Ajattelin kirjoittaa jonkun tarinan ja laittaa sen tänne. Yksi oli jo mielessä kunnes tajusin, että minullahan on jo täydellinen maailma jonne seikkailut voisi sijoittaa. Enpä tiedä onko tuo kieliopillisesti pörfekt ja vuorosanoja saattaa olla liikaakin, mutta alku se on tuokin. Tämä siis jatkuu.
Ja tarina alkaa...
”Khrm, kansalaiset. Tämä on suuri ilo ilmoittaa, eikun tota joo, tämän ilmoittaminen on minulle suuri ilo, juup, tämä on parempi, sillä nyt meill… Whaa!”. ” Heh, en kai pelästyttänyt”. ”Voisit opetella käyttämään ovea, tai edes koputtaisit ikkunaan”. ”Mutta mitäs hauskaa siinä olisi”. ”Hmph, sitä paitsi se koukku, jonka viskaat tuonne ylös, naarmuttaa ikävästi pintoja”. ”Niin varmaan, sinä et vain halua että pieni vihreä mies pelästyttää sinut jatkuvasti”. ”Pelästyttää ja pelästyttää, siinä vain hieman yllättyy kun yhtäkkiä selän taakse ilmestyy marsilainen”.
-
Oli kaunis päivä Das Reichin yllä. Tämän valtakunnan pääkaupungin, jonka nimi on Efefin, asukkaat nauttivat säästä suuresti. Kaupungin menoa tyynesti kahvikupin takaa seurannut Kekezzinen näki jatkuvasti ohitse vilistäviä ihmisiä. Aina silloin tällöin hänen silmiensä ohi hölkkäsi koira tai kissa, välillä molemmat, mutta siinä tapauksessa kissa meni yleensä edellä. Välillä joku ratsasti chocobolla ohi tai jokin tuttava heilautti kättään tervehdykseksi. Oikealta alkoi kuulua lasten naurua. Kekezzinen vilkaisi sinne päin ja näki syyn. Wompo setähän siellä piti käsinukke esitystä, jossa toinen nukke hakkasi toista pesäpallomailalla. En tiedä oliko tarkoitus, mutta hakkaamisen uhri näytti epäilyttävän paljon Runelta. Kekezzinen jatkoi kahvinsa juontia ilman kiirettä, joten jätetään hänet nyt rauhaan. Efefinin pohjoispuolella sijaitsevat kumpuilevat viheriöt suorastaan kylpivät auringossa. Tätä aluetta tykättiin myös kutsua teletappimaaksi, vaikkakin kaikki jänikset kaupungin lähistöllä olivat jo enemmän tai vähemmän kuolleita. Silmän iloa Efefinläiselle tarjottiin myös etelässä päin. Siellä sijaitsi suuri ja kimalteleva linna, jonka omistaja ei tarvinnut aurinkoa säteilemiseen, vaan pelkkä älyn säteily riitti. Mutta nyt hän suorastaan kipunoi. Kiukusta nimittäin.
-
”Marsilainen!” huudahti Razorblade ”Tuon voisin ottaa jo loukkauksena, mutta kun sinä olet selvästikin vain huonolla tuulella, niin sinulla on parasta olla hyvä syy huonotuulisuuteen”. ”Aivan, kyllä on. Viime yönä kävi varkaita eikä kukaan huomannut mitään. Ainakin säkillinen rikkauksia hävisi rosmon takia”. ”Muuten sä näytät hieman erilaiselta tänään. Uusi nuttu vai?” Kysyi King II Razorbladelta, joka ilmiselvästi odotteli juuri kyseistä kysymystä. ”Kyllä vain, tulin juuri lännestä”. ”Hmm… Fantasypoliksesta”. ”Aivan, siellä tehdään kyllä maailman parhaimmat kaavut”. ”Fantasypolis” King II siirtyi ikkunan luo ”Niin mukava ja tuottoisa satamakaupunki, mutta sen syrjäisimmissä osissa on vieläkin niitä rahattomia hylkiöitä, jotka eivät muuta teekään kuin varastelevat ja harjoittavat pimeää kauppaa”. ”Mutta nämä ”hylkiöt” tekevät uskomattoman tyylikkäitä ja mukavia kaapuja” Razorblade sanoi ihaillen itseään ja kaapuaan suuresta peilistä, mutta sitten kääntyi kingiä kohti ja kysäisi ”Entäs se sinun kultainen astiasarja, oletko tehnyt jotain sen palauttamiseksi?”. King II katseli Razoria ihmeissään ja kysyi ”Mistä sinä päättelit että juuri minun astiasto on pöllitty?”. ”No kun niitä on juuri säkillinen”. ”Ja mistähän SINÄ sen tiedät!” kunkku ärähti ja katsoi Razoria vaatien vastausta. ”No, tuota noin, minä arvasin, juuri niin, minä arvasin, sovitaanko niin?” Razorblade sanoi ja virnisti hyvin teennäisesti. King II ei selvästikään uskonut, mutta ajatteli että antaa olla, sillä ei salamurhaajasta hirressä roikkuessa ole mitään hyötyä. ”Kultaista astiastoa ei viety, mutta kaikkea muuta kylläkin. Tietenkin heti aamulla varkauden paljastuttua, lähetin poliiseja kyselemään mahdollisia näköhavaintoa, ja koko kaupunki käännettiin Croppolan johdolla ylösalaisin”. ”Croppola? Onko hän täällä?”. ”Ei enää. Hän oli täällä eräänlaisella valtiovierailulla ja ostoksilla, sillä eihän Imperiumin rajojen sisällä kaikkea tuoteta”. ”Entä tutkimusten tulokset?” Razori uteli. ”Parikin henkilöä sanoi nähneensä hämärän oloisen hiipparin poistuvan kaupungista pohjoiseen. Jotkut epäilivät nähneensä hänellä myös säkin”. ”No voin jo arvata että olet tehnyt jotain” Razori tuumi. ”Kyllä vain. Lähetin pienen joukon hänen peräänsä, ja sen joukon jäsenet ovat armeijan eliittiä”
---
Tässä siis tarinan alku. Jatkoa seuraa ellei käy niin kuin Mölli-Zapdossille. Pyrin saamaan mahdollisimman monta nimeä tarinaan, mutta en voi luvata kaikkia.
Tuota lukiessani huomasin sen muistuttavan hieman FFfin talea, mutta vakuutan että tämä ei ole klooni, vaan pyrin yksilölliseen kirjoitukseen.
Vastaa siteeraten
