Nyt luen

[Comrad]

Koska minulla on ollut niin sivistymätön, aivoja vähän rasittava elämäntyyli, päätin mennä hakemaan kirjastosta hieman lääkettä.

Modernin tieteen synty euroopassa, kirjoittanut Paolo Rossi. Kirja selittää varsin lyhyellä sivumäärällä (noin 350 sivua) modernin tieteen historian ja sen herättämät tieteenfilosofiset kysymykset. Toistaiseksi ollut erittäin antoisaa luettavaa, kirjoittaja selkeästi tietää mitä tekee.

Toinen lainaus oli Dostojevski ja Nietzsche : Tragedian Filosofia, kirjoittanut Lev Sestov. Kirja kertoo kahden tunnetun kirjailijafilosofien vakaamusten muuttumisesta. Sestov on itse venäläinen eksistenssifilosofi jonka tuotantoa en ole ennen lukenutkaan. Katsotaan mitä saan tästä irti, aihe on jo valmiiksi kovin tuttu.

[Lord JF]

Korea Old and New: A History

Olen jo jonkin aikaa potenut lievää huonoa omaatuntoa siitä, että en ole koskaan perehtynyt kunnolla Koreaan keskittyessäni lukemaan Kiinasta ja Japanista, mutta löydettyäni nyt kunnon yleisteoksen Korean historiasta olen ruvennut korjaamaan asiaa.

Old and New:n ideana on tarjota yleiskuvaus niin Korean muinaishistoriasta, kuin sen modernista toisen maailmansodan jälkeisestä historiasta ja etenkin Etelä-Korean kehityksestä vauraaksi moderniksi valtioksi Korean sodan jälkeen. Siinä se myös onnistuu hyvin, vaikka itse tahtoisinkin hieman syvempää analyysia varhaisten korealaisten kuningaskuntien vaiheista ja niiden synnystä, kun nämä käsitellään melko nopeasti. Muinaisajoistakin saa kuitenkin hyvän yleiskuvan, joka tulee tarpeeseen, kun olen aiheeseen tutustunut aiemmin lähinnä epäsuorasti Kiinan ja Japanin historian kautta.

[pantsu]

Tällä hetkellä on luennassa Chris Bradfordin Young Samurai: The Way of the Sword, tälläiselle ex-japanifriikille erittäin hyvää ja helppoa luettavaa. Pulmana minulla on ollut usein se etten ole oikein Harry Pottereiden jälkeen saanut oikeastaan yhtään kirjaa luettua, niin isoveljeni antoi lainaan sarjan ensimmäisen osan suomennoksen. Innostuin, mutta en liiemmin ole koskaan pitänyt suomennoksista ja haluan aina ne alkuperäiset tekstit vaikken kaikkea ymmätäisikään, joten nyt luen tätä toista osaa englanniksi.

[k.j.2001]

tätä luen http://www.kotimaakauppa.fi/tuote/97...n%20paradoksit. Valitsin kirjan koska kaveri suositteli ja on tosiaan lukemisen arvonen. Tosi hienoa oivalluksia elämästä ja elämisestä pistää vähän ajattelemaan

[Naskali]

Hirveä kasa kirjoja joista iso osa ei kiinnosta ketään. Raamatun vanhaa testamenttia suosittelen kuitenkin.

Kieli on puisevaa ja iso osa on höyryävää ulostetta. Näitä älyvammaisia sumerilaislainoja. Mutta sitten kun siirrymme ensimmäisiin kuninkaisiin, muuttuu kirja suorastaan kauniiksi. Suurmiehet eivät ole suurten sukujen valittuja lapsia, vaan vaatimattomia, nöyriä paimenia ja maantierosvoja. Eikä se vanhan testamentin Jumalakaan ole niin kauhea. Pyytää ihmisiltä vähän, että eläisivät ilman kauheaa kusipäisyyttä, etteivät kokoajan varastaisi toisten vaimoja tai ryöstelisi vieraita kansoja. Kyllähän porukkaa toki tapetaan runsain määrin, erittäin runsain määrin. Kokonaisia kansoja. Mutta muuten, varsin mukava kirja luettavaksi. Kieli on tosi kamalaa, puisevaa ja tylsää. Vierottaisi minutkin, jollei tarina olisi kiehtova. Ja samalla pelaan omaan pussiini, tulevassa maailmassa on uskontoja laidasta laitaan, dialogia uskontojen ja uskonnottomien välillä. Jos on itse tutustunut kirjoituksiin toisten tulkintojen sijaan, on jo aika vahvoilla. On muutakin sanottavaa kuin ne Dawkingsilta tai TV7:lta ulkoaopitut lauseet.

[Fane]

Joannne Harrisin Riimut käsittelyssä tällä hetkellä. Seikkailu/Fantasiakirja, jota voi suositella vain Skandinavian mytologiasta kiinnostuneille yksilöille. Noh, meneehän tuo kyllä kevyenä kenttälukemisena jos Martinin teksti alkaa olemaan liian painavaa. Tähän mennessä kirjassa on vain seurattu pienen kylän tapahtumia 14-vuotiaan tytön silmin ja siihen sotkettu mukaan Odin, Loki, äijäkäiset ja Vaaneja roppakaupalla... unohtamatta armasta kirkkoa.

Tosiaan, vain Skandinavian mytologiasta kiinnostuneille yksilöille. Heillekin kyllä suosittelisin mielummin Jumalten Tuhoa kuin tätä.

[Aiona]

Tällä hetkellä olen paneutunut Lovecraftin ihmeelliseen maailmaan. Toisin sanoen otin Omnibus 1. käteeni jo kauan aikaa sitten ja lueskellut sitä vähän väliä. Kyseinen teoshan on englanniksi (suomennoksiin en koske), mutten kuitenkaan ihan sanakirja kädessä sitä lue, vaikka siellä onkin sanoja joihin en ole ennen törmännyt. Toisaalta, kun kokonaisuuden ymmärtää niin ei sillä yhdellä sanalla niin väliä ole.
Nämä löytyy tästä ensimmäisestä Omnibuksesta:

At the Mountains of Madness
The Case of Charles Dexter Ward
The Dreams in the Witch-House
The Statement of Randolph Carter
The Dream-Quest of Unknown Kadath
The Silver Key
Through the Gates of the Silver Key

Laitetaan nyt oikein noin hienosti... Kursiivilla ne, jotka olen jo lukenut ja boldilla se, jota luen nyt. Ei ole montaa sivua tuosta teoksesta jäljellä, mutta sitten voinkin siirtyä naattimaan seuraavaa Omnibusta, kun olen tuon ensimmäisen ahminut läpi.

[Winkuru]

Luin tuossa äsken Robin Jarvisin "Alchemyst Cat" kirjan loppuun ja hieman pettynyt kyllä olen. Kirja oli yleisesti ottaen ihan hyvä mutta koin kyllä sen ärsyttäväksi että kirjan lopussa joku taisi vahingossa langettaa typeryys taijan kaikkien ylle. Tuosta huolimatta ihan kelpo kirja kuitenkin omana juttunaan mutta kirjassa olikin sellainen iso ongelma että kirjan piti kertoa "origins story" (en nyt jostain syystä keksi sitä suomalaista vastiketta) Deptfordin hiiret trilogiasta tutulle Jupiterille. Jupiter ja tämän sisarukset tosin olivat melko pienessä osassa tässä kirjassa eivätkä tehneet paljoa mitään ennekuin kirjan finaalissa. Jäi kyllä sellainen maku Jarvis vain heitti Jupiterin sinne sekaan vain huijatakseen Deptfordin hiiret sarjan faneja ostamaan kirjan.

Seuraavana vuorossa sitten onkin joko Liisa Ihmemaassa tai Parasite Eve (varmaan pitäisi se ensimmäinen peli pelata läpi enne kuin luen koska se on kirjalle esiosa)

[The_Sipi]

Yritän lukea nyt mahdollisimman monta niistä noin tusinasta kirjasta, joita en ajatellut kuljettaa mukanani Tampereelle, ellei ne osoittaudu sellaisiksi, että voisi joskus uudestaankin lukea ja tähän joukkoon kuuluu faijan kirjahyllystä... ööh.. noin kahdeksan vuotta sitten pelastetut kirjat ja erinäisiä lahjakirjoja, joiden joukossa Ilkka Remestä, Jarkko Sipilää, Dean Koontzia ja jokunen muukin jännäri.

Tällä hetkellä on lukuvuorossa Henning Mankellin Savuna ilmaan ja jos kaikki Mankellin kirjat on kirjoitettu samalla tyylillä, niin en lue enää yhtään. Olen päässyt nyt melkein loppuun ja joo, ihan jännittävä se on, mutta silti ärsyttää se Mankellin tapa kirjoittaa. Mankell käyttää tosi lyhyitä lauseita, mikä aiheuttaa pientä tönkköyden makua kappaleissa ja luvut ovat ihan yhtä lyhyitä. Siellä on oikeasti yhden lauseen tai muutaman rivin mittaisia lukuja ja jokainen yli koko aukeaman pituinen luku oli suorastaan ihme. Lisäksi tarina poukkoilee hirveesti, sillä seurattavia henkilöitä on paljon, ja vaikka ymmärränkin, että nimenomaan henkilöiden paljous ja niiden omien tekemisten kertominen on osasyynä siihen, että kirja on ihan jännä, niin kyllä se silti vähän häiritsee. Kirjassa on jotain 300 sivua ja eka puolisko siitä oli juuri sellaista, että miten koko kirjaan suhtautuisi, mutta sen puolivälin jälkeen rupee sitä jännitystäkin tulemaan ihan kiitettävästi.

[MSandt]

Douglas Feith'n War and Decision. Kertoo päätöksenteosta Pentagonissa syyskuun iskujen jälkimainingeissa ja terrorisminvastaisen sodan aikana. Parinsadan sivun perusteella todella hyvä ja arvokas kirja, joka maalaa hieman erilaisen kuvan puolustusministeriön päätöksenteosta kuin vasurimedia.

[The Sorrow]

John Tyerman Williamsin Pooh and the Philosphers.
Kirja rinnastaa länsimaisen historian aatesuuntauksia Puolen hehtaarin metsän asukkien elämään. Välillä löytyy yllättävän teräviä ja nokkelia huomioita näiden kahden, kovin erilaisen aihealueen välillä, muutamassa kohdassa tosin on iskenyt lievä pakottamisen tunne.
Tarkoitus oli lukea opus osana filosofian YO-kirjoituksiin opiskelua, mutta piti kiireessä sitten keskittyä varsinaisiin oppikirjoihin.

[Substance]

Teppo Vapaus - Herra Ylpön Sydän

Erikoinen teos. Kirjan kirjoittaja lyöttäytyi Herra Ylpön messiin tämän ollessa Pojat Ei Tanssi -kiertueella ja valmistelemassa 3:tta levyä. Ylpön ja Tepon välille kehkeytyy eräänlainen ystävyys ja Suomen ainoan rokkitähden "arjen" ohessa Herra Ylppö avautuu elämästään. Tämä on omaelämänkerta eikä Teppo Vapaus ole pistänyt Ylpöstä kirjaan mitään minkä hän olisi lukenut lehdistä tai netistä. Koko kirjan ajan Ylpöstä maalataan kuvaa luovana hulluna ja henkilönä joka voi pienestä päähänpistosta tehdä melkein mitä vain (kuten myydä kämppänsä ja muuttaa Jaguaariin). Siksi kovin shokki koetaankin kirjan lopussa jota en tohdi spoilata, koska en sitä Herra Ylppö faninakaan jostain syystä vielä tiennyt...

En kirjan luettuani mieltänyt Ylpön elämää millään tapaa absurdiksi. Sen sijaan tunsin oman elämäni säälittäväksi, sillä en ole käsittänyt ettei koko elämän tarkoitus ole päästä hyvä palkkaiseen päivätyöhän ja suoltaa maailmaan ainakin kaksi lasta. Sen sijaan nyt tuntuu siltä, että voisi tehdä jotain kreisiä ja lähteä vaikka huoraksi Amsterdamiin.

Kirjan myötä ostin koko Maj Karman tuotannon niitä harvinaisuuksia myöten jotka satuin löytämään ja parempaa musaa ei muuten ole.

[Comrad]

Tajusin tuossa viikko sitten että en ole tehnyt pariin viimekuukauteen muutakun töitä, tuijottanut näyttöä ja juonut kirmaisevat määrät alkoholia. Tajuamisen seurauksena huomasin tuntevani itseni täysin aivokuolleeksi, eli ei muutakun kirjastoon hakemaan hieman aivoja raksuttavaa lukemista.

Etiikan Luonnostelma - Teemu Jokela

Käsittelee Fenomenologis-antropologista etiikkaa, mielenkiintoinen aihe johonka on pitänyt tutustua jo vähän kauemman aikaa. Tiivistettynä kirja tutkii etiikaa käsitteella " Tunne ei ole väitelause vaan tosiasia, joka sisältää oman merkityksensä." Potentiaalista roskaa tai uskomattoman mielenkiintoista lukemista, tulee riippumaan paljon kirjoittajan osaamisesta luonnehtia ajatuksensa tekstiksi.

Tuhat Vuotta - Osmo Pekonen

Tuntematon kirjailija itselleni mutta nyt mahdollisuus annetaan. Kirjassa tutkitaan vanhoja legendoja, myyttejä, esineitä sekä ideoita ja seurataan niiden vaiheita. Esimerkkeinä aiheet miten Ranskan ja Venäjän tuhatvuotinen historia kietoutuu yhteen, millainen on myytti Graalin maljasta tai vaikkapa Astuvansalmen kalliomaalaukset.

Kahdesta kirjasta tämä on hieman mielenkiintoisempi koska nyt historia tuntuu nappaavan hieman enemmän.

Näillä mennään nyt pieni hetki.