Elokuvien muuttuminen ajan saatossa

[Riku]

En oikein osannut keksiä mitään järkevää otsikkoa, mutta kokeilen selittää pointtini tarkemmin.

Joidenkin mielestä tämä menee vain nostalgian piikkiin (aika kultaa muistot), kun mielestäni varsinkin 90-luvun elokuvat ovat mielestäni ehdottomasti parempia kuin 2000-luvun tuotokset. Jotenkin sinä vanhaa taikaa on enää mahdoton vangita nykypäivänä valkokankaalle, kun suurin osa ajasta ja resursseista tuntuu hukkuvan tehosteisiin. Onko elokuvien maagisuuden katoaminen mistä johtuvaa? Liian kehittyneestä teknologiasta? Millainen olisi elokuva, joka kuvattaisiin puhtaasti 90-luvun kalustolla ja puitteilla?

Vai onko syy huonoissa käsikirjoituksissa? Sanokaa muutama 2000-luvun elokuva, jossa olisi samaa hohtoa kuin edellisen vuosikymmenen elokuvissa. Onko käsikirjoittajien mielikuvitus muuttunut ajan saatossa huonompaan suuntaan?

Kaipaan sitä aikaa kun elokuvien trailerit jo saivat palamaan halusta katsoa kokonainen tuotos, niissäkin jo oli omanlaista magiaa. Otetaan vaikka muutama esimerkki.

The Secret Garden (1993)
Casper (1995)
Jumanji (1995)
Jurassic Park (1993)
The Mask (1994)
Terminator 2 (1991)

Toisinsanoen haen takaa sitä, että mitä elokuvatuotannolle on tapahtunut? Miksi kaikki oli ennen paremmin? Onko CGI ja 3D asioita, mitkä rokottavat tarinankerrontaa? Millainen olisi nykypäivän elokuva jos se kuvattaisiin vanhalla teknologialla ja kalustolla? Onko tämä taas turhaa hömpötystä ja kaikki johtuu vain siitä että aika kultaa muistot?

On 2000-luvun vaihteen jälkeen toki hyviä elokuvia ilmestynyt, mutta mikään ei ole lähimaillakaan sitä vanhaa tarinankerrontaa ja kuvausta lähimaillakaan.

[Frelial]

Voisin lisätä maagisten leffojen listaan The Hook-trailerin. Trailer ei nyt ehkä ole paras mahdollinen, mutta leffa on ihan loistava. Mikä pisti silmään tuossa elokuvassa, oli se vaiva jolla kaikki lavasteet on tehty ja puvustukset yms. Nykyään kaikki tehdään koneella, niin siitä ei jotenki synny sitä samaa tekemisen meininkiä.

[Riku]

Nykyään kaikki tehdään koneella, niin siitä ei jotenki synny sitä samaa tekemisen meininkiä.

Tuo on yksi suurin seikka. Hyvänä esimerkkinä voidaan verrata vanhaa SW-trilogiaa uuteen. Vanhassa kaikki oli eläväisempää ja uskottavampaa kuin uuden trilogian CGI-pumpatuissa maisemissa ja hahmoissa.

Mutta siltinkin tuntuu että käsikirjoitukset ovat myös kärsineet ajan saatossa inflaatiosta, tuntuu ettei enää mielikuvitusta tunnu riittävän kun nykyään tulee niin paljon aivotonta kuraa markkinoille.

[Naskali]

Yksi selkeä ilmiö on elokuvaelämysten siirtyminen semiundergroundiin. Elokuvateattereissa tulee harvakseltaan timanttisia tapauksia. Kun tulee, pyörii vähemmän aikaa kuin keskinkertaisuudet. Tämän päivän niin sanotut megaelokuvat ovat kyllä onttoja verraten menneeseen. Lisenssikärhämää, jatko-osia ja re-makeja.

[Lord JF]

Minulla on vähän sellainen fiilis, että aiemmin elokuvat nojasivat enemmän näyttelijäsuorituksiin erikoisefektien ja tyylikkäiden toimintakohtausten sijaan, kun nyt painopiste on Matrixin ja kumppaneiden vanavedessä siirtynyt enemmän efekteihin ja visuaaliseen näyttävyyteen. Tuloksena on huolitellumman näköisiä elokuvia, mutta tunteellinen tarttumapinta niissä jää pienemmäksi. Verrataan vaikka tätä nykyisten leffojen suorituksiin.

[Gabriel]

Yksi selkeä ilmiö on elokuvaelämysten siirtyminen semiundergroundiin. Elokuvateattereissa tulee harvakseltaan timanttisia tapauksia. Kun tulee, pyörii vähemmän aikaa kuin keskinkertaisuudet. Tämän päivän niin sanotut megaelokuvat ovat kyllä onttoja verraten menneeseen. Lisenssikärhämää, jatko-osia ja re-makeja.

Jos #2:ta on uskominen, se on piratismin vika. Ei kuulosta minusta mitenkään mahdottomalta se, että kun elokuvien tekeminen on huomattavasti riskikkäämpää kuin ennen, tuottajat karsivat erikoisia, kokeellisia leffoja ja suosivat blockbustereita, joille on aina katsojia. Seurauksena on kaiken maailman Die Hard 4:t ja Transformers 2:t.

Verrataan vaikka tätä nykyisten leffojen suorituksiin.

Tuo yksittäinen kohtaus on enemmän Game of Thronesia kuin HBO:n koko sarja.

[Naskali]

Mun mielestä Die hard 4 oli hyvä. Die Hard nörttien keskellä hakkerien maailmassa. Harvoin noin isolla budjetilla iloitellaan nörtteilyllä. Flyleafinkin löysin elokuvan kautta.

Kun toimin omantuntoni mukaan, tuen elokuvateollisuutta ja varsinkin pienempiä tuotantoja vuokraamalla ja lainaamalla. Usea ihminen miettinyt miksen vaan wareta, kun säästäis sen 5 euroa kuussa mikä vuokraamiseen menee. Tuntuis ilkeältä joku Enter the Void vaan warettaa ja katsella pummilla. Nykynuoret eivät kunnioita mitään >X(

[Kreifi]

No onhan tuossa tuota "aika kuultaa muistot" -mieninkiä. 90-luvullakin se Rikun isä sano, että parhaat filkat tehtiin 70-luvulla, johon märkäkorva Riku naureskeli, että hänen isänsä on seniili hölmö. Nyt Riku on kuin hänen isänsä!

Mutta eihän mikään tietty muuta sitä tosiasiaa, että bisneksen pitää tuottaa ja sen pitää tuottaa kasvavalla tahdilla, minkä takia rummutetaan massiivisia, helppoja ja menestyviä elokuvia, niin väkisinkin siitä tulee sellainen muovinen vaikutelma. Omasta mielestäni elokuvat ovat öbäut ihan yhtä hyviä kuin ennenkin, enkä koe, että elokuvan taika olisi mihinkään kadonnut. Toki tulee nykyään katsottua ja kiinnostuttua vähemmän, jopa niistä erittäin mielenkiintoisistakin tapauksista. Ja sekin kyllä, että mitä enemmän näkee sitä vaativammaksi tulee. Kerran käytetty juttu on kuitenkin aina kerran käytetty.

[The Lord ZXV]

En nyt sanoisi että elokuvat ovat huonotuneet ajan myötä. Muuttuneet kyllä. Itse kyllä osaan sanoa aika monta 2000-luvun elokuvaa jotka ovat omasta mielestäni paljon parempia kuin 90-luvun pätkät. Mutta tästä voidaan sitten kysyä että ovatko 2010 parempia kuin 2000 tai 80-luvun parempia kuin 90-luvun.

Taru Sormusten Herrasta nyt on omasta mielestäni lähes kaikissa suhteissa parempi kuin moni aiempi elokuva joka olisi samaa genreä.
Marvel elokuvat peittoavat suuren osan aiemmista elokuvista joiden kanssa ne ovat verrattavissa.
Toiminnan saralla täytyy sanoa että Expendables tai Rambo kyllä peittoavat monet 90-luvun edeltäjänsä. Mutta samalla aikaa Terminator 2 tai Demoliton Man, pärjäävät edelleen todella hyvin kilpailussa.

Näyttelijöiden suoritukset ovat sitten toinen sellainen seikka josta voi hyvin paljon keskustella/tapella. Monet näyttelijät ovat tietenkin tähdittäneet 90-luvulla ties mitä ja siirtyneet sitten 2000-luvulle. Tämä on eräällä tapaa vähän kehno vertaus kun jotkut ovat saaneet isompia rooleja vasta 2000-luvulla. Anthony Hopkins tosin on tehnyt loistavaa jälkeä aina 80-luvulta asti ja se taso ei ole pudonnut mihinkään, sama juttu monen muun, mm. Gary Oldmanin kanssa.

Mutta omasta mielestäni Clint Eastwood on vain parantunut mitä vanhemmaksi on tullut. Ne spagettiwesternit eivät ole minun mieleeni mutta myöhemmät tuotokset kuten Armoton, Space Cowboys, saati Gran Torino, ovat selvästi parempia.

Mutta omat suosikkinäyttelijäni kuten Viggo Mortensen tai Hugh Jackman nousivat suurempaan maineeseen vasta 2000-luvulla.

Mutta tälläinen kysymys nyt kaikille. Kumpi on parempi?

Nämä piirretyt Disney ym. elokuvat. Vaiko sitten nämä tietokoneanimoidut elokuvat, jotka vain yleistyvät?

[Kiri]

^ vastaan vain lyhyesti oman mielipiteeni: piirretyt.
Olen niin täynnä jo elokuvien erikoistehostekilpailua (esim. verrataan Die Hard1:stä 4:seen niin vissi ero uskottavuudessa, tarinan kerronnassa ja tunnelmassa. Ei sillä onhan esim. Avatar aivan upean näköinen mihin näillä efekteillä pyritäänkin. Jurassic Park toimii silti vieläkin todella hyvin! Anyway) ja tietokoneanimaatioiden "pyöreitä muotoja" ja 3D:tä. Arvostan kovasti vanhoja piirrettyjä (Esim, Ruohometsän kansa, Disneyt, Vuk...) niiden tunnelmaa ja upeaa piirrosta, tarinat olivat kovin syvällisiä. Nyt tosiaan tuntuu että kaikki raha uppoaa siihen että saadaan elokuvasta mahdollisimman näyttävä ja vauhdikas. Toiminta näköjään myy, niin peleissä kuin elokuvissakin.

Toisaalta tähän ajatusmallin rinnalle pitäisi nyt sitten verrata 90-luvun ja 2000-luvun draama- ja komediaelokuvia. Onko niissä tapahtunut vastaavia muutoksia?

[Leech]

Yhtäkään lempielokuvaani ei tehty ainakaan 90-luvulla (ellei Blade Runnerin ohjaajan versiota lasketa). Monia todella, todella hyviä elokuvia silloinkin tehtiin, mutten todellakaan pysty samaistumaan väitteeseen "mikään ei ole lähimaillakaan sitä vanhaa tarinankerrontaa ja kuvausta lähimaillakaan". Neljä parasta elokuvaa ikinä ovat kaikki tulleet 2000-luvulla! x) Toisaalta jos tekee niinkin älyttömän yleistyksen kuin "90-luvun elokuvat" niin eikö nyt ilmestyvistä ja kaikista tämän vuoden leffoista pitäisi puhua 2010-luvun elokuvina eikä 2000-luvun elokuvina? ;P Toinen syy, miksi en pysty samaistumaan väitteeseen, johtuu siitä että kolme lempielokuvaani ovat piirrettyjä ja animaatioelokuvat ovat mielestäni vain parantuneet ajan kuluessa (vaikka perinteisessä animaatiossa on paljon ajattomuutta).

Kaikki eivät myöskään katso pelkästään Hollywood-leffoja, mutta enpä sanoisi että niissä mitään suurta taantumaa on tullut. Kyse on pelkästään makuasioista, millaisista elokuvista pitää.

Disney ym. elokuvista sen verran, että nyt vanhempana kun on katsonut uudestaan näitä leffoja, niin kun osaa joka ikisen laulun ja kohtauksen ulkoa, on vaikea katsoa niitä "objektiivisesti" tai ilman nostalgiapurkauksia. Yleistäen sanon että tietokoneanimaatiot ovat huonompia, mutta nykylasten mielestä monesti paljon parempia ja hauskempia. Monia häiritsee (ja häiritsi jo muinoin) ne kymmenet laulukohtaukset ja hyvä-paha asetelma ja ainainen prinssi-prinsessa romantiikka. Pixar on tehnyt monta hyvää elokuvaa, esim. WALL-E on törkeän upea! (2000-luvun paras tietokoneanimaatio on kuitenkin Avatar, heh)

[Riku]

Terry Gilliam kertoo oman mielipiteensä nykypäivän elokuvista

[Naskali]

Tietokoneanimaatioissa ois muutama tapaus jotka valuneet ohi, mutta jotka ilmestyessään jollain tasolla kiinnostivat. Wall-E ja Rango ainakin näkemättä. Mutta kun tarkastellaan suurta massaa lapsille ja aikuisille yhteisesti suunnattua materiaalia, olen päättänyt säästää sieluani ja jättää väliin. Niin pirun rasittavaa, kaavoja toistavaa ja turhaa. Ärsyttävimpiä piirteitä ovat aikuisille suunnatut "pop-kulttuuriviitteet". On se hillittömän hauskaa kun joku tunnettu elokuvakohtaus kopioitu tietokoneanimaatioon.

Disneyltä tuli 2000-luvullakin huikean hienoja piirrettyjä. Atlantis, Aarreplaneetta, Lilo ja Stitch, Karhuveljeni Koda muun muassa.

[Kreifi]

En ole tuota animaatiomaailmaa seurannut kovin tiiviisti ja voi olla, että joku toteuttaakin tätä, mutta veikkaan, että nykyään olisi kovasti kysyntää piirretyille animaatoille, sellaisille mitä Disney teki aikoinaan. Sitä en tiedä innostuisivatko lapset niistä, mutta lasten vanhemmat kyllä ja kylmä totuushan on, että ei ne 6-vuotiaat osta niitä leffoja.

[Jubei]

Minulla on vähän sellainen fiilis, että aiemmin elokuvat nojasivat enemmän näyttelijäsuorituksiin erikoisefektien ja tyylikkäiden toimintakohtausten sijaan, kun nyt painopiste on Matrixin ja kumppaneiden vanavedessä siirtynyt enemmän efekteihin ja visuaaliseen näyttävyyteen. Tuloksena on huolitellumman näköisiä elokuvia, mutta tunteellinen tarttumapinta niissä jää pienemmäksi.

Tämä sama tuli mieleeni kun katselin itsenäisyyspäivänä porukoilla käydessäni tuntematonta sotilasta. Tuossa leffassa tulee kyllä hyvin esiin se miten erikoistehosteita on todella vähän, mutta näyttelijätyöhön on panostettu sitäkin enemmän. Näyttelijäsuoritukset ovat luontevia ja henkilökemiat aidon oloisia jonka vuoksi elokuvaa on mukava seurata, vaikkei mitään matrix effectiä kokoajan ruudulla välkykkään.

Käytännössä minua ei haittaa nykyelokuvien tehosteryöpyt, kunhan muistettaisiin panostaa myös niihin näyttelijäsuorituksiin. Kuitenkin sanoisin että elokuvat ovat yhtä hyviä kuin 90-luvullakin. Toki on edelleenkin paljon paskaa tullut ja tulossa, mutta niin oli 90-luvullakin.