Millainen lukija olet?

[Sunnu]

Koitin etsiä tällaista ketjua ja ei tärpännyt. Lähimmäs pääsi ketju Luetteko paljon, mutta minä en nyt haekaan tässä määrää vaan laatua. Kertokaa siis arvon foorumilaiset millainen lukija olet? Voisin tähän listata muutamia vastausta helpottavia kysymyksiä, mutta älkää tyytykö vain tylsästi luetteloimaan kyllä/ei-vastauksin, vaan muodostakaa myös tekstiä. Ollaanhan sentään fiktio&Kirjallisuus-alueella.

- Oletko nopea - hidas lukija? Vaiko siltä väliltä?
- Luetko mieluummin romaaneja, novelleja, lehtiä, artikkeleita, sarjakuvia ..?
- Kritisoitko lukiessasi tekstiä? (Esim. johan on ärsyttävä henkilö, ei tuo ole loogista, ei noin voi oikeasti tapahtua)
- Oletko kotilukija, vai kykenetkö lukemaan vaikkapa myös bussissa?
- Häiritsevätkö kirjoitusvirheet sinua?
- Korjaatko kirjoihin kirjoitusvirheitä?
- Liikutatko lukiessasi huuliasi? Tai seuraatko sormella rivejä?
- Taitatko reunoja, vai käytätkö kirjanmerkkejä?
- Kykenetkö aloittamaan lukemisen keskeltä kirjasarjaa, vai odotatko kunnes saat ensimmäisen osan?
- Luetko mieluummin lainakirjoja vai omia?

Tuossa nyt muutama alkuun pääsyyn helpottava kysymys. Heittäkää vapaasti lisää hyviä kysymyksiä jos tulee mieleen.

- Oletko nopea - hidas lukija? Vaiko siltä väliltä?
Miellän itseni nopeaksi lukijaksi, sillä ehdin suhteellisen helposti lukemaan paksunkin romaanin päivässä. Olettaen että saan lukurauhan. Niin paljon on tullut luettua, että kaipa se nopeus on siitä kehittynyt.

- Luetko mieluummin romaaneja, novelleja, lehtiä, artikkeleita, sarjakuvia ..?
Lempilukemistani ovat kieltämättä romaanit. Mitä hömpempää, sen parempaa. Tuskin muistan koskaan erikseen lainanneeni tai ostaneeni esmes novellikokoelmaa, joten novelleja tulee luettua hävettävän vähän. (Paitsi nyt tietysti tältä foorumilta.) Artikkeleita luen lähinnä kun luen peliarvosteluja. Sarjiksista komppaan Aku Ankkaa.

- Kritisoitko lukiessasi tekstiä? (Esim. johan on ärsyttävä henkilö, ei tuo ole loogista, ei noin voi oikeasti tapahtua)
Joskus huomaan ärsyyntyneeni jostain henkilöhahmosta todella paljon. Jopa niin paljon, että on tullut jätettyä kirja kesken. Sellaista "tätä ei voi oikeasti tapahtua"-juttua en silti ole tullut huomanneeksi kirjoissa. Elokuvissa sitäkin enemmän. Mutta kaipa se johtuu siitä, että kirjoja lukiessa on pitkälti sen oman mielikuvituksen varassa muodostaessaan kuvaa mieleensä, mutta leffaa katsoessa joku muu on muodostanut sen kuvan valmiiksi jo sinulle.

- Oletko kotilukija, vai kykenetkö lukemaan vaikkapa myös bussissa?
Minä olen rauhaa kaipaava lukija. Niinpä en voi ajatellakaan lukevani vaikkapa bussissa tai junassa. Sekä olen huomannut että liikkuvassa paikassa lukiessa tulee jostain syystä helposti paha olo.

- Häiritsevätkö kirjoitusvirheet sinua?
Toisinaan niihin silmät tarttuvat. Tosin ehkä vain kaikista näkyvimpiin virheisiin. Mihinkään lausejuttuihin kyllä en taida huomiota kiinnittää.

- Korjaatko kirjoihin kirjoitusvirheitä?
Tätä kysyn ihan siksi, kun joskus olen kirjastosta saanut käsiini sellaisia kirjoja, joihin on kynällä merkkailtu kirjoitusvirheet. Tai siis korjattu ne. Ja minun on vaikea kuvitella että millainen henkilö tekee sellaista. Itse kun pyrin olemaan sotkematta kirjoja.

- Liikutatko lukiessasi huuliasi? Tai seuraatko sormella rivejä?
En ainakaan tietoisesti. Tosin toisinaan luen englanninkielistä tekstiä ääneen, jotta tajuaisin paremmin.

- Taitatko reunoja, vai käytätkö kirjanmerkkejä?
Häpeäkseni tunnustan, että omissa kirjoissani taitan reunoja. Merkki kun tuntuu olevan aina jossain hukassa. Kirjaston kirjoissa taas käytän kirjanmerkkiä.

- Kykenetkö aloittamaan lukemisen keskeltä kirjasarjaa, vai odotatko kunnes saat ensimmäisen osan?
Minä en kykene aloittamaan kirjasarjaa keskeltä. En oikeastaan edes silloin, vaikka kyseessä olisi sellainen henkilö-sarja. Eli tällöin ne uudet osat eivät edellisten kanssa juurikaan olisi tekemisissä, mutta että niissä on sama hahmo pääosissa. Minua häiritsee usein sellainen, jos kirjassa viitataan edes löyhästi aiempiin tapahtumiin ja en ole niitä ennestään lukenut. Pyrin siis aina aloittamaan ihan alusta.

- Luetko mieluummin lainakirjoja vai omia?
Olen kirjaston suurkuluttaja ja lainaan paljon kirjoja. Aika usein minulla on uutuuksista varauksiakin. Jos rahat vain sallisivat, ostaisin mieluummin lempikirjoittajieni kirjat omakseni. Vielä ei vain ole ollut hirveästi varaa. Vaikka aika hyvä kokoelmanalku minulla jo on.

[The_Sipi]

- Oletko nopea - hidas lukija? Vaiko siltä väliltä?
Riippuu vähän siitä, mitä luen, miten paljon mulla on muuta tekemistä ja niin pois päin, mutta varmaan mä jotain siltä väliltä olen, jos tekstistä puhutaan. Jos kirjoista itsestään puhutaan, niin toisinaan saatan lukea paksunkin kirjan parissa päivässä, mutta sitten toisinaan ne voi lojuja jopa kuukausia silleen, että olen lukenut vain muutaman luvun. Tästä pitäisi päästä eroon.

- Luetko mieluummin romaaneja, novelleja, lehtiä, artikkeleita, sarjakuvia ..?
Romaaneja, historiankirjoja, ja -lehtiä (eka TK Historia tuli eilen) ja Nemiä. Lisäksi keskiviikko-Iltis kuuluu lukemistoon, kun silloin ilmestyy myös IS TV, joka on pop. Erityisesti harrastukseksi viime vuosina on tullut lukea myös pääsykoekirjoja.

- Kritisoitko lukiessasi tekstiä? (Esim. johan on ärsyttävä henkilö, ei tuo ole loogista, ei noin voi oikeasti tapahtua)
En yleensä. Teen tätä elokuvien parissa (kritiikki purkautuu lähinnä nauruna), mutta kirjoissa kiinnittää huomiota ihan muihin seikkoihin. Tosin kyllä mä eka ajattelin, kun luin CIA-historiikkiä, että kirjoittajan täytyy olla CIA:n vastustaja (mikä hän ei ole), kun niin paljon negatiivista tuli sivu sivun perään (siis juttuja epäonnistuneista operaatioista ja vääristä ratkaisuista jne.)

- Oletko kotilukija, vai kykenetkö lukemaan vaikkapa myös bussissa?
Pystyn lukea. Tätä nykyä luenkin enemmän matkustaessa kuin itse kotona... enkä edes matkusta niin paljon.

- Häiritsevätkö kirjoitusvirheet sinua?
Monia huomaan, mutta ei ne varsinaisesti häiritse, jos niitä ei ole ihan jatkuvasti.

- Korjaatko kirjoihin kirjoitusvirheitä?
En.

- Liikutatko lukiessasi huuliasi? Tai seuraatko sormella rivejä?
En ainakaan tietoisesti..

- Taitatko reunoja, vai käytätkö kirjanmerkkejä?
Kirjanmerkkejä. Ennen jätin vain aukeaman auki.

- Kykenetkö aloittamaan lukemisen keskeltä kirjasarjaa, vai odotatko kunnes saat ensimmäisen osan?
Odotan ekaa osaa, jos tiedän, että on aiempia osia.

- Luetko mieluummin lainakirjoja vai omia?
Omia, mutta ajallani sekä kirjahyllylläni on rajoitteensa.


PS. Sunnu, kiva, että oot taas täällä.

[FireAdept]

Minulla on noin miljoonan kirjan pituinen lista kaikesta siitä, mitä "pitää ehdottomasti lukea". Kyseinen lista koostuu lähinnä ns. maailmankirjallisuuden klassikoista ja listallani on paha tapa kasvaa toisesta päästä nopeammin kuin kutistua toisesta.

Väitän kuitenkin lukevani aika paljon ja varsinkin paljon sellaista, mitä keskivertoteini (pahoittelen, jos jotakuta loukkasin, se ei ollut tarkoitukseni) ei ehkä lukisi. Ennen armeijaan lähtöäni luin ensimmäisen osan Volter Kilven Alastalon Salista. Toisen puolen suunnittelin lukevani vapauduttuani, mutta eipä vielä ole tullut sitä tehtyä. Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen olen kahlannut läpi pariinkin kertaan (suosittelen kyseisen teoksen lukemista, on yksi ehdoton suosikkini).

En ole mikään nopea lukija, varsinkaan romaaneja lukiessani. Luen tarkoituksella hitaasti, nautisken kielestä, pohdin tarvittaessa vaikka yksittäisten lauseiden merkitystä. Lisäksi en lue yhtä kirjaa intensiivisesti, vaan tartun siihen hetkeksi kerrallaan, esimerkiksi luen tunnin ennen nukkumaanmenoa. Joskus saattaa olla päiviä niin, etten lue ollenkaan. Joskus saatan lukea useampia kirjoja samaan aikaan. Välillä unohtelen, mitä kirjoissa tapahtuu ja joudun pakittamaan aika paljon. Yhteen kirjaan voi mennä aikaa mitä tahansa parista päivästä kuukausiin. Tällä hetkellä esimerkiksi luen Asimovin Säätiötä, mikä on alle 250 sivun mittainen, mutta silti pitää pitää kiirettä, jos haluan sen ennen kuukauden laina-ajan umpeutumista saada valmiiksi.

Vaikka luenkin klassikoita ja nautin niiden lukemisesta, en mitenkään väheksy uutta kirjallisuutta tai viihteellisempää kirjallisuutta, sillä romaanit ovat todellakin yksi viihtymisen ja viihteen muoto.

Kommentoin muutamaa ketjun aloittajan kysymystä. Kirjoitusvirheistä sen verran, että vaikka tietokirjoissa ja viestinnässä ne ärsyttävätkin, romaaneissa ei välttämättä niinkään. Miksi korjaisin kirjojen kirjoitusvirheitä? Nehän ovat kirjailijansa teoksia, ja kirjoitusvirheetkin kertovat tekijästään jotain. Jos korjaan kirjoitusvirheen, muutan teosta eikä se silloin ole enää sama teos.

Mitä tulee kirjanmerkkeihin, niin ehdottomasti en taittele sivuja. Ennen tein niin, mutta varsinkin kovakantisissa kirjoissa taitetut kulmat ovat selvä esteettinen haitta. Ärsyttää suunnattomasti, kun kirjaston kirjoista taitettuja sivuja löytyy.

Ja kritisoiminen: Mikäli juonessa ja kirjan maailmassa on toimiva sisäinen logiikka, ei minusta ole juurikaan merkitystä sillä, onko tarina muuten realistinen. Ärsyttävät hahmot taas ovat ärsyttäviä syystä. Yksi asia, mikä tekee realismin suhteen poikkeuksen on sci-fi. Mikäli teos on olevinaan kovinkin tieteellinen, mutta siinä rikotaan toistuvasti fysiikan lakeja, se ei ole ok. Toisaalta taas esimerkiksi Linnunradan käsikirja liftareille on aivan mahtava kirjasarja, vaikka siinä rikotaan fysiikan lakeja eikä siinä ole aina logiikkaakaan, mutta se onkin scifiparodia.

Jos kirja on huono, silloin tietysti voin kritisoida, jos kirjasta joskus tulee jonkun kanssa puhe. Lukukelvottoman huonoja kirjoja tosin olen lukenut aika harvoin.

[Heebo]

- Oletko nopea - hidas lukija? Vaiko siltä väliltä?

Suomea lukiessa on homma helvetin hidasta. Englanti kääntyy varmaan 2x nopeudella, täten tehden lukemisesta nautittavampaa !

- Luetko mieluummin romaaneja, novelleja, lehtiä, artikkeleita, sarjakuvia ..?

Hyvin laaditut romaanit ja novellit ovat lähellä sydäntäni. Itsekkin tykkään viettää päivää kirjoituspuuhissa välistä.

- Kritisoitko lukiessasi tekstiä? (Esim. johan on ärsyttävä henkilö, ei tuo ole loogista, ei noin voi oikeasti tapahtua)

Härregyyd, kuka on nuin pikkutarkka LOL? En, koska tiedän kantani kumminkin olevan väärässä, jos kritisoinnin aloitan.

- Oletko kotilukija, vai kykenetkö lukemaan vaikkapa myös bussissa?

Book, that's all I need babeh!

- Häiritsevätkö kirjoitusvirheet sinua?

Ei, koska mä itsekkin viljelen niitä niin perkeleesti. Ihmiset, jotka jaksavat tarttua jokaiseen virheeseen häiritsevät minua.

- Korjaatko kirjoihin kirjoitusvirheitä?

En todellakaan.

- Liikutatko lukiessasi huuliasi? Tai seuraatko sormella rivejä?

En, enkä tiedä ketään jotka näin tekisivät. Lieköhän tekemistä likinäköisyyden kanssa ..' ?

- Taitatko reunoja, vai käytätkö kirjanmerkkejä?

Reunoja taittelen,
raakalaismaisesti!

- Kykenetkö aloittamaan lukemisen keskeltä kirjasarjaa, vai odotatko kunnes saat ensimmäisen osan?

Luulisin kykeneväni aloittamaan keskeltä sarjaa, riippuen sarjasta toki.


- Luetko mieluummin lainakirjoja vai omia?

Lainakirjoja, ei kukaan osta kirjoja. Porvarit!

Lisätkää sinne kysymys:

Millä kielellä luette mieluiten tekstiä?

[Gabriel]

Kertokaa siis arvon foorumilaiset millainen lukija olet?

Veikkaan, että pian vähän seonnut lukija. Täytin tämän syksyn opinnot lähinnä yleisen kirjallisuustieteen kursseilla, koska pääaineessa olisi edessä erikoisalan opinnot ja proseminaari. Siihen prosessiin menee mukavasti vuosi, kun taas minulla alkaa tammikuussa intti. Siispä syksy koostuu vain sivuaineesta (ja parista ruotsin kurssista). Tämä tarkoittaa, että minulla on pelkästään kurssien puolesta luettavana kevyesti 20 - 30 kirjaa, joista suurin osa klassikoita. Useimpien kohdalla takaraja ei myöskään ole vuodenvaihde vaan lokakuun loppu. Älkää siis ihmetelkö, jos jossain vaiheessa alan kirjoittaa jambisella pentametrilla.

Aloitin eilen Homeroksen Iliaksen lukemisen, tosin englanniksi, koska Chapmanin käännöstä kehutaan kaikkein uskollisimmaksi alkuperäiselle tekstille. Tällä hetkellä olen sivulla 70, tänään olisi tarkoitus päästä sivulle 150. Katsoo miten onnistuu. Minun on joka tapauksessa luettava keskimäärin yksi kirja vähän alle viikossa, jos meinaan saada luettua noista edes suurimman osan.

Minulla ei ole vaikeuksia lukea busseissa tai junissa, mutta kotona se on yllättävän hankalaa. En uppoudu kirjoihin itseni unohtaen vaan pidän muutaman sivun välein pieniä taukoja, jolloin tuijotan kattoon ja mietin juuri lukemaani. Jos kirja on erityisen hyvä tai inspiroiva, on pakko nousta kävelemään, ehkä haettava teetä/kahvia tai jotain syötävää.

Eniten luen romaaneja, novelleja ja sarjakuvia. Artikkeleita ja esseitäkin pitäisi, erityisesti omalta alalta. Nyt syksyllä alan julkaisut tekevät kaikenlaisia opiskelijatarjouksia, niin voisi alkaa tilata.

Mietin lukemaani tekstiä todella paljon ja yritän ymmärtää, mitä kirjoittaja on tarkoittanut. Siksi harvemmin kritisoin tekstiä lukiessani sitä, mutta voin tietysti olla eri mieltä sen kanssa. Mihinkään epäuskottavaan ei ole tullut törmättyä, ehkä jos palaisi lukemaan B-luokan fantasiaa joskus. Sen sijaan mihinkään hahmoihin harvoin ärsyynnyn saati lopetan lukemisen niiden takia. Yleensä kirjoittajat saavat niistä sen verran inhimillisiä ja ymmärrettäviä motiiveiltaan, etten voisi. Tietysti se vituttaa, jos hahmo käyttäytyy kuin idiootti, mutta ei se kirjaa estä lukemasta.

Kirjoitusvirheisiin törmää harvemmin. Johtuu ehkä siitä, että vältän käännöksiä, jos alkuperäinen kieli on englanti. Tällöin tekstin kielikohtaiset nyanssitkin säilyvät. Pitäisi harjaannuttaa venäjän taitoa, niin voisi lukea siksi kaikki Dostojevskit, Tolstoit ja muut. Niin, enkä korjaa kirjoitusvirheitä vaikka niitä olisi, en edes alleviivaa oppikirjoista mitään. Sivujen taittaminen ei tule kysymykseenkään ja kirjanmerkkiä en ole koskaan omistanut. Yleensä muistan aika hyvin, mihin jäin, ja jos en, löydän sen helposti.

Lukeminen pitää aloittaa aina kirjasarjan alusta eikä kirjaakaan aloiteta keskeltä. Tämä on ehkä joku pakkomielle, koska uuteen bändiinkin tutustuminen aloitetaan aina tuotannon alkupäästä.

Se, ostanko kirjan, on täysin kirjakohtaista. Kirjastossa tulee käytyä aika usein.

Ja nyt onkin sopivaa siirtyä loppuillaksi kirjan pariin...

[Echo]

- Oletko nopea - hidas lukija? Vaiko siltä väliltä?
Riippuu paljon kirjasta. Esimerkiksi Pratchett on minusta hankalaa luettavaa jostain syystä. Jotenkin siihen pitää keskittyä hirveästi, että pysyy kärryillä. Samoin jos kirjassa hypitään ajassa edestaas tai samanaikaan toisaalla tapahtuviin juttuihin, niin helposti tulee mitätähhäh-olo ja joutuu lukemaan pariin kertaan, että tajuaa mitä tulikaan luettua. Eniten pidänkin kirjoista, joissa edetään kronologisessa järjestyksessä (suuremmin) asiasta toiseen hyppimättä. Lukeminen ei saa olla vaivalloisen tuntuista.


- Luetko mieluummin romaaneja, novelleja, lehtiä, artikkeleita, sarjakuvia ..?
Eniten tulee sarjakuvia ja lehtiä luettua, joita on helppo lukea syödessä pöydän ääressä. Yleensä luenkin aina kun syön. Silloin ei kaipaa mitään luettavaa, mihin tarvitsisi erityisesti keskittyä ja mitä ei voi keskeyttää helposti. Luen kyllä mieluusti romaanejakin, novelleja harvemmin. Näytelmiä on tullut luettua muutamia, esim. Molièreä, ihan hauskaa luettavaa nekin oli. Tarttuu muuten helposti sellainen runollinen ja riimittelevä kieli kun lukee sellaista muutama sata sivua.


- Kritisoitko lukiessasi tekstiä? (Esim. johan on ärsyttävä henkilö, ei tuo ole loogista, ei noin voi oikeasti tapahtua)
Harvemmin ehkä niin paljon eläydyn lukeamaani, mutta kyllähän hyvissä kirjoissa hahmoihin kiintyy ja ne saavat tunteet pintaan. Epäloogisuuksia ei tule mietittyä, tai sitten sellaisia ei vain ole tullut vastaan. Fantasiaahan (ja monia muitakin genrejä) nyt ei voisi edes lukea, jos koko ajan miettisi mitä oikeasti voisi tapahtua.


- Oletko kotilukija, vai kykenetkö lukemaan vaikkapa myös bussissa?
Bussissa en pysty lukemaan kun alkaa niin helposti oksettamaan. Junassa ja pitkän matkan busseissa luen kylläkin mielellään, samoin metrossa. Metrolla kun joka päivä menen, niin siellä melkeinpä eniten tulee luettua. Kotona on aina niin paljon kaikkea muuta hauskaa tekemistä, että lukemaan ei jaksa ryhtyä niin usein. Paitsi mangaa tulee luettua aika paljon. Kiinnostavia kirjoja olisi kyllä vaikka kuinka, pitää ainakin jotkut klassikot lukea kun lähes poikkeuksetta ne ovat olleet antoisia kokemuksia ja muutenkin on kiva vähän sivistää itseään.


- Häiritsevätkö kirjoitusvirheet sinua?
En sanoisi että mitenkään merkittävästi häiritsisivät, mutta kyllä ne erittäin helposti silmään osuvat. Joskus tulee myös huvikseen mietittyä jotain lauserakennetta, jos siinä on jotain outoa.


- Korjaatko kirjoihin kirjoitusvirheitä?
Hahah, joku tekee sellaistakin? En koskaan kirjoittele kirjoihin mitään, oli ne omia tai ei.


- Liikutatko lukiessasi huuliasi? Tai seuraatko sormella rivejä?
En mitään tällaista tee kyllä.

- Taitatko reunoja, vai käytätkö kirjanmerkkejä?
Kirjanmerkkiä käytän aina, jos sellainen on käsillä. Kuitteja on aina lompakossa, niin ne on hyviä. Koskaan en ole reunoja taittanut, enkä taita.


- Kykenetkö aloittamaan lukemisen keskeltä kirjasarjaa, vai odotatko kunnes saat ensimmäisen osan?
Ei kovin montaa tällaista tapausta ole muistissa, mutta ei se hyvältä ainakaan tuntuisi. Sarjat pitää niin kirjoissa, elokuvissa kuin peleissäkin mielellään aloittaa aina alusta, elleivät osat sitten ole kuin erittäin löyhästi yhteydessä toisiinsa. James Bondeja olen nyt alkanut lukea, niin niissäkin huomaa että on niillä jotain yhteyksiä edellisiin osiin.


- Luetko mieluummin lainakirjoja vai omia?
Ostan kirjoja äärimmäisen harvoin. Siis tällaisia romaaneja tai kaunokirjallisuutta. Ja ihan siitä syystä että yhden käden sormilla (ja siinäkin on varmaan liikaa) on laskettavissa kirjat, joita olen toiseen kertaan lukenut. Lahjaksi olen saanut melkeinpä kaikki kirjat, paitsi joitain harvoja olen pokkareina tai kirppikseltä ostanut. Muuten lainaan kirjastosta kaiken.

[Amira]

Minä olen tunteellinen törppö-lukija. :DDDD Valitsen ainoastaan sellaisia kirjoja, joiden tiedän koskettavan jollakin tapaa minua, vaikka tietenkin nyt jotkut kuten Stephen Kingin kauhut eivät nyt hirveän läheltä liippase omaa elämääni, mutta you get the point right? Fantasia on minun intohimoni, mutta tykkään lukea paljon myös sellaista joka ehkäpä kertoo samaisista elämäntilanteista tai muuten osuu ns. 'arkaan paikkaan' minulla. Sellaisia, joissa saan tunteita purettua. Silloin tiedän ostaneeni hyvän kirjan. Esimerkiksi nyt olen viimeeksi ostanut kirjan, jossa kerrotaan tytöstä, jonka isä kuoli ja äiti hankki uuden poikaystävän ja hän vaipuu johonkin ihan omaan maailmaansa jne. jne. mikä siis toisin sanoen on just mun elämänkertani. Siihen pystyy samaistumaan ja eläytymään, tykkäänkin paljon lukea sellaisia tunteellisia ja tuskaisia tarinoita menetyksestä.

Min luen hiiiiii-taaaas-tiiiiiiii. Siis todellakin. Luen todella keskittyneesti jossain omassa kopissani, verhot muurattuna kiinni ja huoneen ovi kiinni. Niin ettei mikään kuin ehkäpä koiran kuorsaus kuulu, kun sehän tulee oven läpi jos sellaista koitan välillemme sulkea. Sen lisäksi että luen hitaasti, luen vielä uudestaan mikäli joku kohta sattui iskemään juuri oikeaan hermoon. Selaan pari sivua taakse päin ja luen kohdan uudestaan vain pitkittääkseni sen vaikutusta. Busseissa lukemisesta ei tulisi mitään, minä jäisin bussiin lukemaan seuraavaksi viideksi tunniksi enkä muutenkaan pystyisi keskittymään sillä tavoin kuin haluan jossakin bussissa. Sitten se lukeminen olisi vaan lukemista nopeasti eteenpäin ja samalla keskittymistä siihen että missä on se ja se pysäkki ja mitä tuo ukko röhkii ja kaikkea muuta kuin sitä itse kirjaa. Eieieiei. Tarvitsen sellaisen kunnon ketun kolon, johon muuraudun sitä omaan rauhaani lukemaan. Minä + kirja + mukava sänky/sohva, ilman mitään muita häiriötekijöitä. Niin sen pitää mennä.

Tykkään lukea omia kirjoja, mikäli kyseessä on joku kirjasarja, josta satun pitämään. Muutoin minua ei haittaa yhtään jos jonkun vähäpätöisemmän lainaan joltakulta, sen lukaisee ja heivaa takaisin. Hyvät kirjat tykkään kerätä hyllyyni ihan omaksi ja lueskella niitä oikean hetken tullen uudestaan. Olen vähän perfektionisti siinä mielessä, että pyrin pitämään kaikki lehdet, kirjat tai oikeastaan minkä tahansa mitä ostan, sellaisessa kuosissa kuin se olisi juuri kaupan hyllyltä haettu. Siistinä ja uutena. En koskaan merkkaile kynin kirjan sivuille tai taittele sivuja tai jotain tuollaista muuta kummaa mitä moni tekee. :f Kirjoitusvirheet eivät siis häiritse suuremmin, ne kyllä ikävästi iskevät irti siitä tarinasta. Kun sitä keskittyneesti eläytyy johonkin ja sitten siinä lukee jotain hölmöä niin *poks* sitä jää ihmettelemään ja koko tarina ja tunnelma jota kirja saattoi olla luomassa tössähtää siihen. Ei se ole kauhian kiva juttu. :< En siis myöskään hirveästi ehdi kritisoimaan mitään tekstiä vaan pyrin eläytymään siihen ja nauttimaan kirjasta sellaisenaan. Minulla ei suoraan sanottuna riitä kiinnostus kritisoimaan asioita, joko pidän kirjasta tai en. Mikäli en siitä pidä, en sitä lue ja se unohtuu. En vaivaudu valittamaan asiasta, huono kirja, hyi pois ja heihei. En ymmärrä sellaista, että jotain kirjaa/elokuvaa/peliä mitä tahansa, josta ei pidä, pitää jatkuvasti kailottaa. Okei, se oli mielestäsi huono, get over it jooko? Muistan analysoineeni tekstejä nuorempana, kun minulla oli itselläni hirveä hinku kirjoittaa tarinoita ja luoda omia 'kirjoja' niin silloin kyllä, mutta mielestäni se tunnelma on kuitenkin tärkeämpi mikäli siitä kirjasta haluaa nauttia. Toki, jos siellä jotain ihan häiritsevän nössöä tekstiä pukkaa niin sitten kyllä sitä vähän rupeaa vierastamaan tietenkin.

Huulet ei liiku, sormet eivät käy kirjan sivuilla. Muttaa~ Sen verta kun olen tämmöinen tunteellinen nössö niin ilme muuttuu sitä mukaan mitä siinä päähenkilölle tapahtuu kirjassa. Ihan itkusta iloon ja hämmennykseen ja takaisin. Leffoissa ihan samalla tapaa eläydyn ja pillitän jos siltä tuntuu. :DDD Siitä voisi saada jonkun häiritsevän videon aikaiseksi jos kuvaisi reagointiani kun etenen kirjan sivuilla, mutta enpä voi sille mitään. Tykkään elää tarinaa mukana. Kyllä minä tavallaan pystyn kirjasarjoja aloittamaan ihan jostain keskivaiheilta, mutta sitten minun pitäisi tietää edes jotain siitä ensimmäisestä osasta. En koskaan voisi esim. kirjakaupassa tiirailla kirjojen takasivuja nähdäkseni että kuinka joku kiinnostava tarina loppuu. Minusta se on aivan älyttömän typerää ja sellaiset ihmiset (joita kavereina myös omaan) raivostuttavat minua. Ei ole mitään järkeä lukea kirjojen loppuja, ei mitään! Menee pilalle vaan koko kirja, pahimmassa tapauksessa myös minulta kun siinä vieressä ehkäpä mietiskelen josko kyseisen kirjan haluaisin ostaa. Kyllä kirjasarjatkin yleensä ostan ja aloitan ihan omaa tahtia lukemaan hitaan verkkaisella tyylilläni ihan ensimmäisistä saakka ja katselen sitten mikäli kiinnostusta riittää sarjan loppuun seuraamiseksi saakka.

Viimeeksi luin 400 sivuisen hyvän kirjan kahdessa ja puolessa päivässä. Ihan siis kirjaimellisesti makasin sängylläni aamusta iltaan tuijottamassa sitä kirjaa. Se oli vaan niin hyvä. Toisaalta sitten saman pituisen vähemmän hyvän kirjan pystyn lukaisemaan myös puolessa päivässä, mutta se onkin sitten jo huonompi kirja. Nopeus ei oo aina se tärkein asia. ;P

[Lord JF]

Olen melkoisen hidas lukija. Tykkään mietiskellä lukemaani aina hetken aikaa ennen kuin siirryn seuraavaan kappaleeseen ja varmistaa etten missannut mitään pointtia. Luenkin toisaalta suurimmaksi osaksi tietokirjallisuutta (historiaa enimmäkseen ja välillä myös yhteiskuntatieteellisiä tai filosofiaa käsitteleviä teoksia), joten pelkkä tarinan seuraaminen ei riitä, vaan imeskelen lukiessa päähäni faktoja ja näkökulmia, joita sitten lukemisen lomassa pyörittelen päässäni. Voisinkin sanoa myös kritsoivani tekstiä kirjaa lukiessani, etenkin mikäli olen kirjoittajan kanssa eri mieltä jostain asiasta, mutta myös muuten tapaan kyseenalaistaa lukemaani osana mietiskelyprosessia.

Sarjakuvia tulee myös luettua melko paljon, enkä ihan ole kertomakirjallisuuttakaan hylännyt, vaikka se melko pienelle osalle onkin jäänyt. Näitä kun luen, niin pyrin aloittamaan sarjat aina ensimmäisestä osasta. Oikeastaan en lue mitään kirjasarjoja jos en saa ensimmäistä osaa käsiini. Joskus nuorempana en vielä jaksanut asiasta välittää, mutta nykyään haluan lukea sarjat kokonaan ja oikeassa järjestyksessä.

Julkisissa kulkuvälineissä tulee luettua melkein poikkeuksetta. Olenkin varmaan suurimman osan lukemistani kirjoista lukenut pääasiassa junassa istuessa, kun olen ollut matkalla kouluun. Kotona lukemista haittaa lähinnä se, että lukemisen kanssa ajanvietosta kilvoittelee niin moni muu asia, joita ei voi tehdä kuin kotona, kun taas lukea pystyn melkein missä tahansa. Kirjanmerkkeinä käytän kirjaston kuitteja, joita kertyy tarkoitusta varten melko tiheään tahtiin. Mieluiten kirjoja ostaisin omaksi, mutta luen sen verran paljon, että ei riittäisi sen enempää rahat kuin tilakaan kaiken lukemani ostamiseen.

[Sunnu]

Aloitin eilen Homeroksen Iliaksen lukemisen, tosin englanniksi, --

Dude, you're like a Rockstar! Mutta että huh huh. Näinköhän minulta mahtaisi kyseisen opuksen lukeminen sujua edes äidinkielelläni. Olen kyllä lukijana saleesti nautinnonhaluinen, enkä tahdo kuormittaa aivojani sitten niin yhtään. Ehkäpä sen takia olenkin ihan hömppä. Tosin ei kai se vaatisi kuin että istuu takamukselleen ja lukee. Kuten eräs asianajaja/tuomari-tuttu oli veljelleni tuumannut; asianajajaksi opiskelu ei vaadi kuin persettä. Riittää että jaksat istua aloillasi ja lukea ja lukea mahdollisimman paljon.

Luenkin toisaalta suurimmaksi osaksi tietokirjallisuutta (historiaa enimmäkseen ja välillä myös yhteiskuntatieteellisiä tai filosofiaa käsitteleviä teoksia), joten pelkkä tarinan seuraaminen ei riitä, vaan imeskelen lukiessa päähäni faktoja ja näkökulmia, joita sitten lukemisen lomassa pyörittelen päässäni.

Tuossapa juurikin se mihin itse en oikein tahdo lukijana pystyä. Siis tuo tuollainen lukiessa samanaikaisesti asioiden miettiminen ja pyöritteleminen päässä. Minä luultavasti oppisin lukemalla asioita biljoona kertaa nopsempaan, jos oppikirjat olisi kirjoitettu edes hivenenkään tarinallisempaan tai kiinnostavampaan muotoon. Tosin se saattaisi kadottaa sitten sen objektiivisuuden leiman. Opin ihmisen anatomiastakin paaaaaljon enempi ja paremmin kun katselin Olipa kerran elämä-sarjaa. Aina kun on flunssa ja kurkkua aristaa, mietin sen sarjan mukaisesti että siellä sisälläni ne pikkuihmiset taistelevat bakteereja vastaan ja siitä seurauksena kipeä kurkku.

Asiaan palatakseni, olisihan tuo hyvä jos lukijana koittaisi kehittyä sinne fiksumpaan suuntaan. Mutta toisaalta, pitäähän ihmisellä nyt joitain paheita olla. Minulle yksi on hömppäromaanit.

[Hayzel]

Oletko nopea - hidas lukija? Vaiko siltä väliltä?

Hmm. Riippuu ihan siitä, millainen teksti on. Jos se on jotain oikein vanhanajan suomea ja kummallisia sanoja, esim. Tuntemattomassa sotilaassa, luen todella hitaasti ja saman kohdan moneen kertaan. Mutta jos teksti on ihan nykykieltä, niin ihan sujuvasti luen. Joskus jopa halun kirjan niin nopeasti loppuun, että hypin 2-3 sivua kerrallaan ja näin siis missaan vaikka mitä, mutta jippo ei ole siinä että haluan tietää miten kirja päättyy, vaan siitä että vain haluan saada sen luettua. Ja liian usein olen tehnyt sitä, että olen ensin lukenut pari sivua, ja sitten tahdonkin tietää miten kaikki päättyy, ja menen ja luen viimeisen sivun, joka on aina ollut kamala virhe.

Luetko mieluummin romaaneja, novelleja, lehtiä, artikkeleita, sarjakuvia ..?

Kaikkein mieluiten luen varmaan novelleja. Ne ovat lyhyitä, ja usein ytimekkäitä, ja se riittää. Ne loppuvat yleensä juuri siihen "hyvään kohtaan", ja lopussa saa itse päätellä, että olikos tämä nyt sitten onnellinen vai surullinen loppu, ja jää mustia aukkoja, ja mielestäni sellaisia on hauskempi lukea, kuin sellaisia, missä kerrotaan ihan kaikki.

Kritisoitko lukiessasi tekstiä? (Esim. johan on ärsyttävä henkilö, ei tuo ole loogista, ei noin voi oikeasti tapahtua)

No en nyt sanoisi että kritisoin, lähinnä naurahtelen niille itsekseni, ja jatkan vain lukemista. Sehän on vain plussaa, että tapahtuu jotain selittämätöntä ja mielikuvituksellista.

Oletko kotilukija, vai kykenetkö lukemaan vaikkapa myös bussissa?

Jos korvani vieressä inisee hyttynen, tai koirani on kanssani samassa huoneessa, en pysty lukemaan. Ei siis toivoakaan että pystyisin lukemaan minkäänlaisissa kulkuvälineissä. Pitää olla täysin hiljaista, että saan luotua ympärilleni sen maailman, mikä kirjassa on. Pitää olla vain minä, eikä ketään muuta, ja näin lukeminen onnistuu parhaiten illalla.

Häiritsevätkö kirjoitusvirheet sinua?
No aina välillä ne tarttuvat silmään, mutta eivät ne nyt niin hirveästi kyllä häiritse. Joskus vaan tulee niin hauskoja virheitä, että jää pakostakin mieleen, mutta ei ärsyttävyyden vuoksi.

Korjaatko kirjoihin kirjoitusvirheitä?

Ehen. Virheitä on hauska lukea sitten toisella lukukerralla.

Liikutatko lukiessasi huuliasi? Tai seuraatko sormella rivejä?

Välillä. Joskus kyllä luen itselleni ääneen äänettömästä. Mitäköhän tuokin tarkoitti.. Eli siis liikuttelen suutani ja sanon sanat mielessäni, eikä ääntä kuulu. Sormella en niin seuraa, mutta joskus minun täytyy hakea paperi, jotta pysyn rivillä. Usein käy niin, että hyppään pari riviä, ja jätän muutaman väliin, koska seuraavissa riveissä oli jokin mielenkiintoisempi juttu yms, ja silloin on tosi vaikea pakittaa takaisin siihen kohtaan mistä tuli.

Taitatko reunoja, vai käytätkö kirjanmerkkejä?

Kirjanmerkkejä käytän. Oon joskus nuorempana tehnyt niitä itse, paksusta paperista, ja koristellut oikein kirjavasti ja kirjoittanut jotain nasevaa, tyyliin "Jäit tähän kohtaan" tai jotain vastaavaa.

Kykenetkö aloittamaan lukemisen keskeltä kirjasarjaa, vai odotatko kunnes saat ensimmäisen osan?

No, jos lukisin kirjasarjoja, niin kyllä haluaisin aloittaa ensimmäisestä osasta. On pirullista aloittaa joku tv-sarjakin keskeltä, jää ymmärtämättä monet juonen kannalta tärkeät kohdat, jos hassaa ensimmäiset osat, joissa paljastuu kaikkea tärkeää. Tai jotain.

Luetko mieluummin lainakirjoja vai omia?

Tässä on ihan sama juttu kuin pelienkin kanssa. Vasta viimeisenä vaihtoehtona haluaisin lainata kirjan tai pelin. Minusta sitä on vaan niin paljon mahtavampi lukea/pelata, jos se on ihan ikioma, eikä ole mitään deadlineja jolloin pitäisi palauttaa. Kirjastosta nyt en ole pitkään aikaan hakenut mitään, viimeksi varmaan jotain Risto Räppääjiä. Kaikkein mieluiten siis lukisin ihan omia kirjoja, paha vaan että ne on yleensä ihan pirun kalliita.

Minä en kyllä lue paljon kirjoja, mutta kun yhden aloitan, luen sen kyllä loppuun, meni siinä viikko tai vuosi. Luenpahan kuitenkin. En mitenkään erityisesti nauti lukemisesta, mutta se on joskus ihan mukava vaan käpertyä viltin alle ja ottaa joku kirja käteen.

Luen tosi usein samoja kirjoja. Minulla on itselläni varmaan vaan päälle 20~ kirjaa, joista en paria ole lukenut. Mutta siis luen samat kirjat aina uudestaan. Suosikkini nyt omistamistani kirjoista, on varmaan Kiinan keisarin lentävä hevonen. Se on vaan niin fantasiaa täynnä. Ja se on loppujen lopuksi aika helppo lukea.

Hyllyssä on myös pari Anni Swanin kirjaa, mm. Ollin oppivuodet, ja Pikkupappilassa yms. Ne on aika hyviä. Vaikka ne on justiinsa aika vanhanaikaisesti kirjoitettu, mutta niitä luen ihan vaans en takia, että ne on kirjoittanut Swan. Ala-asteella meille luettiin ääneen Ollin oppivuodet, ja rakastuin siihen ihan täysin. Oli siis pakko hankkia näitä.

Romanttisia kirjoja en oikeastaan pysty lukemaan. Ei vaan kiinnosta, en sitte tiedä mikä siinä on, mutta kun sitä romantiikkaa ei pysty näkemään oikein, ja se on hirveän vaikea lukea kirjasta. Sama juttu kaikissa panokohtauksissa. Niitä ei vaan osata kirjoittaa. Ei niin että olisin lukenut niitä paljon, mutta sen verta mitä nyt olen lukenut, niin aika onnettomasti kirjoitettu.
Sellaiset kirja, missä kuvataan paljon kaikkea ympäristöä ja tälleen, ovat tylsää luettavaa. Tokihan se antaa hyvän säväyksen, mutta jos joka luvussa ja joka sivulla ja joka lauseessa täytyy olla kuvailu jostain säästä tai ulkonäöstä tai ympäristöstä, ei jaksa kiinnostaa.
Pystyn lukemaan parhaiten synkkiä ja toimintaa täynnä olevia kirjoja, ne tunteet ja paikat pystyn kuvittelemaan ympärilleni. Ja siis novelleja vielä mielummin, koska ne eivät niin usein ole sellaista paikallaan junnausta, ja siinä jätetään melkein aina viimeinen sana lukijalle, miten itse näki ne tapahtumat, iloisiksi vai surullisiksi, yms.

Myös lukemisen kannalta kirjan ulkoasu merkkaa paljon. Jos joka sivulla olisi joku koukero tai perhonen tai jotain, niin lukeminen olisi paljon mielekkäämpää.

Mutta siis pähkinänkuoressa, olen aika huono ja yksinkertainen lukija. Kun se ei nyt lukeudu mieluharrastuksiini. Ja yleensä yhdenkin kirjan lukeminen kestää minulta vaikka kuinka kauan. Minusta jo 150 sivua on hirveän pitkä. ^.~

[Real Emotion]

Kaunokirjallisuudesta on tuttuun tapaan hirveät määrät kirjoja, jotka pitäisi lukea. Olisi hyvä varmaan oikeasti tehdä sellainen lista kaikesta mitä olen harkinnut etsiväni käsiini. Monet niistä haluamistani romaaneista ovat klassikkoja, joista puhutaan paljon ja tahtoisin hieman sivistää itseäni, ettei aina tarvitsisi olla niin kirjallisuutta käsiteltäessä. Sitten on ollut tarkoitus lukea esimerkiksi Kingin Mustaa tornia, täältä finiltä jo joskus kauan sitten sain kovasti suosituksia, enkä vieläkään ole aloittanut kirjan kirjaa koko sarjasta. Toisaalta enpä ole viime aikoina lukenutkaan juuri kuin sarjakuvia McCourtia lukuun ottamatta. Harkitsin Tintin aloittamista taas, kun niin suuri Haddock-fani olen! Toisaalta tahtoisin lukea jotain ennestään tuntematonta itselleni, ties mitä helmiä on olemassa mistä minulla ei ole aavistustakaan.

Nykyiseltään myönnän olevani melko hidas lukija. Kirjat lojuvat pöydällä tai hyllyssä yleensä aika kauan ja saatan yhtäkkiä pitää pitkän tauon, että edes koskisin koko kirjaan. Se on vähän harmillista, koska eihän se lukuprosessi kovin nautittavaksi muutu, kun taukojen aikana ehtii unohdella mitä kaikkea olikaan tapahtunut ja kynnys kirjan jatkamiselle on korkeampi. Hitautta ilmenee myös siten, että toisinaan pysähdyn kesken tekstin pohtimaan joitakin kirjan mieleen tuomia asioita tai sitten ihan vaan omia ajatuksiani. Voi kun pääsisi edes lähelle sitä lukutoukka-aikaani, jolloin kirjoja oli aina vino pino ja ne tulivat nopeasti luettua!

Matkustettaessa en halua lukea. Olen kyllä yrittänyt, mutta hyvin usein siitä tuli huonohko olo eli eipä taida sopia minulle. Bussissa kyllä ehtisi loistavasti, kotona kun tulee helposti siirryttyä kirjasta esimerkiksi leffojen tai tietokoneen pariin.

Kirjoitusvirheistä sen verran, että kyllä ne voivat hieman häiritä, jos niitä jatkuvasti tuppaa esille. Lainasin joskus kauan sitten fantasiaromaanin, jossa vähän väliä oli sanat kirjoitettu väärin. Se johti siihen, että tahtomattakin aloin lukemaan kirjaa entistä tarkemmin ja huomasin virheitä, joihin muussa tilanteessa en välttämättä olisi edes kiinnittänyt huomiota. Noh, se kirja olikin ihme tuubaa lähes kauttaaltaan. Jos virheitä on vähän, niin ei se merkitse mitään lukukokemuksen kannalta.

Reunojen taittaminen ei tulisi kysymykseenkään, koska perheessä on kirjastovirkailija. Onpahan opittu jo pienestä pitäen miten ei käsitellä kirjoja. Käytän siis kirjamerkkiä ja siihen nyt kelpaa kaikenmaailman kuitit sun muut, mikä nyt vaan on helpoiten saatavilla, kun merkkiä tarvitaan.

Kirjasarjat haluan toki aloittaa ensimmäisestä osasta. Eihän sillä aina ole juuri väliä ja kokeilinkin lukea erästä dekkarisarjaa keskeltä – mitään muuta ei ollut aikaisemmasta muuttunut kuin että päähenkilön mies ja työt olivat vaihtuneet. Sitten kun kyseessä on tyylin Harry Potter, niin edetään tietysti ensimmäisestä viimeiseen osaan.

Omia kirjoja on vain muutamia, käytän mieluummin kirjastoa hyödykseni. Olisihan toki mukavaa, jos hyllystä löytyisi eniten miellyttäneet romaanit ja sarjakuvat, mutta ehkä vielä joskus, kun rahatilanne antaa myöten niillekin huvituksille.

Ja oho, kirjoitinpa rönsyilevästi!

[Unski]

- Oletko nopea - hidas lukija? Vaiko siltä väliltä?
Tähän on kyllä niin sanottava että sekä että ja väliltä. Minulla on kirjoja jotka olen lukenut pariin päivään, vaikkakin nyt on tuollainen lukutahti vähentynyt. Vastaavasti löytyy myös kirjoja jotka ovat olleet kirjanmerkillä varustettuina hyllyssä vuoden päivät tai pitempäänkin. Ensimmäinen Musta Torni kaikesta kuivasta hypestään huolimatta on yhä sivulla 11.

- Luetko mieluummin romaaneja, novelleja, lehtiä, artikkeleita, sarjakuvia ..?
Romaanin ja novellin ero on niin kovin pieni lopulta että luen molempia, joskin onhan se totta että romaaneihin ehtii syventyä paljon paremmin jolloin niiden arvokin kasvaa silmissäni. Sarjakuvanörtti olen myös ollut jo ainakin ne viisi-kuusi vuotta ja tästä harrastuksesta olenkin kuuluttanut jo monessa muussa ketjussa. Tälläkin saralla pyrin pitämään suhteellisen avointa kantaa, tuli tuotanto sitten Ranskasta, Saksasta, Amerikasta tai kotoisasta Suomesta. Kevyeksi iltalukemiseksi parasta on siltikin täysin kajahtanut ranskalainen sarjakuva surrealismista.

- Kritisoitko lukiessasi tekstiä?
En ainakaan lukiessani. Pyrin muutenkin etsimään käsiini kirjallisuutta jolla tiedän jo etukäteen olevan jonkinsortin painoarvoa joten aion kyllä antaa kirjailijalle jokaisen kyhäilemänsä sivun aikaa vakuuttaa minut ennen kuin alan nikkaroida tälle hautaa.

- Oletko kotilukija, vai kykenetkö lukemaan vaikkapa myös bussissa?
Hupaisasti olen huomannut että minulle on nykyään jopa helpompaa lukea junassa tai bussissa, jossa ei muuten olisi mitään tekemistä. Omat kodit ovat sitten niin täynnä ihmisiä, pieniä vastuuhommia ja töitä. Aina kun bussiin tai junaan nousen niin repusta löytyy matkaluettavaa.

- Häiritsevätkö kirjoitusvirheet sinua?
Hyvin harvoin. Omakin oikeinkirjoitukseni on aika hataraa, joten en koe olevani oikeassa asemassa mennä arvostelemaan toisia ellei taso sitten ole sama kuin Harry Potter-fanficeissä.

- Korjaatko kirjoihin kirjoitusvirheitä?
Mautonta puuhaa, en ryhtyisi moiseen. Ihmetyttää ja närkästyttää muutenkin kirjoihin tehdyt omat lisäykset.

- Liikutatko lukiessasi huuliasi? Tai seuraatko sormella rivejä?
Äännän lauseen vain jos se on erityisen hienosti muotoiltu. Näin varsinkin ulkomaankielisissä teksteissä joista saattaisin haluta oppia uusia fraaseja.

- Taitatko reunoja, vai käytätkö kirjanmerkkejä?
Kirjanmerkkejä. Aina. Minulla kun on niitä pieni laatikollinenkin.

- Kykenetkö aloittamaan lukemisen keskeltä kirjasarjaa, vai odotatko kunnes saat ensimmäisen osan?
En kykene minäkään pomppaamaan junan kyytiin kun se on jo lähtenyt liikkeelle. Taas käytän esimerkkinä tuota Mustaa Tornia, josta oli vuosia sitten tarjolla osia kolmannesta viidenteen joka paikassa. Kiinnostusta olisi ollut, mutta vuosia piti odottaa että divarista löysin ensimmäisen osan.

- Luetko mieluummin lainakirjoja vai omia?
Ei tasan mitään eroa. Käytän kirjastoa varsin usein, mutta vakioin myös paikallisissa kirjapuodeissa.



Että näin. Nyt vain harmittaa se että lukemiseni on todellakin jäänyt. Aina silloin tällöin löytyy jokin helppolukuinen opus joka tulee pikaisesti luettua läpi, mutta todelliset kaunokirjallisuuden klassikot tapaavat hidastella pahasti. En siltikään missään nimessä halua tätä harrastusta lopettaa ikinä, kävi tahdille sitten mitä tahansa.

[Hukka]

- Oletko nopea - hidas lukija? Vaiko siltä väliltä?
Olen oikeastaan aika keskivälin lueskelija. Joidenkin kirjojen kohdalla lukeminen on sujuvampaa, toisten kanssa taas menee kauemmin. Yleensä kuitenkin saan kirjan ihan kunnialla luettua suht nopeasti.

- Luetko mieluummin romaaneja, novelleja, lehtiä, artikkeleita, sarjakuvia ..?
Luen sen verran monipuolisesti, että kaikki edellämainituista kelpaa oikein hyvin. Jos kuitenkin pitäisi valita, niin olen romaanien, sarjakuvien ja novellien ystävä.

- Kritisoitko lukiessasi tekstiä?
Ehkä vähän, etenkin jos kyseessä on asiateksti. Fiktion kohdalla harvemmin tulee aihetta kritisoida mitään ennen kuin koko opus on luettu kannesta kanteen.

- Oletko kotilukija, vai kykenetkö lukemaan vaikkapa myös bussissa?
Kotona tulee enimmäkseen luettua, harvemmin liikkeessä ollessa. Mielestäni lukeminen kuuluu sellaisiin harrastuksiin, jotka täytyy tehdä kotosalla ja mieluiten omassa vuoteessa.

- Häiritsevätkö kirjoitusvirheet sinua?
Häiritsevät, etenkin jos niitä on paljon tai jos ne saavat luetun tekstin tarkoittamaan ihan muuta, kuin kirjoittajalla alunperin oli ideana.

- Korjaatko kirjoihin kirjoitusvirheitä?
En todellakaan. Ei semmoisiin asioihin jaksa niin paljoa kiinnittää huomiota.

- Liikutatko lukiessasi huuliasi? Tai seuraatko sormella rivejä?
Hyvin harvoin, vain silloin jos teksti on vaikeasti ymmärrettävää tai mukana on omituisia sanoja.

- Taitatko reunoja, vai käytätkö kirjanmerkkejä?
Käytän aina kirjanmerkkejä. Mielestäni kirjojen sivujen pilaaminen niiden taittelemisella on typerää.

- Kykenetkö aloittamaan lukemisen keskeltä kirjasarjaa, vai odotatko kunnes saat ensimmäisen osan?
Aloitan aina kirjasarjan lukemisen ensimmäisestä osasta, koska muuten itseäni alkaisi häiritsemään ensimmäisen/ensimmäisten osien missaaminen.

- Luetko mieluummin lainakirjoja vai omia?
Ostan mielummin kirjani kuin lainaan, mutta kyllä sitä kirjastostakin tulee kirjoja lainattua. Oma kirja on kuitenkin aina oma ja sen voi lukea omalla tahdillaan ja uudestaan milloin haluaa.

[Dorianthem]

- Oletko nopea - hidas lukija? Vaiko siltä väliltä?
Riippuu ihan kuinka vaikealukuista tekstiä on kyseessä. Yleisesti ottaen näkisin itseni olevan jossain siinä välillä. En usko olevani mitenkään erityisen nopea ainakaan.

- Luetko mieluummin romaaneja, novelleja, lehtiä, artikkeleita, sarjakuvia ..?
Romaaneja ja novelleja tulee luettua aika paljon. Novelleja internetissä, romaaneja sitten kirjastosta.

- Kritisoitko lukiessasi tekstiä?
Kyllä vain! :D Se on välillä rasittavaa miten jotkut hahmot toimii aivan älyttömän typerällä tavalla. Tyyliin jos tyyppi on kuolemassa kylmyyteen ja osaa tuliloitsun niin sitä ei missään nimessä käytetä vaan ihan välttämättä pitää vääntää jotain alkeellista luolamiesnuotiota.

- Oletko kotilukija, vai kykenetkö lukemaan vaikkapa myös bussissa?
Pystyn lukemaan lähes missä vain, kunhan lähistöllä olevat äänet eivät ole tuttujen ihmisten ääniä. Muiden ihmisten seurassa on välillä vaikea lukea, mutta bussimatkoilla varsinkin olen monta monta kertaa lukenut kirjoja.

- Häiritsevätkö kirjoitusvirheet sinua?
Eipä oikein. Kyllähän noita aina välillä näkyy siellä sun täällä, mutta niin kauan kuin ne virheet eivät muuta asioiden merkitystä joksikin aivan muuksi niin minua ei häiritse.

- Korjaatko kirjoihin kirjoitusvirheitä?
Hyi ei. :| Ei niin saa tehdä. Tuhria nyt kirjoja. Yöks.

- Liikutatko lukiessasi huuliasi? Tai seuraatko sormella rivejä?
Öö... en ole varma. En varmaankaan. Joskus olen liikuttanut kirjanmerkkiä alaspäin sivulla aina siinä kohdassa missä olen menossa.

- Taitatko reunoja, vai käytätkö kirjanmerkkejä?
Kirjanmerkki on ensisijaisena käytössä, mutta jos jostain syystä sellaista ei ole saatavilla niin siinä tapauksessa en epäröi taittaa reunojakaan.

- Kykenetkö aloittamaan lukemisen keskeltä kirjasarjaa, vai odotatko kunnes saat ensimmäisen osan?
Kyllä sitä kai pitää lukea aivan alusta saakka. Vain yhden kerran olen lukenut myöhemmän osan ennen aikaisempaa ja se oli Harry Potter 4 ennen kolmosta. Kyllähän se hieman pilasi kolmosen lukukokemuksia, kun pohtii mihin kolmonen keskittyy ja missä valossa se esitetään sitten nelosessa. :p

- Luetko mieluummin lainakirjoja vai omia?
Jos mahdollista niin omia, mutta en juurikaan välitä loppujen lopuksi onko kirja lainassa vai onko se ihan oma kirja. Vielä joskus kun oon iso ja rikas niin voin sitten ostella kivoja kirjoja hyllyt täyteen.

[ghaleon]

- Oletko nopea - hidas lukija? Vaiko siltä väliltä?
Suomenkieliset menee yleensä suht nopeasti, jos kirja vie ns. mennessään. Englannin murteellakin on tullut lueskeltua nykyään paljon, mutta hieman haastavampi teskti ei tahdo kääntyä ihan itsestään.

- Luetko mieluummin romaaneja, novelleja, lehtiä, artikkeleita, sarjakuvia ..?
Pääasiassa romaaneja ja sarjakuvia, työn puolesta myös erinäisiä artikkeleita, blogeja jne.

- Kritisoitko lukiessasi tekstiä?
Jos sisältö menee ristiin omien tietojen tai kokemuksien kanssa niin kritisointi tietty kuuluu asiaan. Harvemmin kuitenkaan romaanien sisältöä tulee kritisoitua, varsinkaan, jos se ei perustu todellisuuteen.

- Oletko kotilukija, vai kykenetkö lukemaan vaikkapa myös bussissa?
Lähinnä kotona, bussissa olen lueskellut aikoinaan paljonkin, mutta ohi menneet pysäkit ja jostain syystä viime vuosina ilmentyneet pahoinvointikohtaukset ovat sen pitkälti lopettaneet. Harvoin sitä on bussilla tullu liikuttakkaan lähiaikoina.

- Häiritsevätkö kirjoitusvirheet sinua?
Kyllähän ne silmiin pistää, mutta jos niitä on määrältään vähänlaisesti (esim. alle 1 per 2 sivua) niin eipä ne haittaa.

- Korjaatko kirjoihin kirjoitusvirheitä?
"Korjaatko"? Ei tulisi kyllä mieleenkään!

- Liikutatko lukiessasi huuliasi? Tai seuraatko sormella rivejä?
En kirjoja lukiessa, joskus netissä ollessa tulee käytettyä hiiren osoitinta "rivimerkkinä".

- Taitatko reunoja, vai käytätkö kirjanmerkkejä?
Vain hätätapauksessa kirjojen kohdalla ja jos taitan niin vain hieman kulmasta. Sarjakuvien kohdalla yleensä taitan ihan rohkeasti

- Kykenetkö aloittamaan lukemisen keskeltä kirjasarjaa, vai odotatko kunnes saat ensimmäisen osan?
Ensimmäisestä osasta. Aina en kylläkään muista ihan varmasti olenko lukenut esim. trilogiaa edeltävän trilogian, johon uudempi siis jossainmäärin pohjautuu. Tällä hetkellä tällainen sarja on Hobbin Lordi Kultainen. Muistelisin lukeneeni aikaisemman trilogian Näkijän Taru, mutta muisti kun on mitä on...

- Luetko mieluummin lainakirjoja vai omia?
Lainakirjoja romaanipuolelta. Ei oikein innosta alkaa ostamaan kirjasarjoja, joiden koko voi olal hyvinkin 3-20 osaa... Eipä hyllytilakaan oikein antaisi periksi. Työhön liittyvää kirjallisuutta löytyy kylläkin, lähinnä sen vuoksi, että niihin pitää yleensä palata väliajoin.