä jättää!" Tuo koskee kaikkein eniten. Ihan kuin minua ei voisi rakastaa kukaan. Äiti aina sanoo kuinka idiootti olen, enkä tule pärjäämään elämässäni näin mitättömällä ja rasittavalla luonteella.



    AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARGH. En osaa enää olla vihainen, olen pelkästään masennuksissa ja itkuinen. En ole saanut edes nukkua tarpeeksi, joten olen yliväsynyt koko ajan. Yritän silti kovasti näyttää omissa juhlissani onnelliselta ja siltä, että tämä kaikki oli sen arvoista.

    Aamut ja päivät on aina kauheimpia, illoiksi rauhoittuu. Silloin äidiltä on energia kulunut eikä minunkaan naamani enää ärsytä häntä. Illat on parhaita, sellaisia niinkuin haluaisin kaikkien päivien täällä kotona olevan. Siksihän minä tulen aina kotiin käymään, koska minulla on Helsingissä perhettäni kova ikävä. Tämän viikon aamuina ei ole tuntunut, että äidillä olisi ollut minua ollenkaan ikävä.

    Miksi minulla on tuollainen äiti? Huonoina päivinään hän on todella kauhea minulle. En kestä häntä enää sellaisena. Olisipa häneltä kaikki stressi poissa ja hyväksyntä ja ymmärrys minua kohtaan ei katoaisi koskaan. Hän ei vaan voi itselleen mitään, minä olen niin helppoa raivonpurkaustavaraa, mutta en tosiaan enää kestä. Kunpa juhlat olisivat jo ohi ja kaikki voisi olla parhain päin...

    //P.S. Tunnen myös huonoa omaatuntoa siitä, että puhun äidistäni näin. Tähdennän siis tähän loppuun, että ei äiti aina kauhea ole, mutta silloin kun sille päälle sattuu, saan kärsiä siitä pahasti. Tykkään hänestä yleensä ja hänkin joskus osoittaa tykkäävänsä minusta. Hän antaa minulle edelleen iltasuukon joka ilta ennen nukkumaanmenoa. :]

    Tupla P.S. Toivottavasti en enää koskaan äidy kirjoittamaan tällaisia viestejä.
    Viimeksi muokannut Kalypso : 1.6.2006 klo 18:21:48

  9. #9
    SOLDIER Riku:n avatar
    Liittymispäivä
    9.10.2003
    Sijainti
    Tre
    Ikä
    31
    Viestejä
    4318

    Oletus

    Nyt kostautuu pahasti se kun onnistuin ajamaan korttini hyllylle pari vuotta sitten.

    Oli aikeissa suorittaa kakkosvaihe ajokortin suhteen, mutta v*tuiksi meni kun autokouluun soittelin. Joudun suorittamaan inssin sekä teoriakokeen ykkösvaiheesta uudelleen, johtuu siitä että menetin väliaikaisen kortin silloin aikoinaan. Tästä syystä kakkosvaiheen suorittaminen mutkistuu entisestään, asiaa ei auta että intissä ei kovin helposti myönnetä lomaa autokouluun liittyvien asioiden vuoksi. Kustannukset nousevat 100-200¤ lisää, eikä isä halua maksaa, äidillä ei ole varaa, ja mummolle tai kummitädille en edes viitsi mainita asiasta.

    Ja vaikka saisin rahat kasaan niin väliaikaisen ajoluvan saaminen voi pahimmassa tapauksessa venyä ensi vuoden puolelle mikäli jono on valtava.

  10. #10
    Status Sagu:n avatar
    Liittymispäivä
    10.12.2005
    Sijainti
    Vanda
    Ikä
    26
    Viestejä
    1367

    Oletus

    Noh, tämä tuskin mitenkään epätavallista, mutta olo on suomeksi niin perseestä, että pakko kirjoittaa.

    Kesäloma alkoi. Ja minä en osaa riemuita siitä yhtään. On harmaata, sateista, tuulista ja kylmää, lomafiiliksestä mitään tietoakaan. Kaiken hyvän päälle vanhemmat repivät joka aamu yhdeksältä ylös ja laittavat tekemään sitä ja tätä, ja saan huudot jos en osaa. Myös kaikesta, mitä teen vapaaehtoisesti, on jotain huomauttamista. Pikkuveljen typerimpiäkin tekoja katsotaan läpi sormien vain siksi, että se on niin pieni (kyllä nyt luulisi yhdeksänvuotiaankin tajuavan, että koirasta ei ole kivaa joutua heitetyksi nyrkinkokoisella kivellä vain siksi, että heittäjä itse on huonolla tuulella), mutta minä saan hirmuisen saarnan jokaisesta virheestäni. En osaa tehdä mitään, minusta ei ikinä tule mitään, olen friikki, miksen ole urheilullinen, miksi olen ruma, miksi en tajua mitään...

    Kaverillani diagnosoitiin masennus ~viikko takaperin. Nyt se laukkaa psykologilla ja on aivan lukossa. Tunnen älytöntä syyllisyyttä siksi, että olen itse käynyt läpi ihan saman rumban, mutta en huomannut silti kaverissani mitään, en kyennyt auttamaan. Hän on minuakin taitavampi pitämään kulisseja yllä, ja luulin kauan, että hänellä on kaikki hienosti; kuka nyt voisi olla onneton, kun on loistava koulumenestys, vakituinen seurustelusuhde, paljon luotettavia kavereita ja ystäviä... Melkein itkettää oma pinnallisuuteni. Minähän se aina pyrin katsomaan syvemmälle! En loppujen lopuksi ole missään suhteessa yhtään ketään muuta parempi.

    Sitten on vielä tämä ikuinen kompleksi omasta huonommuudestani toisiin nähden. Olenko minä oikeasti sellainen kuin vanhempani antavat ymmärtää? Hehän minut ovat kasvattaneet ja tunteneet kauemmin kuin kukaan muu. Ja vaikka niin ei olisikaan... en minä osaa olla tarpeeksi hyvä. Ja olen ihastunuttaijoparakastunut mutta ei ole mitään mahdollisuuksia, ei ainakaan jos en osaa muuttua, miksi se on niin vaikeaa, eikö joku voisi pitää minusta ominaisuuksieni TAKIA eikä niistä huolimatta, olenko oikeasti maailman hylkäämä, UHUUUU.

    Eikö kuulosta tarpeeksi pahalta?
    Okei. Lähden keskiviikkona Ruotsiin.
    Allons-y!

  11. #11
    Halutuin mieskäyttäjä Jubei:n avatar
    Liittymispäivä
    12.9.2003
    Sijainti
    Tampere
    Ikä
    29
    Viestejä
    4342

    Oletus

    Saatanan kusettavat kusipääpelitalot, jotain rajaa pitäisi tähänkin hommaan saada. Ostin tosiaan tuossa tänään heroes of might and magic V:n, ulkokuoressa videovaatimusten kohdalla luki "Videocard: 64 mb directX 9.0 compatible videocard (128 mb recommendet)", mitään erillisiä korttejen nimiä ei lukenut, joten ajattelin että kyllä oman Ati Radeon 9550:n pitäisi toimia. Pakkauksen avattuani ja otettuani ohjekirjan käteen selvisi vasta karmea totuus: "Supported video cards at time of release: NVIDIA GeForce 3/4/FX/6 families (GeForce 4 MX NOT supported), Ati Radeon 8500/9000/X families matrox parhelia.

    These chipsets are the only ones that will run this game."

    Niinpä tosiaan näkyy, pelin käynnistyessä tulee ruudulle sellaisen kasa pikselimössöä, eli suunnilleen kuutionmuotoisia äijiä, joten eipä näytä tukevan. Helvetin hienoa kun vasta muovit poistettuasi saat käsiisi ohjekirjan jossa kerrotaan että mitkä näytönohjainkortit kelpaavat, sinne meni taas hienosti 52¤, eivät varmaan palauta liikkeessä edes rahoja kun "paketti on kerta avattu." Katsoin toisen koneenikin näyttistä, mutta se on juuri tuo GeForce 4 MX, jota ei tueta.
    Lainaus Alunperin kirjoittanut Maytar
    Jos sinulla on kuitti tallessa niin marssit kauppaan vaan. Totta kai tuollaisessa tilanteessa vika on tuotteen myyjässä, eikä sinussa. Sinulla on täysi oikeus palauttaa peli, viis muoveista.
    Ah kiitos, sain sen jo tosin toimimaan 3 tunnin säädöllä.
    Viimeksi muokannut Jubei : 7.6.2006 klo 23:20:01
    Duunipaikka on vaan semmonen ärsyttävä sidequest..

  12. #12
    Ei kyynisyydelle Mayatar:n avatar
    Liittymispäivä
    15.11.2002
    Sijainti
    lapsuus
    Ikä
    31
    Viestejä
    1353

    Oletus

    Lainaus Alunperin kirjoittanut Jubei
    Pakkauksen avattuani ja otettuani ohjekirjan käteen selvisi vasta karmea totuus: "Supported video cards at time of release: NVIDIA GeForce 3/4/FX/6 families (GeForce 4 MX NOT supported), Ati Radeon 8500/9000/X families matrox parhelia.

    Eivät varmaan palauta liikkeessä edes rahoja kun "paketti on kerta avattu." Katsoin toisen koneenikin näyttistä, mutta se on juuri tuo GeForce 4 MX, jota ei tueta.
    Jos sinulla on kuitti tallessa niin marssit kauppaan vaan. Totta kai tuollaisessa tilanteessa vika on tuotteen myyjässä, eikä sinussa. Sinulla on täysi oikeus palauttaa peli, viis muoveista.

  13. #13
    br Nyarlathotep:n avatar
    Liittymispäivä
    11.7.2004
    Sijainti
    Oulu
    Ikä
    25
    Viestejä
    3024

    Post

    Voi helvetti.

    Kesäloman alusta asti niskoillani on ollut kauhea työrumba. Vie roskat, petaa kaikki sängyt, tyhjennä ja täytä tiskikone, pese ikkunat. Noista ikkunoiden pesu on sellaista helvettiä, että sitä ei todellakaan jaksaisi tehdä. Lisäksi tuntuu, että kesälomalla noita kaikkia kotitöitä tupataan minulle lisää ja lisää. Ikkunoiden pesusta en missään nimessä vaadi palkkaa, enkä edes kuvittelekkaan saavani sitä, mutta saisi nyt helvetti olla koneella rauhassa ilman isän valituksia tyyliin: "kukaan sun kavereista ei ole kauemmin koneella kuin sinä", "koita nyt kehittää elämääs muuta tekemistä, kuin tietokone, "kyllä se taitaa olla niin, että kone on sun paras kaveri" ja "mahdat olla aika lytyssä koulujen alkaessa, kun oot istunu 2,5 kuukautta koneella". Mahdan muuten epäillä sitä, etteikö kukaan kavereistani olisi yhtä paljon koneella, kuin minä. Lisäksi taitaa olla, että vanhemmat eivät edes huomaa, kuinka paljon autan heitä kotitöissä, vaan he näkevät ainoastaan sen, kuinka kauan vietän aikaa ruudun edessä.

    Otetaanpa esimerkiksi pikkuveljeni. Hän täyttää 11 vuotta, eikä ole koskaan tehnyt mitään kotitöitä. Ei vapaaehtoisesti, eikä häntä ole koskaan patistettu tekemään mitään. Se viettää kaiken aikansa kavereiden luona, ulkona ja urheiluharkoissa. Kotona se käy vain nukkumassa ja joskus syömässä, ainakin nyt kun on loma. Luultavasti sama homma on silloin, kun minä olen 17-vuotias ja se 14-vuotias, eikä sen silloinkaan tarvi tehdä mitään. Nytkin se nukkuu vielä isän ja äitin vieressä (::lol). Eikä sille valiteta siitä mitään. Minun vain pitää käydä etsimässä sitä aina ulkoa myöhään illalla, kun se ei omatoimisesti osaa tulla kotiin, eikä sillä ole ikinä kännykkää mukana.

    Otan muuten nyt sekuntikellolla aikaa aivan huvikseni ja katson sitten myöhemmin, kuinka kauan olen ollut koneella. Tämän päivän saldo on 27 minuuttia ja isä valittaa minulle joka päivä, että istun koneella noin 10-15 tuntia päivässä, mikä ei todellakaan ole totta.

    Isä taas on aivan helvetin hermostunut ja töykeä ja se ottaa päähän rankasti. Juuri eilenkin, kun äiti tuli kotiin Oulusta, niin isä alkoi heti purkamaan äidille paineita, mitkä olivat luultavasti kasaantuneet isän harteille muutaman päivän aikana. Lisäksi isällä on se hauska "Kyllä on yritetty" -motto, jota se toitottaa koko ajan, vaikka ei se oikeasti saa niin paljon aikaan, kuin se luulee. Isä on oikeastaan kusipäinen aina silloin, kun äiti ei ole kotona eikä se edes itse huomaa, kuinka töykeä se osaa olla. Sitten, kun teen pienenkin virheen, kun autan häntä esim. ikkunoiden pesussa, niin tulee hirveät saarnat siitä, kuinka en osaa sitä ja tätä, vaikka yritänkin parhaani. Ette arvaakaan, kuinka iso kiusaus olisi ollut tönäistä se äijä uima-altaaseen, kun se puhdisti yhtä saunaosaston ikkunaa. En vain halua kuukauden konekieltoa (saan konekieltoa melkein joka asiasta, joten pyrin olemaan mahdollisen tottelevainen ja myöntyvä), joten päätin olla tönäisemättä.

    Lisäksi isä on kauhea siivoushullu. Se, että pitää pestä oman kerrostalohuoneiston ikkunat vielä ymmärtää. Mutta sitten, kun lähdetään kahdestaan pesemään saunaosaston ikkunoita, lasiovia, peilejä ja ulkoikkunoiden molempia puolia, niin se menee jo yli. Hitto vie, me emme asu omakotitalossa, joten meillä ei ole mitään velvollisuutta, eikä tarvetta pitää huolta koko kerrostalosta. Ihme, kun ei olla vielä naapureille tunkeuduttu pesemään ikkunoita. Ottaa kyllä taas rankasti pannuun, kun tässä talossa ei ole talonmiestä (isä voisi kyllä ihan vapaasti perustaa oman talonmiesfirman, kunhan ei vain vetäisi minua siihen mukaan), joka hoitaisi käytävien siivoukset jne. Miksi meidän pitää pitää tästä talosta huolta, kun ei ne muut talon yhdeksässä muussa asunnossa asuvat ihmiset pidä?

    Ja kyllä, tämä on angstiposti ja todella paha sellainen, mutta kylläpä nyt helpotti.
    Mies voi rakastaa montaa naista mutta vain yhtä jalkapalloseuraa

  14. #14
    Goblin LunarBerry:n avatar
    Liittymispäivä
    11.12.2005
    Sijainti
    The Härö-City of Suami
    Ikä
    25
    Viestejä
    145

    Oletus

    Eipä ole kesäloman ekassa viikossa kehumista..
    Nooh, olin Sunnuntaista Keskiviikkoon parhaan kaverini luona yötä.
    Oli todella hauskaa. Ainut vaan, että kaverini isosisko oli mahataudissa.
    Arvatkaapa sata kertaa tarttuiko se minuun? Niimpä.
    Elikkäs kaverini tuli sitten vuorostaan meille eilen yöksi.
    Oltiin puoli päivää talkoohommissa keräämässä lehtiä, ja kaikki sujui hyvin.
    Illalla katsoimme leffoja ja minulle tuli yhtäkkiä paha olo.
    Olin juonut kahvia ja paljon kokista, joten ajattelin että se on närästystä ja otin Samarinia.
    En kuitenkaan saanut unta, koska oli pirun kylmä ja edelleen paha olo.
    Yöllä kuljeskelin ympäri taloa, ja joskus kolmen aikaan sitten mahani rupesi protestoimaan ja oksensin..
    Kaverini lähti kotiinsa ja minä yritin nukkua.
    Aamulla iskä haki Jaffaa ja banaaneja.
    Oksettaa ja v***ttaa.
    Sitten ainakin v***ttaa, jos olen vielä viikonloppuna kipeä, kun on luvattu lähemmäs kahtakymmentä lämmintä..
    Hyvin alkoi tämäkin kesäloma..
    Avasta iso kiitos Fumi:lle


    If what I feel is the only truth
    and what I give out
    will make up what I'll receive
    can I still leave behind
    my naivete of youth?
    Will I be crucified
    for wanting to believe?
    I believe.

  15. #15

    Oletus x'O

    Siis mistä ihmeestä nuo kaiken maailman lehtimyyjät sun muut kauppiaat oikein tonkivat puhelinnumeroni? Minä en sitä mihin tai kenelle tahansa ole antanut tai anna vastaisuudessakaan ellei ihan pakko ole, esimerkkinä kaikki virallisemmat laput yms. mistä sitä ei saisi edes antaa kolmansille osapuolille, joten kaiken järjen mukaan sitä ei pitäisi olla kenelläkään kolmannella osapuolella mutta aika perkeleen monella osapuolella se näyttää olevan ainakin päätellen siitä määrästä kuinka usein myyjät minulle soittelevat.

    Eivät usko jos niille sanoo ettei yksinkertaisesti kiinnosta vaan tuputtavat aina vain lisää uusia etuuksia ("eikä siinäkään vielä kaikki!") tai sitten pimahtavat ennen minua, mikä on jo, myönnettäköön, aika ihailtavaa, ja lyövät luurin korvaan kun tajuavat lopulta etteivät saa mitään kaupaksi. Tuputuspuheluita oppi kuitenkin vähitellen välttämään kun kaikki tutut ja oikeasti tärkeät ihmiset soittivat numerot näkyvillä, mutta myyjillä oli aina salainen numero. Siispä tarvitsi vain jättää vastaamatta jos ei numeroa näkynyt. Mutta mitä siitä seurasi? Myyjät päättivätkin alkaa oveliksi ja hekin alkoivat soitella numerot näkyvissä. Ärsyttävyydessä meni soittojen määränkin edelle se, että soittoja sateli aina työaikaan tai vapaapäivien aamuina kun olin vielä nukkumassa ja sitten loukkaantuivat kun ei, yllätys yllätys, ollutkaan aikaa kuunnella umpia ja lampia heidän ah-niin-tärkeistä tuotteistaan. Vaikka lakkasin vastaamasta kaikkiin numeroihin joita minulla ei ollut ennestään ylhäällä, sinnikkäästi ne jaksoivat silti yrittää.

    Jäävuoren huippu saavutettiin kuitenkin tuossa viikon alussa, kun maanantaina (jälleen kerran keskellä päivää) soitti minulle töihin joku nainen, joka vain sanoa töksäytti haluavansa tavata minut. Yritin kysellä, kuka hän on ja millä asialla, mutta hän ei kertonut mitään muuta kuin nimensä ja sanoi asian koskevan kortteja. Tietysti luulin, että hän ehkä haluaa minun piirtävän hänelle jotain ja totesin että eiköhän se käy. Tapaamispaikaksi hän halusi erään paikallisen huoltoaseman, joka on noin puolentoista kilometrin päässä keskustasta. Olin hieman että wtf, mutta suostuin silti.

    Kun sitten tapaamisen aika tuli, löytyi paikan päältä tämän soittajan lisäksi toinenkin nainen, jotka olivat ahtautuneet huoltoaseman perimmäiseen nurkkapöytään. Esittelyjen jälkeen he ensitöikseen alkoivat udella minulta ja kaveriltani, jonka olin raahannut mukaan ihan vain vainoharhaisuuksissani, käymmekö töissä. Vastattuamme vain myönteisesti alkoi tulla lisää kysymyksiä, kuten minne aiomme opiskelemaan jne. Molemmilla oli lehtiöt ja kynät käsissään. Aloin jo siinä vaiheessa nähdä punaista ja ärähdin, että mikä tämä juttu nyt on. Naiset vilkaisivat toisiaan ja toinen kysyi, kiinnostaisiko meitä tienata ylimääräistä rahaa. Totesimme, ettei raha ole meille kaikkein tärkeintä. "No mutta tottahan kaikki haluavat lisää rahaa, eikö vain? Nyt teillä olisi kerrassaan loistava tilaisuus" jne jne. Gaah. Pälpättävä rouva heitti pöydälle kortin ja alkoi selittää samalla vihkoseensa piirrellen jotain kaaviota asiasta.

    Se oli jotain aivan käsittämätöntä paskaa koko juttu. Kortti olisi ollut ilmainen, mutta päästäkseen mukaan toimintaan olisi pitänyt, yllätys yllätys, hankkia aloituspaketti joka maksaa 50€ kuussa. Jotain perin kummallista tyyppi selitti myös työnteosta, ettei töitä tarvitsisi tehdä kuin yhden vuoden ja koko loppuelämänsä ajan ihmiset saisivat käyttää aikansa miten tykkäävät. Kaiken tarvittavan olisi saanut tilattua heidän nettikaupastaan eikä kotoa olisi tarvinnut poistua oikeastaan yhtään mihinkään. Tässä vaiheessa olisin normaalien tapojeni mukaisesti jo räjähtänyt räkäiseen käkätykseen, ellen olisi ollut niin tyrmistynyt etten pystynyt tekemään juuri muuta kuin tuijottamaan naista monttu raollaan osaamatta päättää itkeäkö vai nauraako.

    Siis voi luoja, uskovatko he muka tosissaan itsekään tuotteisiin tai ylipäätään yhtään mihinkään mitä yrittävät ihmisille kaupitella, ja onko maailmassa tosiaan niin epätoivoisia taulapäitä että menisivät mukaan johonkin yhtä idioottimaiseen? Kaikkein eniten minua ärsyttää tuo niiden taktiikka, etteivät enää vain soittelekaan ihmisille vaan haluavat tavata, mikä estää melko tehokkaasti (ainakin niiden kohdalla jotka yrittävät viimeiseen asti olla kohteliaita) ketään sanomasta sori mutta evvk ja lyömästä luuria korvaan. Onneksi oli se minun kaveri mukana, joka lopulta paukautti kaksikolle että ei kiitos minun jo hortoillessa jossain tekstiviestien kirjoittamisen ja unen ja valveen välimaaston välillä. Aivan helvetin narutettu olo tuli tuosta ja armoton vitutus kaikkia tuputusmyyjiä kohtaan. Kyllä minä osaan itse hakeutua paikan päälle jos tarvitsen jotain, tai kuten tässä tapauksessa, mieleni tekee heittäytyä ahneeksi, laiskaksi ja ennen kaikkea äärimmäisen typeräksi, kiitos vain.

    Miten puhelimeen voi saada sen eston, etteivät myyjät voi soitella? En kestä enää. =_0

Kirjoitussäännöt

  • Et voi aloittaa uusia ketjuja
  • Et voi kirjoittaa vastauksia
  • Et voi lisätä liitteitä
  • Et voi muokata viestejäsi
  •  
  • BB-koodi on käytössä
  • Hymiöt ovat käytössä
  • [IMG] koodi on käytössä
  • [VIDEO] code is käytössä
  • HTML-koodi on poissa käytöstä