Legend of Heroes: Trails in the Sky (First Chapter ja toivottavasti loputki)
Jeesböx. Elikkäs, kyseessä on länsimaissa hieman tuntemattomamman Falcomin (Ys, Legend of Heroes) kehittämä japanilaisten roolipelifanien ja japanintaitoisten importtaajien keskuudessa suurta suosiota nauttiva Sora no Kiseki/Trails in the Sky -pelisarja, joka kuuluu periaatteessa tuohon Falcomin pitkäikäiseen Legend of Heroes -jatkumoon siinä mielessä, että se alkoi Legend of Heroes VI:nä, mutta se on nykyään jo aikalailla oma pelisarjansa.
Vihdoin, näin 7 vuotta sen ensimmäisen osan julkaisun jälkeen, yhdellä länsimaisella julkaisijalla on ollut munaa ottaa vastaan haaste kääntää trilogia, jonka meriitteihin kuuluu mm. ensimmäinen PSP-peli, joka on niin laaja, että se vie 2 UMD:tä. Nämä pelit sisältävät siis ihan helvetisti tekstiä. Keskustelut mitä merkityksettömimpien NPC-hahmojenkin välillä sisältävät nimen omaan KESKUSTELUN ja usein (melkein) kaikki NPC:t sen hetkisessä kaupungissa vaihtavat sanomisiaan sitä mukaan, kun juoni etenee ja maailmassa tapahtuu jotain.
Miksi puhun niin paljon tekstin määrästä? Koska tää peli on abauttiarallaa 70%:a juonta, 30%:a pelaamista. Tämä ei siis tarkoita sitä, että pelissä ois aina 5min pelaamista, sitten 2h dialogia, vaan sitä, että n. 50h:n kestosta aika merkittävä osa menee juonta ja keskusteluja seuratessa. Välillä pääsee seikkailemaan ja taistelemaan aika paljon (tosin, silloinkin käydään aika paljon lyhyempiä keskusteluita), välillä seurataan pitkiäkin aikoja juonen etenemistä. Onko tämä huono vai hyvä asia riippuu varmaan pelaajasta, mutta syy sarjan suht suureen suosioon johtuu juurikin siitä, että pelin maailma, hahmot ja juonet on toteutettu varsin hyvin, mikä johtuu aika tasan tarkalleen tekstin määrästä, jolla saadaan lihaa luiden päälle. Tietty laatukin on siis kohdillaan.
The Wall-of-text (aka story)
Legend of Heroes -sarjan pelien kohdalla on aina hieman samanlainen runko. Pelin alussa pari kolme sankaria lähtevät matkalle, jonka aikana tapahtuu yhtä sun toista. Sen päätteeksi hahmot ovat saavuttaneet teoillaan niin paljon mainetta (ja mammonaakin), että heidät tunnetaan ympäri maailmaa. Saattaa kuulostaa kliseiseltä ja niin se tietyssä määrin onkin, mutta lopulta matkalla tapahtuu niin paljon kaikkea jännää ja yllättävää etteivät kliseet hypi silmille.
Trails in the Sky kertoo Estelle ja Joshua Brightista. Estelle on yhden maailman parhaimman Bracerin (Bracer = palkka*mikätahansa*, eli heitä voi palkata kaikenlaisiin tehtäviin aina kissan etsinnöistä salapoliisityöhön) tytär ja Joshua tämän adoptoitu poika. Peli alkaa siitä, kun Estelle ja Joshua ovat saamassa juniori-Bracerin kelpoisuuden Bracer-killalta, jotka siis tarjoavat mitä erinäisempiä palveluita asiakkailleen. Killoilla on myös tärkeä työ rauhan ylläpitämisessä, sillä ne ovat poliittisesti riippumattomia yksiköitä, jotka toimivat myös eräänlaisina objektiivisen oikeuden jakajina kaikkialla. Juoni lähtee periaatteessa käyntiin siitä, kun Estellen ja Joshuan isukki lähtee yllättäen jollekin mystiselle toimeksiannolle ja heidät jätetään huolehtimaan töistä, jotka tämä oli ottanut jo vastaan. Kaikki ei tietenkään mene sattuneista syistä aivan putkeen, mutta siitä huolimatta kaksikko selviytyy hommasta ihan hyvin ja tietyn käänteen takia he jatkavat sitten matkaa seuraavaan kaupunkiin.
Peli sijoittuu Liberliin, joka on hieman Suomea muistuttava pieni maa, eli siellä on kiitettävästi luonnonvaroja, suht kehittynyt teknologia ja omat hassut traditionsa. Se on kuitenkin kahden suurvallan ristitulessa ja on joutunut kärsimään siitä kymmenen vuotta aikaisemmin tapahtuneessa Sadan Päivän Sodassa, kun pohjoinen rajanaapuri Erebonian imperiumi hyökkäsi sinne. Kuten Suomi, Liberlkin sai sitkeytensä ansiosta pidettyä itsenäisyytensä. Pelin alussa rauha on säilynyt suhteellisen vakaana, mutta kuitenkin herkkänä, ja sota on edelleen monien mielessä. Vaikka Estellen ja Joshuan tutkimat onnettomuudet vaikuttavat aluksi erillisiltä tapauksilta, niiden taustalta alkaa, ylläripylläri, paljastua suurempi salaliitto, jolla on mahdollisuus syöstä koko manner sodan pyörteisiin, mikä olisi tietenkin estettävä hinnalla millä hyvänsä.
Teh Game Part
Seikkailu
Pelin yhtenä teemana on siis matkustaminen, joten pelaaja matkustaa yhdestä kaupungista toiseen. Kaupungissa autetaan sikäläistä Bracer-kiltaa suorittamalla erinäisiä tehtäviä kaupungissa ja sen lähiympäristössä. Tehtävätyyppeihin kuuluu niitä tyypillisiä nouto/toimitustehtäviä, hahmojen saattamista jonnekin ja vihollisten eliminoimista, mutta myös hieman rikospaikkatutkijan hommia ja ehkä jotain näyttelemistäkin. Osa tehtävistä noudattaa aika tiukasti tiettyä peruskaavaa, mutta peli heittää usein kapuloita rattaisiin tai tarjoaa muuten vain jotain hieman erilaista, mikä auttaa pitämään mielenkiinnon yllä.
Periaatteessa peli on yhtä juoni- ja sivutehtävien suorittamista, joskin tekemistä löytyy jonkin verran myös niiden ulkopuolelta. Pelissä voi esimerkiksi ottaa tavoitteekseen kerätä kaikki reseptit, kaikki Liberl News uutiskirjaset, kaikki pelinsisäisen kirjan luvut, kalastaa ja onpa alueilla omat ei pakolliset vihollisten täyttämät tornit arkkuineen kaikkineen. Ylimääräistä tekemistä riittää yksistään sivutehtävissäkin, mutta jos haluaa syventyä TitS:n maailmaan oikein kunnolla, sekin on mahdollista edellä mainituilla tavoilla.
Takapakkia ei oteta kaupunkien suhteen. Koskaan. Kun yhdestä kaupungista lähdetään pois chapterin alussa/päätteeksi, sinne ei enää voi palata sen pelikerran aikana. New Game+:n avulla voi kuitenkin palata tekemään kaiken 100%:sti, jos niin haluaa.
Taistelut & hahmonkehitys
Taistelusysteemi on risteymä perinteisiä vuoropohjaisia taisteluita ja hieman pienemmän luokan nopeatempoista strategiaroolipeliä. Hahmoaan voi siis liikuttaa itse ympäri taistelukenttää tietyn verran per vuoro, mutta se ei ole täysin välttämätöntä, sillä hahmon voi vain laittaa hyökkäämään haluamansa vihollisen kimppuun ja liikkumiset hoituvat silloin automaattisesti. Ruudun yläreunassa on hieman Final Fantasy X:ä muistuttava vuorolista, jossa näkyy milloin on kenenkin vuoro. Siihen kuinka usein saa vuoroja vaikuttavat monet seikat. Hahmojen statsien lisäksi esimerkiksi se liikkuuko vain vuoronsa aikana vai hyökkääkö, tekeekö parannustaian vai tehokkaamman superloitsun jne. Taistellakseen tehokkaasti pelaajan täytyy usein yrittää "muokata" listaa omaksi edukseen (nopeuttaa itseään/hidastaa vihollisia, olla tappamatta tietty vihollinen, että joku bonus säilyy omalla hahmolla eikä mene viholliselle jne.). Listalla on siis usein erilaisia bonuksia. Yksi niistä parantaa 10%:a HP:sta sen vuoron hahmolle, toinen voi esimerkiksi nostaa Critical Hitin mahdollisuuden 100%:in. Nämä saattavat vaikuttaa suhteellisen merkittävästi taisteluiden kulkuun, jos nyt eivät aivan ratkaisevasti elämän ja kuoleman välillä, niin kuitenkin helpottavasti.
Hahmo saa expaa ja leveleitä. Missään ei oikein näytetä, mikä paranee leveleiden kertyessä, joten hahmojen levuttaminen ei ole niin innostavaa kuin muissa peleissä. Ei sillä, levuja kertyy verrattain hitaasti, sillä peli säätää expaa sen mukaan minkä tasoisia hahmot ovat. Uusilla alueilla saa siis tarvittaessa huomattavasti helpommin leveleitä ja vanhoilla alueilla se on huomattavasti työläämpää.
Hahmoille voi ostella tai löytää uusia aseita, suojia ja tilpehööriä, joiden avulla voittaa viholliset hieman helpommin tai kuolee hieman hitaammin. Aseita yms. ei kuitenkaan ole hirveästi erilaisia, joten niiden avulla ei voi juurikaan muokata hahmojaan eri käyttötarkoituksiin. Ainut tapa käytännössä kustomoida hahmoaan on eri taikoja/kykyjä sisältävien ja statseihin vaikuttavien Quartzien installoiminen hahmojen ns. Orbmenttiin, mikä on hieman FFVII:n Materioita muistuttava systeemi. Orbmentissa on vajaa kymmenen sijaa, jotka pitää ensin avata ennen kuin niihin voi laittaa Quartzeja. Quartzeja voi itse tehdä vihollisten tiputtamien jutskien avulla ja niitä saa myös arkuista, tehtävistä yms. Riippuen hieman omasta Quartz-konfiguraatiosta, voi saada käyttöönsä erilaisia taikoja, joten kannattaa aina silloin tällöin yritellä uusia yhdistelmiä uusien hyödyllisten taikojen toivossa.
Q&A
Pelasin aikoinaan PSP:n aikaisempia Legend of Heroes -pelejä, ja ne ovat imo järkyttävintä paskaa ikinä, why should I care of TitS?
TitSeistähän kannattaa aina välittää... Mutsiis, PSP:n aikaisemmat LoH-pelit olivat Namcon pyhäinhäväistyksiä, joiden lokalisointi sukkas pahasti ja niiden laatu oli muutenkin aika heikko. Näiden kohdalla Falcom otti taas homman haltuun ja tulokset on sen mukaiset.
Eikö mun pidä pelata aikaisemmat osat, että tajuaisin tän?
Eipä oikeastaan. Trails in the Sky trilogia on täysin erillinen aikaisempaan trilogiaan verrattuna niin hahmojensa kuin tapahtumapaikkansa ja juonensakin puolesta.
Mistä sitä sitten saa?
Fyysisen kopion tulee niin nyt kuin tulevaisuudessakin todnäk saamaan vain ja ainoastaan Jenkkilästä, XSeedin lokalisoinnit on julkaistu Euroopassa vain PS Storesta ladattavina versiona. Videogamesplus on aina hyvä paikka aloittaa:
Standard Edition (~21€ + pk:t) http://www.videogamesplus.ca/product...ducts_id=18458
Premium Edition (~29€ + pk:t) http://www.videogamesplus.ca/product...ducts_id=17268
Mitkä ovat mahikset, että tämä sarja saa ikinä päätöksen englanniksi?
Viimeisimmän XSeedin kääntäjän kommentin perusteella Trails in the Sky'n eka osa ei ainakaan ole flopannut myynneiltään ja esim. Amazon on melkein myynyt omat varastonsa loppuun. Second Chapterin saaminen vaikuttaa siis lupaavalta, mutta onhan tuo XSeed aika pieni yhtiö, joten ei kohtalon oikuista koskaan tiedä. XSeed on joka tapauksessa luvannut useampaan kertaan kääntää ainakin Sora no Kiseki/Trails in the Sky -trilogian loppuun asti, jos vain myynnit sen sallivat.
Tarinahan jatkuu uusin hahmoin yms. vielä tätäkin trilogiaa pidemmälle Zero no Kiseki ja Ao no Kiseki -jatko-osissa, mutta niiden suhteen tilanne täytyy XSeedin mukaan katsoa uudelleen kun on sen aika. SC:n ja TC:n kääntämisessäkin saattaa mennä helpostikin sen 2+ vuotta tästä eteenpäin, jolloin PSP:n tukeminen näinkin massiivisilla ja sitä myötä kalleilla lokalisoinneilla saattaisi olla taloudellinen itsemurha XSeedille. Yhtenä mahdollisuutena on ehkä julkaista pelit NGP:n formaatissa, mitä Sony on väläytellyt mahdollisina uudelleenjulkaisujen muodoissa joillekin PSP-peleille, tai vain ja ainoastaan ladattavaksi PS Storeen, mutta se ei ole välttämättä hyvä ratkaisu myyntien kannalta.
Milloin Second Chapter mahdollisesti julkaistaan englanniksi?
Who knows. XSeed kertoi taannoin, että kaikki ääninäyttely on äänitetty koko trilogian osalta. Tämä ei tosin tarkoita vielä paljoa, sillä ääninäyteltyä dialogiahan pelissä ei ole, vaan kyseessä on lähinnä vain joitain taisteluhuutoja yms. Tuo saattaa kuitenkin tarkoittaa sitä, että jatko-osan lokalisoinnin parissa työskennellään jo päätä pahkaa, mikä ei sekään toisaalta tarkoita vielä yhtään mitään, sillä Second Chapter on trilogian laajin osa ja siinä on ihan valtavasti käännettävää. Ekassakin osassa meni n. vuosi non-stop kääntämistä & editoimista. Tokaa osaa ei alettu kääntämään ennen ensimmäisen osan viimeistelyä, joten enimmilläänkin työtä on tehty sen pari kuukautta. Menee joka tapauksessa ensi vuoden puolelle. Ja niin joo, ei kantsi olla heittämässä PSP:tä hukkaan, vaikka NGP:n hankkisikin, sillä johonkin ongelmaan vedoten Falcom ei ikinä julkaissut toista osaa PS Storessa Japanissa, joten voi olla, että sen saa länsimaissakin pelattua vain UMD:llä. Tämä kannattaa ottaa huomioon myös, jos on PSP Go'n omistaja.
Mediaa
Pari englanninkielistä traileria:
http://www.youtube.com/watch?v=IWfSK9ZkDhY
http://www.youtube.com/watch?v=mih0dfd27tU
Alustavaa mielipidettä
Ite oon pelannu ny kolme lukua (prologi + chapterit 1-2) ja hyvältä vaikuttaa. Juoni lähti aluksi suuuuuuper-hitaasti käyntiin, ekat kymmenen tuntia meni hieman turhanpäiväisissä toimissa, vaikka jotain varkauksia yms. olikin. Se toimiikin lähinnä eräiden myöhemminkin eteen tulevien hahmojen sekä pelin maailman ja pelimekaniikkojen esittelemisessä. Taistelut on ihan mukavia. Perusvihut on tylsiä, mutta kaikki haastavammat arkkumonsterit, vapaaehtoiset sivutehtävä-monsut ja lopparit on parhaimmillaan tosi jees. Onneksi vihollisia on aika helppo vältellä tietyn Quartzin avulla, joten ei tule taisteltua tarpeettomasti.
Ainoa vituttava seikka tähän mennessä on se, että tiettyjen asioiden tekemisessa/saamisessa on niin maan perkeleen tiukat "ikkunat", että kaiken näkeminen ja kokeminen ilman opasta on käytännössä aikalailla mahdotonta. Unohditko puhua jollekin mitättömälle NPC-hahmolle juuri tässä vaiheessa, kun JUONI käytännössä kehotti pelaajaa kiiruhtamaan jonkun hätää kärsivän ihmisen luo? Oh well, missasit yhden osan pelinsisäisestä kirjasta etkä voi enää saada pelin parasta asetta. Sux 2 B U. Etkö hoksannut, että juuri nyt tuli eräs tehtävä killan ilmoitustaululle, vaikka sinun pitäisi olla jo liikkumassa kovaa vauhtia eteenpäin? Lulz, missasit sen tehtävän ja sen tekemisestä aukeavat jatkotehtävät. Ja joo, toihan tehtävä ois pitänyt tehdä melkeinpä heti sen vastaanottamisen jälkeen, nyt pyyntö on jo erääntynyt. JNE. JNE.
Mutjooh, eivät nuo niin hirveästi ärsytä ellei ole perfektionisti ja halua tehdä ekalla kerralla aivan kaikkea. Kuten mainitsin jo aiemmin, onhan tässä tuo New Game+, jonka avulla tuota voi korjata toisella pelikerralla, mutta oishan se ollut kiva, jos tuo antais joskus vähän ees osviittaa, et "hei, tällanenkin ois tääl ny tarjol" tai "et oo tehny vielä tätä tehtävää, nyt on viimenen mahis."
Jos täytyisi johonkin verrata, niin tästä tulee mieleen Suikodenien, Grandioiden ja Lunareiden kaltaiset klassikot. Tunnelma on siis jossain määrin kevyt, kun hahmot kinastelevat ja jauhavat ihan yleisesti paskaa keskenään, mutta tarina osaa laittaa vakavan vaihteen päälle silloin kun sitä tarvitaan. Koukkuakin heitetään aika usein, mikä saa jatkamaan "vielä tämä tehtävä loppuun" itsensä huijaamiskeinolla eteenpäin aika pitkälle (nimim. läpi la-su yön tätä pelannut >_>; ). Hahmoilla on hieman kliseisiä piirteitä, mutta niistä löytyy kuitenkin syvyyttä ja niistä on myös helppo pitää.
Parhaat hetket ovat ilmeisesti vielä edessä, mutta jo tähän asti pelaamani perusteella suosittelisin kyllä tätä kenelle tahansa erinomaista japsiropeilua etsivälle. Ei tää täydellinen oo, mutta pelin maailma ja hahmot imaisevat alun hieman pitkäveteisempien kuvioiden jälkeen mukaansa niin tehokkaasti, ettei pikkuvioista jaksa niin välittää.
Vastaa siteeraten
Alunperin kirjoittanut Pinchi
