FFfin yhteinen Fan Ficci

[absinthe]

<span style='color:#888888'>Ajattelin että aloitettaisiin pitkästä aikaa taas fan ficci. Sellainen, johon saavat kaikki osallistua juuh, ihan kaikki, niin ei tule turhia kysymyksiä. Mutta että olisi jotain aloitetta, niin pistetään vähän sääntöjä kehiin.

# Kukaan ei saa kirjoittaa itseään sisään, eli Matti ei saa kirjoittaa &#39;olipa kerran suuri ja mahtava Matti&#39;. Kuitenkin saat jatkaa tarinaa, ja kertoa itsestäsi vasta kun joku muu on tuonut sinut mukaan.</span>
# <span style='font-size:10pt;line-height:100%'><span style='color:red'>Koska meitä on PALJON ja jotta jokainen pääsisi kirjoittamaan, saa yksi henkilö jatkaa tarinaa vain yhdellä viestillä/sivu.</span></span>
<span style='color:#888888'># Sama vanha juttu, eli ennenkuin jatkatte tarinaa, jättäkää viesti siitä, että jatkatte, ja editoikaa sitten, niin ei tule päällekkäisyyksiä.
# Jos joku ei tiedä, mikä on Fan Fic, postatkoon kysymykset vaikka minulle pm:nä.
# Tapahtumapaikkana saa käyttää itsekeksittyä/FF-aiheista, mutta hahmot eivät saa olla FF:stä. Myös turhat sivuhenkilöt voisi jättää pois, että kaikki halukkaat mahtuvat mukaan.
# Ketään, paitsi itsensä, ei saa tappaa tarinassa.
# Ennen kuin aloitatte, käykää lukemassa muiden profiilit ja lisäämässä omanne täällä.

Jos joku kuitenkin töhrii täällä sääntöjen vastaisesti, min kylmästi poistan ne viestit.

Ok, let&#39;s write a story :&gt;</span>





<span style='color:red'>-Mitä jos yritetään pitää stoori sillä tavalla kasassa, että tuollaiset &#39;ja sitten muinainen ja mahtava soturi saapui&#39;-tyyliset peelot viestit deletoidaan?</span>


<span style='color:#888888'>Kultaseni, tipuin kärryiltä pahan kerran.</span>

<span style='color:red'>-Meinaan siis sellaisia joista juoni vain kärsii. Jos joku hahmo on täysin litteä ja yksiulotteinen, niin. Noh, muistatko kaikken ensimmäisen fan ficin ja Rolandin entré:n? SE oli peeloa. Sitä minä meinaan.</span>

<span style='color:#888888'>Antaa niiden nyt olla vaan, en usko että kukaan rupeaa kamalaa pellotarinaa tästä luomaan. Minä voin kyllä huolehtia ketjun &#39;siisteydestä&#39;. Ole ystävällinen, jos edittaat, ota hymiöt pois käytöstä :p</span>



<!--EDIT|Ally|20.5.2002 21:21-->

[Eetupatukka]

Ihan kiva olisi kyllä taas päästä tarinoimaan. MUTTA eikö ole aika tyhmää rajoittaa viestien määrää? Vaikka moni tätä Fiksöniä kirjoitaisikin harva sitä kovin  aktiivisesti kumminkaan jaksaa. Typerää, jos pitää turhaan odottaa ja hidastella. Onpahan vaan minun mielipiteeni.

<span style='color:#888888'>No tottakai se on Eetun mielestä typerää. Jos kokeillaan nyt ensin näin ja sitten jos ei toimi, otetaan rajoitukset pois, hm?</span>

Olenkos minä saanut valittajan maineen <!--emo&--><img src="http://www.fffin.com/ikonboard/non-cgi/emoticons/shy.gif" border="0" valign="absmiddle" alt=''><!--endemo--> Hyvä on, kokeillaan niitä rajoituksia enstekse.

Niin, ja minä uskon, ettet ole spammari, vaikka pistäisit oman viestin. Ole kilti, älä edittaa viestejäni...se...sattuu.


<span style='color:#888888'>Okei :&gt;</span>

Hihii, nyt se alkaa. *täten lahjoitan tonttini edittauksille*

<span style='color:teal'>Miksi tämän nimi on fan fiction jos kerran mukana ei saa olla FF hahmoja? Ja minkä pelin/tarinan/elokuvan (joukko) fani fictio tämä oikeastaan on?</span> <!--emo&--><img src="http://www.fffin.com/ikonboard/non-cgi/emoticons/huh.gif" border="0" valign="absmiddle" alt=''><!--endemo-->


<span style='color:#888888'>Se on vaan yleisnimitys <!--emo&--><img src="http://www.fffin.com/ikonboard/non-cgi/emoticons/tounge.gif" border="0" valign="absmiddle" alt=''><!--endemo--></span>

<span style='color:teal'>Eivätköhän nämä joukkotarinoina (tai jonain) ole paremmin tunnettuja. No, ihan sama.
Ja hymiöt päälle&#33;</span>

<span style='color:red'>Tuli mieleen että yrittäisin olla nokkela ja sanoa jotain, mutta sitten tulikin mieleen etten sanokaan. <!--emo&--><img src="http://www.fffin.com/ikonboard/non-cgi/emoticons/tounge.gif" border="0" valign="absmiddle" alt=''><!--endemo--></span>

Juuri niin Gab, juuri niin.



<!--EDIT|Eetupatukka|19.5.2002 12:55-->

[Mickey]

Aloitan tämän sitten, kun kukaan muu ei sitä tee.


Tarholin kylä lähellä Gretanjan vuoria. Pilvet verhoilevat kylän ja aurinko lämmittää nuoren miehen kasvoja. 18 vuoden iän saavuttanut vuorukainen juoksee metsikössä kylän lähistöllä. Hiki valuu hänen kasvojaan pitkin ja hän kompastelee puiden juuriin ja kiviin. Puiden kuivat, terävät oksat ovat repineet hänen paitaansa ja tehneet haavoja hänen sileille poskilleen. Olette juuri tutustuneet Croppolaan.
Hän juoksee edelleen kuin henkensä hädässä. Pian hän saapuu aukoille. Hän seisahtuu keskelle aukeata ja vetää miekkansa esiin. Tiukasti hän katselee ympärilleen, kunnes kuulee oksan katkeavan takanaan. Croppola nappaa maasta kiven ja silmäilee ympäristöään. Käden nopea heilautus sinkoaa kiven pusikkoon.
- AUTS&#33; huusi ääni puskasta.
Croppola alkoi nauraa kovaan ääneen.
Pensaista nousi esiin jonkin verran Croppolaa vanhempi mies. Hänen kasvonsa olivat tuimat ja hän hieroi otsaansa saamaansa kuhmua.
- Alan olla liian vanha tähän sinun kouluttamiseesi, hän sanoi.
Mies käveli Croppolan luo ja laski kätensä hänen harteilleen. Sinusta tulee paljon taitavampi kuin minusta, se on varmaa.


Tuossa olisi aloitus. Katsotaanpa mitä tästä tulee...



Edited by Mickey on 19.5.2002 09:58

[Gabriel]

Mies kääntyi kohti länttä ja tunsi kuinka aamuraurinko lämmitti hänen selkäänsä. Hän katsoi lännen mahtavaa ja jollain tavalla myös melankolista maisemaa. Aluksi tuli kilometrien kaupalla tavallista tasankoa, sitten taas tuli eteen kuilu - satojen metrien syvyinen ja pystyseinäinen - ja kuilun toisessa päässä, noin samalla korkeudella oli mahtava näkymä.

Sitä kutsuttiin Jumalten Muinaiseksi Kaupungiksi, siellä oli harmaita jopa pilviin asti ulottuvia rakennuksia - suurin osa tosin sortuneina maahan jättikaduille jotka erottuivat tännekin asti ja osassa taas oli suuria aukkoja kyljessään - joista lähti joissain paikoissa toisiinsa pitkiä köysiä - Croppolalle oli tuttu voimajohto, mutta ne eivät voineet sitä olla, hän ei uskonut että voimajohto voi olla yli 100 metriä pitkä - ja jos erittäin tarkasti katsoi saattoi erottaa kaduilla olevia ja kaatuneita kulkuneuvojen tapaisia koneita. Croppola tunsi ne, kylän takana oli pieni metallivarasto ja siellä oli muutamia nelipyöräisiä kulkuneuvoja jotka olivat olleet siellä paljon, paljon pidempään kuin kukaan kylässä.

Kaupunkiin oli kuitenkin mahdotonta päästä, siitä lähti silta kohti kuilua, mutta puolet sillasta - kylänpuolinen puoli - oli romahtanut kuilun syvyyksiin. Croppola ei tiennyt olisiko edes uskaltanut moiselle mahtisillalle nousta, sen leveys ulottui yli sataan metriin ja paksuus ainakin kymmeneen. Sillan irtopäästä lähti suuria köysiä jotka roikkuivat alas kohti kuilua ja joitakin ilmeisesti teräksisiä osia jotka kannattelivat muuten romahtamaisillaan olevia sillanlohkareita.

&quot;Minä en ole koskaan siellä käynyt, eikä ole kukaan muukaan.&quot;, mies sanoi Croppolalle, &quot;Mutta joskus - toivottavasti minä elän vielä - uskon sinun käyvän ja sitten haluaisin sinun tulevan takaisin ja kertovan siitä.&quot;, mies lopetti.



Edited by Gabriel on 19.5.2002 11:25

[Potri]

Cropola katsoi suurta kaupunkia ja sen edessä olevaa kaukana erottuvaa kuilua. Joissakin kaupungin rakennelmissa on kiiltävä, puhdan pinta. Niitä heijastui aamun auringonvalossa kylpiessään voimakas valonsäde, jonka Cropolakin pystyi kaukaa erottamaan. Se oli oikeastaan kaunis näky. Kuin tuhannet auringot nousisivat kaupungista.

Kohta Cropolan ja miehen takana kuuluu matalaa kopinaa, joka nopeasti alkaa voimistua. Kaukaa ruohikkoa pitkin näyttää lähestyvän jokin hahmo. Ei, vaan monta hahmoa, hevosten selässä. He ovat punaisiin pukeutuneita miehiä, mustien hevosten selässään.
&quot;Nopeasti&#33; Suojaan&#33;&quot; Mies huudahtaa. &quot;Nuo ovat Viimeisen auringon jäseniä. Jos me osumme heidän tielleen, ei hyvä tule.  Jos he näkevät että olemme täällä he ryöstävät meidän, luultavasti tappavatkin.&quot;
&quot;Hah&#33; Minä teen niistä selvää&#33; Astu taaksemmaksi, isoisä.&quot; Cropola huudahtaa ja vetäisee miekkansa esiin.
&quot;Hölmö&#33; Et selviäisi yhdestäkään noista. Heidän nopeat keihäänsä lävistäisivät sinut ja jäisit vain heidän hevosien jalkoihin.&quot; Vanha mies sanoo ärtyneenä. &quot;Nyt&#33; Justaan mahdollisimman nopeasti vuorien luokse, turvaan. He ovat saattaneet jo nähdä meidät.&quot; Mies sanoo heidän vetäytyessään suurilta nurmilta kohti Gentanjan vuoria, jonka juuren suojassa heidän kylänsä sijaitsee.

Myöhemmin, kallioiden suojasta, Cropola näkee kuinka noin 5 miestä ratsastaa heidän ohitseen kohti länttä, kohti muinaista kaupunkia. Jonkinajan kuluttua he katoavat horisonttiin ja jälleen Cropola näkee vain loputtoman ruohotasangon, jonka takana jättimäinen kaupunki kukoistaa.

Edit: typö.



Edited by Potri on 19.5.2002 12:05

[absinthe]

-Isoisä... Croppola sanoi ja kääntyi katsomaan taakseen, mutta huomasi tämän jo hyppivän itsekseen kalliota alas kylään joka oli aivan kukkulan takana.
-Isoisä... hän naurahti ja juoksi tämän perään. Juostessaan hän vilkuili vielä taakseen kaupunkia ja kuvitteli sitä kaikkea loistoa mikä siellä odotti. Jonain päivänä hän vielä pääsisi sinne asti turvassa. Ja paljon pidemmälle.

Croppola hidasti vauhtiaan ja vaipui syvälle ajatuksiinsa. Hän muisteli äitiään, sen verran mitä hänelle oli jäänyt tästä mieleen. Croppolan ollessa hyvin pieni suuri joukko miehiä oli ratsastanut kylään. Hän muisti vain suuren palon. Naisia ja lapsia kuljetettiin vankkureissa pakoon, miehet yrittivät epätoivoisesti puolustaa kotiansa. Kaikki turhaan.
Croppola muisti istuneensa piilossa kaivon takana ja katselleensa kuinka muun mies oli nostanut äidin ratsaille. Hän ei ollut kuullut paljonkaan heidän keskustelustaan, vain itonaisen pätkän. Sen hän muisti selvemmin kuin mitään muuta.
-...ja koska Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa niin on määrännyt. Arvon rouva, teistä tulee vielä mainio...

Croppola oli ajatuksissaan ehtinyt jo kylään asti. Hän kulki katse maassa ja käsi vyöllään hyvin miettiväisen näköisenä. Edestä, suoraan häntä päin suhahti nopeasti hahmo, ja ennenkuin Croppola ennätti huomata tätä, hamo jo törmäsi Croppolaan.
-Hei varoisit vähän&#33; Ääni huusi alhaalta. Croppola heräsi ajatuksistaan ja vilkaisi maahan.
-Siinähän sinä olet... Croppola sanoi ja ojensi kätensä. Hahmo, joka oli osoittautunut tytöksi, nousi ylös.
-Isäsi etsii sinua kaikkialta. Mene nopeasti pellolle, hän odottaa jo. Tyttö tuhahti ja putsasi mekkoaan. Sitten hän lähti päättäväisen näköisenä kävelemään rinnettä alas pellolle ja mumisi itsekseen jotain.
-Mokoma on aina niin olevinaan ja vain siksi että oma isoisä on... saisi katsoa vähän eteensä...
-Ja Yuria&#33; huusi Croppola tytön perään.
Tyttö kääntyi nopeasti ja vihaisen näköisenä.
-Minä tiedän että sinulla on kissoja vajassa&#33; Sitten Croppola purskahti nauruun ja jatkoi matkaansa kylän halki kaivolle.



Edited by Ally on 19.5.2002 17:31

[Eetupatukka]

Croppola käveli kaivon luo, jonka ympärystä oli koristeltu punaharmailla kivensirpaleilla, joita löytyi yllinkyllin ympäröiviltä vuorilta. Siitä hän kääntyi vasemalle suunatten kohti hieman sivussa olevaa kotimökkiään, kävellessään hän näki juuri kylän ulkopuolella olevan niukan kasvillisuuden seassa miehen, tarkemmin katsellessan hän huomasi pitkän terävän nenän, jossa on monia pieniä arpia kuten poskissakin ja olkapäille ulottuvat mustat ja kiiltävän rasvaiset hiukset joita ei oltu pesty aikoihin. Croppola jäi katselemaan vielä hetkeksi, mutta kun miehen pää nytkähti huomaamattomasti häntä kohti, Croppola jatkoi kiireesti kulkuaan. Pian hän käveli kylän hiljaisen asukkaan Ilezkin ohi.

-Ilezki, tiedätkö kuka on tuo mies, joka istuskelee kylämme liepeillä?

Mies oli hetken hiljaa, ja käänsi sitten katseensa kohti Cropolaa.

-En minä tiedä, se on hiipaillut täälä jo pari tunta, saapui silloin, kun olitte vuorilla.

Heti sen sanottuaan, Ilezki jatkoi laahistamistaan. Croppola jätti hänet rauhaan, tietäen, ettei Ilezkistä saisi enempää tietoa, muuta kuin kirveellä, mutta hän ei sellaista omistanut. Niinpä hän heitti vieraan mielestään, ja jatkoi matkaa kotiansa kohti, missä hänen pappa-kultansa jo varmaan odotteli.



Edited by Eetupatukka on 19.5.2002 19:53

[muumuu]

Samaan aikaan jossain kaukana, jossa linnut lauloivat ja purot solisivat, ratsasti kaunis neito Firion gargantillaan pitkin hiekkatietä.
Hän tuhahti ja mutisi: Tassko ne tänne tulevat, kuolevat kumminkin.
Sitten viereisestä metsästä pyrähti monta, merikotkan kokoista yksisilmäistä lintua. Firion hyppäsi Gargantin selästä ja teki käsiliikkeen, linnut kiljuivat kivusta kun he muuttuivat vihreiksi ja poksahtivat vihreänä limana taivaan tuuliin.
-Seuraava saa maistaa myös Poisonia, tai firagaa, en nyt osaa päättää. Sitten hän hyppäsi takaisin Gargantinsa selkään ja jatkoi matkaa.
-Hyvää päivää neiti. Sanoi reippaan oloinen herra joka käveli reippaasti eteenpäin ja tervehti Firionia.
-Aaaaah, rakas Lindblum, olen täällä taas&#33; Huusi Firion ja kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
-Tuota öööh... älkää välittäkö tuosta.... minä vain... Hän selitteli ja lähti karkuun, kun oli laittanut Gargantin &#39;parkkiin&#39;

Tapahtumia eräästä kievarista:
-Kuules eukko, tuoppas minulle kaljaa ja äkkiä&#33; sanoi örisevä puliukko
-Enpäs tuo, en ole nyt vuorossa. Pinchie sanoi &#39;ilkeästi&#39;.........

[Croppola]

&quot;Hei, tyttönen ei tuo ole oikea tapa puhua asiakkaille. Joten laitappa tuohon söpöön pakkaukseesi liikettä ja hae minulle yksi kylmä huurteinen.&quot; Mies sanoo ja koittaa läimäyttää Pinchi:ä takamukselle. &quot;Usko jo en ole vuorossa&#33;&quot; Pinchi sanoo ja tartuu nopeasti miestä kädestä ja vääntä sitä komean rusahduksen saattelemana. &quot;AAUUHHH&#33;&#33; Sinä senkin pikku...&quot; Mies huudahtaa ja on nostamassa tervettä kättään lyöntiin. Pinchi sulkee silmänsä ja odottaa saavansa ilkeän tällin naamaansa, mutta lyöntiä ei kuulu. Ihmeisään Pinchi avaa silmänsä ja näkee miehen kontallaan lattialla kyynelet silmissä ja purren hammasta. Pinchi näki tappelu pukarin takana iso kokoisen miehen joka väänsi lähentelijän tervettä kättä. Apuun tullut mies oli kukapa muukaan kuin...



Edited by Croppola on 19.5.2002 21:14

[Adeíron]

.. Chang. Pinchi pyytää häntä jättämään lattialla makaavan miehen nuljakkeen rauhaan ja astelee baaritiskin taakse. Chang jättää miehen lattialle uikuttamaan ja menee takaisin pöytäänsä istumaan mumisten jotain epäselvää. Pinchie poistuu takahuoneeseen. Hän tietää Changin tarkoittaneen hyvää, muttei tahtonut tulla puolustetuksi. Se ei vain sovi hänen imagoonsa, vaikkakin saa Pinchien kasvoille pienen hymyn häivähdyksen.

Ixion nousee temppelin kuluneita portaita ylös huolestunut ilme kasvoillaan. Ikivanha sauva kolahtaa joka toisella askelmalla ja pappi vaikuttaa olevan täysin omissa mietteissään. Hän kiiruhtaa askeleitaan. Keskipäivän tukahduttava aurinko hiostaa hänen selkäänsä ja huojentuneena Ixion kiipeää vielä portaiden viimeisen askelman. Turhan innokas oppipoika rientää hänen luokseen ja aloittaa korvia särkevän kysymystulvansa, mutta pappi ohittaa hänet sanaakaan sanomatta ja kiiruhtaa suoraan temppelin ylimmän papin puheille.
&quot;Ixion, vanha ystävä&#33;&quot; ylin pappi huudahtaa Ixionin astuessa hänen työhuoneeseensa. &quot;Emme olekkaan tavanneet aikoihin&quot;, hän hymähtää mutta vakavoittaa ilmeensä huomattuaan Ixionin vaitonaisuuden. &quot;Onko jotain sattunut?&quot; ylin pappi kokeilee. Hetken hiljaisuus. &quot;Niinkin voisi sanoa&quot; vastaa karhea ääni.



Edited by Adeíron on 19.5.2002 21:31

[Ragnarok]

...&quot;Minulle on todellakin huonoja uutisia... Lestarin kylä on kaatunut...&quot;. Seuraa hetken hiljaisuus. Viimein ylipappi tokaisee:&quot; Miten se kävi?... oliko valloitus verinen?&quot;. &quot; Ei onneksi... mutta siihen onkin syynä omat seikkansa. Kuuleman mukaan verta ei paljolti &nbsp;vuodatettu... sillä portit avattiin heitä varten sisäpuolelta.&quot; Vastasi Ixion. ylipappi mumisee hetken ajatuksissaan, ja sanoo sitten lopulta huolestuneeseen ääneen: &quot;Siis &nbsp;petturi... näin siis kaatui mahtava Lestarin kylä, noiden Viimeisen Auringon-palvojien käsiin... Ne kirotut bolsevismin jäänteen kannattajat... He ovatkin saaneet viime aikoina paljon valtaa lähivaltakunnissa... Vakoojia on jo varmaan täällä urkimassa tietoja... käske vartijoiden tarkkailla erityisesti kaikkia muukalaisia, tai muuten epäilyttävää toimintaa&quot;. &quot;Tänäänkin näin epäilyttävän hahmon piilottelevan läheisissä metsiköissä.&quot; &nbsp;sanoi Ixion keskeyttäen ylipapin puheen. Tähän ylipappi vastasikin kevyesti naurahtaen:&quot; Älä ole niin kevytmielinen jakamaan tuomioita, sillä pyytettömät syytteillä on paha tapa osoittua vääriksi... Kärsivällisyyttä... Vain aika voi näyttää meille todellisen totuuden.&quot;
Sitten Ixion kiitti pappia tämän valaisevasta viisaudesta, jonka tämä oli hänen kanssaan jakanut, ja lähti matkalle kuljettamaan ylipapin viestiä kylän johtajalle. Päivä oli alkanut jo hämärtyä, ja se langetti syvät ja pimeät varjonsa, teiden ja nurkkauksien päälle... Koskaan ei ollut nuo, ennen niin tutut ja turvalliset varjot näyttäneet, yhtä pimeiltä ja pelottavilta kuin ne nyt olivat...



Edited by Ragnarok on 20.5.2002 18:13

[Yuria]

(Jos joku voisi kertoa meikäläiselle vähän enemmän tästä fanficin kirjoittamisesta kun en paljoa tiedä... Vaikka olenkin lukenut yllä olevat säännöt... <!--emo&--><img src="http://www.fffin.com/ikonboard/non-cgi/emoticons/eh.gif" border="0" valign="absmiddle" alt=''><!--endemo--> )

Samoihin aikoihin...

Yuria kävelee pellolle ja kiroaa Croppolaa.
&quot;Mitä hän meinasi sillä, tiedän että sinulla on kissoja vajassa...?&#33; En nyt oikein tajua...&quot; Tyttö miettii vihoissaan.
&quot;Ja mitä minä täällä teen?&#33;?&#33; &quot; Tiukkaa hiljaa ja lähtee kohti jonkinlaista tönöä lähellä pientä puroa pitkin askelin hiukset liehuen.

<span style='color:#888888'>Ideana on yksinkertaisesti jatkaa tarinaa. Tämä sinun jatkosi ei nyt kovin hääppöinen ollut, mutta olkoon nyt tämän kerran.</span>

<span style='color:gold'>Tarina alkaa haperoitua, vaikka vasta ensimmäinen sivu on meneillään. Jos oikein laskin, niin tässä on jo kolme juonenhaaraa meneillään, joista vain ensimmäinen on päässyt kehittelyssään alkuun - eli sekin vaatii kehittelyä ainakin kymmennen viestiä lisää ennen kuin tarinassa alkaa olla jotain pohjaa, josta lähteä kehittämään juonta. Te ette ole Tom Clancyjä, ettekä siten pysty pomppimaan juonessa paikasta toiseen. Sovitaan, että ympäristöä ei saa vaihtaa alle puolen viikon välein. k?
PS: Pidä delete-sormi virkeänä.
// Jackal</span>

<span style='color:red'>Jos kerran näin on, niin sanos mitä juonenhaaraa me sitten jatketaan? Minusta on loogisin Mikin viestistä, hänhän se kaikkein ensimmäisenä kirjoitti ja täten tarinan aloitti.
Perkeleen peelot teitäkin, jos ei ympäristö miellytä ei tarvitse heti luoda uutta maisemaa/juonenhaaraa&#33; Miltä yhtäkkiä kuulostaisi 25 juonenhaaran tarina?
-Gab</span>

<span style='color:#888888'>Eihän tästä mitään romaania ole tarkoitus tullakkaan. Pääasia, että tarina etenee jotenkin ja että porukat on aktiivisesti mukana. Älkää te nyt siinä turhia häslätkö, hiljaa hyvä tulee, jne.</span>



<!--EDIT|Ally|21.5.2002 16:22-->

[Noirre]

Ximere saapuu lähelle krouvia. Pitkän matkan jälkeen minkänäköinen paika tahansa kelpaa jalkojen lepuutukseen... Vaikka paikka näyttää Ximerestä viiden tähden räkälältä, hän astuu sisään.
Heti sisääntuloaukon vieressä olevassa pöydässä on joukko remuajia joista yksi koittaa läimäistä jotakuta naista takapuolelle. Ximere tuhahtaa kun tyttö kipakasti vääntää ahdistelijan kättä ja on saada tällin naamaansa, kunnes paikalle saapuu isokokoinen mies. Nainen luikehtii pieni hymynkare suupielissään takahuoneeseen ja isokokoinen mies taasen poistuu krouvista. Ximere on tullut tapaamaan paikan omistajaa, ja koska ahdisteltu nainen näytti olevan osa-aikainen työntekijä, Ximere lähtee hänen peräänsä. Takahuoneessa hänelle osoitetaan yläkertaan johtavia portaita kun hän kyselee äskeisen naisen perään. On outoa, että takahuoneeseen saa tulla niin ja Ximere epäilee hiukna, mutta lähtee kuitenkin naisen perään. Hänen täytyy saada tietää...

[Shai]

Tarholin kylän ainoassa Majatalon/Kievarissa nurkkapöydässä istuu mies sulautuneena varjoihin katsellen ihmis hulinaa. Majatalo on täynnä pakolaisten ja muiden ihmisten aiheuttamaa virtaa. Mies tarkkailee kylmän rauhallisesti iki Vihreillä silmillään ihmishulinaa, tarkkailen jokaista ihmistä. Silloin hän huomaa kuinka sisään astuu mies, jolla on esiin pistävät kasvot. Terävä Nenä ja arpinen naama.Katsoessa miestä silloin hän myös huomasi kuinka sisään astui sisään nuori tyttö. Hän osasi arvioida tämän iän vain katsomalla häntä. Noin viidentoista tai kuudentoista vuotias, harvinaisen kaunis ihmisnainen päätteli mies vaikkei nähnyt kuin puolet hänen kasvoistaan. Silloin hän huomasi kuinka mies kääntyi katsoen hänen suuntaansa. Mies lähti kävelemään häntä kohti.

Tällävälin Croppola on kävelemässä kohti kotiaan, joka on aivan kylän äärilaidoilla lähellä Varjometsää. Yhtääkkiä Croppola pysähtyy katsoen Varjometsää, muistaen pienenä kuulemansa varoitukset metsästä...

-Isoisä miksi tuonne metsään ei saa mennä? Kysyi Croppola Kovaäänisesti Isoisältään.
-Rakas lapsenlapseni, miksi sinä sen haluat tietää?
-Koska minä olin tänään menossa sinne ja....
-MITÄ&#33;&#33; Huudahtaa Croppolan isoisä pelästyttäen pienen Croppolan.
-Anna anteeksi että huudin, mutta lupaa minulle Croppola ettet KOSKAAN mene sinne metsään.
-Mutta Isoisä...
-Ei mitään muttia. Siinä metsässä asuu...
-Asuu mitä Isoisä?? Croppola uteliaana kysyy isoisältään.
-Siellä asuu... mustia lohikäärmeitä.Kerron sinulle nyt sen tarinan. Ennen vanhaan tämä metsä oli Kauneuden metsä. Siellä asusti Valkoisia, kauneuden ja hyvyyden lohikäärmeitä. Se oli kunnes Mustat Lohikäärmeet hyökkäsivät niiden kimppuun tappaen suurimman osan niistä. Loput jotka selvisivät hengissä pakenivat heitä muuttaen jonnekkin. Mustat Lohikäärmeet muuttivat asumaan sinne ajettuaan Valkoiset lohikäärmeet pois ja heti tämän jälkeen metsään muuttui. Se muuttui nykyiseen muotoonsa, Varjojen metsäksi...

Croppola katsoi metsään päin. Kaikki puut joita pystyi näkemään olivat kuolleet ja muuttuneet hirvittävän näköisiksi. Metsän ympärillä oli noin metrin leveä kaistale jossa ei kasvanut mitään. Ei ruohoa, ei kukkia, ei mitään. Croppola katsoi metsään ja tunsi tämän Metsän pahuuden.
- Tässä metsässä asustaa suuri paha. Toivon etten koskaan joudu menemään sinne.



Edited by Ninja on 21.5.2002 17:50

[-Aeris-]

Yöllä, Croppolan nukkuessa hänen unissaan lentelevät valkoiset ja mustat lohikäärmeet. Lohikäärmeet ovat todella suuria ja pelottavia kaarrellessaan ilmojen halki. Kauneuden metsä on todellakin kaunis ja vihreä, kuin jostakin maalauksesta, kuin ihana illuusio. Yhtäkkiä taivaan peittävät tummat pilvet ja kaikkialle lankeaa pimeys. Lohikäärmeet, niin mustat kuin valkoisetkin katselevat hermostuneesti ympärilleen ihmetellen. Taivas alkaa muuttua punaiseksi ja tummenee kokoajan. Isoin mustista lohikäärmeistä, mustien lohikäärmeiden johtaja, vanhin, nousee siivilleen ja syöksyy yllättäen pelon ja vihan sekaisin tuntein valkoisten lohikäärmeiden sekaan, luullen että he ovat aiheuttaneet tämän kaiken. Se päästää mielettömä karjaisun, joka aiheuttaa suuren sekasorron kaikkien lohikäärmeiden kesken. Mustat lohikäärmeet hyökkäävät valkoisten kimppuun ja valkoiset yrittävät kaikkensa puolustaakseen toisiaan. Taivas on muuttunut täysin tummanpunaiseksi ja kaikkialla kuuluu vihaisten ja hätääntyneiden lohikäärmeiden karjuntaa.. Croppola herää painajaisestaan hiestä märkänä ja nousee ylös sängystään...



Edited by -Aeris- on 21.5.2002 19:24