Kahdentoista Miekan Ennustus

[AlkoTanko]

Muistan joskus maininneeni, että pistäisin kirjoitustani tänne. Varsinaista kirjan tekstiä ei vielä ole tarjolla, mutta voitte lukaista tästä tekstinpätkän, joka toimii eräänlaisena lähtölaukauksella kirjan maailmaan, Katatnoiraan. Hyvät naiset ja herrat, Muukalainen epävarmana esittää: Kahdentoista Miekan Ennustus.

?Alussa on ainoastaan  rauha, rakkaus, ystävyys, avunanto. Se on paratiisi maan päällä. Tätä kesää satoja vuosia, kunnes kaikki muuttuu, kun Kaksitoista Kohtalon ja Ajan Miekkaa saapuvat taivaasta. Miekat valitsevat kantajansa:  kaksi edustajaa ihmisistä, kaksi mirguneista, kaksi fremoreista, capajaneista, sarudeista ja repacosista. Kun kantajat on valittu, rauha rikkoontuu, rakkaus lakastuu, ystävyys särkyy ja avunanto unohtuu. Paratiisista tulee helvetti. Sota, kulkutauti, nälänhätä ja kuolema vaeltavat maan päällä. Kokonaiset sivilisaatiot katoavat. Meret kuivuvat, vuoret romahtavat, metsät  kivettyvät. Maa värjääntyy punaiseksi kansojen verestä ja kuolevien tuskanhuudot kaikuvat syvyyksistä taivaisiin asti . Silloin Kahdentoista Kohtalon ja Ajan Miekan kantajat tulevat taistelemaan keskenään, ja ainoastaan Miekat voivat tuhota miekat . Valo ja Pimeys kohtaavat silloin,  miekkojen mittelössä. Valon voitto takaa elämän jatkumisen, Pimeyden voitto elämän loppumisen? Ainaiseksi. ?





Aaveiden Kirja, Kpl:3, Jae:34

Mitä mieltä olette?

[Moppi]

Tuo on siis se ennustus? No olihan se kirjoitettu hyvin, mutta vaikea alkaa arvioimaan pelkästä alkukirjoituksesta, kuin arvostelisi LoTRia pelkän sormusrunon perusteella.

[muumuu]

no ööh,kyllähän tuo on ihan hyvä,mutta kirjota lisää kun ei tosta pelkästä alkutekstistä oikeen pysty mitään sanomaan

[AlkoTanko]

Keleen pitkä aika siihen meni, mutta vihdoinkin sain tätä tarinaa jatkettua ja vähän muokattua:

VARJOJEN SYNTYMINEN

1. Osa

Tratrasin pieni kylä, Kuunvalon kuningaskunnassa, Aikuisuuden Polun alkamisen hetkillä.  Erään talon yläkerrassa nuori mies tarkasti jo kolmannen kerran olivatko hänen matkatavaransa kunnossa, sillä puolen tunnin kuluttua hän aloittaisi Polkunsa eikä palaisi kahteen kokonaiseen vuoteen, jos hän palaisi ollenkaan. Hän katsoi itseään peilistä. Peilistä katsoi takaisin pitkä ja roteva, tumma-hiuksinen nuorukainen. Tummansininen päänauha kiersi hänen päänsä ympäri juuri etuhiusten alta. Päänauha sopi väriltään yksi yhteen tummansinisen takin ja housujen kans-sa. Hänen vih-reistä silmistä hohki vahva itseluottamus ja seikkailunhalu. Poika käänsi hitaasti katseensa pei-listä yöpöydälle asetettuun kehyksissä olevaan valokuvaan, jossa oli keski-ikäinen mies ja nai-nen. Naisen sylissä lepäsi pieni poikavauva.
- Isä, äiti, hetki on käsillä. Hulttiopoikanne on aika miehistyä. Toivottakaa minulle onnea, nuorukainen sanoi hiljaa.
Sitten hän otti kuvan kehyksistään, katsoi sitä pitkän aikaa ja sujautti sen povitaskuunsa. Hän katseli huonettaan hetken aikaa: hänen tulisi tätä huonetta ikävä. Ei, hänen tulisi koko tätä taloa, koko kylää ikävä. Täällä hän oli viettänyt lähes koko ikänsä. Huokaisten hän käännähti ja astui muutamalla harppauksella tuoliaan kohti. Sen päällä nojasivat hänen ainoat muistonsa isästään kuvan lisäksi. Kaksi miekkaa.
Hän otti ne huotristaan ja katsoi niitä. Ne olivat oikein taidokkaasti tehty: terät olivat taottu mirgunteräksestä, mikä oli hyvin harvinaista materiaalia ihmisten keskuudessa, ja niiden pituus oli kahva mukaan luettuna noin metri kahdeksankymmentä senttiä. Ne olivat pidempiä kuin muut Tratrasin yhdenkäden miekat, mutta nuorukainen osasi käyttää niitä hyvin, kiitos kylän kokeneimman soturin, "Karhu" Mallenin opetuksen. Hänestä oli hyvä ajatus ottaa miekat mu-kaan, Polkuhan oli vaarallinen: knutov-sarudit olivat kuulemma ryöstöretkillään tunkeutuneet jo Kuunvalonkin maille. Hän mietti, pärjäisiköhän hän knutoveja vastaan taistelussa, kun hän kuuli juoksuaskelia portaikosta ja kovaa jyskytystä oven ulkopuolella.
- Ala nyt jo joutua! Lähtöseremonia on ihan kohta, ääni huusi ulkopuolella.
- Tullaan, tullaan! Nappaan vain tavarat mukaan, nuorukainen vastasi, sieppasi kantamuksensa, sujautti miekat huotrineen vyölleen, juoksi ovelle ja avasi sen.
Oven ulkopuolella odotti toinen nuorukainen, jolla oli myös mukanaan painavan näköinen reppu. Hän oli pukeutunut punaruudulliseen, lyhythihaiseen paitaan. Hänellä oli sen päällä khakinvärinen nahkatakki, jonka hihoja koristivat samanväriset ripsut. Päässään hänellä oli valkoinen lierihattu, jonka alta kullankeltaiset hiukset pilkottivat silmiinpistävästi. Viininpunaiset housut ja jykevät saappaat täydensivät kuvan.
- Hyvä, olet valmiina. Pidetään kiirettä, muuten myöhästytään vielä, tulija sanoi.
- Mitä siinä sitten puliset, Teles? Olisimme jo ehtineet vaikka kahdesti seremoniapaikalle, jollet jaarittelisi kuin vanha mummo, siniasuinen poika tokaisi kiiruhtaessaan Telesin ohitse portaisiin.
- Odota nyt hiukan, Gabriel! Teles huusi. Gabriel hidasti hieman vauhtiaan, niin että hänen ystävänsä saisi hänet kiinni. Vikkelästi he menivät kylän pääkadulle ja jatkoivat reipasta vauhtia kylän keskustassa olevalle seremoniapaikalle, jossa heille rukoiltaisiin Jumalten siunausta ennen lähtöä.



Edited by Muukalainen on 03.6.2002 23:05

[AlkoTanko]

2. Osa

Tratrasissa on harvoin yhtä vilkasta kuin Aikuisuuden Polun aikana. Pääkatu oli täynnä väkeä kiirehtimässä seremoniapaikalle. Jokainen joka pystyi kävelemään lähestulkoon juoksivat kes-kustaa kohti ja ne jotka eivät pystyneet kävelemään kannettiin. Aikuisuuden Polku todellakin merkitsi näille ihmisille jotain suurta. Useimmat kylän asukkaat olivat itsekin käyneet Polun, mutta sen jälkeen palanneet kylään takaisin. Itse asiassa vain harvat olivat jättäneet palaamatta, ja heistäkin vain muutama oli menehtynyt matkalla, muut olivat jääneet asumaan muille paikkakunnille. Gabriel ja Teles puikkelehtivat ihmisten ohi anteeksi pyydellen. Kun he lopulta saa-puivat paikalle, he huomasivat, että lähtijöitä oli tänä vuonna tavallistakin enemmän. Keskustaan pystytetyllä lavalla seisoi jo ainakin kaksikymmentä Gabrielin ja Telesin ikäistä nuorta. He menivät nopeasti muiden joukkoon ja asettuivat kyläpappi Haydenin kehotuksesta suoraan riviin. Gabriel vilkaisi nopeasti muuta ryhmää ja sen jälkeen kylänväkeä. Hän huomasi katsojien seassa myös "Karhu" Mallenin, joka todellakin ansaitsi lempinimensä. Hän oli takuulla yli kaksimetrinen kirveellä veistetty miehenjärkäle, ja yhtä karvainenkin kuin karhu. Hänen katseestaan huomasi isällistä ylpeyttä, vaikka "Karhu" ei ollutkaan hänen isänsä.

Mallen oli huolehtinut Gabrielista lähes koko hänen ikänsä. Kun pojan vanhemmat olivat "Karhun" ja Haydenin kertoman mukaan kuolleet sarudien suurella sotaretkellä parikymmentä vuotta aikaisemmin, niin roteva soturi oli päättänyt kasvattaa Gabrielin kuin omana poikanaan. "Karhu" ja Hayden olivat opettaneet hänelle kaiken tietämänsä: pappi opetti hänelle miten lasketaan, luetaan ja kirjoitetaan, Mallen taas metsätaitoja ja taistelemista. Hän olikin antanut miekat pojalle sanoen, että ne olivat hänen isänsä miekat. Gabriel muisti yhä, miltä hänestä oli tuntunut miekkojen kahvoihin tarttuessaan ja heilauttaessaan niitä. Ne tuntuivat olevan kuin häntä varten tehtyjä. Nopeasti hän oli "Karhun" opissa oppinut käyttämään miekkoja.  

Kyläpappi Hayden oli siunannut kymmeniä, ellei satoja Polulle lähtijöitä, mutta koskaan ei ole hänen aikanaan ollut niin monta lähtijää kuin nyt. Mukana olivat myös Gabriel Mirdanes ja Teles Aston. Kelpo poikia, ajatteli Hayden, varsinkin tuo Gabriel. Hayden huokaisi, ja käveli lavan reunalla sijaitsevalle korokkeelle ja alkoi puhua syvällä, kantavalla äänellään:
- Arvoisa Tratrasin väki, tervehdin teitä kiitollisena siitä, että olette saapunut näinkin runsaslukuisena, ja siunatkoon Arel teitä, pappi sanoi luoden katseensa maahan. Hetken päästä hän kohotti katseensa ja jatkoi puhumista.
- On tullut taas kerran aika, jolloin kylämme nuorten täytyy lähteä heille tutuksi ja turvalliseksi käyneestä kylästä ja matkata seuduille, joissa he eivät ole koskaan edes ajatellut käyvänsä. Näin on ollut aina kylämme perustajan, Tratrasin ajoista lähtien. Hänkin lähti kotikylästään kahdeksantoista vanhana ja matkasi Katatnoiran halki aina näille seuduille asti, jonne hän perusti nimeään kantaneen kylän. Kunnianosoituksena hänen muistolleen, me, hänen jälkeläisensä, olemme myös noudattaneet hänen tapaansa lähteä Aikuisuuden Polulle samanikäisenä kuin hänkin.
Hayden kääntyi rivistöä kohti.
- Ennen kuin Polkunne alkaa, meidän pitää rukoilla jumalten johdatusta, ettei Polkunne johda Kantanakin valtakuntaan. Pyydänkin teitä nyt polvistumaan rukousta varten, iäkäs pappi sanoi lähtijöille, jotka polvistuivat vasemmalle polvelleen, ristivät sormensa ja toistivat Haydenin sanoja:
- Elemias salmun kunenevi chad mande Arel..
- Elemias salmun kunenevi chad mande Arel nuoret toistivat automaattisesti.
- sy colve Kantanak wasman sas fren.
- sy colve Kantanak wasman sas fren.
Hayden kohotti toista kättään nousemisen merkiksi ja jatkoi:
- Nyt, tulkaa yksi kerrallaan aina kun mainitsen nimenne, hän sanoi.
- Leok Tundre, pappi sanoi kantavalla äänellä, ja noin kaksimetrinen poika tuli hänen eteensä polvistuen. Hayden otti taskustaan eräänlaisen voidepurkin ja piirsi siinä olevalla voiteella Arelin symbolin hänen otsaansa, lausuen samalla:
- Leok Tundre, joka olet täyttänyt kahdeksantoista vuotta, joka olet saanut Arelin siunauksen, olet nyt valmis Aikuisuuden Polulle. Moni vaara on sinua uhkaava, mutta elämän jumalattaren voima on sinua suojaava koko matkasi ajan.
- Kiitän teitä, kunnianarvoisa Isä, ja kiitän myös Arelia, jonka laupeus on minun ylleni langennut, Leok sanoi papin lopetettua voitelemisen, nousi ja palasi paikalleen riviin. Näin jatkettiin, kunnes tuli Gabrielin vuoro.
- Gabriel Mirdanes, Hayden sanoi, ja Gabriel meni papin eteen polvistuen, kuten muut häntä ennen. Pappi teki taas voiteellaan Arelin merkin lausuen:
- Gabriel Mirdanes, joka olet täyttänyt kahdeksantoista vuotta, joka olet saanut Arelin siunauksen, olet nyt valmis Aikuisuuden Polulle. Moni vaara on sinua uhkaava, mutta elämän jumalattaren voima on sinua suojaava koko matkasi ajan.
- Kiitän teitä, kunnianarvoisa Isä, ja kiitän myös Arelia, jonka laupeus on minun ylleni langennut, Gabriel vastasi, nousi ja palasi paikalleen. Teles, joka oli ollut häntä ennen, kuiskasi hänelle:
- Hyvinhän se sinulta meni, kaveri.
- Kiitos, Gabriel kuiskasi takaisin nopeasti.


Kolmas osa on jo aloitettu, ja se liitetään tänne heti kun on valmis. Sillä aikaa toivoisin kovasti teiltä palautetta, mieluummin positiivista, mutta kaikenlainen mielipide käy mainiosti, tiedän kannattaako minun jatkaa tätä tarinaa.

Voi ystävät rakkaat (tämä nyt ei koske sinua, muukalainen, siis ystävät rakkaat joo, mutta tuleva moite ei), älkää nyt sortuko spammaamiseen. Jos haluatte kommentoida, tehkää se rakentavasti, perusteluja käyttäen. Sana ja kaksi hymiötä eivät riitä, siksi viestisi on poistettu, blank. Ei peeloilua, jookos? //Penetrator



Edited by penetrator on 05.6.2002 15:52