Mies josta kukaan ei halua kuulla

[The_Sipi]

Mies josta kukaan ei halua kuulla

Ei ketään kiinnosta kuulla lauluja miehestä,
jolla on kaikki hyvin,
jonka luona murheet eivät vieraile,
ja jonka elämä kulkee myötätuuleen

Miehestä,
jolla on puoliso,
jota hän rakastaa,
joka myös rakastaa häntä,
ja jonka kanssa hänellä on pitkä,
päivä päivältä kukoistavampi parisuhde

Miehestä,
jolla on ura alalla,
joka on hänelle se oikea,
joka tarjoaa hänelle vaihtelua,
haasteita ja mahdollisuuden kehittyä
sekä turvatun elintason eläkeikään asti

Miehestä,
jolla oli unelma,
jonka hän saavutti,
joka teki hänet onnelliseksi,
ja joka antoi hänelle kaiken sen
mitä hän elämältään saattoi toivoa

Ei minuakaan kiinnosta kuulla lauluja miehestä,
jolla on kaikki tuo:
puoliso, ura ja toteutunut unelma

Ei,
minä haluan olla tuo mies

[Lacrima]

Hieno runo. Etenkin tuo tyylittely tuossa, ylöspäin suuntaavia nuolia, miellytti silmää. Oli mukava lukea.

[The_Sipi]

^ Kiitos. Tuo tyylittely muuten tapahtui puolivahingossa. Kirjoitin raakaversion tähän kirjoituslaatikkoon ja esikatsellessani huomasin, että ura- ja unelma-säkeistöt muodostavat tuollaisen nuolimaisen jutun ja pitihän tuo puoliso-säkeistökin pistää sitten siihen muotoon (ei se helpoin homma, kun alkuperäisessä oli käytetty hieman toisenlaisia sanoja, mutta sainhan mä senkin sitten). Alku- ja loppusäkeistöt sitten erikseen.

[Sunnu]

Harvoinpa tulee runoja lukaistua, mutta vetävän otsikon takia tulin tämän katsoneeksi ja tämähän oli mielettömän hyvä. Tuossa runossa piilee kyllä totuus. Kukapa sellaisesta haluaisi kuulla, sen sijaan että sellainen haluaisi olla. Onnellisuushan on tylsää. Tykästyin todella tuohon koruttomaan ideaan. Mainio runo kertakaikkiaan.

[LizzieFox]

Minä(kään) en runoista mitään tiedä (juuri tänään nauroin asialle että osaan riimittää ehkä kaksi sanaa keskenään ja siinä se runollisuus!) mutta tämä oli hieno! Ja niin totta. Kaikki voivat kadehtia toisiaan aj toisten onnea mutta sisimmässään haluaisivat itse olla siinä onnellisen asemassa jolla kaikki näyttää menevän hyvin.

Sipi olet nerokas!

[Comrad]

Päätinpä nyt kumminkin nyt kommentoida tähän yltiöhaisevana runojen lukijana.

Aluksi en pitänyt tästä kovinkaan paljon. Tuli jotenkin mieleen Samuli Putron lyriikat joita en voi sietää alkuunkaan. Mutta sitten aloin katsomaan kontekstia hieman tarkemmin silmin ja osasin arvostaa kirjoituksen kokonaisuutta.

Pidän siittä kuinka runosi aloittaa alkuun litanijoinilla joka kuulostaa varsin tutulta varmasti jokaisella lukijalle. Tulee olo että tämäkö taas, tiedän näistä ihmisistä kaiken. Heitä kadehdin ja säälin, heitä kunnioitan työstä mutta inhoan turvallisuuden takia. Eli runon pääasiallinen sisältö voi herättää lukijoissaan hyvinkin erinlaisia tunteita, kuvia tulevasta jota haluaa saavuttaa tai joko paeta.

Kumminkin lopetus heittää kaiken päälaelleen kivasti! Se mistä unelmoit, tajuat suoraan että haluat todellakin saavuttaa tuon tilan koska tunsit haluavasi sitä lukiessasi. Mutta jos et pitänyt visiosta mitä luit voit sanoa itsellesi vielä suuremmalla varmuudella: Ei, minä en halua olla tuo mies

[The_Sipi]

Harvoinpa tulee runoja lukaistua, mutta vetävän otsikon takia tulin tämän katsoneeksi ja tämähän oli mielettömän hyvä. Tuossa runossa piilee kyllä totuus. Kukapa sellaisesta haluaisi kuulla, sen sijaan että sellainen haluaisi olla. Onnellisuushan on tylsää. Tykästyin todella tuohon koruttomaan ideaan. Mainio runo kertakaikkiaan.

Kiitos. Tuosta onnellisuus on tylsää -teemasta tää vähän niin kuin syntyikin. Tai no, jos muistan oikein, niin idea lähti juuri siitä, että ainakin omasta mielestäni Suomessa tehdään liian vähän musaa, joka olisi aidosti iloista (ns. uudemman musiikin puoli minulta on aikalailla kokematta) musaa, vaikka toki sitäkin toki on, mutta verrattuna niihin tavalla tai toisella angstisempiin kappaleisiin, niin vähemmän... ainakin jos puhutaan hittikappaleista. Tai ehkä mulla on vaan niin kummallinen musamaku (kirjoitin eka musamasu), ysäriä ja viisuja, etten tunnista suomalaista hyvän mielen musaa, kun sitä kuulen... tai en ainakaan muista niitä kappaleita sitten.

Minä(kään) en runoista mitään tiedä (juuri tänään nauroin asialle että osaan riimittää ehkä kaksi sanaa keskenään ja siinä se runollisuus!) mutta tämä oli hieno! Ja niin totta. Kaikki voivat kadehtia toisiaan aj toisten onnea mutta sisimmässään haluaisivat itse olla siinä onnellisen asemassa jolla kaikki näyttää menevän hyvin.

Sipi olet nerokas!

No no, eipäs sitä nyt yhden runon perusteella nerokkaaksi sentään kutsuta... mutta kiitos. Sitähän se kateus onkin, että haluaa jotain toisella olevaa.

Aluksi en pitänyt tästä kovinkaan paljon. Tuli jotenkin mieleen Samuli Putron lyriikat joita en voi sietää alkuunkaan. Mutta sitten aloin katsomaan kontekstia hieman tarkemmin silmin ja osasin arvostaa kirjoituksen kokonaisuutta.

Pidän siittä kuinka runosi aloittaa alkuun litanijoinilla joka kuulostaa varsin tutulta varmasti jokaisella lukijalle. Tulee olo että tämäkö taas, tiedän näistä ihmisistä kaiken. Heitä kadehdin ja säälin, heitä kunnioitan työstä mutta inhoan turvallisuuden takia. Eli runon pääasiallinen sisältö voi herättää lukijoissaan hyvinkin erinlaisia tunteita, kuvia tulevasta jota haluaa saavuttaa tai joko paeta.

Kumminkin lopetus heittää kaiken päälaelleen kivasti! Se mistä unelmoit, tajuat suoraan että haluat todellakin saavuttaa tuon tilan koska tunsit haluavasi sitä lukiessasi. Mutta jos et pitänyt visiosta mitä luit voit sanoa itsellesi vielä suuremmalla varmuudella: Ei, minä en halua olla tuo mies.

Kai sen voisi noinkin ajatella, en itse lähtenyt omaa juttuani noin paljon analysoimaan, kunhan kirjoitin.

Niin ja Samuli Putro matkasi samalla koneella viime keskiviikkona Rovaniemelle. Sillä oli viisi kitaraa mukana ja sekin oli tulossa Sodankylään. En mennyt kyllä kuuntelemaan, koska leffoja.