Final Fantasy VI

[SuperDude]

Uusista Final Fantasyista tuntuu olevan vaikka mitä keskustelua, syvällistä ja vähemmän syvällistä. Täällä klassikko-puolella jostain syystä ei ole näitä "syvällisiä" keskusteluja vaan lähinnä "suosikki hirviöryhmäsi worldofruinissa?" tai "mikä Jobi on paras?" -luokan mielipidekyselyitä. Itse diggaan keskustelusta enemmän kuin vain listauksesta, ja sen kunniaksi pistän pystyyn keskustelun mielestäni parhaasta Final Fantasystä, eli kuudennesta osasta.

Pelissä on lukuisia hahmoja, joilla lähes kaikilla on jotain menneisyyden haamuja kaapeissaan.

Esimerkiksi Celes, vihollisten kenraali, joka tuomittiin petturina, eikä sankariryhmäkään osannut häneen luottaa.

Taikka Terra, joka oli Imperiumin orjuuttamana voimiensa takia.

Tai Cyan, jonka perhe, suku, kansa ja kuningas myrkytettiin. Kohtaus jossa Cyanin perhe nousee Kuoleman Junaan on sarjan surullisimpia.


Ylipäätään tämän pelin hahmot traumoineen pieksevät kiinnostavuudessa kaikki uudempien osien hahmot. Pahiskin on ennennäkemättömän häikäilemätön.

Tunnerikkain, surullisin, ja koskettavin Final Fantasy. Luulisi keskustelua syntyvän, vai eikö kukaan uskalla nostaa kissaa pöydälle ja aloittaa aihetta?

[sr.behemoth]

Nojooo onhan tämä nyt kyllä täynnä mielenkiintoisia ja mietityttäviä aisoita. Esimerkiksi Gogo. Hänen ollaan sanottu olevan daryl (setzerin rakastettu), gestahl joka kantaa kaunaa kefkallle tai se shadowin ystävä (en nimellä muista).
Mut epäilen että gogo olisi tämän shadowin ystävä...

Sitten mystinen hahmo shadow jonka epäillään olevan relmin isä...
No minä ainakin uskon siihen, nimittäin miksi sitten saisi toisen memento ringin relmin ja stragon talosta joka on tarkoitettu vielä shadowille...
No eihän sitä voi pitääkkään kuin relm ja shadow...

Final Fantasy vi on siitä hyvä että siinä on ihana juoni ja siinä jätetään asioita mietittäväksi pelaajille... Parasta on kuitenkin nämä kohdat joissa tunteet oikein purkautuu. kuten hyvänä esimerkkinä toimii tämä kohta jossa celeksen ``isoisä`` kuolee ja celes juoksee vuorelle ja yrittää itsemurhaa hypäämällä vuorelta

Mutta muuten peli on minusta aivan mahtava pelikokemus

[Mysterous]

Tää on sitten täynnä spoilereita okei?



Lisäisin vielä tuohon Celeksen itsemurha-episodiin sen, että todella paljon tunnelmaa toi tämä epäonnistuminen. Se ei ollut tyypillinen: "Ei hyvikset kuole, kaikki menee paremmin" meininki.

Celes huuhtoutui rantaan, hän oli läpimärkä, kylmissään, ruhjoutunut ja tajunsa menettänyt. Hän makasi rannalla liikkumatta, aaltojen huuhdeltavina. Iltaruskoon kuolevan auringon loisteessa.
Ensimmäinen asia oli rääkäisy, kun lokki päästi laulunsa jostain läheltä. Celeksen ajatusmaailma heräsi. Toinen rääkäisy sai hänet tajuamaan että hän ei vieläkään ole poissa tästä maailmasta... Miksi he eivät päästä minua, kaikki muut ovat kuolleet, kaikki ovat kuolleet, olen yksin... Miksi minua ei päästetä... Locken luokse, tahdon Locken luokse... Hän on kuollut, miksi minua ei päästetä hänen luokseen?
Näkö alkoi palautua ja Celes hahmotti, ensiksi laineet liplattamassa ja hiekkarannan tällä pienellä saarella. Sitten hän käänsi päätään ja näki ärsyttävän rääkäisyn tuottajan. Lokki seisoi hänen edessään ja katseli häntä ihmeissään, varmaan aikoi odottaa murkinaa... Sen kaulassa oli jotakin, jotakin tummansinistä kangasta.
"Locke? Locken huivi?" Celes päivitteli itselleen. "Sinulla on Locken huivi. Hän on sitonut sen kaulaasi..." Asiat alkoivat tavoittelemaan Celesin päässä toisiaan. "Locke on elossa!"
(Pitää vielä hioda tarinankertojan taitojaan -_-, tai sitten hiomisen jaksamista.)

Taustalla soiva, Forever Rachel musiikki tekee tilanteesta niin toivovan ja sympaattisen, surullisen ja tuskallisen mutta täydellisen. En osaa edes kuvailla niitä tunteita joita tämä kohtaus saa minussa aikaan, ehkäpä juuri se uuden toivon tunne on niin vahva tässä kohtauksessa, että se on yksi suosikeistani?
Katso täältä

Toinen tapaus on Setzer, hän mainitsee pubissa raunion maailmassa: "Olen menettänyt siipeni." Se teki hänestä todella masentuneen oloisen ja surullisen hahmon. Sitten kun pelissä mennään löytämään toinen ilma-alus "Falcon", käydään lävitse Setzerin historiaa ja masennuksen syytä. Tämän jälkeen Setzer kertoo ettei voinut Daryllin kuoleman jälkeen enään katsoakaan alusta ja sen vuoksi piilotti sen, mutta nyt, nyt sille voisi olla käyttöä. Tunnelman kohokohta on kun Falconin lentomusiikki alkaa soimaan, Falcon lähtee pyörimään, se nousee merestä, rimpuilee veden yllä ja lopulta pääsee vapaaksi lentäen korkealle, Haukka on elossa. Katso täältä.

Niin juu, omasta mielestäni Shadow on Relmin isä. Ja GoGo on gOgO, sitä asiaa en epäile enkä haluakaan epäillä, GoGo sopii vain erääksi mystiseksi sivuhahmoksi ja sillä sipuli, eli gOgO on vähän niinkuin Umaro tai Mog. Olen lukenut jo kaksi fanficiä gOgOn identiteetistä ja Daryl GoGo oli turhaa vuodatusta, kun taasen Kefkan klooni gOgo oli turhan outo. GoGo on goGo >=.

[Anzza]

Vai että on tänne tullut oma ketju FF VI:lle. Omasta mielestäni tämä osa on yksi koko final fantasy-sarjan parhaista. Pidän todellakin siitä, että jokaisella hahmolla on todella syynsä olla mukana ja että heidän taustansa kerrotaan. Monesta hahmosta pidän paljon ja juoni sekä tunnelma ovat loistavia.

Mutta nyt kun on ollut tuota keskustelua Relmin isästä, niin hetken mietittyäni shadow voisi hyvinkin olla hänen isänsä. Ihmeen hyvin se shadowin koirakin näyttää viihtyvän relmin kanssa. Niin ja se memento ringin pito vain shadowille ja relmille antaa tukensa tähän teoriaan. Itse en kyllä muista, että miksi relmillä ei ollut isää, voisko joku kertoa sen?

Mutta gogosta ei voi olla varma. Hän toki voi olla joku pelissä aiemmin nähdyistä hahmoista. Itse uskon, että hänet on saatettu nähdä pelissä aiemmin, ilman huivia naaman edessä. Ei ehkä kovin isossa roolissa, mutta kuitenkin.

[Riku]

Mutta nyt kun on ollut tuota keskustelua Relmin isästä, niin hetken mietittyäni shadow voisi hyvinkin olla hänen isänsä. Ihmeen hyvin se shadowin koirakin näyttää viihtyvän relmin kanssa. Niin ja se memento ringin pito vain shadowille ja relmille antaa tukensa tähän teoriaan. Itse en kyllä muista, että miksi relmillä ei ollut isää, voisko joku kertoa sen?

Spoiler! Shadowin historia paljastuu unien myötä, mitä Shadowilla on mahdollista nähdä. Hän oli ennen Clyde, varas, kuka päätyi loppujenlopuksi Thamasiin. Siellä Relmin äiti kutsui Clyden kotiinsa, jonne Clyde sitten jäikin. Syytä, miksi Clyde hylkästi rauhallisen perhe-elämän ja ryhtyi Shadowiksi, on itselleni ainakin epävarmaa.

EDIT:

Ja Gogo on vain Gogo. Samanlainen heppu kuin Gilgamesh, eli olento joka pystyy matkustamaan eri universumeiden poikki. Kyseessä on pakko olla sama Gogo kuin FF V:ssä.

[Mysterous]

Spoiler! Syytä, miksi Clyde hylkästi rauhallisen perhe-elämän ja ryhtyi Shadowiksi, on itselleni ainakin epävarmaa.

Spoiler! Käsittääkseni Relmin äiti delas jossain välissä (synnytyksessä). Noh, en löydä muuta todistusaineistoa nojaamaan asian suhteen paitsi Relmin mamman delaamista. Yksi mikä tulee mieleen, on se, että Clyde piti itseään kykenemättömänä perhe-elämään (entinen varas ja kokee syyllisyyttä kaverinsa kuolemasta) ja näin ollen päätti jättää Relmin ja tämän äidin elämään onnellisina, tätä miehensä menettämistähän Relmin äiti ei varmaan kestänytkään ja tämän vuoksi + raskauden jälkeinen masennus, tappoi itsensä. Noh, spekulaatiota vain.

[SuperDude]

Se tässä osassa myös viehättää että hahmoja saa vaihtaa täysin vapaasti, ja ketään ei ole pakko sietää jos ei tahdo, hahmonkehityskin on tasaista.

Eräs mainittava asia on myös se että tähän osaan ei tekemällä ruvettu tekemään romansseja, joskin viitteitä sellaisiinkin löytyy. Koittakaa kukistaa Kefka ilman että olette hakeneet Lockea ryhmään, niin näette Celesin kaipaavan häntä.

Näillä tekemällä tehdyillä romansseilla tarkoitan erityisesti 8 (tyyppi ei puhu mitään, mutta saa silti naisen) ja 9 (tyyppi säällittävästi yrittää iskeä daggeria kuin kolmetoistavuotias, puristaa perseestä yms. ja saa silti naisen).


Ja spoilereita saa ja pitääkin laittaa. Mitenkä muuten tota otsikkoa voi muokata?

[tumii]

Aivan lähes täydellinen FF. Mielestäni se on toiseksi paras koko sarjassa... Mutta asiaan.

Final Fantasy VI-pelin juoni on aivan kertakaikkisen mahtava, ja se pelityylikin on juuri sopiva kuten esimerkiksi voi täysin vapaasti päättää ketä hahmoja ryhmään valitsee, ja tekeekö mistäkin hahmosta maagin vaiko fighter-tyylisen hahmon. Esperien Stat-bonus-systeemi toimii enemmän kuin hyvin, joten siitä voi tehdä johtopäätöksen; se perinteinen Low-Level Challenge päätyykin Levelupissa paljon enemmän hyödyksi kuin haitaksi (Syynä varmaan se että Espereiltä saa muhkeita Stat Bonuksia.). No, onneksi siinä on edes levelit, toisin kuin FF2:ssa tai FF10:ssa. Levujen saaminen on suht. koht. helppoa (Alussa ainakin kun riehuu Lete Riverillä) ja siten peli ei ole liian vaikea. Pelin vaikeustaso on aivan kohdallaan, tosin Advance-version Dragon's Den (Ja Soul Shrine) ovat joskus liian vaikeita tai sitten liian helppoja (Ainakin ne ekat pahemmat dragonit..).

Ja hahmoista jonkun verran. Pelissä kun on 14 eri pelattavaa hahmoa, joten voi olla joko 1-4 hahmoa kentällä riippuen vaiheesta/juonen kohdasta. Ainakin Storm Dragon (Ensimmäinen) tuotti kovia ongelmia kolmella hahmolla -_-, ja se että World of Ruinissa pitää hankkia kaikki hahmot paitsi Edgar, Celes ja Setzer uudelleen on joskus hieman rasittavaa. En itse aina Ultiman saadakseni jokaisessa savessa jaksa mennä Phoenix Cavea läpi Locken takaisinsaamiseksi... Se siitä.

//Niin ja se Celesin tuhoontuomittu itsemurhayritys oli kyllä surullinen :/

[Tangentti]

VI on ehdottomasti FF-suosikkini ja varmasti jo monessa ketjussa olen tästä kertonut.

Juoni nostaa pelin ylitse muiden Finaleiden. Tykkään oikein paljon pelin maailmasta jossa on teknologiaa ja fantasiaa sekoitettuna ja minuun vetoaa synkkä ulkoasu ja tarina. Esim. FFX:n tarina oli aika synkkä mutta ulkoasu oli värikäs ja iloinen joten tarina ei vedonnut läheskään samalla tavalla kuin VI. Hahmokaarti on VI:ssa mielenkiintoisempi kuin X:n ja lähes joka hahmolla on surullinen tausta kovin monella rakkaustarinalla ei ole onnellista loppua ( ainakaan pelattavien hahmojen keskuudessa, no Locke ja Celes on vasta aluillaan mutta Lockella on omat synkät taustansa.

Pelin maailmassa on paljon mahtavia paikkoja joista suosikkejani on Zozo, Narshe ja Floating Continent. Maailmankartalla soiva musiikki aiheuttaa turhan seisoskelun maailmankartalla vaikka onhan pelissä monta muutakin mielenpainuvaa teemaa kuten Rachelin tunnari ja Boss-tunnari. GBA version ainut suuri miinus helpon vaikeustason lisäksi on heikko äänenlaatu mutta onneksi voi kuunnella youtubesta alkuperäisinä.

Pelattavuus on hyvä, pidän kehityssysteemistä oikein paljon, Espereistä saatavat level up-bonukset viihdyttävät entistä enemmän taisteluissa ja tasojen hankkiminen kannattaa aloittaa vasta kun saa ensimmäiset Esperit.


Voisinpa vielä kertoa jotain omia mielipiteitäni Clyden tekosista.

Spoiler! Clyde on ehdottomasti FF-nahjusisien eliittiä,ja kuten Mysterous sanoi Clyde oli pelkuri ja pelkäsi perhe-elämää ja muistaakseni Relmin äiti ei kuoli sairauteen mutta ei suinkaan tappanut itseään, ainakin Clyde jätti perheensä vasta sitten kun hänen rakkaansa kuoli. Kun Relm ja Strago ovat liittyneet tiimiin saa Thamasan kyläläisiltä aika hyvin informaatiota.

[Etsura]

VI on tosiaankin paras ainakin mun pelaamista Final Fantasyistä. Siinä on paljon hahmoja joilla on monilla synkkiä taustoja. Shadow on ehdoton lempparini hahmoista. Se on niin mystinen ja silleen tunteeton, mutta samalla tunteellinen... ainakin joitain kohtaan. Parhaan peöistä tekee kuitenkin Kefka. Eihän peli ole kunnon peli ilman Kefkaa! Mä ja mun kaks isoveljeä sanotaan nykyään kaikkia pelien viimesiä bosseja Kefkoiks.

GBA version ainut suuri miinus helpon vaikeustason lisäksi on heikko äänenlaatu mutta onneksi voi kuunnella youtubesta alkuperäisinä.[/spoiler]

Muakin kismittää toi GBA-version huono äänenlaatu. Se on muutenkin jotenkin huonompi kun alkuperänen SNESin FFVI.

[Kurrry]

PS- ja nyttemmin GBA-versioiden äänet kuulostavat koko ajan "vääriltä" korvaan, alkuperäisiin on niin tottunut vuosien aikana VI oli minun ensimmäinen FF-pelini, eikä yksikään sarjan muista peleistä ole muodostunut samalla tavalla peliksi jonka jaksaa pelata uudestaan ja uudestaan läpi (suurin piirtein samoihin aikoihin julkaistu Chrono Trigger on toinen, varsinkin kun yksi sen lopuista on vielä löytämättä). Tarinankerronta on aivan erilaista nyky-FF:iin verrattuna, kuten esim. Shadow'n ja Relmin mahdollinen sukulaisuus joka täytyy itse päätellä, tai Edgarin ja Sabinin kolikonheitto josta paljastuu totuus vain peluuttamalla heitä tietyssä kohdassa. Pelimusiikin Ennio Morricone herra Uematsu todella ylitti itsensä sävellystyössä, FF VI:ssä on kaikkien aikojen upeimmat pelimusiikit (ja se ei ole mielipide vaan fakta). Joka kerralla pelin musiikkeja jää kuuntelemaan pariksikin ylimääräiseksi tunniksi siitä huolimatta että pelin soundtrack löytyy kokoelmista. VI on sarjan paras ja kaunein, ainakin minulle.

[FF-Fan]

Vihdoin ja viimein on Final Fantasy VI pelattu läpikotaisin läpi ja sen myötä myös kaikki klassikko-osat. Ihan aluksi täytyy myöntää, että peli oli kyllä ihan toisenlainen kuin odotin, mikä ei läheskään kaikilta osin ole huono asia. Peli käynnistyy jo varsin erikoisesti, sillä ensimmäistä kertaa FF-sarjassa pelaaminen aloitetaan "pahiksilla". Sen jälkeen tarina kehittyy pikkuhiljaa, erilaisia juonenkäänteitä tulee jatkuvasti ja sitä mukaa myös uusia pelaajan ohjailtavia hahmoja. V-osaan verrattuna FFVI onkin täysin toisentyyppinen roolipeli; hahmojenmuokkauksen ja näiden pelillisten ominaisuuksien sijaan tässä on panostettu tarinaan. Täytyy tunnustaa, että heti alkajaisiksi minulle tuli väkisinkin pelin alkuasetelmasta ja alun tapahtumista mieleen FFII, ja ajattelin, että taasko Square on tehnyt Tähtien sotaa matkivan fantasiapelin. Sittemmin sain onneksi huomata, että juoni kulkeekin ihan toisella tapaa kuin kakkosessa. Sanoisin, että tarinallaan VI päihittääkin jopa sen.

Yksi FFVI:n vahvuuksista on tosiaan myös värikkääseen hahmokaartiin panostaminen. Pelattavia hahmoja on harvinaisen paljon, ja vaikka myös Final Fantasy IV:ssä on melko laaja hahmokaarti, siinä voi pelata korkeintaan viidellä hahmolla kerrallaan. Lisäksi osa välillä joko kuolee tai loukkaantuu vakavasti, niin että hahmojen vaihdos on koko ajan täysin etukäteen määriteltyä. Tässä pelissä taas saa monesti itse koota ryhmänsä, ja välillä pelataan useammalla seurueella samanaikaisesti. Minusta tällainen on erittäin tervetullut uudistus. Myös itse hahmosuunnittelusta pidän kovasti. Jokaisella hahmolla on omanlaiset, toisistaan poikkeavat luonteenpiirteensä ja oma taustansa, joita valotetaan paljon enemmän kuin yhdessäkään sarjan osassa tätä ennen. Oma suosikkini on ehdottomasti Shadow, tuo tunteensa kätkevä ja hiljainen salamurhaaja, jonka paras ystävä on hänen uskollinen koiransa. Toinen hahmo, josta pidän erityisesti, on Celes, joka on kuin naispuolinen Cecil - eikä pelkästään fyysisen olemuksensa vuoksi.

Spoiler! Shadowin historia paljastuu unien myötä, mitä Shadowilla on mahdollista nähdä. Hän oli ennen Clyde, varas, kuka päätyi loppujenlopuksi Thamasiin. Siellä Relmin äiti kutsui Clyden kotiinsa, jonne Clyde sitten jäikin. Syytä, miksi Clyde hylkästi rauhallisen perhe-elämän ja ryhtyi Shadowiksi, on itselleni ainakin epävarmaa.

En tullut kertaakaan tuota ajatelleeksi, että Shadow olisi Relmin isä. Vaikka näinkin hänen neljä unikohtaustaan, joissa hänen menneisyytensä verhoa hieman raotetaan, missään ei käsittääkseni viitattu, että hänelle puhunut nainen olisi ollut Relmin äiti, tai että hän ylipäätään olisi jäänyt asumaan Thamasaan. Siltikin tuo teoria voi hyvinkin pitää paikkansa, jos Memento Ringiä kerran voivat käyttää vain Relm ja Shadow. Ja kuten Dragons lair muistuttikin, Interceptorkin tuntuu olevan kovin kiintynyt Relmiin. Se tuskin on sattumaa.

Joka tapauksessa Final Fantasy VI on kaikkiin aiempiin osiin verrattuna varsin erilainen fantasia. Ymmärtääkseni sitä yleisestikin on kehuttu suuresti laajuutensa ja syvällisen tarinansa vuoksi, ja myönnän itsekin, että ne ovat pelille ehdottomasti eduksi. En kuitenkaan hirveämmin pidä modernista teknologiasta, joka pelin maailmaa hallitsee. Minusta aiemmissa osissa ollut keskiaikainen ja avara, tutkimaton maailma sopii fantasiaroolipeliin paremmin. Makuasioitahan nämä ovat, mutta minusta ilmalaivojen ja muun yhtä edistyneen tekniikan kuuluu olla harvinaista herkkua, kun on Final Fantasystä kyse. Magiakin on onneksi vahvasti läsnä, mutta jotenkin ajatus sen ja teknologian yhdistämisestä tuntuu minusta absurdilta.

Poikeavuudestaan huolimatta FFVI on silti erittäin hyvä roolipeli. Uudentyyppisissä ominaisuuksissa on nimittäin myös paljon positiivista. Pelimekaniikkakin on kuutosessa laitettu kunnon remonttiin, ja itse pidin uusista side attack ja surrounded-hyökkäyksistä. Ne tuovat mukavasti uutta vaihtelua taisteluihin. Toinen varsin radikaali uudistus ovat esperit, jotka ikään kuin korvaavat perinteiset "summonit". Sellaisenaan niitä tuli itselläni käytettyä taisteluissa verraten harvoin, mutta magian oppiminen niitä käyttämällä on ihan mielenkiintoinen tapa loitsujen hankintaan. Muitakin mukavia uudenlaisia ominaisuuksia tuli yllätysenä, kuten huutokauppa, jossa on aina mukava käydä, kun on saanut kartutettua käteisvaroja kunnolla, sekä coliseum, jossa voi oikein taktikoituna voittaa erittäin hyödyllisiäkin esineitä. Voitte uskoa, miten äimistyin, kun Excalipoorin laitettuani peliin joku ilmoitti havittelevansa miekkaani, ja seuraavassa hetkessä areenalle ilmestyi Gilgamesh FFV:stä! Enpä olisi uskonut, että hänestäkin oli tehty esper VI:een.

Pelin musiikista täytyy todeta sen verran, että se ei ihan vastannut odotuksiani. Niin moni tälläkin foorumilla on kehunut FFVI:n musiikkia, että odotukseni sen suhteen olivat todella korkealla. Ja kyllähän hyviä kappaleita löytyykin, en sitä kiistä, mutta sitten löytyy myös sellaisia mitäänsanomattomia ja ei-niin-hyviä. Tähän toki vaikuttaa osaltaan kappaleiden valtava määrä, ja Nobuo Uematsulle täytyykin antaa tunnustus paitsi erittäin laajasta myös monipuolisesta musiikkivalikoimasta. Erityisesti oopperamusiikki ja muut vastaavat hieman epätavalliset kappaleet tuovat mukavasti rikkautta perinteisemmän FF-musiikin sekaan. Kelpo kokonaisuus, mutta ei ihan niin hyvä kuin odotin.

Tämä peli oli kaikkiaan todella mieluinen pelikokemus myös siksi, että vihdoinkin minulle selvisi alkuperä nimille Gerad, Gungho ja Duncan, jotka valitsen aina varkaalle, mustalle maagille ja munkille nimiksi Final Fantasyä pelatessani. Nimistä hieman ihmetystä herätti se, että Orthros olikin Ultros ja Death Gazen nimi oli kirjoitettu yhteen. No, eipä se pahemmin peli-iloa häirinnyt. Tarina oli yllätyksellisempi kuin missään aiemmassa osassa, etenkin siksi että pelin loppuvastustaja oli eri kuin odotin; aluksi oletin, että se olisi Gestahl, mutta se olikin Kefka.

Kaiken kaikkiaan Final Fantasy VI on todella hyvä roolipeli, mahdollisesti jopa paras koko sarjasta. Siitäkin huolimatta minusta olisi ehkä parempi, jos tätä ei olisi julkaistu Final Fantasy -nimikkeen alla, vaan omana itsenäisenä pelinään, kuten Chrono Trigger.

[HulluKurpitsa]

En tullut kertaakaan tuota ajatelleeksi, että Shadow olisi Relmin isä. Vaikka näinkin hänen neljä unikohtaustaan, joissa hänen menneisyytensä verhoa hieman raotetaan, missään ei käsittääkseni viitattu, että hänelle puhunut nainen olisi ollut Relmin äiti, tai että hän ylipäätään olisi jäänyt asumaan Thamasaan. Siltikin tuo teoria voi hyvinkin pitää paikkansa, jos Memento Ringiä kerran voivat käyttää vain Relm ja Shadow. Ja kuten Dragons lair muistuttikin, Interceptorkin tuntuu olevan kovin kiintynyt Relmiin. Se tuskin on sattumaa.

Minä olen hyyvin kummastunut. Pelaan GBA versiota, ja, kun hankin Shadowin WOR:ssa näin unen:

Clyde tuli ulos jostain talosta Thamasasta. Hän seisoi paikallaan vähän aikaa ja RELM (!!) tuli hänen taakseen pälättämään jotain siihen suuntaan, kuin "älä mee tjs". Clyde vilkaisi Relmiä ja häippäs......................................... ..........................

Etsin tätä kohtausta YouTubesta jotta varmistuisin, että se oli totta. En ole löytänyt kohtausta...

Olen tulossa hulluksi

PS: TUO KAIKKI ON TOTTA!!

[FF-Fan]

Minä olen hyyvin kummastunut. Pelaan GBA versiota, ja, kun hankin Shadowin WOR:ssa näin unen:

Clyde tuli ulos jostain talosta Thamasasta. Hän seisoi paikallaan vähän aikaa ja RELM (!!) tuli hänen taakseen pälättämään jotain siihen suuntaan, kuin "älä mee tjs". Clyde vilkaisi Relmiä ja häippäs......................................... ..........................

Etsin tätä kohtausta YouTubesta jotta varmistuisin, että se oli totta. En ole löytänyt kohtausta...

Olen tulossa hulluksi

PS: TUO KAIKKI ON TOTTA!!

Mitä?! Ei voi olla totta. Onko uniosuuksia siis enemmänkin kuin neljä? Minä kun luulin nähneeni kaiken, mitä Shadow'n menneisyydestä paljastetaan, mutta sydämeni itkee verta, jos olen todella missannut noin paljastavan unen! Kunpa vain olisin koettanut Shadow'lla nukkumista useammin...

[Kurrry]

Tuo yllämainittu uni kuulostaa oudolta, mutta pelissähän on kautta aikain väitetty olevan seitsemän unikohtausta, joista yksi on Relmin ja muut Shadowin. Oletko varma ettet nähnyt unta (anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta) ?