Näkyvissä tulokset 1 - 8. Tuloksia yhteensä 8.

Ketju: Kouluaineita

  1. #1
    DINH The_Sipi:n avatar
    Liittymispäivä
    20.10.2002
    Sijainti
    Setakunta
    Ikä
    31
    Viestejä
    2242
    Blogimerkinnät
    24

    Oletus Kouluaineita

    Tänne voisi heittää vanhoja kouluaineita, ken tahtoo, kehtaa ja uskaltaa. Päätä ja häntää niissä ei tarvitse olla, kunhan nyt uskaltaisitte nauraa omille varhaisille koulussa tehtailemiinne tarinoihin ja niin päin pois. Kuin rohkaisuksi julkistan nyt omat tarinamuotoiset kouluaineeni... tai siksi, että minut pakotettiin tähän hommaan Rellun aloitteesta.. Mukana on myös pari mielipidekirjoituksen tynkäkin, nekin aikoinaan yläasteella tehtyjä. Nauru pidentää ikää, joten ei saa kuolla nauruun.

    And so it begins. En ole korjannut kirjoitusvirheitä, enkä pilkutuksiain, mutta lainausmerkit korjasin. Ja sori, Enk, enpäs tallettanut rtf-muodossa.

    Aikahyppy

    Tero on tavallinen 14-vuotias poika, tai oli ainakin tavallinen 14-vuotias poika 26.9.1997, kunnes hän joutui seikkailuun. Mutta palatkaamme alkuun, mistä kaikki alkoi.
    "Iloisia uutsia, sanoi Tero tullessaan koulusta kotiin. "Minä sain kympin matikan kokeesta."
    "No, se on hienoa", sanoi Teron isä. "Kyllä siitä 500 mk lohkeaa. Ole hyvä. Nyt minun pitää mennä kokoukseen. Moido! Katos vaan, äitisi taisi tulla kotiin."
    "Niin tulikin", sanoi Tero ja meni äitinsä luo. "Äiti, minä sai kympin matikan kokeesta."
    "No, onneksi olkoon", sanoi äiti. "Minä annan sinulle tonnin siitä hyvästä. Mutta miksi sitten olet noin surunmurtamana?"
    "Me tehtiin "bänät" Minnan kanssa", sanoi Tero.
    "Mutta sepäs on ikävää", sanoi äiti. "Mutta, arvaa mitä, me saatiin uusi naapuri. Mutta älä mene häiritsemään häntä. Hän on aka vanha."
    "En mene, äiti", sanoi Tero.
    Yöllä, noin 00.41:25, Tero vääntelehti sängyssään. Hä ei saa unta kahdesta syystä. Ensinnäkin, hänen päässään pyörii Minna ja toiseksi uusi naapuri piti niin kauheaa mekkalaa, että kuolleetkin herää.
    "Nyt en enää kestä", sanoi Tero. "Menen sanomaan naapurille suorat sanat. Sai häiritä tai ei!" Hän puki vaatteet ja meni ulos. Hän pomppasi aidan läpi ja juoksi naapurintaloa kohti, kunnes näki valoa kellarin ikkunasta.
    "Vihdoinkin", kuului naapurin ääni. "Aikakoneeni on valmis. Nyt vain pitäisi löytää henkilö. Mutta samalla pelkään, että joku paljastaisi minut."
    Tero oli jo mennyt aidan yli, kirjoitti lapun ja meni naapurin oven luo ja painoi ovikelloa. Ovi avautui ja naapurin pää tuli oviaukkoon.
    "Kuka sinä olet ja mitä teet täällä?"
    "Lue", sanoi Tero ja ojensi lapun.
    "Tero Koivu, Rauman virallinen aikahyppääjä 27.9.1997 klo 00.49:31 alkaen."
    "Nuuskitko täällä?" kysyi naapuri.
    "En, tulin valittamaan melusta ja näin aikakonene", sanoi Tero.
    "Vai niin", sanoi naapuri. "Ehkä minunkin kannattaisi esittäytyä. Minun nimeni on Ben Zapotek-Marlin. Mutta nyt ei ole aikaa turista. Sinut pitää lähettää heti matkaan."
    Niin Tero ahtautui vanhaan volkkariin ja sanoi "Enerzise" niin kuin Zapotek-Marlin oli neuvonut. Ennen kuin hän ehti sanoa "se", hän oli jo perillä. Tosin hän ei sitä itse tajunnut.
    "Minne se Zapotekki meni? Ehkä häntä hävetti, kun niin sanottu aikakone ei toiminutkaan."
    Hän meni ulos ja oli juuri menossa kotiinsa, kun huomasi lehden maassa. Siinä luki "27.9.2017. Nyt on kulunut 20 vuotta, kun Tero Heikkinen katosi niin sanotulle aikamatkalle..."
    "Se siis toimi, sanoi Tero. "No, ei tulevaisuus ole sellainen kuin kaikki kuvittelevat. Mitä nyt talot on vähän uudistunut. Sitten hän pysäytti ohikulkijan ja kysyi: "Anteeksi, mutta milloin Mars valloitettiin?"
    "Se valloitetaan tänään ja astronautteina ovat Jim Carrey ja Michael Schumacher."
    Odotin suurella innolla tapahtumaa jota näytetään suorana lähetyksenä TV:stä joka ikisessä maassa. Jim Carrey ja Michael Schumacher valloittivat Marsin ja yhtäkkiä raketti lähti lentoon ja jättäen astronautit Marsiin. Raketin ikkunasta näkyi Jasques Villeneuven kasvot. Astronautit jäivät Marsiin.
    Teron valtasi yhtäkkiä raivon tunne ja tappoi muutaman ihmisen. Sitten hän ahtautui volkkariin ja sitten hän oli jo perillä. Siellä hän näkin Zapotek- Marlinin kasvot.
    "Miten meni", Zapotek-Marlin kysyi.
    "Sen 12 tunnin aikana minkä olin siellä, Mars valloitettiin ja Jim Carrey ja Michael Schumacher oli astronautteina ja Villeneuve kaaappasi raketin. Minua ajoi takaa poliisi."
    "Mitä höpiset", sanoi Zapotek-Marlin. "Sinähän olit vain 2 sekuntia matkassa."
    "Älä vaivaa sillä päätäsi", sanoi Tero ja meni kotiin nukkumaan.

    [kirjoittajan kommentti: Tarinasta saa olla ihan mitä mieltä vain, mutta minä pidin tuosta loppukaneetista. Kaikkea kakkaa sitä onkin tullut kirjoitettua. Hyvin Terolla tässä pari eri sukunimeäkin. Olin kirjoittanut tämän lainausviivoja käyttäen, mutta kun ope oli muuttanut ne lainausmerkeiksi, niin annoin olla tässäkin. ]

    -------------------------------

    Kun kaikki meni pieleen

    Tero on 14-vuotias poika. hän oli saanut juuri äidinkielen kokeesta viisi +.
    "Miten minä sain näin huonon numeron?" ihmetteli Tero. "Minullahan oli todistuksessa äidinkieli kymmenen."
    "Joskus onnistuu, joskus ei, sanoo itämainen sananlasku", Oppari-Ptto sanoi. "Minä sain kymmenen +."
    "Hei pojat, kuulitteko. Tero sai kokeesta 5+", sanoi luokan kovis, Ville.
    "Helppo sinun on sanoa", sanoi opettaja Nieminen. "Itse sait kokeesta 5-."
    "Niin, niin, mutta se onkin minun normaali numeroni", sanoi Ville. "Mutta toi koenumero oli Teron kaikkien aikojen surkein numero!"
    Kohta koko luokka nauroi Terolle. Tero lähti nopeasti ulos luokasta. Hänet oli nöyryytetty ja voitettu.
    Kun hän tuli kotiin, hän meni suoraan tietokoneen ääreen. Nyt hän yrittäisi mennä "Impossible Missionin" läpi. Ennen hän on päässyt vain yhden huoneen. Nyt hän ei päässyt sitäkään, vaikka siinä on joku 20 elämää. Hänen 4-vuotias pikkuveli Jarituli siihen viereen.
    "Tero on huono, Tero ei otaa pelata", lallatteli Jari.
    "Älä viitsi, vaan hae äiti", sanoi Tero.
    "Äiti, äiti, Terolla on atiaa!" huusi Jari.
    "No nin, mitä asiaa sinulla on."
    "Eipä ihmeempiä", sanoi Tero. "Mitä nyt sain 5+ äidinkielen kokeesta."
    "Mitä?! Miksi sinä niin huono olet voinut olla?"
    "En minä tajua", sanoi Tero. "Minulla on tänään mennyt kaikki pieleen."
    "No, lohduttaudu sillä, että pidät tänään bileet", sanoi äiti.
    "Hyvä on", sanoi Tero.
    Seuraavana iltana Teron kotona on haudanhiljaista, vaikka siellä pitäisi olla bileet. Tero katsoi ulos ikkunasta. Siellä Ville tovereineen piti kavereita loitolla Teron talosta. Epätoivoissaan Tero päätti hirttäytyä.Mutta juuri kun hän oli hirttäytymässä, hänen äitinsä tuli sisään.
    "Mitä sinä teet?" kysyi hänen äitinsä.
    "Ajattelin hirttäytyä, kun elämä kolhii", sanoi Tero.
    "Älä nyt", sanoi äiti. "Mee kattoo Muumii tai jotain."
    Tero meni. Sillä välin äiti kertoi miehelleen tapahtumista. Isä meni Teron luo.
    "Mene huoneeseesi ja pysy siellä, kunnes olet rauhoittunut."
    Tero meni. HÄn rupesi kuuntelemaan musiikkia. Epäonnekseen hän pisti kasettinauhuriin Klamydian kasetin ja sieltä kuului: "Pippalot meni ihan pieleen." Kyllä elämä kolhii.
    Seuraavana päivänä äidinkielen tunnilla opettaja sanoi:
    "Tero, annoin sinulle 5+, koska luokalla on kaksi Teroa, ja sekoitin teidät. OIkeasti sait 9+."
    Nyt Tero oli onnellinen. Hänen muut päivänsä menivät jo ihan hyvin.

    [kirjoittajan kommentti: Hei helvetti repesin tuolle hirttokeskustelulle Teron ja äitinsä kesken. Oi että, oi että. Paljon voisi tehdä nykyään toisin.]

    -------------------------------

    Matka menneisyyteen

    Tero on 14-vuotias poika, joka on tällä hetkellä koulussa historian tunnilla.
    "On kiehtovaa, mitä kaikkea historiassa luetaan", sanoi opettaja. "Tällä hetkellä emme tiedä, mitä erikoista tapahtuu huomenna, mutta ylihuomenna se on jo historiaa. Ei Kolumbuskaan tiennyt vuonna 1491, että seuraavana vuonna hän löytää uuden mantereen. Olisi hienoa, jos voisimme tehdä matkan menneisyyteen."
    Kun Tero tui kotiin, hänen päässään pyörivät historian opettajan sanat "matka menneisyyteen". Hän haluaisi todella matkata tulevaisuuteen, mutta menneisyyteen hän halusi päästä vielä enemmän. Mutta kuinka hän sinne pääsisi. Hänellä ei ollut aikakonetta, jolla pääsisi menneisyyteen, niin kuin matkasi Michael J. Fox elokuvissa "Paluu tulevaisuuteen 1" ja "Paluu tulevaisuuteen 3". HÄn päätti rakentaa sellaisen. Hän otti eräässä Aku Ankan taskukirjasta Zapotekin ja Marlinin keksimästä aikakoneesta monta suurennosta tietokoneella, hankki tarvittavat vehkeet ja teki aikakoneen tarkimpia yksityiskohtia myöten.
    Kun se oli valmis, halusi hän heti kokeilla sitä. Hän pisti koneeseen ajaksi 17.7.1910 ja paikkakunnaksi Chicaco. Vielä katu niin matka voi alkaa. Kadun nimeksi hän pisti Chigago Street 2322. Sitten hän meni aikakoneeseen, jolla meni sitten menneisyyteen.
    Kun hän oli perillä, hän oli jonkun nopeasti liikkuvan auton takaluukussa. Hän sai takaluukun auki ja näki, että sitä autoa ajoi toinen auto takaa. Varovasti hän kurkisti, kuka oli tämän auton kuljettaja. Hän katsoi ja mitä näkikään. Itse Al Capone oli autossa.
    "Mutta kuka sitten ajaa Al Caponen autoa takaa", hän mietti ääneen ja kääntyi."Se on Sammy Day ja hänen pomonsa. Minä luulin, että Sammy Dayta olisi oikeasti olemassa. Mutta taisin luulla vähän väärin. Ihan vain vähän."
    Hän pisti takaluukun kiinni ja odotti, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän odotti ja odotti, kunnes auto pysähtyi. HÄn kuuli ääniä.
    "Karistimmene kannoiltamme", sanoi Capone. "Kerätkää kamat takaluukusta."
    "Kyllä, pomo", sanoi Ed Maloney joka on yksi Caposen ganstereista. "Mutta pomo, tämä voi olla Sammy Dayn keksimä juoni, jolla he paljastavat piilopaikkamme."
    "Tuskinpa", sanoi Capone. "Mutta ota jo ne kamat sieltä takaluukusta."
    Maloney avasi takaluukun ja humasi Teron. Hän huusi pomolleen:
    "Hei pomo, täällä on joku nuuskija."
    "Mitä ihmettä?!" huusi Capone. "Lyö hänet tainnoksiin ja tuokaa hänet ylös."
    Kaksi gansteria, John Murdy ja James Jones veivät Teron ylös.
    Tero heräsi siihen, että hänen naamaan suihkutettiin vettä. Hän näki edessään Caposen, Maloneyn sekä David Brownin.
    "Minä haluan tietää, mitä teet täällä?" Capone tiuskaisi. "Minä todellakin haluaisin tietää, mitä sinä..."
    Samassa ovi aukesi ja Sammy Day tuli siään.
    "Saimmepa teidät kiikkiin", sanoi Sammy.
    Samassa Tero hävisi näkyvissä ja palasi kotiin.
    Seuraavana päivänä historian tunnilla historian tunnilla Tero sanoi opettajalle:
    "Olit oikeassa, koskaan ei tiedä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu.
    Mutta mitä tapahtui heinäkuun 17. päivä vuonna 1910. Kun Sammy ja hänen pomonsa jäi katsomaan ällistyneenä, mihin poika oli kadonnut, Al Caposen kätyrit kolkkasivat heidät ja lähtivät pakoon.

    [kirjoittajan kommentti: "Al Caposen". Ei muuta lisättävää. ]
    -------------------------------

    Ahdistaja

    Voin kuulla jo nyt hänen huohotuksensa takanani. Hän saa minut. Olen siitä aivan varma. Siihen on enää kaksi päivää. Muistan vieläkin kahden vime kesän tapahtumat. En voi milloinkaan unohtaa sitä. Olen monta kertaa yrittänyt, mutta en ole pystynyt.
    Minä, Mira ja Anja olimme parhaita kavereita. Teimme kaiken yhdessä. Sitten se tapahtui. Olimme 21.7-96- Anjan luona yötä. Pelasimme lautapelejä, kuuntelimme musiikkia ja teimme kaikkea muuta. Kun oli tarpeeksi pimeää (heinäkuussa ei ole kovin pimeää) menimme pelaamaan ulos piiloa. Se ei ollut kovin kehittävää meidän ikäisille nuorille, mutta kivaa se oli, kun pelasi pimeässä. Minä ja Anja mentiin piiloon ja Mira laski. Olimme samassa piilossa, ja kun Miraa ei kuulunut viiteen minuuttiin, menimme katsomaan, missä hän oli. Hän oli edelleen siellä puun juuressa, mutta ei laskemassa, vaan hänet oli murhattu. Emme tienneet mitä tehdä. Itkimme siinä vaan. LOpulta Anja kävi soittamassa poliisin.
    Oli 21.7-97-. Minä ja Anja olimme suremassa vuosi sitten kuollutta Miraa. Ja sitten se tapahtui. Eteemme tuli mies, joka murhasi Anjan. Mutta onneksi poliisit tulivat ja pidättivät hänet. Se mies sanoi minulle:
    "Minä tapoin Anjan ja Miran ja usko tai älä, mutta ensi vuonna aion saada sinut. Minä tapan sinut, kuulitko?"
    Se oli siis jo ylihuomenna. 21.7. Minä pelkään. Mutta hänhän on vankilassa. Ei hän voi minua tappaa.
    Seuraavana aamuna minua pyydettiin poliisilaitokselle. En tiedä miksi, mutta silti minulla oli omat epäilykseni. Hän on vapaana. Minä tiedän sen. Menen pukeutumaan ja valmistautumaan matkaan.
    Poliisilaitoksella minulle kerrottiin, että hän oli paennut. HÄn oli ollut varmassa tallessa, mutta hän vain pakeni. Poliisipäällikko oli aivan raivona. Tai ainakin luulen, että hän on poliisipäällikkö.
    "Jos olisimme Amerikassa ja Fox Mulder ja Dana Scully olisivat olemassa niin pyytäisimme heidät tänne!" poliisipäällikkö huusi", mutta me emme ole Amerikassa, Fox Mulderia ja Dana Scullya ei ole olemassa, niin meidän pitää ratkaista tämä itse! Tajuisitteko?!
    Minä olin nyt todella peloissani. Tiesin, että hän saa minut. Olisi turvanani itse Teräsmies. Hän saa minut. Kukaan ei voi auttaa minua.
    On 21.7.1998, tuomiopäivä. Minun tuomiopäiväni. Olin poliisin turvatalossa. Siellä oli telkkari. Tiedän, että hvaikka sieltä tulisi "Kolmas kivi auringosta", en voisi rentoutua, koska pelkään, että hän tulee tänne. Minulle tuli vessahätä ja menin kylppäriin. Mitä näinkään, siellä oli mies, joka oli tappanut MIran ja Andan. En meinannut saada suutani avatusti.
    "Mi-mi-miten sinä tänne pääsit", änkytin. En pystynyt huutamaan.
    "Se jääköön minun salaisuudeksi", mies sanoi.
    "Miksi sinä minua jahtaat?" kysyin.
    "Ja miksi tapoin Miran ja Anjan, vai?" sanoi mies. "Kaikki on teidän isienne syytä. Pekka, siis sinun isäsi, Pirkka, Miran isä ja Untamo, Anjan isä kiusasivat minua aina koulussa. Pistivät kaikki minun syyksi. NÄin minä kostan. Sinun jälkeesi olen kostanut."
    "IIIIIKKK!" huudahdin. Samassa mies tarttui minuun. HÄnellä oli puukko. Samassa poiisit tulivat sinne. He pysähtyivät. Mies sanoi:
    "Päästäkää minut menemään tai tytön käy huonosti, niin kuin näin."
    Mies vei puukon kaulallen, ja tunsi, kuinka hän vetäisi kurkkuni auki. Viimeiseksi sanaksi jäi: "Aaaaarc!" Olin kuollut.

    [kirjoittajan kommentti: Niinpä, otsikko kertoo kaiken. Ei kyseessä tietenkään mikään ahdistelija ole, vain ahdistaja. Mikä on ahdistaja? ]
    -------------------------------

    Puinen käsi

    Se alkoi tavallisena päivänä. Oli lokakuun 31. päivä. Olin meossa kouluun, kun näin sen. Se oli valtava linna. Mistä se oli ilmestynyt. Minä kuljen tästä joka päivä, eikä tuota linnaa siinä vielä eilen ollut. Ei tuo oikeastaan linna ole. Se on kartano, mutta iso sellainen. Ja erikoisen näköinen. Eihän se tyhjästä voi ilmestyä, vai voiko?
    En voinut keskittyä koulussa mihinkään muuhun kuin linnaan. Matematiikan opettaja kysyi minulta, miksen tee tehtäviä. "En minä tiedä", olin vastannut. Mutta kyllä minä tiesin. Lopulta kerroin siitä linnasta kaverilleni Akille. "Minä haluan tietää, mitä siellä on", sanoin, "ja miten se on siihen tullut." "Minäkin näin sen", Aki sanoi, "ja veikkaan, että joku miljonääri on lennättänyt sen tänne. Niin minä luulen."
    Koulun jälkeen en mennyt kotiin, vaan menin tutkimaan linnaa. Ovessa luki jotain. Siinä oli yksi sana ja 1 tavu ja toinen sana, joka ei tarkoittanut mitään. Siinä oli Pu, inen ja käsi, joten nimitin paikan Puiseksi kädeksi. Katsoin ikkunasta. Siellä näkyi aavemaisia kynttilöitä. Kiipesin ikkunasta sisään. Kuulin askeleita ja piilouduin pöydän alle. Näin pöydän alta, millaiset kengät sisääntulijalla oli. Ne eivät olleet vanhanaikaiset kengät, vaan ne olivat Niket. Ryömin pöydän alta ja näin yhden luokkatovereistani Yrjön. "Mitä sinä täällä teet?" kysyin. "Olen kiertelemässä taloa. En nähnyt tätä vielä eilen", hän sanoi. "En minäkään", sanoin.
    Yhdessä kiertelimme taloa ja tutkimme paikkoja. Sitten näimme miehen, jolla oli punainen käsi. Emmimme hiukan, ennen kuin menimme miehen luo. Näimme ikkunasta, että oli noussut ukkosmyrsky."Osaatko sinä sanoa, mikä tämä linna tekee täällä?" kysyin. Hän katsoiminua ja sanoi: "Eräs velho nimeltä Maukenium kirosi tämän linna v. 1618, koska ukkasin hänen 32 kultarahaansa ja siitä lähtien minä sekä tämä linna on ilmestynyt joka 32 vuosi tälle paikalle. Ja se tapahtuu aina 31.10:tta. Kello on joko 23.55 ja tämä linna katoaa klo 00.00. Teillä on viisi minuuttia aikaa pelastautua, tai muuten te katoatte tämän linnan mukana." Olimme lähdössä jo juoksuun, kun pysähdyin ja kysyin vielä: "Miksi tuossa ulko-ovessa lukee Pu, inen ja käsi?" "Siitä on pudonnut "NA" ja siinä pitäisi lukea "Punainen käsi", koska minulla on punainen käsi. Mutta menkää jo", mies hoputti. Me juoksimme ulos ja pysähdyimme tien reunaan. Käännyimme katsomaan linnaa ja näimme, kun linna katosi ja näimme, kun vanha tuttu hautausmaa ilmestyi esiin. "Se oli aikamoinen seikkailu, vai mitä?" Yrjö sanoi. "Niin oli," sanoin ja lisäsin, "nyt vain pitää keksiä selitys, missä olen koko illan luuhannut."

    [kirjoittajan kommentti: Tää nyt oli vain typerä. Tämä oli eka aine, jossa taisin noudattaa opettajan "puhumiset voi jatkaa samalle riville, eikä pidä aloittaa uutta riviä" -sääntöä. Se tuntui jo silloin väärältä.Yläasteikäisen mielikuvitusta käytetty, kyllä, mutta tää on vain typerä. ]

    -------------------------------

    Ilmeisesti jonkinasteinen mielipidekirjoitus:

    Rauma

    Muutin Raumalle, kun olin 2 kuukautta. Muistan kadun, jossa asuimme lähes kuusi vuotta. Sitten muutimme Lonsiin. KUn olin pari vuotta asunut siellä, tulin miettineeksi, että Rauma on rauhallinen ja pieni kaupunki. Mutta nyt on mieli muuttunut. Nyt olen sitä mieltä, että Rauma on liian pieni kaupunki. Sen tajusin, kun kävimme Tampereellla luokkaretkellä.
    Raumalla ei ole paljon paikkoja, mihin mennä. Muutama iso tavaratalo, yksi elokuvateatteri, jossa on kaksi salia, pari illanviettopaikkaa ja muutama hampurilaisbaaria. Vaikka Pori on Rauman "viholliskaupunki", asuisin ennemmin siellä, koska se on isompi kaupunki. Olen käynyt muutaman kerran Porissa ja huomannut, että se on isompi kaupunki. Täällä Raumalla käyn yhdessä illanviettopaikassa, ja se on Kalliokamari. Siellä on cool-meininki. Sitten on vielä Bronx, mutta en minä siellä käy. McDonalds on ihan kiva paikka, mutta Hesburgerissa en ole käynyt, koska siellä on huono palvelu. Rauma tarvitsee minun mielestäni kaikkia muita rakennuksia lisää paitsi kirkkoja.
    Ajatelkaa nyt, eikö ole ärsyttävää, että kun käyt esimerkiksi Helsingissä, ajattelet ensimmäiseksi, kuinka pieni kaupunki Rauma on.
    NImimerkki "Sad but true"

    [kirjoittajan kommentti: Että sellasta. Rauma on ihan kiva paikka, mutta edelleen pitää siinä mielessä paikkansa tämä, että jos sieltä pois piti lähteä (kuten lähdin), niin ehdottomasti isompaan kaupunkiin... vaikka olisikin sitten Pori. Kyllä minä Raumasta tykkään paljon, mutta takaisin ei ole palaamista. Too small for me. Pidän ehdottomasti tuosta kirkko-jutusta. ]

    -------------------------------

    Musiikki on tunteiden tulkki

    Tero on 15-vuotias poika, jonka mielestä musiikki on parasta, mitä hän tietää. Ja parasta musiikkia on Klamydian kaltainen musiikki. Ajatteli hän mitä tahansa, aina tuli jokin Klamydian kappale mieleen. Hän kuuntelee enimmäkseen vain Klamydiaa. Teron luokalla on pari kaveria, jotka myös kuuntelivat Klamydiaa.
    Oli 21.5. Tero oli koulussa ja yksi Teron kavereista, jonka nimi on Yrjö, tuli Teron luo. "Tiesitkö, että Klamydia tulee ylihuomenna tähän meidän hienoon kaupunkiin?" Yrjö kiljui. "Niin, mutta se on kuitenkin "MusaPlacessa" ja sinne on 18 vuoden ikäraja. Onhan Klamydia ollut siellä jo monta kertaa tänäkin vuonna", sanoi Tero vähemmän innostuneena. "Niin, mutta tällä kertaa se ei olekaan "MusaPlacessa" vaan "Martin's cafe'essa", Yrjö sanoi. "Aiotko mennä?" Hän lisäsi. "No, tottakai", Tero sanoi.
    Kun Tero meni kotiin, hän meni kuuntelemaan Klamydiaa. Hän odotti, että hänen isänsä tulisi kotiin, ja kun hänen isänsä tuli kotiin, Tero meni hänen luokseen ja sanoi: "Iskä, voitsä antaa 65 mk, että mä pääsisin Klamydian konserttiin." "Okei, mut siinä on sun kahden viikon viikkorahat", isä toetsi. "Jes!" Tero huusi.
    Kahden päivän päästä Tero oli juuri lähdössä Klamydian konserttiin, kun hänen isänsä kysyi: "Haluutko kyydin?" "En mä. Kyllä mä nyt 5 kilometrii voin kävellä. On se vaivan arvoista", Tero sanoi. Tero lähti kohti Martin's Cafe'eta. Hän näki kun joku naisipoliisi oli kirjoittamassa pysäköintisakkoa, joten Tero rupesi laulamaan "Lappuliisaa": "Lappuliisa, lappuliisa, lappuliisa, jeejeejee, lappuliisa sakottelee." Hän on huomannut, että hänen päässään pyörivät kappaleet vaihtuvat hänen mielialansa mukaan. Jos hän on hyvällä tuulella, hän laulaa iloisia lauluja, mutta jos hän on huonolla tuulella, hän laulaa hitaita lauluja. Lauloi mitä lauloi, aina hän lauloi Klamydian kappaleita.
    Kun Tero saapui perille, hän sattui vilkaisemaan mainosjulistetta. "Keskiviikkona 21.5 Martin's Cafe'eessa suuri, suurempi, Klamydia. Erikoisvieraana Nina Autio", siinä julistettiin. Tero oli menossa sisälle, kun ovimies pysäytti hänet. "Ei alle 18-vuotiaille!" ovimies sanoi. Tero mietti, että hän oli kävellyt 5 kilometriä aivan turhaa. Kun hän lähti kohti kotia, hän rupesi laulamaan "Aku Ankka-laulua": "Maailma julma on, ja niin lohduton."

    [kirjoittajan kommentti: Totta kai sitä piti sitten tehdä Klamydia-aiheinenkin tarina silloin aikoinaan. Tällanen paska siitä sitten tuli. Tää on vaan jotenkin niin... kääk! ]

    -------------------------------

    Musiikki on elämäni

    28.07.2021
    Olen ollut musiikin ystävä jo lähes 30 vuotta. Aluksi kuuntelin vain lasten musiikkia, mutta 9-vuotiaana kiinnyin Metallican musiikkiin niin, etät lasten musiikki sai jäädä. Metallicahan ei olllut heavy-metallia, kuten minun vanhempani väittivät, vaan se kulki rockin ja tavallisen metallimusiikin välimaastossa.
    Muutaman vuodne aikana tuli lisää mielestäni hvyiä bändejä, kuten Scooter, Klamydia ja The Offspring. Nuoruuteni parhaimmiksi bändeiksi nimitin Klamydian ja Metallican. En kuitenkaan voi sanoa, kumpi oli parempi, koska en sekoittanut ulkomaista ja kotimaista musiikkia keskenään.
    Olen leikellyt elämäni aikana erilaisista lehdistä minua kiinnostavia lehtileikkeitä ja satuin lukaisemaan lehtileikkeitä nuoruusvuosilta ja huomasin Marjo Niittyviitaa koskevan jutun, jossa hän on alkamassa julkkiksen elämää. Niittyviita oli viittä vaille valmis siirtymään Ville Vileniuksen uuteen manageritoimiston leipiin. Vileniuksen tunnetaan nykyisenä MTV3:n pääjohtajana, joka muun muassa on aloittanut "Music in MTV" -kanavan pyörittämisen digitaalisesti. Vieläkin on mukava katsoa "Jyrkiä", varsinkin kun yksi Jyrkin varhaisemmista juontajista Minna Ovasakinen piipahtaa siellä välillä. Niittyviitahan juonsi kyseistä ohjelmaa kesällä 2001.
    Itse aloitin viihdeurani levy-yhtiö Kråklund Record Oy:N palveluksessa v. 2008, jonka leivissä on ollut mm. "Filtter", "Sanktio", "Nukkekoti" ja Klamydia. Pomoni oli vielä silloin Esa J.V. Ikonen. Vuonna 2019 perustin oman levy-yhtiön "Tango Deliriumin", joka levyttää muun muassa edellä mainitun Marjo Niittyvirran levyt. Marjo Niittyviitan jutun "Uudessa Lehdessä" 30.6.1999 kirjoittanut Päivi Fyhr mainitsi, että Niittyviita oli siirtymässä lehtien viihdeosastolle. Ja niin se myös teki.
    Kirjoittaja on tunnettu kolumnisti
    ja "Tango Delirium" -levy-yhtiön pääjohtaja Samuli Samppakalja.

    [kirjoittajan kommentti: En ymmärrä tuota Metallica-juttua. Olinkohan tuolloin kuunnellut sitten Re-Loadia (joka oli pari vuotta mun ainoa Metallica-levy) niin paljon, että olin tuota mieltä. Sinänsä hassua tuo Kråklund Recordin Filtterissä, että sellasta bändiä ei ole, mut kai mä sekotin sen sitten Filttiketjuun... tai FTK:hon. Mene ja tiedä. Kauheasti lainausmerkkejä bändien nimissä ja sillleen. Ei hjyva. Oisko tehtävänannossa pitänyt tehdä joku kolumni peräti. En muista.]
    Viimeksi muokannut The_Sipi : 7.6.2007 klo 23:21:56

  2. #2

    Oletus

    Vanhat kuoluaineet, varsinkin ne jotka on kirjoitettu jo ala-asteella, ovat vähintään legendaarisia. En nyt jaksa komeiroista kaivella ala- tai ylä-asteen aikaisia tuotoksia, mutta kyllä niitä lukion aineitakin sopii esitellä.

    ---

    Minä uskon Jumalaan

    Minä uskon Jumalaan, Joulupukkiin ja Pääsiäispupuun. Ihmiset, jotka eivät usko, ovat vääräuskoisia pakanoita. En käsitä, kuinka voi elää ilman uskoa Jumalaan.

    Alussa Jumala sanoi: "Tulkoon valo," ja valo tuli. Jumala sanoi kaikkea muutakin kivaa ja tässä sitä nyt ollaan.

    Kauan aikaa sitten Aatami ja Eeva elivät Edenin puutarhassa. He olivat alasti, mutta eivät se sitä ymmärtäneet. Sitten tuli iso paha käärme, joka tarjosi Eevalle kielletyn puun hedelmää. Eeva oli kuten ihmiset nykyäänkin ja teki juuri sen, mikä oli kielletty ja söi hedelmän. Hedelmän syötyään Eeva tajusi, että hän oli alasti. Hän antoi myös Aatamilla hedelmän ja hänkin tajusi olevan alasti.

    Paikalle saapui Jumala ja kun hän huomasi, että Aatami ja Eeva olivat syönneet kielletyn puun hedelmiä, hän hermostui ja hääsi Aatamin ja Eevan Eedenistä. Nyt kun Jumala ei enää ollut koko aikaa vahtaamassa, he päättivät nostaa maan väkilukua.

    Jumala oli vihainen Aatamin ja Eevan tunaroinnista, mutta leppyi lopulta ja päätti ottaa yhteyttä Moosekseen. Hän käski Moosesta vapauttamaan israelilaiset Egyptistä.

    Koska tästä tapahtumasta on kuvattu varsin mainio värielokuva, kerron vain tärkeimmät yksityiskohdat. Mooses kiristi Faaraota, karkasi israelilaisten kanssa, sai kymmenen käskyä Jumalalta kivitauluina, jotka hän suutuksissaan rikkoi, mutta sai onneksi uudet tilalle. Mooses itse kuoli ennen, kuin he pääsivät Israeliin. Mielestäni se oli aika ironinen loppu.

    Seuraava Jumalan yhteydenotto ihmisiin tapahtui Jeesuksen kautta. Jeesus opetti ihmisille kaikenlaisia asioita, mutta hänen juttunsa olivat melko sekavia, koska hän ei koskaan tarkoittanut sitä, mitä sanoi vaan jotain aivan muuta. Jeesus olisi voinut sanoa suoraan, mitä tarkoitti, siten ihmiset olisivat ymmärtäneet, mitä hän tarkoitti.

    Lopulta kävi niin ikävästi, että Jeesus ristiinnaulittiin. Mutta Jeesus oli hyvä ihminen ja antoi anteeksi ihmisille, jotka riistiinnaulitsivat hänet ja lupasi antaa kaikkien ihmisten synnit anteeksi. En käsitä miksi Jeesus ristiinnaulittiin. Eihän hän tehnyt mitään muuta, kuin sanoi, että olisi mahtavaa olla ystävällinen muille ihmisille ihan vain vaihteenvuoksi. Oliko se nyt niin hirveän paha teko.

    Jeesuksen kuoleman jälkeen Jumala on pitänyt matalaa profiilia. Eihän sitä koko ajan voi olla ihmeitä tekemässä tai profeettoja jututtamassa. Odotellaan nyt rauhassa Jumalan seuraavaa tekoa. Jumala voisi vaikka lopettaa sodat, poistaa nälänhädän tai jos edelliset pyynnöt ovat kohtuuttomia, voisi hän käskeä Bushin lopettamaan sähläämisen.

    Tähän loppuun vielä ylistys Jumalalle, aamen!

    [Omat kommentit: Lyhyestä virsi kaunis: aineen loppuun oli kirjoitettu mustekynällä alleviivaaten sanat: Kirjoita aine uudelleen.]

    ---

    The_Sipin aineet: Juuri tuon tapaista vauhdikasta toimintaa muistan itsekin kirjoittaneeni penskana. Tuossa Aikahypyssä kohta "Teron valtasi yhtäkkiä raivon tunne ja tappoi muutaman ihmisen." on aivan helmi! Juuri tällainen perustelematon väkivalta on lapsista todella siistiä. Paluu Tulevaisuuten oli minunkin lapsuudessani ollut aika kova juttu. Muistan itsekin kirjoittaneeni aineen joka lainasi ideoita niistö elokuvista.

    Sitten on vielä Ahdistaja ja Puinen Käsi, niissä on mielestäni hieman Lovecraft-mainen kerrontatyyli. Oletko mahdollisesti lukenut Lovercraftia noihin aikoihin?
    What's the ugliest part of your body?
    Some say your nose, some say your toes
    But I think it's YOUR MIND

  3. #3
    DINH The_Sipi:n avatar
    Liittymispäivä
    20.10.2002
    Sijainti
    Setakunta
    Ikä
    31
    Viestejä
    2242
    Blogimerkinnät
    24

    Oletus

    Enpäs ollut, enkä ole myöskään edelleenkään kyseisen henkilön kirjoja lueskellut. On tää kumma, kun on vertailtu sekä Mark Twainiin (vuosia sitten) ja nyt Lovercraftiin.

    Olisi itelläkin 93 pisteen äikän aine tallessa, mutta en jaksa edes kirjoittaa sitä tähän hätään, koska itse en pidä siitä yhtään. Harmi, että oma Jumal-aineeni katosi. Se oli mielestäni koko lukion paras aine ja opettajakin antoi 89 pistettä. Aihe oli Suhde Jumalaan ja käsittelin sitä ateistin näkökulmasta.

  4. #4
    SeeD Kippe:n avatar
    Liittymispäivä
    24.11.2002
    Sijainti
    Hki, henkisesti porilainen <3
    Ikä
    29
    Viestejä
    857

    Oletus Oma ylppäriaineeni (parempi niistä)

    Itse asiassa olen laittanut tämän jo aikaisemmin foorumiin, mutta menköön täälläkin. Laitan toisenkin, jahka viitsin kopioida sen koneelle.

    Ihmisen Kuva

    On mahdotonta olla huomaamatta, miten tieteen ja taiteen kehitys on vaikuttanut ihmisen elämään ja elämäntapaan. Kehitystä tapahtuu, halusimme sitä tai emme. Tiede ja taide ovat muuttaneet ihmiskunnan olemusta radikaalimmin ja nopeammin kuin mikään muu. Muutama viime vuosisata on riittänyt luomaan suuremman näytöksen historian teatteriin, kuin mitä sitä edeltävinä ajanjaksoina on saatu aikaiseksi. Tästä on suurelta osin kiittäminen mainittuja ihmismielen hedelmiä.

    Tiede, filosofia mukaan lukien, sekä taide ovat erityisesti ansioituneet ihmisen maailmankuvan muokkaamisessa. Vanhentuneita uskomuksia on niiden avulla murrettu ja tilalle on tuotu uusia, vähemmän epätarkkoja näkemyksiä. Moni aliarvioi tämän vaikutuksen osuutta ihmismielen kehitykseen. Etenkin tieteen saralla on taipumus havaita vain ulospäin näkyvimmät ja konkreettisimmat seikat.

    Filosofia sekä taiteena että tieteenä on yleisen mielipiteen ehkä eniten aliarvostama ala. Sitä pidetään vanhojen ukkojen merkityksettömänä jaaritteluna, jonka konkreettinen vaikutus maailmaan rajoittuu isoon kasaan paperia ja pariin itseään viisaana pitävään haihattelijaan. ”Totuus on tarua ihmeellisempää”, sanoi joku joskus. Filosofian suurin saavutus onkin ollut ihmismielen avartaminen. Luonnontieteistä vastaavan esimerkin voi löytää astronomiasta. Maallikko tuskin löytää sille muuta käytännön sovellusta kuin suunnistuksen ja ajanmäärityksen. Tämä on sinänsä ironista: molemmat mainitut sujuisivat nimittäin aivan yhtä luontevasti kuin nyt, vaikka uskoisimme koko maailmankaikkeuden kiertävän maapalloa! Silti astronomian suurimpana saavutuksena pidetään geosentrisen maailmankuvan hylkäämistä, mikä heikensi ratkaisevasti kirkon ylivaltaa keskiajan ja renessanssin vaihteessa.

    Tiede on ollut ensisijainen maailmaa eteenpäin potkiva voima. Perusteettomat dogmit on murrettu ja ahdistunut keskiaikainen maailma on avartunut nykyiselle tasolleen. Tekninen kehitys artefakteineen on sittemmin tullut tämän mahdollistamana. Teknisten tieteiden kehitys onkin meille näkyvintä. Uudet koneet ja sovellukset voi nähdä omin silmin ja niitä voi käsin kosketella. Sen sijaan suuri osa perus- ja soveltavasta tutkimuksesta kätkeytyy tuloksineen alan kirjallisuuteen, jonka tulkitsemiseen tavallinen mattimeikäläinen tarvitsee vähintään pari Rosettan kiveä. Yleinen käsitys tieteestä rajoittuu siis pitkälti teknisten saavutusten varaan.

    Myös taide on saanut osansa aliarvioinnista ja väärinkäsityksistä. Esteettisen toteutuksen ja tulkinnan takana on kuitenkin samanlainen älyllinen muurinmurtaja, kuin mitä tieteestä löytyy. Dante Alighierin Jumalaiseksi näytelmäksi kootuissa lauluissa kulminoitui keskiaikainen elämänkatsomus. Sama teos oli kuitenkin luomassa pohjaa uusille tuulille, jotka historia tuntee renessanssina. Taiteita voi pitää sekä ajatusten peilinä että ikkunana. Esimerkiksi renessanssin ihmiskeskeisyys heijastuu mustepullon ja paletin välityksellä paperille ja kankaalle. Taide on toiminut myös protestikanavana. Tämä on havaitavissa erityisesti realismin aikaisessa kuva- ja sanataiteessa. Yhteiskuntakritiikki on nostanut päätään taiteen kautta, ja yhteisöä on näin painostettu menemään eteenpäin.

    Taide hyötyy myös siitä, että sen avulla heijastuu vallitsevan yhteiskunnan tila. Avantgarde-näyttelyyn menevä voi päivittää suhtautumisensa ”iso maa, isot toleranssit” -ideologian perusteista ja oikeutuksesta. Provokaatio on taiteelle ominaista: kuohuntaa on saatava aikaiseksi tavalla tai toisella. Asenne on sinänsä oikea. Politiikassakin hyvä oppositio kääntää jokaisen kiven löytääkseen hallituksesta jotain mätää. Se on välttämätöntä, sillä mikään ei ole niin vaarallista kuin kritiikittömyys. Kritiikinkin on oltava kritisoitavissa.

    Myös ihmisen henkinen kehitys ja sen tarpeellisuus on kyseenalaistettu. Moni kysyy, olemmeko me viime kädessä onnellisempia kuin ennen. Perustelunaan he pitävät ihmisen kykyä luoda jatkuvasti uusia ongelmia ratkaistujen tilalle. Oma näkemykseni on harvinaisen yksiselitteinen: kyllä, olemme onnellisempia kuin ennen. Mitä enemmän meillä on varaa pohtia epäolennaisuuksia, sitä pienempi osa aivokapasiteetistamme täytyy uhrata oikeisiin murheisiin. Vanhan ajan elämä on aikojen saatossa romantisoitunut. Moni keskaikafanaatikko luultavasti rukoilisi paluuta kotiin parin viikon aikamatkustuksen jälkeen.

    Rousseaun ajama paluu luontoon -ideologia kalpenee ekoprofeetta Linkolan mietintöjen rinnalla. Lähestulkoon misantrooppiset lausunnot vievät värin jopa keskimääräisen pehmovihreän kasvoilta puhumattakaan pinnallisemmista cityjupeista. Kenties pelottavinta on se, että kukaan ei ole onnistuneesti kyseenalaistanut hänen näkemyksiään. On helppoa tiedostaa, että puolen ihmiskunnan likvidointi parantaisi pidemmän päälle maapallon elinoloja. Onneksi ihmisen lajikohtainen itsesuojeluvaisto tekee ajatuksesta erittäin vaikean hyväksyttävän ja lähes mahdottoman toteutettavan.

    Viettien varaan palaaminen on toinen suosittu vaihtoehtoskenaario. Elämä pelkästään syöden, juoden ja naiden kuulostaa äkkiseltään mitä mainioimmalta ajatukselta. Asiasta puuttuu kuitenkin tärkeä seikka. Ilman pitkälle kehittynyttä tietoisuutta olisimme koneita. Vastaisimme alkeellisiin stimulaatioihin, ja oikein toimiessamme viettijumala palkitsisi meidät hyvänolontunteella. Kärjistettynä: meidät olisi ohjelmoitu pitämään itsemme hengissä ja lisääntymään. Joku on luultavasti jo huomauttamassa asian olevan juuri näin tälläkin hetkellä. Se on hyvinkin mahdollista, mutta itse pidän perusoikeutenani saada ainakin kuvitella itselleni vapaa tahto. Jos se oikeus viedään, viedään samalla ihmisyys.

    Nyky-yhteiskunnassa kehittynyttä ajattelua, jota tiede ja taide tukevat, kritisoidaan. Väite perustellaan yksinkertaisten ihmisten onnellisuudella. Tämä on sinänsä loogista, sillä pieni aivokapasiteetti johtaa vähäisempään määrään turhaa aivotoimintaa. Itse uskon ongelmien määrän olevan likimain vakio. Pahimman stereotyypin mukainen blondi jumittuu tilanteisiin, joista älykkäät selviävät ja joihin viisaat eivät edes joudu. Näiden tilanteiden setviminen vie sen osan aivokapasiteetista, joka kehittelisi tylsyyttän ongelmia ja kysymyksiä. Älykkäämmät ja viisaammat ihmiset puolestaan joutuvat uhraamaan arkisille ongelmille vähemmän aikaa, jolloin sitä jää myös kehittyneemmille pohdinnoille. Kehittyneempien ongelmien ratkaisusta koituva hyöty on yleensä suurempi, jolloin ongelma ansaitsee astetta korkeamman aseman kuin arkihuolet. Huippunerojen pohdinnoilla on tapana tuoda suurta hyötyä ihmiskunnalle, joten niitä voinee pitää ongelmien eliittinä.

    Ihminen on tuomittu ajattelemaan. Sisäänrakennettu kehityspyrkimyksemme on vahvistunut vastarannankiiskien karsiuduttua heikompina joukosta. Ajattelun hedelmät ovat ajan mittaan kypsyneet tieteen ja taiteen muotoihin. Nämä hedelmät ovat edustaneet kunkin aikakauden parasta satoa. Aina sato ei ole ollut yhtä suuri, mutta se on kuitenkin kerääntynyt ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin helpottamaan elämäämme. Tieteen ja taiteen nousu ei ole ainoastaan edistänyt elämäämme: se on myös luonut pohjan identiteetillemme ja nykyisille lajityypillisille ominaisuuksillemme. Ihmisen kuva on piirtynyt maailmaan tieteen ja taiteen kautta. Tiede ja taide ovat ihmisyyttä puhtaimmillaan vielä senkin jälkeen, kun me kaikki olemme täältä kadonneet. Kuva elää, vaikka taiteilija kuolee.
    Viimeksi muokannut Kippe : 8.6.2007 klo 14:18:08
    ÖÖÖYÖÖÖYYÖÖÖ

  5. #5

    Oletus

    Tämän kirjoitin kahdeksannella luokalla. Ensimmäinen äikäntarina, josta minut palkittiin peräti kiitettävällä (tähän mennessä olen onnistunut kaapaamaan jopa toisen kaveriksi). Kyseessä on parodian parodia, joten laatu on taattua tavaraa. Otsikko oli ilmeisesti "Keksintö, joka mullisti maailman".

    Jälkikäteen ajatellen tarina ei vastaa yhtään otsikkoa, mutta ei kyllä ole vastanut mikään mukaan tarinani. En jaksanut kirjoittaa uudestaan, joten skannasin koko tarinan kerta oli jo niin nätisti koneella kirjoitettu. Pari törkeää typoa tuolla selvästi on, esim. kun puhutaan "ureasta Aukosta" niin oikeasti tarkoitetaan "urheaa Aukkoa". Mutta kyllä te jaksatte pahimmat typot suomentaa, minas tarvitse sitä teidän puolesta tehdä.

    Keksintö, joka mullisti maailman

    Sivu 1: Legendan alku

    Sivu 2: Mahti-Koura

    Sivu 3: Kouran ritarit

    Sivu 4: Matka sinne ja äkkiä takaisin

    Sivu 5: Enter the dark riders

    Sivu 6: Siis miten te voitte olla noin negatiivisia? Taidanpa jättää tämän leirin

    Sivu7: Loppu hyvin, kaikki hyvin?

    Pari huomatusta loppuun:
    1) Eino on oikean elämän sankari
    2) Voimaväylä on käytävä koulussani
    3) Örsöt ovat seiskaluokkalaisia
    4) Viimeisellä sivulla minulla mainitaan olevan hansikas kädessä, vaikka logiikan sääntöjen mukaan minulla sitä ei pitäisi olla. Epäilen syyksiä huolimattomuusvirhettä tai porvareiden propagandaa.

    PS. En ymmärä miksi Kunimuran tarina ei kelvannut opettajalle.

  6. #6
    Warrior Moonstone:n avatar
    Liittymispäivä
    30.8.2003
    Sijainti
    Jyväskylä
    Ikä
    27
    Viestejä
    502

    Oletus

    Minulla on vain tämä aine tallessa. Bittimuodossa olen säilyttänyt tätä sen vuoksi, että en kovin montaa E:n harjoitusainetta saanut. Kyseessä lukiossa toisen vuoden lopussa tai kolmannen alussa kirjoitettu hieman vapaamuotoisempi aine. Kirjoittamisesta en pahemmin välitä mutta tätä kirjoitettaessa oli ihan kivaa. (Avustin aineenkirjoitusta hieman puppulausegeneraattorilla )



    -=-=-=-

    32. Miksei sittenkin päinvastoin?

    Lähes aina otsikkoaineet kirjoitetaan järjestelmällisesti punoen vakavasti harkittuja asioita sisältäväksi sekä tiiviiksi ja toimivaksi paketeiksi. Argumentaatiota läiskitään peräkkäin ja sanamuodot viilaillaan pureviksi. Mukaan lisätään, tai ainakin yritetään lisätä, muutama vitsi tekemään lukijaan vaikutus. Tämä kaikki on kuitenkin vain harhaoppisen uskomuksen seurausta. Ehkäpä tällaiset ensiluokkaiset aineet eivät olekaan niin loistavia, vaan ne ovat ajatuksineen rajoittuneita.

    Aineiden muodostaminen luo kuvaa oppilaiden kyvyistä suomalaisen kulttuurin jatkokehittämiseen. Tämä juuri aiheuttaakin ongelman nykyisen arviointimallin kanssa. Innovatiiviselle ajattelulle ei anneta tilaa vaan kaavoihin kangistuneet, eittämättä laadukkailta kuulostavat aineet, keräävät suuret pisteet. Sääntöjen ulkoaopettelua painotetaan pilkkuvirheiden korostamisella. Aiheetkin rajataan hyvin tiukasti ja lipsumista ei suvaita. Tämä rajoittuneisuus kaventaa kansallisen kehittymisen edellyttämää väkijoukkoa vain niihin kaavoihin kangistuneisiin pilkunviilaajiin.

    Luin Tieteen kuvalehdestä äskettäin nerouden ja hulluuden samankaltaisuuksista. Jäin ymmärrykseen, että hulluus on vain väärinsuunnattua neroutta. Sama pätee myös toisinpäin. Hulluus voidaan muuntaa neroudeksi pienillä suunnanmuutoksilla. Nerous määriteltiin luovuudeksi ja kyvyksi yhdistää ennenyhdistämättömiä asioita toisiinsa. Käytännössä moinen ilmenee aineita kirjoittaessa aiheessa pysymisen vaikeutena. Pieni lipsuminen on siis viisauden merkki ja kirjoittajan nerokkuus voidaankin määritellä aineen aihepiirin ulkopuolisten viittauksien lukumäärän avulla. Näinollen nykyinen systeemi karsii nerouden sekä nerokkaisiin ideoihin kykenevät henkilöt rajoittuneisuudellaan. Kulttuuri ei kehity vaan pikemminkin taantuu junnaamaan vanhoja polkuja pitkin. Tämä kulttuurin jumittuneisuus taas näkyy kaikkialla ympärillämme. Innovatiivisemmat päähänpälkähdykset tuomitaan heti hulluiksi. Nerot taas eivät kohtaa toisiaan tällaisen yhteiskunnallisen painostuksen vuoksi ja siten he eivät kykene muodostamaan ideaa kehittäviä ryhmittymiä. Painostus myös aiheuttaa levottomuutta heidän keskuudessaan aiheuttaen neroille monenlaisia henkisiä kärsimyksiä ja johtaen lopulta vaikka minkälaisiin lopputuloksiin. Ei ole ihme, että itsemurhaluvut ovat Suomessa niin korkeat.

    Tilanne kaipaa siis rivakkaa uudelleenohjausta. Eihän se sovi että kansakuntamme aivot jäävät hyödyntämättä. Tällä menolla ihmiskunta tuhoaa itsensä. Ei ydinaseilla tai sodilla vaan yksinkertaisesti taannumme. Ensin meistä tulee lihavia ja putkikatseisia nysvääjiä. Pian muistutamme Darwinin teorian mukaisia esi-isiämme. Kaikkeen tähän on syypäänä vain nerouden kahlitseminen aineidenkirjoittamisvaiheessa. Nuorukaiset hakkaavat päätään seinään tuomitsevien ja ahdasmielisten arvostelijoiden takia. Samalla he pidättäytyvät vapauttamasta luovuttaan. Seurauksena on kehittymätön ihminen. Toteankin, että yo-aine näyttää todeksi hyvinvoivan yhteiskunnan rinnalle muodostuneita epäkohtia.

    Tämä suuri ongelma kaipaa kipeästi ratkaisua. Ongelmaa ei voida kiertää riittävän nopeasti kasvatuspolitiikkaa hienosäätämällä vaan tarvitsemme radikaalimpia tekoja. Tarvitsemme uutta ja nuorta verta huolehtimaan kansakunnan valistamisesta. Ongelma kun tahtoo olla pesiytyneenä iäkkäämpien päättäjiemme (vääriin) käsityksiin maailmankulttuurista. Emme elä enää keskiajan pimennossa, vaan meillä olisi mahdollista saada yhdistettyä ajatuksemme muun maailman kanssa. Näin ideologiamme laajentuisi vastaamaan paremmin nykyisen ja mahdollisesti tulevankin maailmanvaltion tarpeita. Yhdistymisessä on voimaa. Ihmisten tuottamat ajatukset itävät erilaisilla tavoilla maailman eri kolkissa. Siinä missä Intialainen kehittelee paperisen polttomoottorin, pohdiskelee amerikkalainen meriveden sisältämän suolan hyödyntämistä asuntojen lämmityksessä. Meidänkin innovatiivisista ajatuksista voi kummuta jos jonkinlaisia keksintöjä kunhan ne vain kiertävät tarpeeksi monen kehittelijän pääkopassa.

    Emme tiedä mitä todella tapahtuu, jos yo-aine vaatii täsmällisyyttä sekä päättäväisyyttä, ja kannustaa kehittämään asianosaisiin kohdistuvia ongelmia. Taantuminen on vain yksi uhkakuva. Sitähän minä en salli. On aika sanoa edistyksen uusi suunta ja sen minä yritin tehdä tässä aineessani. Miksi emme tekisi asioita toisin? Pitkällä aikavälillä ero nykyiseen kehitykseen olisi taatusti havaittavissa parempina elinoloina sekä kulttuurillisena rikkautena.

    -=-=-=-

  7. #7

    Oletus

    Lainaus Alunperin kirjoittanut Qualin Katso viesti
    PS. En ymmärä miksi Kunimuran tarina ei kelvannut opettajalle.
    Tiedä häntä. Kysyin ihan huvikseni kahdelta muultakin äidinkielenopettajalta mitä mieltä he ovat aineestani ja hekin sanoivat että reput olisi tullut. Onko tämä sitten opettajien salaliitto minua vastaan vai jotain muuta, sitä en tiedä.

    Myönnän kyllä että tuossa aineessa vallitsee hyvin negatiivinen asenne kristinuskoa kohtaan. Tämähän on kuitenkin asia-aine eikä fiktiota. Opettajani perusteli muistaakseni aineen hylkäämisen sillä että se ei vastaa otsikkoa, mutta ei hyväksyisi sitä vaikka otsikko olisi "Minä en usko Jumalaan". Tällaisia asiota ei kuulemma sovi käsitellä näin kevyesti.

    Tässäpä toinen aina lukiosta.

    ---

    Lajien välinen skandaali

    Helsingin Sanomissa 1.6.2004. oli Erkki Nykäsen artikkeli "Liito-oravien suhteen järki kaikonnut". Siinä todetaan hyvin asiallisesti ja perustellusti, että tietyissä tilanteissa liito-oravien etu menee ihmisten edun yläpuolella.

    Se on väärin! Liito-oravat saavat liidellä vapaasti, missä mielivät, ja jättää jätöksiään, minne haluavat. Tekstissä kerrotaan, kuinka Gumbölen Hirvisuolle ei rakennetakaan tasokasta pientaloaluetta, koska alueelta löytyi liito-oravan papanoita. Jos minä kiipeäisin puuhun ja jättäisin sinne omia papanoitani, peruuttaisivatko liito-oravat pesänrakennusaikeensa kyseisellä alueella? Enpä usko.

    Mikä sitten tekee liito-oravasta niin mainion luontokappaleen? Kenties heidän kulttuurinsa on ihmisten kulttuuria kehittyneempää. Ihmisillähän on outoja tapoja, kuten tekstissä mainitut lehmien palvonta ja kiven kiertäminen. Kenties liito-orvat ovat meitä ihmisiä sivistyneempiä. Eivät he ainkaan tähän mennessä ole tehneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Mutta mitä sitten käy, kun liito-oravat huomaavat, että kaikki ihmiset, muutamia tutkijoita lukuun ottamatta, poistuvat alueilta joihin he jättävät papanoitaan.

    Koiralle voi opettaa monenlaisia temppuja, ja rotta oppii pelaamaan koripalloa. On vain ajan kysymys, milloin kaikki Suomen liito-oravat kokoontuvat yhteen ja valtaavat Espoon täyttämällä sen kadut ja puistot papanoillaan. Espoolaisille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin siityä maanpakoon lähialueille.

    Kaikki ei kuitenkaan lopu tähän. Jos ihmiset eivät nouse vastarintaan, mikä estää näitä vallanhimoisia jyrsijöitä valtaamasta Helsinkiä ja muita Suomen suurkaupunkeja?

    Eduskunnan on aika miettiä tarkkaan liito-oravapolitiikkaansa ja tehdä uudistettu versio peruslaista, johon nyt sisällytetään seikkaperäinen selvitys liito-oravien oikeuksista.

    Mutta mitä sitten tapahtuu, jos liito-oravat eivät tyydykään heille annettuihin oikeuksiin, vaan vaativat lisää oikeuksia. Mitä voimme tehdä, jos he vaativat oikeutta saada julkisia palveluita omalla kielellään eli vikinällä, josta on myös tehtävä Suomen kolmas virallinen kieli.

    Mielestäni paras ratkaisu olisi julistaa Gumbölen suo itsenäiseksi liito-orava tasavallaksi. Toki sekin toisi uusia ongelmia: Miten toimia, jos joku liito-orava tulee ilman passia rajan yli ja voiko liito-oravan tuomita Suomen puolella tämän rikoksista, vai onko oikeudenkäynti käytävä liito-orava valtiossa. Ja mikä tärkeintä, liittyykö tämä uusi valtio EU:hun tai NATO:on?

    Jos liito-oravat itsenäistyvät, muut eläimet seuraavat todennäköisesti heidän esimerkkiään. Kohta Suomessa on oma valtio karhuilla, hirvillä ja ilveksillä, joista jälkimmäiseen myös Tampereen Ilveksen pelaajat ovat tervetulleita.

    Palataan taikaisin nykyhetkeen, jossa liito-oravat eivät ole vielä itsenäistyneet. Liito-oravien jätöksillä voi oman päätelmäni mukaan ansaita omaisuuden. Ensin viet pari papanaa jollekin arvokkaalle tontille, ja kun tontin hinta laskee rakennuskiellon takia, voit ostaa sen halvalla ja myydä kalliilla, kun todetaan, ettei siellä olekaan liito-oravia. Jälleen yksi keino ottaa "ilo irti" luonnosta!

    Liito-oravien ja ihmisten välinen kiista on kuitenkin vakava asia, josta ei sovi laskea leikkiä. Päättäjien on tehtävä mahdollisimman pian selväksi, miten on meneteltävä konflikteissa liito-oravien ja ihmisten välillä. Kaikkeen me ihmiset emme kuitenkaan suostu! On meidänkin jossain elettävä! Meidänkin oikeuksia on kunnioitettava!

    Me halueamme vain tasa-arvoa ihmisten ja liito-oravien välillä. Onko se liikaa pyydetty?



    [Omat kommentit: Luulisinpa että tämä on oma suosikki aineeni lukion ajoilta. Tämä aine hyväksyttiin, mutta opettajani totesi ettei hyksy silti mielipidettäni ko. asiasta.]

    Erkki Nykäsen artikkeli löytyy täältä. Sivut 8-9
    What's the ugliest part of your body?
    Some say your nose, some say your toes
    But I think it's YOUR MIND

  8. #8
    Tonberry King Nelva:n avatar
    Liittymispäivä
    18.12.2005
    Sijainti
    Desperation (SK)
    Ikä
    29
    Viestejä
    237

    Oletus

    Harmittaa, kun minulla ei ole liiemmin vanhoja tekstejä jäljellä niiden tuhouduttua tulipalossa, mutta kävinpä silti vanhoja kirjevihkojani lävitse ja löysin jopa yhden tekstin Tämä ei ole laadukas, erittäin ala-arvoinen, typerä, nolo ja ties mitä. Peräisin 7lk:ta. Kirjoitettu kaverin kanssa vuorotellen, mikä nyt ei ainakaan paranna laatua. Ja on aivan samanlaisessa muodossa kuin alkuperäinen, ei ole korjailtu. Ei ole kouluaine, mutta kirjoitettu koulussa tylsyyteen, heh. Toivottavasti ei poisteta kuitenkaan heti...

    ***

    Olipa kerran tyttö, joka oli hullu ja asui vankilassa. Poltti röökii sekä joi että käytti huumeita. Hän oli 14 vee. Pahin oli se kun hän harrasti seksiää 23 vuotiaan homon kanssa. Homo oli eronnut toisesta ja tyttö ei sanonut mitään siitä. Tyttö oli joutunut vankilaan ryöstöstä. Hän pääsisi pois 2v päästä...

    Nyt tyttö/nainen oli 16 vee, ja pääsi vankilasta. Hän lähti töihin ilotaloon. Ilotalossa sitä nyt ollaan, sanoi tyttö. Miehet halusivat tyttöä. Mutta kun miehet alkoivat kosketella tyttöä, huomasivat että tyttö oli liian nuori ilotaloon. Hänellä oli aika isot melonit mutta mikään muu ei ollut kehittynyt jolloin tyttö potkittiin pellolle.

    Pellolla tyttö näki maajussin jonka kanssa melkein koko illan nussi. Kesken rakastelun tyttö kiljahtaa nyt se tuli orkku, orkku, orgasmi mä kuolen! Mutta tyttö huomasi että tuli myös verta. Hän oli menettänyt neitsyytensä. Hän pakeni äkkiä paikalta. Maajussi vain ihmetteli.

    3kk myöhemmin... Tyttö oksenteli ja menkat oli myöhässä. Hän meni testiin ja sai tietää olevansa raskaana...! Tyttö kertoi maajussille raskaudesta ja maajussi paiskoi oven kiinni ja suuttui tytölle. Tyttö rupesi itkee. Ja lähti kävelemään kadulle päin. Maajussi lähetti 2kk myöhemmin tytölle kirjeen. Kirjeessä luki näin: Olit aika tyhmä kun et käyttänyt kortsuu. Terveisin maajussi. Tyttö ei välittänyt kirjeestä, vaan jatkoi omaa elämää tavallisesti.

    Tyttö eleli ilotyttönä, prostitoituna, huorana... aivan sama. Kerran tyttö nukkui yöllä aivan tavallisesti, kunnes yhtäkkiä tuli lapsivesi. Tyttö oli aivan paniikissa ja kutsui pomonsa paikalle. He eivät ehtisi lääkäriin tai sairaalaan yksin, sillä sinne oli n. 20 km. He soittivat silti ambulanssin paikalle. Hänen pomonsa auttoi tyttöä synnytyksessä. Tyttö tuli! Ambulanssi tuli n.30 min päästä ja vei tytön ja lapsen sairaalaan tutkittavaksi.

    Sairaalassa sanottiin näin: tyttö on muuten terve, mutta luultavasti hänestä tulee huora, kun sinäkin olet. Tyttö rupesi huutamaan ja pyörtyi. Tyttö joutui yöpymään yhden yön sairaalassa, aamulla tyttö virkosi ja lähti kotiin, ja otti myös lapsen mukaan. Kotona lapsi rupesi laulamaan pornolauluja. Se oli ällistyttävää, ajatteli tyttö. Tyttö luopui huoran urasta ja lähti showbisnekselle vauvan kanssa. Vauvasta tuli menestys!

    Showbisnes meni hyvin ja vauvasta tuli kuuluisa, nyt vauva ei oo enää mikään vauva, hän on 3 vuotta ja hän on bisnesprinsessa, tyttö aikoo jättää vauvan showbisnekselle ja aikoo itse lähteä kunnon töihin. Tyttö häipyi ja jätti vauvan yksin. 10 v myöhemmin hänen tyttönsä oli jo paljon isompi ja rikkaampi. Nainen oli tullut katumapäälle kun oli jättänyt vauvansa, mutta asia oli jätettävä sikseen. Kun nainen oli 49v hän kuoli. Hänen tyttönsä oli 23. Hän ei ollut tuntenut äitiään ollenkaan, sillä ei ollut nähnyt häntä koko elämänsä aikana, joten hän ei surrut naisen kuolemaa.

    LOPPU

    ***

    On taas niin laatua ja täynnä ties mitä epäloogisuuksia ja muutenkin niin sekava. Ei ollut järkeä tuolloin paljon päässä, minkä tämä todistaa aika tehokkaasti, mutta sentään voin lohduttautua sillä, että ei sitä ole vieläkään yhtään sen enempää.
    Viimeksi muokannut Nelva : 8.6.2007 klo 17:22:53

Kirjoitussäännöt

  • Et voi aloittaa uusia ketjuja
  • Et voi kirjoittaa vastauksia
  • Et voi lisätä liitteitä
  • Et voi muokata viestejäsi
  •  
  • BB-koodi on käytössä
  • Hymiöt ovat käytössä
  • [IMG] koodi on käytössä
  • [VIDEO] code is käytössä
  • HTML-koodi on poissa käytöstä