Point and Click Adventure Games.

[Comrad]

Point and Click pelit.

Tuo lähes sukupuuttoon kuollut peligenre joka hallitsi PC-Peli markkinoita 90-luvulla mutta kuoli sitten lähes kokonaan FPS sekä muiden genrejen tehtyä ylivaltauksen niiden yli.

Peligenren nimi kuvastaa lähes täydellisesti mitä pelissä tehdään. Naksautetaan hiirellä ja toivotaan että jotain tapahtuisi. Yleensä pelit keskittyivät tarinaan, puzzlejen ratkaisemiseen, hermoja nakertavaan vaikeusasteeseen sekä rauhalliseen tahtiin. Varsinkin pelien vaikeus tässä genressä on huomattavaa. Jossaikin tapauksissa puzzlet ovat täysin epäloogisia, järjettömiä sekä pahimmillaan aikarajan kynsissä olevia. Mutta voi sitä juhlaa jos keksit ratkaisun ongelmaan ilman läpipeluuopasta tai muuta vastaavaa.

Oman käsitykseni mukaan Point and Click pelit voidaan jakaa neljään aikakauteen. (Tämä on siis oma näkemys, wikipedia tai vastaavat määrittelevät tarkemmin)

Kultakaika



Tunnetuimpia nimiä

Kings Quest sekä Space Quest sarjat, Sam And Max: Hit the Road, Moneky Island Sarja, Kyrandia Trilogia, The Dig, Indiana Jones: Fate of the Atlantis, Beneath a Steel Sky, Gabriel Knight sarja etc.

Lista voisi jatkua loputtomiin. Tänä aikakautena Point and Click pelit olivat kumminkin hyvin yleisiä, pelitaloille tuottoisia investointeja joista suurinpia nimiä olivat Sierra sekä Lucas Arts. Pelit tuuppasivat olemaan kutkuttavan vaikeita, visuaalisesti käsittämättömän rikkaita sekä sisälsivät juonen joka pystyi olemaan hyvinkin syvä ja kompleksinen tai hyvällä huumorilla höystetty.

Allmost dead




Point and Click kumminkin menetti suosionsa jossain vaiheessa muille genreille ja vaipui pienenmoiseen syväuneen. Tämä ei kumminkaan tarkoittanut etteikö pelejä tehty. Suurinpana muutoksena voidaan pitää siirymistä 3D malleihin sekä puzzlejen yleisesti helpompaa tasoa (joka ei kyllä aina päde).



Tunnetuimpia nimiä

Grim Fandango (jotkut luottelevat tämän kultaaikaan, mielestäni Grim Fandango tapppoi sen), Syberia sarja, The Longest Journey sarja, Moneky Island 4 etc.

Uudelleen tuleminen



Noin 5 vuoden sisällä on kumminkin tapahtunut jonkinlaista uudelleen tulemista Point and Click pelien saralla josta suurin kiittäminen on todennäköisesti TellTale pelistudiota joka on herättänyt vanhat pelisarjat takaisin eloon kohtuullisella suosiolla episodimaisessa muodossa jolloin pelit ovat myös helpommin lähestyttävempiä. Myös vanhat klassikot kuten Monkey Island 1 ja 2 saivat myös remaket.

I comez from intenwebz



Ei niinkään aikakausi mutta kumminkin asia mistä on aina hyvä muistuttaa. Internetin cyberhelvetistä löytyy sankoin joukoin ilmaisia ja tajuttoman laadukkaita genrensä edustajia joitan ehdottomasti suosittelen kokeilemaan.

Paras esimerkki joka tulee nopeasti mieleen on Trilby Trilogy ( 5 Days, 7 Days sekä Triblys Notes), I forgot tai Thalia.


Miksi sitten edes sepitän koko asiasta?

Itselläni on kohtuullisen syvä suhde juurikin kyseiseen peligenreen jonka muita harrastajia tuntuu harvaseltaan löytyvän. Vaikka Amiga 500 onkin maailman paras peli-alusta niin en niinkään ole välittänyt koskaan esim Space Quest peleistä jotka vaikeusasteeltaan ovat jo ehkä hieman liikaa. Kumminkin Sierran ja Lucas Artsin klassikot ovat mielestäni parasta mitä pelirintamalla on koskaan toteuttettu mieliluvituksellisella maailmallaan sekä rikkaalla huumorillaan. Mikään muu pelityyli ei anna ainakaan itselleni yhtä suurta onnistumisen tunnetta kun pääsen pelissä eteenpäin. Tuntuu oikeasti siltä että saa ajatella sekä rentoutua samaan aikaan.

Löytyykö muita genren pelaajia foorumilta? Mitkä ovat suosikkinne?

[Outraider]

Aikoinaan kun pelit oli vielä pieniä tuli pelailtua monkey islandeja ja indiana joneseja mitään kuitenkaan läpi pääsemättä. Joskus myös grim fandangon pelailin toisen levyn puolelle. Ainoa minkä olen saanut loppuun asti on tainnut olla Monkey 4. Kakkosesta ostin remasterin ja se olisi lechuckin kämpässä menossa, odottamassa seuraavaa junamatkaa läpi suomen.

Seikkailut eivät missään vaiheessa hirveästi vetäneet puoleensa, poikkeuksena apinoiden huumori, joka osittain meni ohi kielitaidon vuoksi. Muutenkin pelit olivat hankalia pelata kun lontoo taittui melko huonosti näiden pelien kulta-aikana. Pelailin niitä toisia point and clickejä. (jos muuten tarkkoja ollaan niin grim fandango ja return to the monkey island ei ole point and clickejä, molempia pelataan näppäimistöllä )

Seikkailupelien kuolemiseen ei pelkästään vaikuttanut muiden genreiden suosio vaan myös seikkailuiden tolkuton määrä jossain kohtaa pelihistoriaa. Kaikki huomasivat kultakaivoksen ja halusivat osingoille pelaajien lompakoista. Tuloksena oli ryöppy kuraa ja keskenkertaisuutta, vähän niinkuin nykypäivänä on FPS genren kanssa. Kun taso ei pysynyt apinoiden ja atlantin tasolla, jäi seikkailut seikkailematta ja porukka alkoi valitsemaan kursorin jatkeeksi sinkoa.

[Gauntness]

...

[The_Sipi]

In Sierra We Trust! Tai no, ei nyt varsinaisesti. Kun puhun Sierran peleistä, tarkoitan yleensä vain Space Questia, jonka viisi ekaa osaa tulikin tahkottua monet kerrat läpi ja edelleen pidän niitä aivan mainioina. Ensimmäiseen Space Questiin tutustuin jo pienenä, mutta olemattoman kielitaidon vuoksi en siitä nyt kovin pitkälle päässyt. Yleensä vaan tein kaiken, mitä veljeni oli tehnyt aiemmin sen osalta kuin ylipäätään muistin. Minun oli aivan pakko saada lopulta pelisarja itselleni (tai no, viisi ekaa osaa oli silloin vain samalla levyllä) ja jokainen peli tuli sitten vuorotellen vedettyä läpi. Melkein itkin verta, kun jouduin kokemaan kolmosessa kulttuurishokin, kun EGA-grafiikka vaihtui VGA:ksi (vai joksikin muuksi) ja shokit koin myös myöhemmissä peleissä, kun grafiikka parani entisestään; se EGA-grafiikka vaan oli silmille miellyttävin. Silti näitä myöhempiäkin pelejä pelasin oikein mielelläni niiden sisältämän hauskan huumorin vuoksi. Kutosenkin hankin sitten joskus, mutta levy jäi jumiin aina tietyssä kohtaa, joten en koskaan päässyt sitä läpi. Muutenkin muistaakseni oli vähän kehnompi kuin aiemmat.

Pienenä tutustuin myös sellaiseen pelisarjaan kuin Leisure Suit Larryyn, mutta vain siihen ensimmäiseen osaan, mutta eihän minulla ollut siinäkään koskaan mahdollisuutta päästä sitä läpi. Se ei kuitenkaan haitannut pelaamista vaan aina silloin tällöin otin pelissä taksin ja huristelin milloin hotelliin, milloin kauppaan ja tietenkin käin baarissa tilaamassa drinkit, soittamassa musaa, hakemassa kaukosäätimen vessasta ja menemään sinne sivuhuoneeseen ja yläkertaan. Sen enempää en tainnut osatakaan, mutta hauskaa oli. Niin ja olen edelleen sitä mieltä, että Leisure Suit Larrysta on yksi pelihistorian parhaimmista tunnusmusiikeista ja tuo tunnari onkin kännykässäni soittoäänenä. Aikuisiällä tuli sitten tuokin peli läpäistyä ja joskus kokeilin kakkososaakin, mutta siitä en kovin pitkälle päässyt.

Kolme ekaa King's Questia on niin ikään tullut pelattua kokonaan ja neljäs on "työn alla" eli toisin sanoen jäin siinä jumiin ja pelaan sitten joskus, kun jaksan taas ylipäätään pelata mitään. Näiden King's Questien pelaamiseen vaikutti paljon Sierran jokunen vuosi sitten julkaisemat uusintajulkaisut ja saman tien tuli ostettua niin Larryt (avaamatta), King's Questit, Space Questit (tässä on se kutonenkin, avaamatta) sekä Police Questit (avaamatta). Ostaessani nuo pidin jotenkin itsestäänselvänä, että pelaan ensin King's Questit läpi, koska en ollut niitä ennen pelannut, vaikka olin AINA halunnutkin, joten nyt siis sillä tiellä ollaan. Jos tosiaan pelihalut vielä tässä jossain vaiheessa herää, niin tuotakin voisi jatkaa. Se noissa julkaisuissa on pöyristyttävää, että ainakin King's Quest- ja Larry-boksissa ekoista osista on vain pelien VGA-versiot, joten luonnollisesti jouduin hankkimaan EGA-versiot "muuta kautta". En vain voi ymmärtää syytä tähän ratkaisuun, kun kuitenkin toiset osat siinä EGA-muodossa kuitenkin on.

Mitä tulee sitten LucasArtsiin, niin en ole pelannut kuin Day of the Tentaclen ja muistaakseni se oli ihan hauska peli, mutta jostain syystä niitä muita ei tullut sitten koskaan kokeiltua, ei edes Monkey Islandia, joten tietämykseni kyseisestä pelisarjasta ovat täysin olemattomat. Toisaalta tekisi mieli päästä syvemmällekin noiden pelien pariin, mutta toisaalta... ei vaan jaksa. Ehkä sitten joskus, kun on pelattu ne sadat muut kiinnostavat pelit läpi, mene ja tiedä.

Joskus tuli hankittua myös hyvin paljon Sierran pelien oloiset Hugo-pelit (ei saa sekoittaa Hugo-peikkoon) ja päällimmäisenä näistä peleistä on jäänyt lähinnä mieleen kaivo, jonka englanninkielisen termin opin tätä kautta (muistan ihmetelleeni sitä, kun "well" tarkoitti minulle ihan jotain muuta) sekä jossain osassa olleet kysymykset, jotka tuntuivat ihan käsittämättömiltä nuoressa mielessäni. Tekisi toisaalta mieli saada haltuuni nuo kysymykset, jotta tietäisin, onko ne edelleen yhtä vaikeita (googlettaa en nyt jaksa).