Viimeisimpänä katsomanne leffa(t) & kommentit

[The Lord ZXV]

May the best man live

Killer Elite
Danny (Jason Statham) on ammattitappaja ja parhaasta päästä. Mutta hän alkaa saada tarpeekseen siitä työstä ja lopettaa, mihin vain harva pystyy. Hänen paras ystävänsä ja kollegansa Hunter (Robert DeNiro) ymmärtää tämän mutta itse ei siihen pysty. Mutta tappaminen ei ole ohi sillä Danny saa viestin että Hunter on vangittu koska ei pystynyt suorittamaan tehtävää ja nyt tehtävä lankeaa Dannylle. Syy selviää pian sillä tehtävään kuuluu palkkasotilaita ja niitä parhaita kuinkas muutenkaan ja sitä kautta Danny saa vastaansa myös Spike nimisen palkkasotilaan (Clive Owen).
Elokuva seuraa Dannyä tämän tehtävällä ja mukana on myös monenlaista viheltäjää jotka ovat kyllä yllättävän toimivia henkilöitä. Dominic Purcel ei ole omia suosikkejani mutta tekee kyllä poikkeuksellisen toimivan roolisuorituksen. Naiskauneudesta vastaa Yvonne Strahovski.
Kokonaisuudessaan elokuvassa on erittäin hyvin toteutetut roolihahmot ja näyttelijät kyllä tekevät hyvää jälkeä. Pahis roolissa oleva Owen ei ole varsinaisesti kovin hyvä mutta ei todellakaan huono, hän kantaa kortensa kekoon tarpeeksi hyvin, vaikka olisin valinnut rooliin jonkun toisen. Mutta toiminta on sitten puolestaan juurikin sitä mitä tämän kategorian elokuvilta voisikin toivoa. Ensimmäisenä tulevat mieleen Bourne trilogia ja Mechanic. Kokonaisuus on juurikin hyvin viimeistelty ja jouhevasti etenevä trillerimäinen toiminta tappajaeliitistä.
Eniten tässä nappasi juurikin se tyylitelty toiminnallinen osuus ja se että nyt panostetaan jälleen siihen tappajien toimintamalliin joka ei ole aina sitä liipaisin pohjassa juoksemista, mitä toki esiintyy jonkinverran. Jason Statham oli se suurin syy miksi tämän päätin katsastaa ja hän tekee juurikin sitä loistavaa toiminnallista jälkeä mitä häneltä toivoo ja odottaa.
Elokuva on lopetukseltaan hyvin erilainen kuin aluksi arvelin, mutta se on kyllä erittäin toimiva. Elokuva perustuu tositapahtumiin (tiedä häntä) ja sijoittuu 80-luvulle.

Arvosana: 6

[The Lord ZXV]

Pray for mercy from...

Puss in Boots - Saapasjalkakissa
Tämä on varmaan se animaatioelokuva mitä olen odottanut kaikkein eniten sitten Näin Koulutat Lohikäärmeesi. Ja yhden asian sanon heti kärkeen: Tämä elokuva, lunasti odotukset hyvin pitkälti ja hyvin monelta osalta. Sanotaan että toivon tämän elokuvan valmistuvan jo siinä vaiheessa kun Saapasjalkakissa esiintyi Shrek 2:ssa ja hänestä oikein huokui Zorromaisuus, johtuen mahdollisesti juurikin siitä että Antonio Banderas toimi hänen äänenään, ja se vain sopi juuri napakasti. Saapasjalkakissa nousi nopeasti omaksi suosikikseni, ja muistan hyvin hänet lapsuuden saduista.

Tarina kertoo Saapasjalkakissasta joka on yhtä aikaa palkkionmetsästäjä/romantikko/lainsuojaton/Zorro /sankari… Ja Antonio Banderas tekee todella hyvää jälkeä hänen äänenään. Saapasjalkakissa kohtaa vanhan tuttavansa Tyyris Tyllerön (Zack Galifianakis) sekä tämän liittolaisen Kitty Pehmotassun (Salma Hayek) kun he kaikki etsivät/metsästävät taikapapuja joista se kuuluisa Pavunvarsi kasvaa. Mutta sama idea on myös roistoparilla Jackilla ja Jillillä joista Jackin äänenä kuullaan Billy Bob Thornton.
Elokuva etenee upeissa maisemissa aina kapakasta pavunvarteen ja massiiviseen loppuhuipennukseen. Tästä meiningistä ei puutu muuta kuin näyttävä lopputaistelu ja/tai hyvä pääpahis, mutta sanotaan että tästäkin huolimatta lopputekstien rullatessa täytyy vain todeta että lopputulos olisi loistava ja tätä kannatti todellakin odottaa.

Kitty Softpaws on kuin Saapasjalkakissa, mutta nainen

Elokuva alkaa todella hienosti ja sama meininki jatkuu jatkumistaan ja päättyy vasta hienoon lopetukseen. Pari asiaa hieman häiritsee vaikka ne eivät varsinaisesti pilaa mitään Alussa saapasjalkakissa pukeutuu ja vetää viitan ylleen mutta samassa hetkessä viitta jo lähemmäs katoaa ja elokuva sisältää aika pirusti juurikin sitä mikä yleensä tekee animaatioista loistavia. Eli: Paljon huumoria, hurjaa menoa, toimintaa, hyvä tarina, juonenkäänteitä ja loistavia hahmoja. Elokuva kuvaa lähinnä Saapasjalkakissan, Tyllerön ja Kittyn matkaa ja kaikkea mitä se sisältää, mutta mukaan mahtuu myös draamaa ja parhaimmillaan se draama menee aika pirun hyväksi. Mukana on myös kuvaus menneisyyteen kun Saapasjalkakissa kertoo menneisyydestään. Ja kyllä pikku pikkunen Saapasjalkakissa on niiiiin söpö.
Ja loistava musiikki vain korostaa jo valmiiksi loistavaa tunnelmaa niin toiminnallisissa taisteluissa, vauhdikkaissa takaa-ajoissa tai sitten charmikkaissa tanssikohtauksissa.
Mukana on myös romantiikkaa Saapasjalkakissan ja hänen naispuoleisen vastineensa Kittyn välillä vähintään yhtäpaljon kuin missä hyvänsä vastaavassa elokuva, olisi se sitten animaatio tai ei.

Saapasjalkakissa ei ole varsinaisesti samanlainen kuin alkuperäisessä sadussa ja sanotaan että toivottavaan jatko-osaan voisi heittää sen jättiläisen alkuperäisestä sadusta, ihan vain vink vink. Mutta Saapasjalkakissasta on tehty juurikin sellainen kuin Sherikssä ja hän on hyvin Zorromainen ja kokonaisuudessaan muutamat kohtaukset luovat kyllä niin hienon vaikutelman että väkisinkin tulee pari asiaa/elokuvaa/teemaa mieleen mutta siinä ei ole mitään pahaa sillä se on toteutettu todella hyvin. Paremmin kuin monissa muissa animaatioissa pitkään aikaan. Hahmojen animaatio on hyvin tehty ja kokonaisuus toimii erittäin hyvin. Animaatio on todella nättiä ja tekee hahmoista hyvin eläviä. Itse pidin kyllä todella paljon siitä miten animaatio on toteutettu. Vauhdikkaita kohtauksia tulee vastaan enemmän ja enemmän ja mukana on myös hyvin kiinnostavasti tehtyjä eläinmaailmallisia ideoita kuten alkupuolen tanssikohtauksen tiimoilla.
3D ei ole kovin kaksisesti esillä mutta kuitenkin pari kohtausta löytyy joissa se pääsee oikeuksiinsa, mutta sanotaan että silti vauhdikkaassa tarinassa ei se 3D merkkaa oikein mitään, hieman se voi tuoda lisää mutta ei ole mikään synti tai rikos olla katsomatta 3D esitystä.
Suosittelen kyllä todella katsomaan tämän elokuva, se sopii erittäin hyvin koko perheelle. Vauhdikas elokuva joka ei taatusti jätä kylmäksi.

Arvosana: 9

Fear me... if you dare

[The Lord ZXV]

Sword of the Stranger
Anime-elokuva jossa paljon hyvin kiinnostavia ratkaisuja ja paljon verta. Tarina seuraa nuorta aika ärsyttävää poikaa ja tämän sympaattista ja mukavaa Tobimaru koiraa. He kohtaavat mystisen muukalaisen joka kantaa samuraimiekkaa, mutta kun taistelu tulee, hän ei vedä sitä esiin ja onkin sitonut sen kiinni. Samalla aikaa samoihin ympyröihin saapuu mystisiä punaiseen pukeutuvia sotureita joilla on taitoa enemmän kuin rivisoltuilla ja myös salaisia keinoja kuten lääke, joka poistaa kaiken kivun.Elokuva etenee suhteellisen nopeasti ja ennen kaikkea brutaali ja verinen toiminta tulee pirun hyvin esille ja ansaitsee pisteet. Tarina on ihan hyvä ja hahmot ihan ok. Toiminta ja tunnelma vetää suurimmat pisteet ja kantaa pisimmälle, eivät ne muutkaan osa alueet mitenkään huonoja ole. Kokonaisuudessaan tämä on hyvä. Siinä on juurikin niitä elementtejä jotka anime-elokuvissa eniten viehättävät ja hyvin vähän niitä jotka eniten ärsyttävät, lopullinen ratkaisu jättää hieman asioita liian vähälle huomiolle eikä anna kaikkia vastauksia hopealautasella, mutta kaiken kaikkiaan tarina ja kokonaisuus toimii hyvin ja päättyy hyvin. Hahmot ja tarina eivät ole mitään maata mullistavaa mutta onnistuvat kertomaan hyvin toimivan kokonaisuuden josta ei toimintaa puutu.

Arvosana: 6,5

Rise of the Planet of the Apes – Apinoiden planeetan synty
Tarina siitä kun apinoiden vallankumous alkaa. Will Rodman (James Franco) on kehittämässä lääkettä jolla parantaa Alzheimerin tauti. Lääkettä tutkitaan simpanssien avulla joista yksi kuolee valitettavien tapausten seurauksena. Mutta tältä simpanssilta jää poikanen jonka Will nimiää Caesariksi (Andy Serkis), liian hyvä nimi apinalle mutta silti lopputuloksen kannalta hyvin kuvaava. Caesar osoittautuu hyvin älykkääksi ja muuttuu kokoajan älykkäämmäksi mitä vanhemmaksi kasvaa, mutta sitten seuraa ongelmia jotka ovat lähtölaukaus vallankumoukselle, kun Caesar joutuu ”vankilaan.”Muissa rooleissa mm. Brian Cox ”apinavankilan” johtajana, hyvin surkea Tom Felton tämän mulkkuna poikana Jonka itse olisin teilannut heti tilaisuuden tultua ja John Lithgow Willin isänä. Ensimmäinen vaihe elokuvasta on lähinnä pohjustus, vasta vankilassa kaikki oikeasti alkaa.Elokuvassa tulee hyvin esille että mikä juuri aiheuttaa kaiken mädän tässäkin ihmiskunnassa, juurikin sellaiset ihmiset joita ovat edellämainitun Feltonin rooli, sekä tutkimuslaitoksen johtaja. Itse en apinoista pahemmin pidä enkä ole koskaan erityisemmin pitänyt Apinoiden planeetta elokuvista, juurikin siksi että niissä idea apinoista maailman huipulla ei ole omaan mieleeni, mutta loogista se kyllä olisi, apina kun on aika lähellä ihmistä monessa mielessä, fyysisesti kuitenkin paljon parempi.Lopetus on elokuvassa ei ole kyllä yhtään sellainen kuin arvelin ja Caesar on yllättävän jalomielinen. Elokuvan toteutus on kyllä näyttävä ja etenee hyvin jouhevasti ja kaikki se tulee esille mikä melko varmasti aiheuttaisi juurikin sellaisen tilanteen mitä aiemmat elokuvat ovat maalanneet. Vaikka en elokuvan teemasta ja ideasta pidäkään niin sen verran on pakko sanoa että ei tämä elokuva nyt niin huono ollut kuin aluksi arvelin, mutta hemmetin tyhminä se ihmiset kyllä esittää. Kaikki se mihin päädyttiin olisi niin helposti voitu välttää. Mutta ne kuolevat joiden pitikin, ja vähän muutkin.

Arvosana: 4

Vampire Hunter D: Bloodlust
Anime-elokuva vampyyrinmetsästäjistä ja maailmasta jossa elää monenlaisia pimeyden olentoja. D, on dunpeal eli hän puoliksi ihminen ja puoliksi vampyyri. Hän on myös metsästäjä ja todella taitava sellainen, hänellä on kuitenkin sisäinen pimeys joka luo erilaisia vahvuuksia mutta myös heikkouksia. Tarina lähtee käyntiin kun D saa tehtäväkseen pelastaa nuori nainen jonka ylhäisvampyyri on ottanut mukaansa. Tytön isä käskee joko pelastaa hänet, tai tappaa jos hän on muuttunut. Mutta tehtävästä saatavia rahoja metsästävät myös metsästäjäjoukko johon kuuluu kirjava valikoima erilaisia persoonia, mutta vampyyrillä on myös oma joukkonsa vaihtelevia petoja.
Elokuva on erittäin hienosti piirretty ja sen säännöstellyn raaka ja verinen tunnelma on todella mehukas ja kiinnostava.
D on hahmona todella hieno, vaikutelma tuo yhtä aikaa mieleen niin Van Helsingin kuin Nuuskamuikkusenkin, unohtamatta Solomon Kanea, V:tä saati Hellsingin Alucardia. D on tyypillinen hiljainen päähenkilö joka kantaa pimeyttä mukanaan. Mutta silti hän on erittäin hyvä hahmo. Hänessä on vain juuri ne kaikki hyvän päähahmon piirteet, kuten myös noissa muissa mainitsemissani. Kokonaisuudessaan D ei ole kovin omalaatuinen, mutta silti todella hyvä.
Vampyyriylhäinen, Meier Link on myös hyvin tyypillinen vampyyrihahmo mutta ei silti mitenkään huono.
Muita hahmoja on moneen junaan mutta ihmissusimutantti on kyllä oma suosikkini, vaikka hänen roolinsa liian pieni onkin.Elokuvan juoni etenee hyvää vauhtia paljastaen kokoajan lisää dunpealeista ja etenkin D:stä. Hänestä ei etukäteen tiedä juuri mitään mutta matkalla paljastuu lisää kaiken aikaa aina viimeisille metreille jossa odottaa aika isojakin paljastuksia, se vain lisää D:n kiinnostavuutta.
Lopetus elokuvassa ei ole se kaikkein tyypillisin mutta se ei tarkoita etteikö se olisi hyvä.Elokuvassa on paljon toimintaa ja fantasiaomaisia petoja ja maisemia. Kokonaisuuteen yhdistyy myös steampunk henkisiä koneita joka vain tekee elokuvasta kiinnostavamman, välillä mennään jopa puoliksi kyberpunkin puolelle.
Elokuva etenee suht nopeasti eikä juuri jää junnaamaan paikoilleen missään vaiheessa. Vaikka tarina tuntuukin suhteellisen lyhyeltä niin se on kuitenkin erittäin hyvä ja itse pidän kyllä kovasti tarinoista joissa tapahtuu paljon ja tarina etenee suhteellisen vikkelästi eikä ole sellaisia liian pitkiä tylsiä jaksoja. Fantasia elementti on hyvää plussaa.
Tätä tarinaa katsoisi mielellään pidemmällekin, tunnelma vain on niin hyvä, sääli että on päässyt ohi tähän asti.
Suosittelen ehdottomasti.

Arvosana: 8

Pisteet silkasta tyylistä

[Lacrima]

Aika koomista sanoa jonkun hahmon vaikuttavan toisilta hahmoilta x, z ja y, jotka ovat vaikutteensa ottaneet tästä arvosteltavana olevasta hahmosta.

edit. unohdin mua kovasti vaivanneen asian: myös kuuluisa quote sun allekirjoituksessa on väärin kirjoitettu. x)

[The_Sipi]

Lord ZXV:n pitkä sepustus Puss in Boots - Saapasjalkakissasta

Minäkin pidin tästä ja itse asiassa nousi kertaheitolla omaksi animaatiosuosikikseni. En tosin tiennyt ennen kuin vasta leffan jälkeen, että hahmo on nähty jo Shrekeissä (olen nähnyt vain sen ensimmäisen). Juurikin sitä zorromaista (ja jännittävää) seikkailua kiinnostavan tarinan kera, joten mikäs oli tästä tykätessä. Huumorikin kulki hyvin mukana, mutta se ei noussut pääosaan, vaan kulki siinä seikkailemisen rinnalla. Kun mukana oli sitten Varsinkin kun elokuvaan tehty musiikkikin oli loistava tunnelmanluoja ja finnkinolaisten harmiksi piti jäädä lopputekstien ajaksi kuuntelemaan sitä musiikkia, kun se oli oikeasti hyvää. Tää leffa tulee katottua vielä monta kertaa uudestaan ja samaa en todellakaan voi sanoa kaikista näkemistäni animaatioista.

[The Lord ZXV]

Aika koomista sanoa jonkun hahmon vaikuttavan toisilta hahmoilta x, z ja y, jotka ovat vaikutteensa ottaneet tästä arvosteltavana olevasta hahmosta. edit. unohdin mua kovasti vaivanneen asian: myös kuuluisa quote sun allekirjoituksessa on väärin kirjoitettu. x)

Tiedän

Ja eikö ole aika loogista että hahmo josta muut ovat ottaneet vaikutteita, tuo mieleen ne muut, eikö

Ja ennen kuin se tuttu ihme vikinä alkaa ja jatkuu jatkumistaan niin kysyn vain: Entäs sitten?

[Lacrima]

Hmm, mitä sitten? Ehkä siten, että jos ajattelit näillä leffa- ja peliarvosteluillasi treenata jonkinlaiseksi kriitikoksi itseäsi, niin suosittelisin vähän suurempaa perehtymistä elokuviin kuin vain niiden katsomisen. Vampire Hunter D:n maailma on Lovecraftimainen, siksi siellä "elää monenlaisia pimeyden olentoja". " Mutta tehtävästä saatavia rahoja metsästävät myös metsästäjäjoukko johon kuuluu kirjava valikoima erilaisia persoonia, mutta vampyyrillä on myös oma joukkonsa vaihtelevia petoja" on virkkeenä aivan huono (kaksi sivulausetta, mutta ei päälausetta?) ja koko arvostelussa omia mielipiteitäsi elokuvasta löytyi ehkä kahden virkkeen verran.

Muutenkin: Saisit arvostelusi varmasti huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, jos kertoisit enemmän omista mielipiteistäsi, mitä tunteita elokuva sinussa herätti etc. Sie keskityt aivan liikaa kommenteissasi merkityksettömiin asioihin. Referaatti elokuvan juonesta ja omat kommentit elokuvasta ovat kaksi eri asiaa.

Niin ja kyllä jos yrittää oikeasti näyttää uskottavalta leffakriitikolta, pitäisi noin kuuluisa laini osata ulkoa vaikka väärinpäin.

Mutta mitä enemmän sie suhtaudut sun kirjoituksiin kohdistettuun kritiikkiin "Entä sitten?"-asenteella, sitä vähemmän sinä kasvat ja kehityt kirjoittajana.

[Doga]

Hmm, mitä sitten? Ehkä siten, että jos ajattelit näillä leffa- ja peliarvosteluillasi treenata jonkinlaiseksi kriitikoksi itseäsi, niin suosittelisin vähän suurempaa perehtymistä elokuviin kuin vain niiden katsomisen. Vampire Hunter D:n maailma on Lovecraftimainen, siksi siellä "elää monenlaisia pimeyden olentoja". " Mutta tehtävästä saatavia rahoja metsästävät myös metsästäjäjoukko johon kuuluu kirjava valikoima erilaisia persoonia, mutta vampyyrillä on myös oma joukkonsa vaihtelevia petoja" on virkkeenä aivan huono (kaksi sivulausetta, mutta ei päälausetta?) ja koko arvostelussa omia mielipiteitäsi elokuvasta löytyi ehkä kahden virkkeen verran.

Ei tässä nyt mitään kouluainetta olla kirjoittamassa, vaan kerrotaan nähdyistä leffoista.

[The Lord ZXV]

Ei tässä nyt mitään kouluainetta olla kirjoittamassa, vaan kerrotaan nähdyistä leffoista.

Hyvin sanottu.

Sanotaan että kaikkein kiinnostavimmista leffoista (Puss in Boots) voi heitellä sitten jo vähän enemmän legendaa, ja varsinkin jos on enemmän sanottavaa.

Mikä tuossa lainauksessa nyt niin helvetisti riipii. En ollut alkuperäistä koskaan ennen kuullut kun sen kirjoitin. Vasta myöhemmin kuulin jossain sen alkuperäisen. En vain missään vaiheessa jaksanut tai nähnyt syytä muuttaa sitä samaan muotoon kuin alkuperäinen, ja miksi olisin, kun sen kuullostaa hyvältä noinkin.

Ja tässä on taas sitä tuttua vittuilun tuntua, liibalaaba pam pam, vikiviki ding dong, click clock.

Mää oon tällaanen, en mittään ittelleni mahra, mä oon teirän kuninkaanna.

[The Lord ZXV]

Your mission, if you choose to accept it...

Mission Impossible: Ghost Protocol
Neljäs mahdoton tehtävä alkaa kuin vain toivoa sopii, suoraan toiminnasta. Alkuosat eivät ole aivan sitä miltä näyttää mikä selviää pian myös katsojalle ja tällä kertaa Ethan Hunt (Tom Cruise) on ehkä kovimman haasteen edessä koskaan, sillä pieleen mennyt tehtävä jättää aika kovat jälkimainingit kun IMF lakkautetaan ja aaveprotokolla käynnistyy, ei apujoukkoja, ei pakopaikkaa, ei toivoa, vai onko. Juonta kummemmin spoilaamatta voidaan sanoa että mukana on ydinaseita, terroristeja, tiukkia tilanteita, hyvää huumoria, loistavia näyttelijäsuorituksia ja ehkä tähän mennessä paras M:I pahis, Michael Nyqvistin esittämä Kurt Hendricks jonka oikeana kätenä Samuli Edelmanin esittämä Wistrom, skandiaavia on vahvasti edustettuna. Huntin tiimiin puolestaan kuuluu kenttäagentiksi edennyt tietokone-expertti Benji Dunn (Simon Pegg), sekä uudet tuttavuudet Jane Carter (Paula Patton) sekä turvallisuusneuvonantaja William Brandt (Jeremy Renner), joista kahdella jälkimmäisellä on omat kipupisteensä menneisyydessä. Pienessä osassa myös Lostista tuttu Josh Holloway. Itse olisin vaihtanut Hollowayn ja Rennerit roolit toisinpäin ja lopputulos olisi ollut omalle kohdalle jo paljon miellyttävämpi.
Juoni on erittäin hyvin kirjoitettu ja on varmaan kaikkine koukeroineen tähän astisista M:I leffoista paras ja toiminnan osalla voidaan sanoa aivan samaa. Tom Cruise on aivan loistavassa vedossa ja aika kovaa kyytiä hän saakin kestää aina hiekkamyrskyistä tappeluihin ja takaa-ajoihin. Tom Cruise vain on parhaita toiminatatähtiä siitäkin huolimatta että hänestä tehdään aika härskisti pilaa. Simon Pegg on kyllä koko elokuvan hauskin hahmo, eikä se varmaan tule kenellekään yllätyksenä. Hänessä vain on sitä jotakin. Paula Patton ja Jeremy Renner ovat kumpikin ihan ok, mutta en vain ole koskaan juuri välittänyt Renneristä, mutta koomisemmanpuoleisena hahmona hänkin on kyllä ihan ok. Nyqvist tekee todella hyvin ja vakuuttavan suorituksen roistona ja on monta kertaa sopivampi roistorooliin kuin Dougray Scott tai Philip Seymour Hoffman, parempi kuin aiemmat yhteensä. Yleensä on M:I leffoissa omasta mielestäni ”oikea käsi” ollut parempi kuin itse pääpahis, mutta nyt on toisin, Samuli Edelman on kyllä parempi kuin aluksi veikkasin.
Toimintaosuudet ovat tuttuun tyyliin erittäin tiiviitä, vauhdikkaita ja toinen toistaan hurjempia eikä meno lopu ennen kuin tehtävä loppuu. Hurja meno alkaa nopeasti ja päättyy myöhään, tästä sietäisi muidenkin ottaa mallia. Tylsää ei tule sillä juoni kuljettaa aina satojen metrien korkeuteen kiipeilemään rakennusta ikkunoiden ulkopuolella, jahtiin hiekkamyrskyssä, huikeaan lopputaisteluun jälleen hyvin kekseliäässä paikassa ja juoni vetää todella hyväksi jopa aivan lopussa kun kaikki ei välttämättä ole ollut ihan niin kuin on saattanut erehtyä luulemaan, eikä unohdeta erästä vakiohahmoja joka näyttää naamansa.
Omalle kohdalle tämä elokuva on osunut todella hyvin sillä se on täynnä toimintaa, huumoria, tiukkia tilanteita, näyttäviä taisteluja, hyviä näyttelijöitä ja mielikuvituksekkaita ympäristöjä ja juuri sitä toivottoa Mission Impossible tunnelmaa alusta loppuun, sillä jo pelkät alkutekstit on tehty todella hienosti, kun lanka palaa.
Lopetuksesta on pakko mainita sen verran että se on kuin kirsikka kakun päälle, ne viimeiset hetken ennen lopputekstejä vain on ovat niin tunnelmallisia. Ne jotka pitivät edellisistä mahdottomista tehtävistä, eivät pety, täällä on kaikki tarpeellinen, tekemään tästä vielä paremman kuin edeltäjistään.Tämä on paras Mission Impossible.

Arvosana: 8,5

Valhalla Rising
Tarina seuraa nuorta poikaa ja voimakasta soturia nimeltä Yksisilmä (Mads Mikkelsen) heidän matkallaan. Tarina alkaa vihan hallitsemilta taisteluareenoilta jossa käy hyvin nopeasti selväksi kaksi asiaa. 1. Elokuva on erittäin brutaali. 2. Yksisilmä on ihan helvetin kova jätkä. Yksisilmä on tervetullut poikkeus päähenkilöihin sillä hän on ei paljoa puhele ja Mads Mikkelsenin karun vahva olemus vain vahvistaa kuvaa siitä että Yksisilmä teurastaa helposti ja monin tavoin vaikka olisi kuinka alakynnessä. Elokuva seuraa kaksikon taivalta aina kylmästä pohjolasta kohti pyhää maata ja helvettiä, mutta kumpaan päädytäänkään, kun Yksisilmä ja poika päätyvät samaan seuraan ristiretkeläisten kanssa.
Valhalla Rising on raju ja karu elokuva mutta tästä huolimatta se ei ole suoraan puhdas toimintaelokuva sillä elokuva etenee paikoin ERITTÄIN hitaasti ja vaikuttaa hyvin helposti tylsältä, alku on erilainen, jonka jälkeen kaikki muuttuu. Elokuvassa on myös muutamia hyvinkin taiteellisia piirteitä eikä kaikkea selitetä suoraan auki. Lopetus on vähän niin ja näin, riippuen siitä miten sitä katsoo.
Itse kyllä sanoisin että ei tämä niin huono ole kuin moni vastaava. Yksisilmä on erittäin hyvä päähenkilö ja Mads Mikkelsen niitä harvoja näyttelijöitä joka oikeasti pystyy tekemään tällaisen roolityön, yhtä aikaa fyysisesti vaativan, mutta samalla silti hyvin vaativan myös tunnepuolella, sillä Yksisilmällä ei ilmekään värähdä eikä hän juuri pidä minkäänlaista ääntä, kehonkieli puhuu paljon enemmän, sillä että sitäkään ei juuri ole.
Yksisilmä on yhtä aikaa hyvin karsittu hahmo, mutta silti hänessä on vain sitä jotakin mitä hyvä päähenkilö tarvitsee, suurin osa elokuvan vetovoimasta perustuukin Yksisilmään. Tunnelma on muutamine puolitaiteellisine ja karuine kohtauksineen hyvä, vaikkakin suht puuduttava. Elokuva etenee liian verkkaisesti suurelle osalle katsojia. Miljöö on kuitenkin erittäin hyvä karuudessaan ja pohjolan tunnelmassaan. Vaikea sanoa että kenelle elokuva on suunnattu, mutta itse sanoisin että jos vähän hitaammin etenevä elokuva, jossa on kuitenkin silkkaa brutaalia henkeä kiinnostaa, niin Valhalla Rising toimii. Toiminnannälkäisille se ei tarjoa tarpeeksi, mutta karun realistinen tyyli vetosi kyllä minuun sen verran että jaksoin katsoa alusta loppuun asti.
Ja vielä lopuksi, pisteet Mads Mikkelsenille yhdestä hänen uransa parhaasta roolisuorituksesta.

Arvosana: 6

Mads Mikkelsen ei ole yksisilmäinen vain Valhallassa

Three Musketeers – Kolme Muskettisoturia
Jälleen uusi versio Alexandre Dumasin klassikkoteoksesta, monin muutoksin. Tällä kertaa ohjaajana Resident Evilien ohjaaja Paul W.S Anderson.
Muskettisoturit Athos (Matthew McFadyen), Aramis (Luke Evans) ja Porthos (Ray Stevenson) ovat kolme soturia jotka poikkevat toisistaan monin tavoin. Aramis on ketterä ja luottaa näkymättömyyteen, kuin Assassin Creedin tappajat, kun taas Porthos luottaa raakaan voimaan, Athoson jotain siltä väliltä, hänellä on omat keinonsa.
Sisääntulojen osalta jokaisella on omat tyylinsä mutta näistä Aramis nousee kaikkein parhaiten esille juurikin siinä että hänen sisääntulonsa muistuttaa yhtä aikaa Assassin Creedin Eziota kuin Batmaniakin, mukaan heitettynä ripaus Priestiä. Hän on vain jotenkin erittäin hyvin onnistunut, juurikin siksi että tyyli vain osuu niin hyvin kohdalle. Harmi vain, ei sitä korosteta enää tästä eteenpäin tarpeeksi.
D’Artagnan (Logan Lerman) taas on nuori poika joka haluaa muskettisoturiksi. Mutta se ei ole aivan niin helppo juttu sillä monet asiat ovat muuttuneet ja ovat muuttumaan päin. Tähän kaikkeen kuuluu kiero kardinaali Richeliu (Christoph Waltz) hänen julma kapteeninsa Rochefort (Mads Mikkelsen) sekä kaksoisagentti Milady (Milla Jovovich) joka pelaa useaa pakkaa yhtä aikaa. Yhtä muskettisoturien, yhtä kardinaalin ja yhtä Buckinhamin herttuan (Orlando Bloom) kanssa.
Juonta kummemmin spoilaamatta elokuvan tapahtumat seuraavat aika harvakseltaan 1993 elokuvaa. Monet samat ideat ovat mutta ne on kuitenkin toteutettu hyvin poikkeavasti ja monet asiat ovat toisin, mutta ei paljasteta niitä.
Näyttelijöiden kohdalla on hyvin paljon eroja. Matthew MacFadyen ei ole Athosin rooliin todellakaan se oma ykkösvalintani eikä hän päihitä tässä roolissa Kiefer Sutherlandia. Luke Evans tosin on yllätävän hyvä ja jo pelkkä Aramisin esittely on kaikista kolmesta se hienoin, hän peittoo Charlie Sheenin parillakin osa-alueella. Ray Stevenson taas tekee parhaimman Porthos roolin ikinä. Logan Lerman tosin ei ole kovinkaan kaksinen roolissaan, tosin sitä ei ollut myöskään Chris O’Donnel.
Christoph Waltz on varsin kelvollinen Richeliun roolissa, joskin itse pidin enemmän Tim Curryn lipevästä ja kierosta kardinaalista. Rochefortin roolissa Mads Mikkelsen tekee juuri niin loistavaa jälkeä kuin vain toivoa saattaa hänen tasoiseltaan lahjakkaalta näyttelijältä, mutta paha sanoa onko tämä sittenkään parempi kuin Michael Wincottin Rochefort joka oli todella hyvä. Rochefortissa tulee erittäin nopeasti esille eräs seikka joka kyllä nostaa hänen pisteitään, hänellä vain on pokkaa ja hienoa ulkonäköä joka ei tällä kertaa ole perus-synkästi kokomustaa. Mads Mikkelsenin karhea ääni myös korostaa hienosti sitä tyyliä.
Orlando Bloom ei tosin ole yhtään sopiva valinta pahiksen rooliin. Mutta yhden parhaista rooleista tekee kyllä Milla Jovovich jonka Milady on paras Milady ja jossa on yhtä aika femme fatalea ja soturitarta, ripauksena hieman ninjaa. Hänellä on sama toiminnallinen ote kuin Alicena ressoissa mutta nyt on siirrytty vain ajassa taaksepäin. Ei ole monilla vastaavilla naishahmoilla yhtä laajaa repurtuaaria, varusteita, akrobaattisia liikkeitä ja taistelutyyliä.
Juoni on hyvin moderni ja paljon aikaansa edellä kuin aiemmat, samalla se on myös paljon toimintapainotteisempi ja luottaa nykyajan moderneihin hidastuksin maustettuihin toinen toistaan hienompiin liikkeisiin ja hyökkäyksiin. Toiset tykkää toiset ei, minä kuulun ensimmäisiin. Muutamaa asiaa olisin jäänyt kaipaamaan mitä esimerkiksi 1993 vuoden elokuvassa oli, ja tämä otetaan taas esille koska 1993 versio on oma suosikkini. Kokonaisuudessaan elokuva etenee todella hyvin. Toiminta on näyttävää ja juoni etenee hyvää vauhtia. Lopetus jättää eräällä seikkaa kyllä paljon toivomisen varaa, eikä sitä olisi voinut jättää siihen; One for all, all for one kohtaukseen.
Paha sanoa että kuka olisi tässä elokuvassa muskettisotureista se kovin. Heissä on paljon eroja mutta se Porthos tai Aramis. Melkein voisi kyllä sanoa että Porthos, kun vertaa muihin aiemmin nähtyihin. Tämä Porthos vain on paras tähän asti. Aramis tosin on pirun hyvä ja henkilökohtaisella tasolla jos olisin joku näistä, niin Aramis. Mutta kyllä paras Aramis löytyy elokuvasta Man in Iron Mask, jolloin roolissa oli Jeremy Irons. Mutta Luke Evans tekee kyllä erittäin hyvän roolisuorituksen.
Elokuva on kokonaisuutena erittäin positiivinen ja jätti hyvän fiiliksen, vaikka petaakin liian Resident Evil maisesti jatko-osan paikkaa. Kai se on niitä Andersonin huonoja puolia. Hyviä puolia tosin on se että hän ottaa vaimonsa mukaan projekteihinsa. Tulee ainakin taattua laatua. Kokonaisuutta olisi voinut monilta osin hioa mutta kaksintaistelu Rochefortin kanssa oli kyllä todella näyttävä ja loppui erittäin upeasti ja siitä tulee kyllä plussat kotiin. Sillä yksi tärkeä seikka viimeisissä taisteluissa on se, miten ne päättyvät, ja tämä päättyi kyllä hienosti.

Arvosana: 8

[The Lord ZXV]

Mä oon teirän kuninkaanna

Härmä
1800 luvun pohjanmaalla eletään puukkovallan aikaa. Laki ei hallitse, vaan häjyt. Välitalon tila on härmän mahtavimpia ja isäntä aikoo tapojen vastaisesti testamentata tilan esikoisen ohi kunnolliselle Matille (Lauri Tilkanen) jolla on jo kihlat suunniteltuna naapuripitäjän Ainon (Pamela Tola) kanssa. Mutta esikoinen, Esko (Mikko Leppilampi) on puukkajunkkari ja häijy mies jonka kerrotaan tappaneen miehiä puukolla, eikä hän aio katsoa sivusta tilan menetystä ja on valmis tekemään mitä tahansa sen eteen. Lopulta kaikki johtaa siihen että Matti yhdessä ystävänsä ja sidekickinsä Kallen (Aku Hirviniemi) kanssa joutuu ristiretkelle oikeuden, tilan ja Ainon vuoksi kun puukkovaltias Esko aloittaa kuninkuutensa.
Härmä sai huomioni parista syystä. Mikko Leppilampi pahiksena, todella näyttävä ja vakuuttava mutta en vain voi sisäistää Leppilampea kovin pahaksi, sen myönnän että varmaan hänen paras roolinsa ja ulkoasu on kyllä hieno, mutta kyllä varmaan parempaakin olisi pystytty. Toinen syy oli että elokuva on muka rohkea ja realistinen että kun puukolla lyödään niin verta näkyy ja myös muuta aikuisille suunnattua materiaalia on, en nyt sanoisi, mutta lopputaistelu on kyllä näyttävä ja päättyy todella hienosti, pisteet siitä, ehdottomasti.
Omasta mielestäni parhaan roolin tekee kyllä Aku Hirviniemi, todella vakuuttava ja loppupuolella hän ottaa hienosti yhteen yhden elokuvan kovimman näköisen häjyn (Olavi Uusivirta) kanssa. Muissa rooleissa mm. Taneli Mäkelä Ainon isänä, Esko Salminen Välitalon isäntänä, Eero Milonoff häjynä (todella turha ja aika kehnokin rooli) sekä Kari Hietalahti vallesmannina.
Vaihtelevassa näyttelijäkaartissa on kyllä muutamia todella vakuuttavia roolisuorituksia mutta myös muutamia todella surkeitakin roolisuorituksia. Maisema on paikoin jotenkin, luonnottoman vihreä mutta suurelta osin pohjanmaa näyttää kyllä hyvin hienolta. 1800 luvun tunnelma on tuotu hienosti esille.
Elokuvassa on myös omat puuduttavammat hetkensä eikä tarina ole se aivan ihmeellisin, eikä Esko roistona ihan niin hyvä kuin trailereissa sai käsityksen, mutta ihan viimeisillä hetkillä elokuva kyllä nousee juuri sille tasolle jolle sen soisikin.
Elokuva ei ole aivan huono, mutta ei se nyt mikään erityisen ihmeellinenkään, mutta se on kuitenkin ehdottomasti katsomisen arvoinen, muutamat kohtaukset ovat jopa yllättävän hyviä. Puukkotappeluja olisi saanut kyllä olla enemmänkin. Elokuvassa on yhtä aikaa hieman sellaista tiettyä western henkisyyttä, yhdistettynä draamaan ja moniin klassisimpiin juonenkäänteisiin.

Arvosana: 6,5

Vampire Hunter D
15 vuotta Bloodlustia vanhempi elokuva, joka näkyy kyllä hyvin selvästi, tyyli on paljon vanhemman näköinen ja D on enemmän sininen, kuin musta asultaan. Veri ei ole yhtä tumman punaista, mutta nämä asiat ovat tyyliseikkoja, sillä sisältö on sitä samaa mitä aiemminkin, täyttä laatua. Tarina sijoittuu paikkaan maaseudulla jossa voimakas vampyyri Magnus Lee pitää ihmisiä pelossa ja puree Doris Lang nimistä voimakastahtoista naista. Mutta paikalle saapuu juuri parahiksi D, dunpeal vampyyrimetsästäjä.
Tarinan idea on simppeli. Tehtävä: Tapa vampyyrikreivi. Tämä ei kuitenkaan ole aivan helppo nakki sillä mukana on liuta erilaisia mutantteja, mutta D ei ole mikään heittopussi, mutta ei myöskään niin voimakas kuin toisessa elokuvassa. Pääpahis on kyllä pettymys, sillä hänessä ei vain ole särmää. Bloodlustin vampyyri oli paljon parempi. Tietysti nyt on kyseessä erilainen vampyyri mutta siitäkin huolimatta pääpahis ei paljoa silmää miellytä.
Kokonaisuus ei ole ehkä yhtä tyylikäs kuin Bloodlustissa, ehkä aika hieman vaikuttaa mutta siitä huolimatta tämäkin elokuva on viihdyttävä tekele. Tunnelma, maailma ja tyyli verisyydessään ja raakuudessaan on vain niin hienoa. Mutta silti pidin kyllä Bloodlustista enemmän, vaikka paikoin tämä elokuva ottaa vähän räväkämmän otteen.

Arvosana: 7

[The Sorrow]

(Yleis)sivistin itseäni katsomalla Paluu Tulevaisuuteen -trilogian, jota en koskaan aikaisemmin ole jostain syystä nähnyt. Enkä pettynyt. Kaikissa elokuvissa käytetään mielenkiintoisesti hyväksi ajan ja jatkuvuuden "syy ja seuraus" -suhteilla. Ajalla kikkailu oli tarpeeksi monimutkaista immersion ylläpitämiseksi ilman, että katsojaa kuitenkaan alkaisi särkeä päätä.
Näyttelijäsuoritukset olivat hyviä, mitä nyt Biffiä näytellyt Thomas Wilson ja Doc Brownina esiintynyt Christopher Lloyd välillä vähän kieli poskessa tuntuivatkin vetävän. Lavastus ja soundtrack olivat kumpikin huippuluokkaa, ja ottaen huomioon elokuvien iän ovat tehosteetkin kestäneet aikaa kohtalaisen hyvin.
Elokuvien laadussa en huomannut mitään sen kummempaa heittelyä, vaikka ensimmäistä osaa usein paremmaksi kehutaankin. Hyviä olivat noin putkeen katsottunakin.

Tämän lisäksi näin ensimmäistä kertaa Brad Birdin kulttianimaatioklassikon The Iron Giant, johon ihastuin totaalisesti. Hahmojen animaatio oli hienoa, hahmot hyviä, juoni toimi hyvin. 50-60-lukulainen teollinen ympäristö toi Team Fortress 2 -viboja, mikä on vain positiivinen asia. Ääninäyttely on kautta linjan erinomaista. Selvä sanoma elokuvassa oli, mutta sekin onnistuttiin tuomaan esille hieromatta sitä katsojan kasvoihin. Selvästi tehty rakkaudella, ja vähemmän tuotantoyhtiön talutushihnassa kuin esimerkiksi Disneyn vastaavat.
Elokuva on yksi parempia 90-luvun animaatioelokuvia (ja se ei ole mikään pieni kunniamaininta!).

[The Lord ZXV]

Cars 2 - Autot 2
Autot 2 tuo jälleen esille ison liudan ensimmäisestä elokuvasta tuttuja kaaroja. Etunenässä Salama McQueen ja hinausauto Martti. Uusiakin hahmoja löytyy, kuten brittiagentti Flint McMissile jonka englanninkielisenä äänenä aina niin loistava Michael Caine. Juoneen liittyy suuri biopolttoaineen tuottaja, joukko öljypohattoja, vakoojia ja valtava kolmivaiheinen kilpailu. Kaiken tämän keskellä Salama osallistuu kilpailuun, samalla kun Martti sotkeutuu vakoojien peliin. Mutta sekä kilpailu että vakoojien tehtävä ovat osa samaa suurta suunnitelmaa.
Mukana on DisneyPixarille tyypillisesti paljon huumoria ja tietenkin vauhdikasta menoa, kokoperheelle. Tarinasta löytää paljon yhtäläisyyksiä moniin elokuviin ja todellisiin asioihin, mutta autojen perspektiivistä.
Siinä missä ensimmäinen oli enemmänkin kasvutarina yhdistettynä rallikilpailuun, on tämä kakkonen enemmänkin vakoojatarina yhdistettynä rallikisaan. Eikä siinä ole suuremmin mitään pahaa, sillä kokonaisuus on toimiva, hyvä ja sopii kaikenikäisille. Mutta itse pidin kyllä ykkösestä enemmän. Ei tässä tule mukaan mitään erityistä uutta, lähinnä vain erilainen tarina joka korostaa tällä kertaa Marttia.

Arvosana: 6,5

Drive
Kuski/Driver (Ryan Gosling) on luonteeltaan yksinäinen susi ja elää elämäänsä tehden päivisin mekaanikon ja stunttiajajan hommia pomonsa ja ystävänsä Shannonin (Bryan Cranston) ja öisin hän toimii keikkakuskina milloin missäkin rikollisissa bisneksissä. Hänen elämäänsä tulee kuitenkin yllättäen Irene (Carey Mulligan) pienen poikansa kanssa eikä paluuta enää ole. Shannon on järjestämässä isoja bisneksiä vanhan tuttunsa herra Rosen (Albert Brooks) kanssa jolla on enemmän tai vähemmän asioita rikollisiin piireihin. Samalla aikaa Irenen vankilassa oleva mies palaa kuvioihin.
Drive on saanut paljon kehuja ja huomiota monenlaisilla festivaaleilla mm. Cannes. Lisäksi Ryan Gosling on saanut Vallan Kääntöpiirin ohella huomiota myös tästä elokuvasta. Hänen roolihahmonsa ei juuri turhia juttele ja on selvästi hiljaisempaa sorttia, mutta sen ensimmäisen tunnin jälkeen, kaikki muuttuu. Gosling on erittäin vakuuttava roolissaan ja hänen rauhallinen ja tyyni äänensä korostaa erinomaisesti hahmoa joka on erittäin samaistuttava.
Roistopuolen Brooks ja Ron Pearlman eivät ole sitten aivan samaa tasoa, mutta Carey Mulligan ja Bryan Cranston ovatkin jo sitten jo paljon parempia. Kokonaisuudessaan elokuva ei ole pelkkä toimintaelokuva, se o myös draama, ja vielä suuremman osan ajastaan. Ensimmäisen tunnin aikana ei juuri toimintaa tai verta nähdä, mutta aivan yks kaks, kaikki muuttuu ja raakuus iskee, K18.
Drive muistuttaa alkuasetelmaltaan erittäin paljon Transporter elokuvia ja sekä Ryan Gosling että Jason Statham ovat hahmojensa kanssa hyvin samantyylisiä. Driver ja Frank Martin ovat kumpikin yksinäisiä susia, driver vielä enemmän kuin Martin. He kumpikin ajavat rikollisten piikkiin ja erittäin taitavasti. Mutta Martin pesee kuitenkin driverin lähemmäs kaikilla osa-alueilla. Mutta siitäkin huolimatta Ryan Gosling tekee niin hyvän roolityön, että sitä ei käy kiistäminen.
Drive on Transporteria vähemmän toimintapainotteinen ja korostaa tunnelman luomista enemmän kuin Transporter. Elokuva on kyllä raaempi, mutta se käynnistyy myös hitaammin. Tyyli ja ulkoasu tuo vaaleanpunaisine teksteineen tuo mieleen 1980 luvun Miamin ja varsinkin GTA: Vice Cityn, joka on ottanut vaikutteita juurikin 80-luvulta.
Mikäli ei halua pelkkää toimintaa niin suosittelen kyllä katsastamaan elokuvan, vaikka se ei heti räjähdä käyntiin niin se kyllä toimii hyvin ja Gosling on vain niin hyvä. Hänen hahmonsa on yhtä aikaa hyvin harmaa mutta samalla erittäin samaistuttava ja viimeisessä kädessä susi myös sisältä.
Elokuva ei ole niin hyvä kuin kansi väittää, paljon tähtiä. Mutta ei se huonokaan ole.

Arvosana: 7

Bunraku
Elokuva joka on kuin yksi suuri näyttämökirjan ja sarjakuvan yhdistelmä. Maailmassa leikitään valoilla ja väreillä, mutta maailma ei ole niin synkkä kuin esim. Sin City. Bunkarun maailmassa tuliaseet ovat kielletty ja ne ovat kadonneet ja taistelu on palannut takaisin miekkoihin. Atlantista itään, valtaa pitää puunhakkaaja Nicola (Ron Pearlman) punaisen armeijansa kanssa jonka nokkamies, tappaja nro 2 (Kevin McKidd) johtaa tappajalaumaa. Nicolalla on vain vähän viihdykkeitä joista rakkaimpana hän pitää huoraansa Alexandraa (Demi Moore). Mutta sitten kaupunkiin saapuu kaksi miestä. Samurai ilman miekkaa, ja cowboy (Josh Hartnett) maailmassa jossa ei ole aseita. Kummankin tie johtaa lopulta baariin jossa baarimikko (Woody Harrelson) jakaa heille neuvojaan, heidän ristiretkillään.
Elokuva on omanlaisensa, paljon värikkäämpi kuin Sin City ja paljon toiminnallisempi kuin Dick Tracy. Maailmassa lähitaistelu ratkaisee paljon ja japanilainen ilmapiiri on hyvin voimakas. Värimaailma ja etenkin valojen kanssa leikkiminen luo kyllä hienoa tunnelmaa ja kun siihen lisätään vielä erittäin hyvin rytmitetty musiikki, paljon toimintaa ja omanlainen hieno tyyli, on lopputulos erilainen kuin monissa muissa elokuvissa.
Näyttelijöissä ei ole ketään erityisen hyvää tai huonoa, koko katras on aika tasapaksu. Kevin McKidd tekee kyllä parhaimman roolin hyvin normaalinkaltaisena mutta silti erittäin hyvänä tappaja numero kakkosena. Juoni ei ole mikään maailman erikoisin. Kostotarina kahdesta eri suunnasta jotka johtavat samaan osoitteeseen ja massiiviseen viimeiseen matkaan.

Arvosan: 6,5

Johnny Englisht: Reborn - Uudestisyntynyt
Rowan Atkinson palaa jälleen salaisen agentin Johnny Englishin kenkiin. Luvassa on jälleen sitä samaa mitä viimeksikin, ainoa uusi asia on näyttelijäkaarti, Atkinsonia lukuun ottamatta. Mukana ovat mm. Dominic West taitavana ja charmikkaana Simon Ambrosena, agentti ykkösenä ja Rosamund Pike käyttäytymisexpertti Kate Sumnersina. English sössäsi tehtävänsä Afrikassa jonka seurauksena hän vetäytyi munkkiluostariin, mutta hänet kutsutaan takaisin palvelukseen kun Vortex niminen järjestö nostaa päätään, pahat mielessä.
Elokuva etenee toimintakomedian tavoin onnettomuudesta seuraavaan, aivan kuin edellinenkin. Mutta tällä kertaa ei kaikki toimi läheskään niin hyvin kuin viimeksi. Edellinen oli yllättävän hyvä komediapaketti mutta tämä jatko-osa ei ole lähellekään niin hyvä, siinä vain ei ole särmää. Osa vitseistä kyllä toimii mutta liian usein elokuva vain tuntuu väkisin kasatulta jatko-osalta.
Näyttelijäsuorituksissa ei varsinaisesti ole mitään vikaa ja Atkinson on juurikin sellainen millainen hän hyvin usein on.

Arvosana: 4

[Jubei]

Kolme muskettisoturia (2011)

Kaikki todennäköisesti tuntevat ainakin päällisin puolin kolmen muskettisoturin tarinan, joten pidän tämän lyhyenä. Kyseessä siis 2011 uudelleenfilmatisointi vanhasta klassikosta, joka panostaa tällä kertaa juonen ja draaman sijaan toimintaan. Mukana on kohtuu komeita joskin nähtyjä erikoiseffectejä, jotka kuitenkin toimivat yllättävän hyvin 1600-luvun ranskassa. Myös huumoria on mukana kohtuu paljon ja huomasin nauravani usemmankin kerran joko tahallisissa tai tahattomissa kohdissa. Mukana on myöskin kohtuu kuuluisaa näyttelijäkaartia joista mielenkiintoisimpana oli nähdä Milla Jovovich esittämässä Lady De Winteriä, lähinnä siksi että olen tottunut näkemään naikkosen lähinnä Resident Evileissä.

Kaikenkaikkiaan uusin versio kolmesta muskettisoturista oli erittäin katsottava toimintaelokuva, joka antoi paljolti sitä mitä trailereiden perusteella odotinkin. Lisäksi ranskan kuningas näytti Kaapilta nuorena, joten elokuva ei voi olla huono.

9/10

[The Lord ZXV]

Groundhog Day – Päiväni murmelina
Bill Murray ei kuulu omiin koomikkosuosikkeihini, en vain jotenkin koe hanta hauskaksi, mutta siitäkin huolimatta tässä elokuvassa hän tekee erittäin hyvän roolisuorituksen.
Phil Connors (Murray) on säätoimittaja joka yksityiselämässään aika mäntti. Hän lähtee pikkukaupunkiin seuraamaan päivää jona murmeli tulee esiin ja kansa saa tietää että jatkuuko talvi vai alkaako kevät. Phil niminen murmeli on kaupungin ilo mutta Phil Connors ei siitä välitä, hän vihaa kaupunkia mutta se onkin hänen ongelmiensa alku sillä herätessään seuraavana päivänä Phil huomaa että kaikki mitä eilen tapahtui tapahtuu nyt uudestaan tismalleen samalla tavalla.
Elokuva seuraa sitä mitä Phil tekee kun elää saman päivän uudestaan ja uudestaan ties kuinka monta kertaa. Hauskuus piilee siinä että Phil kohtaa monenlaisia ihmisiä. Välillä hän pyrkii vain elämään reteesti viis veisaten siitä mitä seuraksia on mutta pian Phil alkaa kyllästyä ja mitä sitten tapahtuukin.
Elokuva on yllättävän hauska ja viihdyttävä, kokonaisuus on ehdottomasti plussan puolella. Idea on hyvin simppeli ja silti erittäin toimiva kokonaisuutena ja paranee loppua kohti.

Arvosana: 7,5

Secret world of Arrietty – Borrower Arrietty - Kätkijät
Nopea pohjustus studio chiblin leffoista ja siitä miten ovat uponneet. Kissojen valtakunta on paras, Totora on erittäin hyvä ja prinsessa Mononoke oli viimeisin uusi minkä olin katsonut, ja erittäin hyvä myös. Nyt on Kätkijöiden vuoro.
Arrietty on 14-vuotias tyttö ja kuuluu kätkijöihin jotka ovat pieniä lilliputtien kokoisia mutta ihmisen näköisiä olentoja. He lainaavat kaiken tarvitsemansa ihmisiltä, aina jotain pientä kuten sokeria. He pysyvät hyvin tarkasti piilossa ja välttävät ihmsiä ja hyvin pitkälti aivan kaikkea muutakin. Mutta sitten Arrietty kohtaa nuoren pojan, Shon, joka tulee tätinsä luo ennen erästä leikkausta joka häntä odottaa. Sho näkee sattumalta Arriettyn. Tästä seuraa paljon ongelmia, mutta Sho ei olekaan kuin kaikki ihmiset.
Elokuva on kuvaa hienosti sitä millainen maailma on ruohonjuuritasolta. Kokonaisuus on erittäin positiivinen ja viihdyttävä kuten monet chiblin elokuvat yleensäkin. Maailman kuvaus on hyvä ja piirrostyyli vähintään yhtä hyvä. Vaikka elokuvassa ei tapahdu mitään ihmeellistä tai se ei edusta omaa suosikki tyyliäni niin siitäkin huolimatta elokuva oli erittäin viihdyttävä. Lopputulos ei ollut ihan se jota odotin mutta siitäkin huolimatta kokonaisuus oli hyvin positiivinen. Sopii kaikenikäisille ja etenkin niille jotka pitävän studion aiemmista elokuvista. Ei tämä Kissojen valtakuntaa syrjäytä. Tässä yhdistyy kaikki parhaat studio chibli tuotannon piirteet.

Arvosana: 7,5