Nyt luen

[Yodhi]

Joko olen puusilmä, tai sitten aiheesta ei vielä - aika yllättäen - ole täällä keskustelua. Pistetään pystyyn siis.

Elikkäs otsikon mukaisesti pyydetään immeisiä jakamaan muiden kanssa, minkälaisia opuksia sitä juuri sillä hetkellä lukee. Jotta tästä ei nyt tulisi pelkkää teosten nimien listausta, voisi vaikka sitten miettiä vastauksia seuraavanlaisiin kysymyksiin (ja miksei muihinkin, tietty): miten päädyit lukemaan juuri tätä teosta? Millaisia tunteita se on tähän mennessä herättänyt? Herääkö kiinnostus lukea saman tekijän (olettaen, että kyseessä on vain yksi tekijä) muita teoksia, jos sellaisia on? Jne. Suosituksia saa tietysti myös antaa.

Luettaviksi "teoksiksihan" voi laskea yhtä sun toista vaikka kauppakuitista Raamattuun, mutta itse laskisin julkaistut kaunokirjalliset ja tieteelliset teokset nyt pääasiallisesti listaan (ei siis esim. lehtiartikkelit, mainokset tms., vaikka kai niitäkin nyt voi listata, jos ehdottomasti haluaa)
Itselläni on tässä jos jonkinlaista lukuprojektia menossa, johtuen siitä, että gradua varten pitäisi kerätä materiaalia. En nyt kuitenkaan ala tähän kirjoitella niitä miljoonaa artikkelia, jotka ovat vaiheessa, vaan tyydyn luettelemaan ihan niitä kirjan muodossa esiintyviä tekstejä.

Jeff Long: Helvetin piirit (The Descent)
Luen tätä nykyä harmillisen vähän kaunokirjallisuutta, mutta nyt Suomessa siskolla majaillessani olen saanut käsiini sen verran luppoaikaa, että pääsen taas ahmimaan muutakin kuin akateemista kirjallisuutta. Tätä ovat molemmat siskoni suositelleet monin ylisanoin, joten syntyi sitten halu lukaista, millainen opus tämä on. Mahtaakohan samanniminen elokuva The Descent jotenkin löyhästi olla tehty tämän romaanin pohjalta? Sitä isosisko epäili mahdolliseksi. Olen nyt itse lukenut vasta parisenkymmentä sivua, joten en osaa oikein mitään vielä koko romaanista sanoa. Paikoin kirjoitustyyli vaikuttaa oikeinkin hyvältä, paikoin suomennos on niin kökkö, että sylettää. Minä niin inhoan sitä, kun englanti paistaa suomennoksesta täysin läpi. Joka tapauksessa, odotukset ovat tämän suhteen aika korkealla, katsotaan, miten käy.

Leif Åberg: Viestintä - tuloksen tekijä
Olen Åbergin uudemman, päivitetyn ja täydennetyn (ja toisella, tosin en muista millä, nimellä esiintyvän) teoksen aiheesta lukenut, mutta tämä löytyi yo:n kirjakaupan alehyllystä niin halvalla, että mukaan lähti.
Kyseessä siis viestinnän perusteos, esim. HY:n viestinnän peruskurssin lukulistaan kuuluva. Åberg veti tuota peruskurssia omana aikanani ja tykkäsin herran opetustavasta, joten lukeminenkin on miellyttävää. Vaikka onhan nämä esimerkit jo kuultu... Mutta jos viestintä kiinnostaa ja kaipaa jotain helposti pureskeltavaa perusteosta, tässä on sellainen.

Tomi Ahonen & Jim O'Reilly: Digital Korea
Nimensä mukaisesti kertoo (Etelä-)Korean digitaalisesta kulttuurista, tarkemmin viestinnästä. Gradukirjallisuutta, mutta ikäväkseni vähän turhan populistinen ja ylimalkainen ollakseen välttämättä kovinkaan käyttökelpoinen.

Handbook of Korea (eri tekijöitä)
Perusteos Koreasta, jonka hankin käsiini täydentääkseni olemattomia tietoja maasta. Ihan kätsy, mutta koska on korealaisten tekemä, vähän puolueellinen. Joskus kun vielä jaksaisi läpi asti lukea, onhan tuo vähän raskas datapaketti.

[Substance]

Kiva kiva kiva kiva. Hyvä idea ketjuksi.

Nyt luen.. Mape Ollila, Nightwish

Oikeastaan vasta pari sivua.. Jone Nikula fiilistelee bändiä ja muistelee vaikutelmia takautuvasti vuodelta 1997 ja vastaavasti vuodelta 2006, jolloin kirja julkaistiin.

Odotin kirjaa sairaan kauan, koska edellinen lainaaja piti sitä hallussaan 4 kuukautta. Sitten tapahtui käsittämätön sattuma. Olin samaan aikaan kirjastossa, kun tämä tyyppi soitti sinne jälleen uusiakseen lainansa. Otin luurin kirjastotädin kädestä ja hampaiden läpi sihisten julistin, että "jos kirja ei prkl ilmesty tänne huomenna niin tuun käymään tässä teidän osoitteessa".

Nohhh. Kirjastotäti oli jo tullut tutuksi eikä vieroksunut pahemmin rahvaanomaista käyttäytymistäni. Ainakin selvisi, että teos oli yhä olemassa ja ehjä.

Kirjoista yleensä en ihmeellisemmin lue muita kirjoja kuin bändien ja julkkisten elämänkertoja. Vois kai yrittää laajentaa tottumuksia laajemmallekin.

[Yodhi]

Odotin kirjaa sairaan kauan, koska edellinen lainaaja piti sitä hallussaan 4 kuukautta. Sitten tapahtui käsittämätön sattuma. Olin samaan aikaan kirjastossa, kun tämä tyyppi soitti sinne jälleen uusiakseen lainansa. Otin luurin kirjastotädin kädestä ja hampaiden läpi sihisten julistin, että "jos kirja ei prkl ilmesty tänne huomenna niin tuun käymään tässä teidän osoitteessa".

Nohhh. Kirjastotäti oli jo tullut tutuksi eikä vieroksunut pahemmin rahvaanomaista käyttäytymistäni. Ainakin selvisi, että teos oli yhä olemassa ja ehjä.

Olen itse toiminut vähän kirjastotätinä ja täytyy sanoa, että pistäisi kyllä vähän pasmat sekaisin, jos asiakas noin tekisi. Mikäs siinä, jos taktiikka on toimiva. Pitäisi varmaan itsekin joskus kokeilla suorempaa toimintaa.

[Gift of Death]

Richard A. Knaak: WarCraft, War of the Ancients trilogia.
Toinen osa on kohta lopussa. Ei vain ole jaksanut lukea vaikka aikaa on hyvin ollut, toisinaan. Tämähän ei siis suoraan liity mihinkään pelien tapahtumista, vaan palaa ajassa 10 000 vuotta takaperin aikaan, jona "the Burning Legion" ensimmäistä kertaa astui Azerothin kamaralle. Jotenkin alkoi vaan tuo aiheen lore kiinnostaa ja päädyin tilaamaan nämä, kun eivät kovin kalliita paperikantisina kirjoina ole.
Niin ja nämä siis ovat englanniksi, luonnollisesti. Aiheen kirjallisuuteen liittyneet suomennokset ovat olleet ihan hanurista tähän asti. Pitää ruveta hankkimaan kaikki kirjallisuus englanninkielisenä.

Annanko nyt itsestäni järin nörtin kuvan kun tälläisiä luen..? :f

//

Tää on hei pelifoorumi, tottakai kaikki lukee miljoonan tiiliskiven paksuisia fantasiaeepoksia.

Aivan, hyvä pointti.

[Sitron]

Odotin kirjaa sairaan kauan, koska edellinen lainaaja piti sitä hallussaan 4 kuukautta. Sitten tapahtui käsittämätön sattuma. Olin samaan aikaan kirjastossa, kun tämä tyyppi soitti sinne jälleen uusiakseen lainansa. Otin luurin kirjastotädin kädestä ja hampaiden läpi sihisten julistin, että "jos kirja ei prkl ilmesty tänne huomenna niin tuun käymään tässä teidän osoitteessa".

Oon ite todennut että kirjan varaaminen toimii kanssa ihan hyvin. Täällä tosin maksaa sen varaaminen sen 50 senttiä mutta entisellä asuinpaikkakunnalla ei maksanut mitään jos otti asspumisilmotuksen sähköpostina eikä kirjeenä.

Itsellänihän odottaa sillainen opus lukemistaan kuin Kulttuurikompassi. Oikeastaan se pitäisi lukea ruotsiksi mutta sen ymmärtämisessä pääsee niin paljon helpommalla kun lukee saman suomeksi. Mitään kivaa en sitten tällä hetkellä luekkaan kun ei ole oikein inspistä nyt repiä sillaseen aikkaa.

[Lord JF]

The Rise and Fall of the Great Powers: Economic Change and Military Conflict From 1500 to 2000 (Paul Kennedy)
Kirjan nimestä selvinnee mistä siinä on kyse. Paljon numeroita, historiallisia tilastoja ja muita seksikkäitä faktoja suurvaltojen muuttuvista voimasuhteista, ja syistä niiden takana. Informatiivisin kirja mitä olen hetkeen lukenut.

Tuo on kohta pulkassa ja heti sen perään meinaan siirtää fokuksen yleissivistykseni kasvattamiseen, ja lukea Danten jumalaisen näytelmän englanninkielisen version.

[i<3yaoi]

Annanko nyt itsestäni järin nörtin kuvan kun tälläisiä luen..? :f

Tää on hei pelifoorumi, tottakai kaikki lukee miljoonan tiiliskiven paksuisia fantasiaeepoksia.

Minulla on yöpöydällä kirja nimeltä Dexterin kolkko kutsumus. Oli suuri yllätys että televisiosarja perustuu kirjoihin, eikä toisinpäin :o Sarjan juoni tosin ei ihan noudattele kirjoja, mikä on hyvä vaan. Dexter on suosikkisarjani Housen ohella, ja hitto että tämä kirjakin on qma :o~ Siis onko mitään seksympää kun sarjamurhaaja? Kirja on kirjoitettu mukavasti, niin että tapahtumia seurataan lähinnä Dexterin ajatusten läpi. Eikä syntymätunteeton Dexter tarkastele maailmaa samaan tapaan kuin me muut. Kerronta on nokkelaa ja pikkunäppärää ja heittelee mielenkiintoisia huomioita. Itse juoni onkin sitten sataan kertaan nähty, mutta kirja luottaa Dexterin karismaan ja kaksoiselämän jännittävyyteen. Ja muhun uppoo <3

[Yoona]

Luen tällä hetkellä Conn Igguldenin Nuolten herrat nimistä kirjaa. Teos on jatkoa sarjan ensimmäiselle osalle Tasankojen susi. Ensimmäinen osa kertoo tarinaa Tsingis Khanin lapsuudesta ja kasvusta aikuiseksi. Fiktiivistähän tuo on, mutta ilmeisesti taustamateriaalina on käytetty harvoja ajoilta säilyneitä historian teoksia. Hahmot ovat osittain ainakin joskus eläneitä. Noh ei anneta tuon häiritä. Oon ainakin ihan täpinöissä lukenut näitä ja suomenkin talvesta selviää paremmin, kun lukee kuinka mongoolit on nukkuneet tundralla ja aamulla kiskaisseet maahan jäätyneen letin irti!

Ensimmäinen kirja oli raaka ja mitään ei kaunistella. Toinen kirja on minulla noin puolessa välissä ja samalla linjalla jatketaan. Jos jotain kiinnostaa historiaa hieman uudelleen selittävät fiktiiviset tapahtumat ja kaikkia todennäiköisyyksiä uhmaava selviytymistarina. Suosittelen lämpimästi. Fantasiakirjallisuuden parissa viihtyvät varmasti löytävät näistä kahdesta itselleen jotain.

[Comrad]

Sain juuri viimeisteltyä David Bowien elämänkerran, jonka on kirjoittanut David Buckley. Ensinmäiset 300 sivua oli vielä melko mielenkiintoiset, kertoi Bowien lapsuudesta, ensinmäisten levyjen teosta, huumeriippuvaisuudesta jne, eli siis kaikkea rock kliseetä. Loput 300 oli sitten taas aikas puuduttavaa tavaraa, miehen elämä ei enää ollut kovin mielenkiintoista 80 luvusta eteenpäin, muuttui kokonaan bisnesmieheksi. Tulihan tästä vähän viisaammaksi, nyt tietää että Bowie painoi jossain välissä 45 kiloo ja eli vain maidolla, kokaiinilla sekä paprikalla. Myös lyriikkojen tarinat tulivat kovin tutuiksi.
Toisaalta nyt itse artisti ei näyttäydy enää minulle niin mystisenä, Ziggy Stardust näyttää silmissäni nyt vain lähinnä perus glamrokkarilta.

Seuraavaksi voisi palata jonkun hyvän novellin pariin, Albert Camus kävi mielessä.

[Naskali]

Conan Cimmerialainen -novellikokoelomassa olen viimeisen novellin puolessa välissä. Kauan oli aikomukseni tätä kirjaa lukea, mutten kyennyt keskittymään. Nyt psykoosilääkityksen myötä olen oikein imautunut sisälle kirjan maailmaan. Mahtavia tarinoita ihmiskunnan historian alkuhämäristä, aloitin kirjoittajalle oman ketjunsa, onhan kyseessä ehkä tärkein pre-tolkien fantasiakirjailija: http://foorumit.fffin.com/showthread.php?t=21744

Toinen kirja kesken, Kultainen naamio. SUomalaisia Lovecraft henkisiä novelleja. Ekan tarinan ekan kappaleen luin keskiviikkoyönä. Tunnelmallista tavaraa.

Yodhille propsit ketjun tekemisestä. Tällaista todella tarvittiin. Saa lukuvinkkejä kun toi suosittelu ketju on kuollut.

[Sisko ja sen Sisar]

Minulla on yöpöydällä kirja nimeltä Dexterin kolkko kutsumus. Oli suuri yllätys että televisiosarja perustuu kirjoihin, eikä toisinpäin :o Sarjan juoni tosin ei ihan noudattele kirjoja, mikä on hyvä vaan.

Sisko: OOOOOH Joku muukin lukee Dexteriä täällä! Pari viikkoa sitten luin tuon Dexterin Kolkko Kutsumus -kirjan. Oli niin Mahtava että luin sen kolmessa päivässä (mikä on mulle nopeasti, olen hidas lukija joka saattaa jäädä pohtimaan yhtä sanaa vartiksi). Jopa sarjan ykköskirjaa, Dexterin Synkät Unet parempi, mikä on erikoista mutta tässä tapauksessa totta.
Nyt vaan kun sais käsiinsä Dexter Vailla Varjoaan.
Jeff Lindsay onnistuu tuomaan erikoisen sävyn dekkareihinsa. Ei vain se ironia että sarjamurhaaja ratkoo rikoksia vaan se tietty makaaberius ja musta huumori onnistuu omasta mielestäni siinä missä moni muu dekkari epäonnistuu tai tyytyy keskinkertaisuuteen. "Detective Fiction" on niin kaavoihinsa kangistunut laji että jokainen uusi tuulahdus, kuten Lindsayn raakuuden ylittävä raakuus (erityisesti DKKssa), on kuin vettä nääntyvälle.
Sarjaa en ole koskaan katsonut, en pitänyt näyttelijävalinnoista vaikka sfx vaikuttikin melko osuvalta parin trailerin perusteella.

Tällä hetkellä luvussa on vain ketusti matikan ja hissan kirjoja ;(

[Saruwatari]

Miksi minä en ole nähnyt meidän kirjakaupasta Dexter kirjoja! ;__; En ollut kuullutkaan, että niitä on suomennettu, enkä löytänyt täältä niitä edes englanniksi! FFFu- Tilaan heti netistä. Nyt. Jouduin omani ostamaan ruotsiksi ja sen verran kun ruotsintaidoillani ymmärsin, oli erittäin hyvä kirja.

Nyt luen Torey Haydenin Häkkipoika nimistä kirjaa englanniksi (Murphy's boy/ Silent boy). Hayden on psykologi ja erityisopettaja, joka on sitten kirjoittanut kirjoja joistakin hänen potilaistaan, eli hän ja nämä potilaat ovat kirjoissa päähenkilöitä. Häkkipoika herättää minussa niin paljon tunteita, että täytyy ihan nostaa Haydenille hattua, kun saa minut tunnissa tuntemaan vähintään kuutta eri tunnetta. Välillä oli pakko pysähtyä kun kirja sai minut niin turhautuneeksi.

Seuraavaksi yritän lukea Anna Kareninan. Olen aloittanut sen lukemisen vähintään seitsemän kertaa. Kirjastosta lainasin sen monta kertaa, mutta ostin sen alennuksesta 5e, että prkl joskus vielä luen sen.

[Jubei]

Aloitin tuossa vuoden alussa Robert Jordanin ajanpyörän alusta. Tarkoituksena lukea koko kirjasarja englanniksi eli osat 1-10 + vielä suomentamaton the gathering storm. Luettavaa olisi yhteensä sellaiset ~4300 sivua ja aikarajaksi olen asettanut tämän vuoden. Tosin varmaan ihan koko vuotta ei taida mennä koska nyt on jo luettuna sellaiset 1288 sivua eikä aikaa ole mennyt kuin hieman yli kaksi kuukautta.

Aikoinaan tullut luettua koko homma paljon pidemmässä ajassa yksittäisinä kirjoina kirjaston avustuksella. Ikävää kun sai yhden luettua niin joutui aina odottamaan monta kuukautta seuraavaa osaa, nyt on koko paska koneella englanniksi niin voi lukea niin paljon putkeen kuin haluaa. <3 Paras lukemani fantasiakirjasarja joka tapauksessa.

[Yodhi]

Luettavaa olisi yhteensä sellaiset ~4300 sivua ja aikarajaksi olen asettanut tämän vuoden.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, miksi olet asettanut aikarajan? Onko ensi vuodelle jotain muita suunnitelmia, vai haluatko vain kokeilla, saatko tuollaisen määrän luettua tuossa ajassa?
Olen itsekin joskus laitellut löyhiä aikarajoja lukuprojekteilleni, esim. tenttikirjallisuutta lukiessa, mutta etenkin kaunokirjallisuudessa nuo lukurajat tuppaavat nykyään ylittymään niin pahasti, että parempi antaa olla.

[...] nyt on koko paska koneella englanniksi niin voi lukea niin paljon putkeen kuin haluaa.

Pystyt lukemaan noin paljon koneelta? Hattua nostan. Minulle tuottaa tuskaa lyhyiden artikkelienkin lukeminen näytöltä, kaipaan selvästi konkreettista paperia, jolta lukea.

[Jubei]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, miksi olet asettanut aikarajan? Onko ensi vuodelle jotain muita suunnitelmia, vai haluatko vain kokeilla, saatko tuollaisen määrän luettua tuossa ajassa?

Ei ole muita suunnitelmia ja tiesin pystyväni lukemaan tuollaisen määrän tekstiä vuodessa jo aloittaessani. (Joskin olen lukenut nopeammin kuin alunperin oletin)

Kyse on lähinnä siitä että kirjasarjan läpilukeminen ns. "putkeen" on nimenomaan tavoite, ei unelma. Jos tällaiselle projektille ei aseta minkäänlaista aikarajaa käy helposti niin että se vie ensinnäkin paljon enemmän aikaa kuin alunperin oletti ja voi pahimmassa tapauksessa jäädä kokonaan kesken. Itse olen ollut aina sitä mieltä että jos ottaa jonkun tavoitteen itselleen niin sille kannattaa aina asettaa aikaraja jos haluaa päästä siihen. Esimerkkinä kun aloitin lukemaan wheel of timea alusta niin ajattelin heti että "luen tämän korkeintaan vuodessa lävitse" joka on mielestäni paljon parempi tapa kuin jos olisin ajatellut "voisi koittaa lukea tämän lävitse, jos vaikka jaksaisi lukea ihan loppuunkin asti". Ensimmäisen ajatuksen johdosta kirjasarjan alusta loppuun lukeminen tuntuu huomattavasti realistisemmalta tavoitteelta.

Heh, tästä nyt saa taas sellaisen kuvan että kirjasarjan lukeminen olisi hirveää suorittamista, mikä ei toki pidä paikkaansa. Asettamani aikaraja on kuitenkin sen verran löyhä että olen siitä jo reippaasti edellä eikä vielä missään vaiheessa ole tuntunut pakkopullalta.

Pystyt lukemaan noin paljon koneelta? Hattua nostan. Minulle tuottaa tuskaa lyhyiden artikkelienkin lukeminen näytöltä, kaipaan selvästi konkreettista paperia, jolta lukea.

Paperilta lukeminen on kyllä mukavampaa, sen myönnän. Tosin minulla ei ole koskaan ollut ongelmia vaikka paljon sen edestää joutuu istumaan niin töissä kuin kotioloissakin. Silmät eivät ole tulleet vielä kertaakaan kipeeksi ja yhtä hyvin kirjan maailmaan on tuntunut pääsevän sisälle kuin paperiversiossakin. (Tästä olin itseasiassa hieman yllättynyt aluksi).