Viimeisimpänä katsomanne leffa(t) & kommentit

[The_Sipi]

Sait minut innostumaan tuosta elokuvasta. Mut ettei vaan tuo kommentti ollut elokuvan teeman mukainen ja oikeasti rakastit tuota leffaa yli kaiken?

[Inotti]

Eiku EN tykänny ja se oli sen kamaluuden lisäksi vielä huono! Että nih.
Se oli paskaa tekotaidetta. Mä olen aika varma et mun kirjallisessa ulosannissa on jotain häikkää. Kun jos yritän haukkua elokuvaa maan rakoon niin jonkun mielestä se kuullostaa kiinnostavalta.

[Sitron]

Tuo Irreversible kuulosti siltä että se saisi meitsille yhtä huonon olon aikaiseksi kun joskus Heurekassa sillanen näytös missä pääideana oli se kameran pyöritys. Taide-elokuvat on kyllä niin oma lajinsa. <__<

Mutmut käytiin tossa edellispäivänä tuhlaamassa mun rahojani ja mukaan lähti Pirates of the Caribbeanin kaksi myöhäisempää osaa josta katsottiin tuo Pirates of the Caribbean - Kuolleen miehen kirstu. Kerran tuon nähnyt aiemminkin.

Nää on näitä jatko-osia mitkä olisi vaan pitänyt jättää tekemättä, on hyviä jatko-osia, kelvollisia ja sitten näitä näin näitä. Näissä huonoissa elokuvissa on aina tämä sama ongelma että mistä sitä nyt aloittaisi. Juoni oli aivan liian synkkä verrattuna ensimmäiseen osaan ja ihan liikaa ihmisiä kupsahti. Huumoria oli revitty mistä sattuu eikä se suurimmaksi osaksi ollut edes hauskaa, paitsi ne kohdat missä viitattiin edelliseen osaan (rommi).

Ensimmäisen osan pääpahikset, olivat varsin tyyliteltyjä luurankoja mutta tässä ne olivat vain ällöttäviä merieläimiä keränneitä niljakkaita mukaihmisiä. Davy Jones kyllä oli tyylikkäin näistä lieroista sentäs, ja oli se haipääkin ihan ok. Ihmetyttää myös se että nämä kaksi kirouksesta selvinnyttä merimiestä otettiin ihan innolla mukaan joukkoon. Tokihan ne olivat ensimmäisessä osassa ihan hauskoja hahmoja mutta oli ne tässä vähän blegh kun ottaa niiden aiemman taustan mukaan. Onnistuneesti mukaan otettuja vanhoja hahmoja oli helmen miehistö ja Kommondori Norrington.

Olihan mukana toki hauskojakin kohtia. Vedet silmissä sai nauraa sille saarikohdalle missä Jack meinattiin syödä, siinä oli ilmeet ja eleet kohdillaan. Toinen hyvä kohta oli lopun taistelukohtaus missä Jack, Will ja Norrington tappelevat keskenään ja sitten nämä toiset kolme pakenevat niitä niljakkaita vesi-ihmisiä.

Mutta jos jotain en ihan tajunnut niin se oli tämä kolmiodraama. Halusiko Jack Elisabethin ja arkun ja siksi kompassi pyöri minne sattui paitsi silloin kun nämä kaksi olivat päällekkäin. Ja Lizz ilmeisesti tunsi kanssa jotain Jackia kohtaan koska senkin kädessä kompassi pyöreili. Ihan tyhmää tollanen juonikuvio, eihän mihinkään tuollaiseen viitattu aiemmin paitsi vitsinä. :I

Ihan katsomisen arvoinen elokuva mutta ei taida katsomiskerroissa päästä tuon ensimmäisen osan kanssa tasoihin mitenkään. Tämä kyllä tarvitsee jatkokseen tuon seuraavan osan jonka lopusta en pidä niin yhtään, jolloin ensimmäisen osan loppu olisi ollut paljon tyydyttävämpi.

[The Lord ZXV]

Dragonheart: New Beginning / Viimeinen Lohikäärme 2: Uusi seikkailu
Viimeinen lohikäärme oli tavallaan oikein hyvä elokuva mutta jatko-osa nyt ei ole mikään erikoinen. Se on suunniteltu koko perheen elokuvaksi ja on erikoistehosteiltaan aika laimea.
Tarina ei varsinaisesti liity ensimmäiseen elokuvaan. Sir Bowen on vanhan koodin ritari joka on kuollut, paljon Draco-lohikäärmeen jälkeen. Bowen löysi kuitenkin kuoritumaisillaan olevan munan josta kuoriutui Drake (Robbie Benson - Kaunotar ja Hirivö).
Geoffrey (Chris Masterson) on nuori tallipoika luostarilla. Hän haaveilee ritariksi tulemisesta mutta se ei näytä toteutuvan. Lordi Osric niminen mies puolestaan on ottamassa otetta valtakunnasta, hän on kiinnostunut tähdistä ja lohikäärmeistä, ja tietää ennustuksen suuresta voimasta, joka tuo keskiajan maille kaksi itämaista.
He etsivät lohikäärmettä, joka on syy suureen pahuuteen. Sattumalta Geoff kohtaa Draken ja ystävystyy tämän kanssa. Kun luostarin johtaja kuolee, tulee Geoffista Drakelle entistä läheisempi. Tämä on alku monille kuvioille jotka tiivistyvät tavallaan erittäin yllättävään ja tavallaan ennalta arvattavaan loppuun. Elokuva yllättää mutta ei yllä erikoisiin elokuviin. Se on aika keskinkertainen.
Näyttäleijät ovat kaikki itselleni suhteellise vieraita joten paha sanoa mitään heistä. Elokuvan jaksoi kuitenkin katsoa. Se lupaa kansissa paljon, muttei anna niin paljoa. Jos pitää fantasiasta, lohikäärmeistä ja tavallaan rennosta menosta. Katso.

Arvosana: 5

Righteous Kill - Oikeuden Kasvot
Al Pacino ja Robert De Niro ovat veteraanipoliiseja jotka ovat olleet töissä yli 30 vuotta. He saavat vastaansa sarjamurhaajan joka tappaa rikollisia jotka ovat vapautuneet syytöksistä. Sarjamurhaaja jättää jälkeensä vinkkejä itsestään. Poliisit Turk (De Niro) ja Rooster (Pacino) ovat hyviä ystäviä ja työpari, he ovat kokeneet paljon ja pitäneet aina yhtä, vaikka Turk on tehnyt laittomuuden lavastamalla rikollisen syylliseksi, ei Rooster ole häntä hylännyt. Elokuvan ajan Turk kertoo tapahtumista ja kertoo että 30 vuoden aikana hän on tappanut 14 ihmistä, osa on tapettuja rikollisia. Tappaja on siis oikeuden kasvot, vai onko?
Elokuva on trilleri joka ei kuitenkaan tarjoa mitään ihmeellistä. Se keskittyy lähinnä Turkin ympärille ja samalla Roosterin ja jutun ympärille. Ylikonstaapelit ratkovat juttuja ja pian ilmenee että tappajan täytyy olla poliisi. Tilanne kiristyy ja loppuu yllättävällä tavalla. Joka ei kuitenkaan ole niin yllättävä ettei sitä itse keksisi.
Itse ainakin aavistin jo pian mikä homman nimi oli. Lopetus ei ollut itselleni mieleen mutta tavallaan se purki tiiviin jännitteen jonka leffa oli luonut.
Viimeksi Pacino ja De Niro kohtasivat paljon paremman elokuvan parissa. Elokuva oli Heat - Ajojahti. Tällä kertaa paketti ei ole niin hyvä. Muut näyttelijät jääväs kauas taakse (Curtis "50 cent" Jackson, John Leguizamo ja Donnie Wahlberg). Elokuva ei yllä huippuleffoihin mutta tarjoaa kuitenkin viihdettä jännitystä kaipaaville.

Arvosana: 6

Wanted
Wesley (James McAvoy) elää merkityksetöntä elämää. Työ on puuduttavaa ja tyttöystävä pettää parhaan kaverin kanssa. Elämä kuitenkin muuttuu kun Fox (Angelina Jolie) niminen nainen vie Wesleyn paikkaan jossa Sloan (Morgan Freeman) pyytää häntä liittymään ammattitappajien joukkoon. Wesley ei aluksi innostu mutta pian hän suostuu. Siitä alkaa ankara koulutus yhteen tarkoitukseen. Tehtävä: Tapa luopiotappaja Cross, joka murhasi isäsi.
Elokuva on täynnä huimaa menoa, luoteja ammutaan uskomattomilla kierteillä ja verta lentää. Meno on paikoin, varsinkin lopussa uskomattoman hyvää ja kaikki tiivistyy yllättävään ja samalla tavallaan ennalta arvattavaan lopetukseen. Paljon toimintaa ja jännitettä. Kelpo pätkä. Itse ainakin pidin toiminnasta jota elokuvassa riitti. Lisääkin olisi voitu laittaa mukaan mutta kokonaisuutena elokuvassa oli paljon hyvää ja idea oli uusi ja toimiva. Tai, no uusi ja uusi mutta hieno elokuva on kyseessä.

Arvosana: 7

Tropic Thunder
Ben Stillrin ohjaama ja tähdittämä elokuva jossa myös Jack Black, Robert Downey jr, Matthew McConaghey, Nick Nolte ja Tom Cruise. Elokuva kertoo tositapahtumiin pohjautuvan elokuvan teon yrittämisestä. Elokuva sijoittuu Vietnamiin jossa tyhjää elämää elävä toimintatähti Tugg Speedman (Ben Stiller), pieruleffoista tuttu addikti Jeff Portnoy (Jack Black) ja 5-kertainen Oscar voittaja Kirk Lazarus (Robert Downey jr) esittävät sotilaita. Les Grossman (Tom Cruise) taas on sitä mieltä että ohjaaja ei tee työtään ja aikoo lopettaa projektin. Mutta veteraanisotilas ja elokuvan pohjana toimivan kirjan kirjottaja Neliapila Tayback (Nick Nolte) tarjoaa ratkaisun. Elokuva siirtyy oikeaan viidakkoon jossa elää huumekauppiaita. Kaikki menee pieleen.
Elokuva humoristinen sotakuvaus joka muuttuu paikoin hyvin tylsäksi puuroksi jota ei juuri jaksa katsoa. Elokuvalla on hetkensä mutta itse en ainakaan pidä sitä kovin erikoisena. Se toimii osin huumorinsa puolesta mutta ei ole kovin erikoinen. Robert Downey jr ei nyt ole ihan Oscarin arvoinen tässä roolissa mutta on tavallaan silti hyvä.

Arvosana: 6

[Echo]

Shanghai Dreams (Qinghong) (2005)



Shanghai Dreams sijoittuu 80-luvun Kiinan maaseudulle. Wun perhe joutuu monen muun perheen tavoin muuttamaan 60-luvulla Shanghaista Maon kulttuurivallankumouksen takia Guiyangin provinssiin rakentamaan uusia tehtaita. Vuosi on 1983, ja perheen isä alkaa kyllästyä ankeaan kylään ja haluaisi muuttaa takaisin Shanghaihin, mutta perheen tytär Qinghong haluaisi jäädä, koska on syntynyt ja asunut kylässä koko ikänsä. Perheen isä on hyvin konservatiivinen ja tiukka, mikä ei helpota 19-vuotiaan tyttären elämää, koska isä on koko ajan valvomassa hänen menemisiä ja tekemisiä. Sen ajan nuorilla oli Kiinassa kaikenlaisia hirvittävän paheellisia kiinnostuksenkohteita, kuten korkokengät ja leveälahkeiset housut(!), diskot(!!), ja pojat(!!!). Eihän sellaiset hullutukset käy päinsä, kun pitäisi keskittyä opiskeluun ja pyrkiä yliopistoon.

Näistä asetelmista alkaa elokuva, josta on vaikea sanoa, onko se hyvä vai äärimmäisen huono. Ainakin jos ajattelee elokuvan viihteellistä arvoa, on se aika lähellä nollaa. Shanghai Dreams on nimittäin kuvattu realistiseen, dokumentaariseen tyyliin, jossa ei ole tehty myönnytyksiä mukaansatempaavan kerronnan takia. Kohtaukset ovat pitkiä, yhteen putkeen kuvattuja pötköjä, joissa monissa kamera vieläpä pysyy paikallaan, eikä siinä välttämättä edes tapahdu mitään lehtien heilumista kummempaa. Tämä tekee elokuvan todella raskaaksi seurata, vaikka päähenkilö kovin sympaattinen onkin. Myös eräs tanssikohtaus underground-diskossa Boney M:n tahtiin jäi mieleen hauskana, kun pojat koittivat saada tyttöjä mukaan ja he seisoivat arkoina ujostellen seinien vieressä.

Toinen asia, mikä täytyy lukea elokuvan ansioksi, on kaunis kuvaus ja värien voimakas käyttö, jota kyllä ihastelee mielikseen. Tosin kun maisemana on harmaa ja ankea maaseutukylä, ei sekään mikään henkeäselpaava kokemus ole. Toisin on eräässä toisessa kiinalaisessa elokuvassa The Road Home, jossa myös kuvataan maaseutua, mutta varsin toisenlaisesta näkökulmasta, sillä siinä maaseutu näyttäytyy upean värikylläisenä ja unenomaisena kaikessa kauneudessaan. Eräässä arvostelussa todetaan elokuvan ohjaajasta, että "Wang is superb at capturing the itchy, languorous sense of boredom that seems common to adolescents in small-towns from China to Europe to the US." ja näinhän se on, kun elokuvaa katsoessa itselle tulee samanlainen tylsistynyt olo.

[Berrycake]

Viimeksi katsomani elokuva on The Boy in the Striped Pajamas.

Elokuva sijoittuu toisen maailmansodan sekä holokaustin aikaan. Tarina kerrotaan kahdeksan vuotiaan saksalaispojan Brunon silmin, jonka solttu-isä on määrätty uusiin tehtäviin keskitysleirin johtajaksi (tarinan leiri on myös tuhoamisleiri). Perhe muuttaa isäukon työn perässä pois Berliinistä syrjäisemmille seuduille, lähelle leiriä. Tapahtumien saatossa Bruno ystävystyy piikkilanka-aidan takana olevan ikäisensä juutalaispojan kanssa, joka kulkee päivät pääksytysten "pyjamassa" ja jolla on aina nälkä. Aiheesta Natsi-Saksa on kieltämättä tehty kaziljoona kirjaa ja elokuvaa, mutta tämän tarinan näkökulma on kuin tuulahdus raikasta ilmaa. Ja juurikin tuo pienen, suojattua elämää eläneen pojan viattomuus on se tekijä mikä saa tästä kokemuksesta niin riipaisevan kuin se on. Elokuva ei onnekseen mässäile kauheuksilla, mutta siitä huolimatta empaattiset henkilöt huomaavat varmasti kyynelten valuvan pitkin poskia ja tuntevansa syvää surua sekä häpeää siitä, miten kamala ihminen voi toiselle olla. Tarinan loppuratkaisu tuli täysin puskista ja on todellakin odottamaton.

Elokuva perustuu samannimiseen kirjaan, joka on ollut luettavien listalla nyt jonkin aikaa, mutta elokuvan sitten näemmä kerkesin katsoa ensimmäisenä. Täytyy sanoa, että yksi parhaimpia elokuvia vähään aikaan mitä olen nähnyt, vaikkakin on sellainen jota en välttämättä heti halua katsoa uudelleen. Toinen vastaava kokemus oli Dancer in the Dark, loistava, mutta jätti jälkeensä niin voimakkaita tunteita että hetkeen en niitä halua kerrata. Kannattaa katsoa, kuitenkin! Tämä on hyvä elokuva.

Tietoa elokuvasta sekä mm. trailerin voi katsoa täältä.

[The Lord ZXV]

General's Daughter - Kenraalin Tytär
John Travolta on Paul Brenner joka on armeijan leivissä työskentelvä etsivä. Hän saa tutkittavakseen nuoren naiskapteenin Elisabeth Campbell (Leslie Stefanson) murhan joka vaikuttaa raiskaukselta. Nainen on kaikenlisäksi sankarikenraali Joseph Campbellin (James Cromwell) tytär. Paul alkaa etsiä syyllistä. Listalla löytyy mm. Elisabethin esimes eversti Roger Moore (James Woods) jolla on kerrottavaa enemmän kuin moni arvaakaan. Keskustelujen yhteydessä herää myös kysymys: "Mikä voi olla pahempaa kuin raiskaus?"
Sen kysymyksen myötä Paul löytää materiaalia joka voi vahingoittaa useita upseereita, ja antaa samalla motiiveja. Tapauksella on suuremmat kulissit kuin Paul arvaakaan.

Arvosana: 6

Matchstick Men - Pelimiehet
Todella kehno elokuva jossa ei yhtäkään hyvää näyttelijää. Nicholas Cage on Roy Waller joka on ammattilaishuijari joka kärsii erilaisista häiriöistä, pakkomielteistä ja fobioista. Hänen kumppaninsa Frank (Sam Rockwell) kuitenkin tekee hänen kanssaan töitä sillä tiedossa on valtava keikka. Kuviota kuitenkin sekoittaa Royn tytär entisestä avioliitosta. Koko Royn elämä menee ympäri. Elokuvassa on muutama nokkela ja onnistunut yllätys mutta silti elokuva on kokonaisuutena kehno teos josta ei saa paljoakaan irti.

Arvosana: 2

Babylon A.D
Vin Diesel on huipputaitava palkkasoturi joka saa tehtäväkseen kuljettaa nuoren tytön New Yorkiin. Maailma on muuttunut ja raunioitunut. Alku on todella hyvä. Dieselin esittämä Toorop joutuu uhkaaviin ja vaarallisiin tilanteisiin hoitaakseen tehtävänsä. Pian alkaa myös näyttää siltä että kaikki mitä hänelle on kerrottu ei ole totta ja Toorop joutuu lopulta tilanteeseen jossa täytyy valita.
Elokuva on pitkälti keskiverto toimintaa joka eräässä vaiheessa yltyy uskomattomaan tulitaisteluun. Mutta kokonaisuudessaan elokuva jää vajaaksi ja jättää tyhjän olon. Se jokin jää puuttumaan. Elokuva jää kesken. Eikä mitenkään hyvin. Kokonaisuus on idealtaan toimiva mutta ei kuitenkaan niin hyvä kuin voisi olettaa.

Arvosana: 4

Silent Hill
Sharon niminen nuori tyttö näkee jatkuvia painajaisia joissa hän toistaa Silent Hill nimisen paikan nimeä. Hän otto-äitinsä päättää selvittää kaiken mutta tilanne mutkistuu kun heidän autonsa suistuu tieltä ja Sharon katoaa. Silent Hill vaikuttaa autiolta mutta on kaikkea muuta kuin autio. Kaupunkia asuttavat oudot ihmiset ja joukko hirviöitä.
Pelit ovat itselleni täysin vieraita ja täytyy sanoa ettei elokuva ollut mikään pelottava. Se oli tavallaan ihan hyvä paketti jossa myös juonen tynkää ja ideaa. Näyttäviä hirviöitä mutta ei pelottavaa. Tavallaan silti hyvä paketti jossa paljon mörköjä ja pahoja tyyppejä.

Arvosana: 4

[Echo]

Tänään tuli katsottua Darkman (1990). Juliste

Sam Raimin ohjaama ja kirjoittama (ja kaiketi luoma hahmo) elokuva kertoo miehestä, joka polttaa pahasti kasvonsa ja kätensä, ja koittaa kehittää keinoihoa, jolla saisi omat kasvonpiirteensä ja siinä samalla koko elämänsä takaisin. IMDb:ssä tätä sanottiin sarjakuvaelokuvaksi, ja sitähän tämä on, vaikkei mihinkään sarjakuvaan tietääkseni pohjaudukaan. Koko meininki ja toteutus on kuitenkin kuin jostain supersankarisarjakuvasta, tietyin poikkeuksin tosin. Elokuvan sinänsä mielenkiintoisen alkuasetelman pilaa kuitenkin surkea toteutus. Aika on jättänyt pahasti jälkensä tähän 90-luvun huipputietokone-efektejä pursuilevaan pläjäykseen. Monet kohtaukset on tehty todella köyhästi ja efektit niin huonoja, etteivät ne edes kunnolla naurata. Muutenkin leffaan on tungettu käsittämättömiä väri- ja videoefektikohtauksia, jotka varmaan silloin näyttivät siistiltä, mutta nyt katsottuna aiheuttavat tuskastuneita facepalmeja. Eipä se mitään, jos tekninen toteutus olisi ainoa mikä leffassa on köykäistä. Sitä vaan ovat juoni ja hahmotkin. Darkman on ainoa hahmo, jossa on jotain kiinnostavaa ja sitä sentään näyttelee Liam Neeson (esim. Schindler Schindlerin listassa). Kukaan muista ei jää erityisemmin mieleen, vaikka pahiksen kätyri melkoinen sadisti onkin. Sen sijaan niin moneen kertaan nähtyjä kliseisiä tyyppejä, vuorosanoja ja todella typeriä ja turhia toimintakohtauksia kyllä riittää.

Yllättäen elokuvan paras osuus on viimeiset 5 minuuttia, joiden perusteella luulisi, että siitä vasta elokuva alkaa. Lopussa on samaa cooleutta kuin ensimmäisen Matrixin lopussa, ja ruudulla nähdään vieläpä Bruce Campbell. Okei, en edes oikeastaan tiedä kuka tyyppi on, mutta joku kulttinäytteljiä käsittääkseni ja paljon sitä tuolla kommenteissa hehkutettiin. Tämä pisti miettimään, josko elokuvalle koskaan tuli jatko-osaa, ja kyllähän sellainen pökäle ja vielä kaverikin sille on saatu aikaan, mutta alle 5 pisteen keskiarvot eivät houkuttele niihin tutustumaan, varsinkaan kun ensimmäinenkin elokuva on mitä on. Ehkäpä Raimi kiinnostuu tästä tekemään remaken/jatko-osan vielä joku päivä, kun näitä sarjisleffoja näyttää aika tiuhaan vieläkin ilmestyvän.

[The Lord ZXV]

Bank Job
Loistava Jason Statham tähdittää tositapahtumiin pohajutuvaa loistavaa elokuvaa. Itse oletin aluksi että elokuva keskittyy normaaliin tapaan ryöstön ympyröihin mutta se antoi myös vähän lisää. Terry Leather (Stathman) saa tarjouksen rahasammosta, joka osoittautuu pankiksi. Terry kerää joukon ryöstämään pankin jonka sisältä löytyykin paljon tavaraa joka suututtaa monta eri tahoa. Pankissa nimittäin on rahan lisäksi paljon tulenarkaa materiaalia joka kaikki päätyy Terrylle ja muille. Seurauksena on että osa jengistä tapetaan ja muita aletaan painostaa. Mutta Terrykin osaa pelata kyseistä peliä ja pian ei Terryä pompoteta. Terry pompottaa.
Todella hyvä elokuva jossa hyvä juoni ja paljon antoa. Ei pelkkää ryöstötouhua vaan myös enemmän. Näyttävä elokuva joka todella kannattaa katsastaa jos suinkin pystyy.

Arvosana: 7,5

Rocky Balboa
Sylvester Stallonen taas yhdessä Rocky leffassa joka ei säväytä. Elokuva kertoo ravintolaa johtavasta Rockystä jolla on aikuinen poika ja oma yritys. Rocky kuitenkin haluaa vielä jotain elämältä.
Ei kummoinen elokuva. Rocky ei tee paluuta kuten Rambo. Ei tarjonnut minulle oikein mitään uutta ja erikoista. Kyllä sen nyt katsoi ja sillä oli puolensa mutta keskinkertainen elokuva jo turhan kuluneella juonella.

Arvosana: 4

[Kosmetiikkamies]

21

Idea ryhmästä älykkäitä ihmisiä hyödyntämässä kykyjään erikoisella tavalla on usein nähty, niin myös elokuvan 21 idea tuntuu jollakin tapaa jo kolutulta. Tositapahtumista mallia ottava elokuva kertookin tarinan nuorista MIT:n opiskelijoista jotka Professori Rosan (Kevin Spacey) johdolla ovat kehittäneet ovelan tavan laskea kortteja sekä kommunikoida kasinoilla. Sekä aiheuttaa kasinoille jättimäisiä tappioita.

Opintoihinsa rahaa tarvitsevan Benin (Jim Sturgess) näkökulmasta esitettävä 21 yrittää sukeltaa uhkapelien kiehtovaan maailmaan ja tuoda hieman perinteisempää jännitystä elokuvaan esittelemällä Cole Williamsin (Laurence Fishburn), kasinon julman turvallisuuspäällikön jolla on jo yhteistä historiaa professori Rosan kanssa. Ja koko sukeltaminen jää kovin pintapuoliseksi: elokuva kulkee erittäin ennalta-arvattavaa ja tuttua rataa, yrittäen muutamalla liiankin helpolla juonenkäänteellä yllättää katsojan.

Elokuvan laatu on hieman epätasaista ja sitä vaivaa liiallinen vauhti: lähes kaikki mielenkiintoinen ja potentiaalisesti jännittävä ohitetaan liian nopeasti, keskittyen ajoittain liikaakin perinteiseen romanssiin Benin ja tämän ihastuksen välillä.

21 haaskaa potentiaaliaan melko suuresti: idea on mielenkiintoinen ja näyttelijät tehneet aiemmin mainioita suorituksia, mutta aikaisemmin lähinnä "Legally Blonde"-elokuvan ohjaajana tunnettu Robert Luketic ei näytä saavan ehjää sekä toimivaa kokonaisuutta kasaan.

[The Lord ZXV]

24 Redemption
Jack Bauer (Kiefer Sutherland) on pakoillut Amerikan hallitusta jo vuoden. Hän elää Afrikassa vanhan ystävänsä Carl Bensonin (Robert Carlyle) luona. Hän auttaa Bensonia kun tämä auttaa Afrikkalaisia lapsia. Afrikassa kuitenkin kuohuu kun lapsia vangitaan ja heistä tehdään lapsisotilaita. Syyllinen on kenraali Juma joka aikoo ottaa Afrikan hallintaansa. Osa syyllinen tähän on aseita Jumalle myynyt Jonas Hodges (Jon Voight). Amerikassa puolestaan on valtaan astumassa ensimmäinen naispresidentti Allison Taylor. Jack joutuu väkisinkin mukaan tapahtumiin jotka vaarantavat monien hengen.

24 REDEMPTION

Elokuva sijoittuu aikavälille 3.00-5.00 mutta elokuva kestää noin puolitoista tuntia. Elokuva on kuitenkin selvää 24 laatua mutta muistuttaa lähinnä pitkää jaksoa joka pohjustaa seitsemättä kautta. Levyltä löytyy myös kooste kuudennesta kaudesta ja alkukurkistus seitsemännestä. Kokonaisuutena elokuva ei ole järin ihmeellinen, se on kuin osa sarjaa eikä ole niinkään itsenäinen. Odotin itse jotakin aivan muuta mitä elokuva nyt sitten oli.

Arvosana: 7

Wild
Disneyn elokuva joka kertoo eläintarhan eläimistä. Samson (Kiefer Sutherland) on leijona joka kertoo hurjia tarinoita pojalleen Ryanille (Greg Ciper) elämästään villissä luonnossa. Ryan itse kaipaa villiä elämää koska uskoo että siellä hän oppisi karjumaan. Ryan joutuukin osin tahtomattaan matkaan joka vie hänet pois eläintarhasta ja kohti Afrikkaa. Samson lähtee perään pelastamaan poikansa yhdessä Bennyn (James Belushi), New Yorkissa elävän oravan joka on Samsonin paras ystävä, Bridgetin (Janeane Garofalo), aristokraattisen kirahvin joka on Bennyn rakkauden kohde, Nigelin (Eddie Izzard), koalan joka on suhteellisen epäonninen ja joka vihaa hänestä tehtyä pehmolelua sekä Larryn (Richard Kind), käärmeen joka matkaa Bridgetin kaulan ympärillä.
New York ja luonto tuovat esiin uusia puolia milloin kenestäkin, pääasiassa Samsonista. Ystävyys joutuu koetukselle ja viidakossa ei kaikki ole kunnossa sillä tulivuori uhkaa purkautua ja paha gnulauman johtaja Kazar (William Shatner) ei auta asiaa, vaan päinvastoin. Elokuva on mukavaa viihdettä kaikenikäisille. Se sisältää Disney tyyliin paljon huumoria ja on myös rento. Itse pidin kovasti Kiefer Sutherlandin ääninäyttelystä.

Arvosana: 4

Sauna
Erik (Ville Virtanen) ja Knut (Tommi Eronen) Spore ovat 1500-luvulla muutaman venäläisen kanssa merkkaamassa uutta rajaa Ruotsin ja Venäjän välille. Muissa rooleissa mm. Kari Ketonen ja Viktor Klimenko. Sporen veljeksillä on syntejä taakkanaan joista yksi liittyy erääseen tyttöön. Erikin synnit ovat lähinnä veritekoja joita on 73. Erik kuitenkin on sanonut että ensimmäisiä asioita joita kuninkaan palveluksessa oppii, on unohtaminen. Knut ei kuitenkaan pysty unohtamaan tyttöä.
Joukko saapuu suon keskellä sijaitsevalle kylälle jossa asuu 73 ihmistä. Kylä on outo ja kyläläiset sanovat että löysivät sen kauan sitten, hylättynä. Kylän keskellä sijaitsee myös sauna, joka on veden ympäröimä. Saunassa voi legendan mukaan pestä syntinsä pois.
Elokuva on tavallaan hyvin taiteellinen, itse en sitä juurikaan pidä kauhugenren elokuvana, ainakaan kovin pelottavana. Saunaa kuvattiin koko elokuvassa todella vähän, itse odotin että sitä olisi kuvattu enemmän. Koko elokuva oli todella erilainen mitä odotin. Tavallaan se oli todella hyvä, ainakin Ville Virtasen roolityö oli ihailtavaa. Mutta tavallaan elokuva oli aika tylsä.

Arvosana: 6,5 / 7

[Naskali]

Tässäpä, suoraan muualta kopsattuna ja kierrätettynä, Watchmenin arvostelu. Ja extraa!

Odotuksistani Watchmenia kohtaan kertoo se että olin sen 9 euroa valmis maksamaan elokuvan näkemisestä vähän aikaisemmin. Vaikkei Watchmen sarjakuva mielestäni olekaan se kaikkein paras, on se ehdottomasti yksi suosikeistani sarjakuvien joukossa. Supersankari -sarjakuvista Watchmen on suosikkini. Ja myös tämä elokuva menee helposti supersankarielokuvien ykköseksi.

Kyseessä on siis vaihtoehtotodellisuuteen sijoittuva supersankarielokuva. Elokuva näytää tietynlaisen vision millainen maailma olisi oikeiden supersankarien kanssa voinut olla. Nämä sankarit ovat melkoisen realistisia: osa seikkailua kaipaavia romantikkoja joilla sattuu olemaan rahaa, osa fasistisia omankäden oikeuteen taipuvaisia fanaatikkoja. Ainoa supervoimat omaava, tohtori Manhanttan, on saanut voimansa tavalla, joka jonkun verran kvanttimekaniikan perusteisiin tutustuneena tuntuu ihan järkeen käyvältä. Elokuvalla on kaksi missiota: kertoa supersankareista kertova tarina sekä valottaa näiden sankareiden vaikutusta vaihtoehtoiseen maailman historiaan.

Pistetäänpä ensin kritiikit: Varsinkin elokuvan alussa toimintakohtauksissa käytetään hidastuseffektiä silmiin pistävän reippaasti toimintakohtauksissa. Sarjakuvan sivujuonteita ja syvällisyyttä on kavennettu, jonka tosin ymmärtää kun elokuva on taidemuotona niin erilainen sarjakuvaan nähden, ja elokuvan jo muutenkin on lähes 3 tuntia pitkä. Pari sarjakuvasta muuteltua juonellista seikkaa eivät mielestäni olleet yhtä toimivia/hauskoja kuin sarjakuvassa, mutta tämänkin ymmärtää kun Hollywood filmien on palveltava etupäässä mainstreamin viihdenälkää. Esim. Koomikon ja Rorschardin fasismiin taipuvaisuutta ei valoitettu niin syvällisesti kuin sarjakuvassa, luultavasti mainstreamkorrektiuden vuoksi.

Elokuvan nettiarvosteluja lukiessani huomasin suurimman osan pisteiden pudottajiesta liittyän elokuvan huonommuuteen sarjakuvaan nähden tai toiminnan puutteesta johtuvaan tylsyyteen. Saman ohjaajan 300 on ainoa esimerkki sarjakuvaelokuvasta joka toimii esikuvaansa paremmin (tai no Sin cityjä olen lukenut vain pari episodia), joten tätä en niin suurena syntinä pitäisi. Esim. V kuin verikoston kuilu sarjakuvan ja elokuvan välillä on paljon suurempi kuin Watchmenissä. Ja kun esikuva-sarjakuvan sijaan suhteuttaa arvosanan muihin supersankari- ja sarjakuvafilmatisointeihin, tai hollywoodfilmeihin ylipäänsä, huomaa kyseessä olevan varsinaisen laaturainan. Itselläni tylsyys ei päässyt yllättymään. Itseasiassa elokuvan maailmaan tuli syvennyttyä siinä määrin että edes 3 tuntisen istumisen aikana tapahtunut perseen puutuminen ei haitannut.

Sitten niihin kehuihin: esikuva sarjakuvan tavoin myös elokuvassa henkilöhahmot ja maailma ovat kiehtovia. Todelliseen historiaan pohjaava vaihtoehtohistoria on aina elokuvissa mielenkiintoinen elementti. Nixonin hallitsema USA, jossa muutamien naamiomiesten ylilyöntien jälkeen supersankaroinnit on kielletty, on ihan mielenkiintoista seurattavaa. Hahmot ovat juuri sellaisia kuin aktiivisesti toimivien elämäntapasupersankareiden luulisikin olevan. Koomikko on eräänlainen palkkasoturikommando, joka luottaa lihaksiin, aseisiin ja voiman käyttöön. Mies uskoo ihmisen luonnolliseen väkivaltaisuuteen, ja siksi ei itsekään kainostele väkivallan käytössä. Ozymandias on "maailman älykkäin mies" nopeilla reflekseillä ja hyvällä taistelutaidolla. Yöpöllö on Batmanmainen härveleihin panostaja ja silkkiaave ryhmän itämaisiin taistelulajeihin tutustunut kaunokainen.

Oma suosikkini hahmokaartissa on Rorschard, joka on omaksunut nimensä rorschardin musteläiskillä koristellusta hupustaan. Onneksi hahmolle on annettu tarinankerronnassa valtava vastuu, jota ei hollywoodelokuvassa oikein odottaisi mielisairaalta sosiopaatilta. Hahmon "supervoimat" perustuvat lähinnä toimintaan ympäristöään apua käyttäen, sekä äärimmäiseen periksiantamattomuuten ja kompromissittomuuteen. Hahmon elokuvassa selviävä historia on rainan parasta antia. Rorschard ei ole ihan Dark nightin jokerin tasoa hahmona, mutta lähempänä tätä kuin kukaan muu supersankarielokuvien hahmo.

Juoni, hahmojen ja maailman syvälliseen esittelyyn perustuvuudesta huolimatta, on melkoisen nokkela. Palapelin palasia lisäillään yksikerrallaan, ja "ahaa" -elämyksensä voi saavuttaa hyvissä ajoin ennen loppua. Yllätyksiä kuitenkin satelee, ja ne ovat loogisia. Myös monille nykyelokuville ominainen yhden juonenkoukun varassa roikkuminen loistaa poissaolollaan, onneksi. Kukaan hahmoista ei ole hyvä tai paha, vaan siellä kuuluisalla harmaalla alueilla. Useat "hyvät" ovatkin itseasiassa enemmän siellä pahan puolella, ja "pahat" hyvän puolella poliitikoista päähahmojen kautta elokuvan konniin. Suosittelen elokuvan katsomisen lisäksi sarjakuvan lukemista juonen vuoksi. Sarjakuvassa on paljon sivujuonteita ja syventäviä elementtejä joita elokuvassa ei nähdä.

Nykyhollywoodin elokuvat ovat jo niin usein upeannäköisiä, ettei tämä ole Watchmeninkään kohdalla poikkeus. Mukana on silti edukseenerottuvia visuaalisesti upeita kohtauksia, esim. kahden supersankarin teurastusta Vietnamissa hahmojen muisteloissa. Taustalla soi vanhoja amerikkalaisia ikivihreitä, jotka sopivat hyvin vaihtoehtohistorian taustalle. Näyttelijät ovat hyvin valitut, kaikki esikuvasarjakuvalle uskollisia, eikään yhtään ärsyttävää esitystä joukosta huomaa. Lisä plussaa goresta, jota elokuvassa nähdään. Toiminta on brutaalia ja realistista, ei kuten sarjakuvissa tai näiden filmatisoinneissa yleensä.

Kuten jo mainitsin, omissa supersankarielokuva listoissa Watchmen menee sinne kärkeen. Elokuvan miinukset peittyvät suuren plussa määrän alle. Mukana on syvällisyyttä pohdintaa vallankäytön oikeudesta, mustaakin mustempaa hauskaa huumoria, mielenkiintoinen maailma ja henkilöhahmot sekä upea audiovisuaalinen toteutus. Nykyhollywoodin parhaimmistoa, ehdottomasti. 4,5/5 pistettä.


Nyt arvostelun ekstroihin!

Triviaa Rorschadin testistä:

-Musteläiskä testi ei todellisuudessa ole lainkaan elokuvassa esitetynlainen, jossa näytetään kuva ja sanotaan yksi asia jota siitä tulee mieleen. Ja jos nähty kuvia on positiivinen, on tulos hyvä, jos negatiivinen niin paha.

-Oikeassa musteläiskätestissä on valmiiksi nähdyiksi oletettuja kuvioita, joilla mitataan havainnointi kykyä sekä miten nämä nähdyiksi oletetut kuvat tulkitaan. Mukana on esim kuvio, josta suurimmalle osalle tulee nainen mieleen ja tätä kuvaa kuvailemalla selviää potilaan ajatukset omasta äidistä.

-Musteläiskätesti ei sinällään omista juurikaan diagnososista arvoa, vaan sen tulokset lähinnä tukevat muiden testien tuloksia.

-Vastauksia kuvioiden esittävyydestä tulkittaessa tarvitaan asiantuntemusta sekä perehtymistä moniin mahdollisiin vastauksiin sekä muiden testin tekijöiden vastauksiin suhteuttamisen saavuttamiseksi.

-ARvostelun kirjoittaja kysyessään, Rorschardin testien tuloksestaan, sai aika Rorschardmaiset vastaukset: taipumusta psykoottisuuteen sekä sisin täynnä patoutunutta vihaa. Minussa olisi siis supersankari ainesta! Ihan tuli eilen leffateatterista kävellessä elokuvan eräs kohtaus mieleen (katso elokuva niin tiedät mikä) kun jotkut pissisfriidut vislaili ja huus tulemaan bilettään näiden kanssa, ja kävelin ohi kun nopean analyysin perusteella kotiin lukemaan saapuminen antaa enemmän kuin bileet. Vaikka pienestä todennäköisyydestä huolimatta olisi pesää tullutkin, niin silti ei se 10 minuutin hekuma olisi ollut uuden oppimisen ja itsensä kehittämisen menetyksen arvoista. Kesken siis kaksi kirjaa, Jack Blackin "Kulkurin tarina" joka kertoo 1800 ja 1900 vuosisatojen vaihteen kulkurin ja laitapuolen kulkijan elämästä, ja toisena kirjana "Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa" anarkismin historiasta kertova teos.


Sarjakuvafilmatisointien top 10:

1: Ichi the killer
2: Persepolis
3: Akira
4: Watchmen
5: Heavymetal
6: Tank Girl
7: The Crow
8: Sin City
9: 300
10: Barbarella

Top 5 Supersankarielokuvat:

1: Watchmen
2: Sgt. Kabukiman N.Y.P.D.
3: The Crow
4: Toxic avenger
5: The Punisher (2004)

Top 15 lempisarjakuvani:

1: Judge Dredd
2: Hiroshiman poika
3: Hell Blazer
4: Watchmen
5: Peter pan (Loiselin sarja)
6: Aku Ankka (taso vaihtelee, parhaimillaan kärkeä)
7: Tank Girl
8: Preacher
9: The books of magic
10: V kuin verikosto
11: Dilpert
12: Maus
13: Halo Jones
14: Avaruusagentti Valerie
15: Fingerpori

Ja viimeiseksi juttua tosielämän supersakareista! Siis ihmisistä jotka asuissaa partoivat kaduilla, siis ihan oikeasti!

http://www.oddee.com/item_87762.aspx

[Tangentti]

Ostin viime viikolla kolme leffaa ja nyt tuli viimeinenkin katsottua ja katsomisjärjestyksessä voisin kommenttia pistää.

Hyökkäys poliisiasemalle 13
Muutama poliisi ja rosvo ovat käytöstä poistettavassa poiisiasemassa joka piiritetään ja kaikki sisällä olijat meinataan tappaa ja nyt pitäisi sitten rosvojen ja poliisien toimia kivasti yhdessä. Siinä juoni lyhyesti ja tykkäsin elokuvasta. Toimintaleffojen parempaa kastia edustava leffa jossa on paljon toimintaa mutta juoni on hyvä myös vaikka ei uskoisi. Pari yllättävää käännettä ( kuolemaa) leffassa oli jotka tekivät hommasta jännittävämmän. Näyttelijöistä paras oli Laurence Fishbourne joka on tuttu Matrix-leffojen Morpheuksena. Ainut mikä tympii oli, kaupan muovien poistaminen koska vahingossa revin osan leffan kansien muovista .

Pekka ja Pätkä puistotäteinä
Pienenä joskus tullut tapitettua Pekkaa ja Pätkää joten piti kokeilla toimiiko taika vielä. Aiemmin ostamani Pekka ja Pätkä Salapoliiseina oli parempi mutta kyllä tämä ihan viihdyttävä oli. Juoni hyvin yksinkertainen mutta Pekan ja Pätkän epäonnistuminen kaikessa mihin ryhtyivät oli huvittavaa ja Justiina on huippu. Loisto näyttelyä vakiohahmojen osalta parempaa kuin tuossa ylemmässä leffassa. Itse ainakin pidän Esa Pakarista, Masa Niemeä ja Siiri Angerkoskea paljon parempina kuin joitakin nykyisiä suomalaisia näyttelijöitä. Lopuksi mainittava leffan olevan täysi farssi mutta muistot ja näyttely korvaa heikotkin vitsit.

X-men
Ajattelin hommata kaikki X-men leffat, kakkosen olen vuosia sitten hommannut, kolmonen pitää joskus ostaa, kaikki hyviä leffoja. Tuleepahan tässä vähän esimakua Wolverine-leffasta joka varmasti aiheuttaa ristiriitoja ensimmäisen X-men leffan kanssa.Ryhmä- X on paras supersankari ryhmistä ja supersankari leffoista tuntuu olevan parhaimpia (joo joo oli se Dark Knight hyvä) tässä ykkösleffassa on vain liian vähän mutantteja ja ehkä liikaa keskityttiin Wolverineen ja Rogueen. Luulisi Kykloopin alkuperäisenä X-miehenä saavan enemmän ruutuaikaa mutta ei se mitään näkisin kyllä mieluusti tämän leffan kokoonpanon sarjakuvissa aktiivisena. Loistava elokuva, näyttelijät hyvin valittu ( Jackman ei ole tarpeeksi eläimellinen mielestäni, muuten kyllä hallitsee Wolverinen- roolin hyvin) ja juoni originaali eikä ole vain muunnelma vanhoista Ryhmä-X stooreista.

[Luffa]

Chocolat - Pieni suklaapuoti
Sisko oli lainannut kyseisen elokuvan kirjastosta, joten päätinpä katsoa sen taas pitkästä aikaa. Leffan päähenkilö Vianne Rocher (Juliette Binoche) on todella sympaattinen ja rauhaa huokuva hahmo, samankaltaisia ihmisiä saisi löytyä oikeastakin elämästä enemmän. Ihmiset ovat tavallisia, ja heihin on helppo samaistua. Elokuva iski minuun sen ihanalla, juuri sopivalla vaatimattomuudellaan! Musiikki oli kaunista, lopputekstien vierähtäessä käyntiin pillahdin itkuun pelkästä musiikin tuomasta liikutuksesta. Unohtamattakaan mahtavaa Johnny Deppia, siinä vasta mies. Mielestäni Johnnylla olisi kyllä saanut olla enemmän kohtauksia leffassa, mieshän lähti pois juuri kun oli kunnolla päässyt kuvioihin! Mikä sääli. Chocolat on aivan harvinaisen kaunis ja romanttinen leffa, siihen ei kyllästy sitten millään. Jos joku ei HERRANJUMALA ole tätä vielä nähnyt, niin ois kyllä jo aika!

[Echo]

Eilen tuli tv:stä sattumalta katsottua Kim Ki-dukin Rautakolmonen. Muistan lukeneeni leffasta jotain silloin kun sitä Suomenkin teattereissa pyöritettiin, mutta en mennyt katsomaan. Onneksi nyt katsoin, sillä se osoittautui todella hyväksi ja omaperäiseksi elokuvaksi, joka ei monen viime aikoina katsomani aasialaisen elokuvan tavoin ollut lainkaan tylsä.

Rautakolmonen kertoo nuoresta miehestä (Tae-suk), jolla on erikoinen tapa: hän kiinnittää mainoslappuja asuntojen oviin ja käy seuraavana päivänä katsomassa onko lappua irrotettu ja näin tietää ovatko asukkaat paikalla vai lähteneet matkoille. Jos asukkaita ei näy eikä kuulu, mies tiirikoi itsensä asuntoon ja asuu siellä päivän (tai pari?), mutta ei varasta tai riko mitään tms., vaan päin vastoin korjaa pieniä vikoja (esim. pysähtyneen kellon), pesee pyykit ja siirtyy seuraavaan kämppään.

Elokuva lähtee kunnolla käyntiin, kun mies osuu asuntoon, jossa asuu pahoinpidelty nainen ja hänen miehensä. Tae-suk on paikalla, kun mies huutaa vaimolleen ja laittaa pisteen tälle toiminnalle. Nainen päättää lähteä Tae-sukin mukaan elämään kummallista kiertolaiselämää. Seuraa juonenkäänteitä ja muita juttuja, jotka pitävät elokuva mielenkiintoisena loppuun saakka.

Erityisesti minuun iski elokuvan rauhallinen tunnelma, joka muodostuu pääasiassa päähenkilöiden vähäeleisestä olemuksesta ja siitä, ettei heidän välillä ole lainkaan varsinaisia vuorosanoja; "keskustelu" tapahtuu puhtaasti ilmeillä ja eleillä ja muilla toimilla. Tätä korostaa rauhallinen musiikki ja paikoin musiikittomuus, jota on osattu käyttää hyvänä tehokeinona oikeanlaisen tunnelman luonnissa. Monesti kun elokuvissa hiljaiset kohdat, joissa ei puhuta mitään, ovat niitä tylsimpiä, mutta tällä kertaa se toimii.

Rautakolmonen toimii myös visuaalisesti, sillä kuvaus on kaunista ja melko tavanomaiset kaupunkimaisemat ja asunnot saavat pontta harkitusta sommittelusta ja hienoista yksityiskohdista. Suosittelen niille, joita kiinnostaa omalaatuinen ja kaunis rakkaustarina.