Tässä olisi pieni tarinan poikanen jota oon ruvennut kirjoittelemaan, itseasiassa eka jota minnekkään oon koskaan pistänyt et elkää säikähtäkö
Kommenttia ja kritiikkiä niin hyvää kuin pahaakin otetaan vasta hyvin mielellään.
------------------------------------------------------------
Sky raiders
Osa 1
Epäilyttäviä tarjouksia
Kapteeni Alexander Luxon istui hämärässä savun täyttämässä kapakassa ja joi hitaasti oluttansa. Aurinko oli jo laskenut ja kapakan ilmapiiri oli äänekäs mutta silti rauhallinen. Kapakka oli tyypillinen Eslonin kaltaisille pienille nopeasti kasvaville kauppakeskuksille, pieni ja täynnä joko juopuneita tai hyvää tahtia juopuvia merimiehiä. Kaksi asiakaskunnan valioesimerkkiä sai yllättäen päähänsä että tarjoilijat todennäköisesti tarjoaisivat muitakin palveluja kuin pelkkää tarjoilua. Äänekäs ehdottelu loppui yhtä nopeasti kuin se alkoikin kun paikan portsari nappasi molempia miehiä niskasta, tai oikeastaan takaraivosta, valtavilla käsillään, ja auttoi heidät ystävällisesti, pienen ilmalennon kera, ulkopuolella olevaan viileään ja kosteaan ilmaan. Tarjoilija hymyili nopeasti portsarille ja jatkoi työtään, myös tiskintakana ollut paikanomistaja nyökkäsi hyväksyvästi. Ulkoa kuuluva kiroilu häipyi nopeasti kapakan palatessa pienen hiljaisen hetken jälkeen omaan meluunsa ja Alexander jatkoi oluensa hidasta nautiskelua. Eslonin ainoa lahja maailmalle vielä tällä hetkellä olikin juuri sen mausteinen ja vahva olut jota tottumattomat helposti joivat liikaa.
Alexander alkoi jo hitaasti käydä kärsimättömäksi, asiakas jota hän oli tullut tapaamaan oli luvannut tulla jo puolituntia sitten. Normaalisti hän olisikin jo saattanut lähteä mutta tällä kertaa kyseessä oli sen verran suurikokoinen kauppa ja vaikuttava asiakas että hänellä oli varaa odottaa. Cheron Shakas, yksi alueen vaikutusvaltaisimmista kauppiaista oli lähettänyt Alexanderille kutsun tulla neuvottelemaan tavaran ja muutaman matkustajan kuljettamisesta Eslonista Prelyneen. Normaalit rahtialukset eivät huonon kannattavuuden takia tätä reittiä kulkeneet ja Alexander odottikin mielenkiinnolla mitä Shakas halusi hänen kuljettavan. Shakasin kauppatalosta liikkuvat huhut olivat osaltaan vaikeuttaneet Alexanderin päätöstä edes tulla neuvottelemaan, useita salakuljetus ja orjakauppa syytteitä oli nostettu mutta yhtäkään ei oltu pystytty näyttämään toteen. Shakasin huhuttiin myös omistavan muutamia uusilla teräksisillä kanuunoilla aseistettuja aluksia, kanuunat olivat erittäin tarkasti varattuja ainoastaan Quarphorin kuningaskunnan sotilasaluksille ja niiden leviämistä muualle yritettiin rajoittaa. Kuitenkin Alexander oli utelias tietämään mitä Shakas hänestä ja hänen aluksestaan halusi. Kaiken varalta hän oli piilottanut kaksi laitonta mustaruuti pistoolia vyölleen ja hänen luotettava kapea miekkansa roikkui koristeellisessa huotrassaan vasemmalla puolella. ‘Kira’ kuten hän oli miekkansa nimennyt, edusti vanhaa tyyliä, suurinosa nykyaikaisista aseista oli hieman käyriä sapeleita jotka antoivat käyttäjilleen hieman enemmän anteeksi virheitä kuin vanhemmat suorat ja raskaat aseet. ‘Kira’ oli valmistettu hyvin kauan aikaa sitten ja sen terä oli taottu mustasta hiukan kiiltävästä materiaalista ja sen reunat olivat hiukan valkoisen sävyä omaavaa läpinäkyvää materiaalia. Nykyään enää harvat tiesivät edes kyseisten materiaalien nimiä saati sitten niiden ominaisuuksia. Miekka oli perinteisiä lyömämiekkoja kapeampi, kaksiteräinen ja keskeltä hiukan kapeampi kuin kummastakaan päästä. Kahvaan oli taidokkaasti kaiverrettu kaksi kuvaa, valkoisissa kaavuissa oleva linnunsiipinen kaapuihin pukeutunut ihminen pitämässä miekkaa edessään terä ylöspäin ja toisella puolella lähes alaston lepakonsiipinen humanoidi miekan kanssa terä alaspäin.
Alexander tilasi uuden oluen ja katseli merimiesten hauskanpitoa, hänen oma miehistönsä oli juhlimassa kaupungin toisella laidalla ja hän tiesi Ferdinandin pystyvän pitämään heidät kurissa. Kapakan ovi avautui jälleen ja Alexander vilkaisi sisääntulijoita, neljä miestä joista kolme isoa korstoa ja yksi keskikokoinen hiukan paremmin pukeutunut luihuilta näyttävä mies. Kaikilla heistä roikkui tyypilliset hieman käyrät sapelit vyöllä ja Alexander huomasi välittömästi että ainakin yhdellä isommista miehistä oli pistooli vyöllään piilossa. Saapunut ryhmä katseli kapakan nopeasti läpi ja huomattuaan Alexanderin kävelivät hänen pöytänsä luokse. Pienempi mies istui Alexanderia vastapäätä pöytään ja kolme muuta levittäytyi pöydän ympärille hätistellen muita asiakkaita hiukan kauemmaksi, portsari mulkaisi heitä kerran mutta antoi asian kuitenkin olla.
"Kapteeni Luxon oletan?", mies kysyi ja jatkoi Alexanderin nyökättyä.
"Minä olen herra Shakasin edustaja ja voitte kutsua minua Jherimiksi"
"Selvä. Käsittääkseni herra Shakas halusi vuokrata ‘Ljunkovin’ yhtä kuljetusta varten?"
"Kyllä, ennenkuin jatkamme tarvitsisin tietää aluksenne lastikapasiteetin, olen kuullun että se olisi noin 25 tonnia, pitääkö tämä paikkansa?"
Alexander katsoi miestä hetken ja vastasi
"Ei aivan, tarvittaessa pystyn ottamaan 50 tonnin lastin ja majoittamaan vielä noin 20 matkustajaa varsin mukavasti"
Yllätys paistoi Jherimin silmistä hänen kuullessaan tiedon. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän jatkoi.
"Hmm, tuo on oikeastaan aika hyvä uutinen, alunperin lastin piti olla vain noin 20 tonnia mutta sen kaksinkertaistaminen ei oikeastaan haittaa mitään, matkustajia olisi tulossa viisi joille tarvitsemme ainakin 3 hyttiä, onnistuuko tämä?"
"Kyllä, aluksellani on viisi varsin hyvälaatuista hyttiä joihin pystyy majoittumaan noin 10 henkeä, haluatteko te koko aluksen tilat käyttöönne vai voinko minä ottaa jäljellä olevaan tilaan ylimääräisiä matkustajia ja lastia?"
"Kyseessä oli koko aluksen vuokra joten hyvitämme kyllä teille tarvittaessa tyhjäksi jääneen tilan, mutta siirtykäämme nyt palkkioon. Mikäli olen käsittänyt oikein herra Shakas tarjosi teille kirjeessään 15% provisiota lastista saaduista tuloista?"
"Herra Shakas mainisti kirjeessään ainoastaan provisio palkkion. Koska kyseessä on näin epätavallinen reitti niin olettaisin ainakin tuon 15% tuplaamista?" Alexander vastasi pieni hymy huulillaan.
Tarjoilija toi Jherimille lasillisen brandyä ja tämä otti pienen kulauksen.
"Pyyntönne ei ole aivan kohtuuton mutta lastin laadusta johtuen joudun tarjoamaan teille maksimissaan 20%, ottakaa tai jättäkää"
"Hmm, ja mitähän tämä lasti pitää sisällään?" Alexander kysyi kätkien kiinnostuksensa.
"Tarkoituksena on kuljettaa varsin arvokasta tavaraa, lähinnä mausteita, hajuvesiä, norsunluuta, viinejä ja metalleja. Näitä on noin 20 tonnia tämän lisäksi loppu rahtitila täytetään tekstiileillä ja nahoilla. Matkustajista tiedän sen että heitä on neljä miestä ja nainen"
Nyt oli Alexanderin vuoro yllättyä, hän oli kyllä tiennyt että kyseisillä tavaroilla olisi suurtakin kysyntää Prelynen kaltaisessa suurkaupungissa mutta normaalisti tällaisia kuormia ei missään nimessä kuljetettu ilman sotilasaluksien suojaa ja ei varsinkaan vapailla kauppiailla.
"Liittyykö tähän mahdollisesti tullimaksujen kiertäminen määränpäässä?" Alexander kysyi madaltaen ääntään.
"Kyllä, mutta teidän ei tarvitse huolehtia siitä, herra Shakasilla on riittävästi yhteyksiä Prelynen puolella."
Tullin kiertäminen oli varsin vaarallista puuhaa mutta silti 20% lastista antaisi hänelle varat suorittaa ‘Ljunkovin’ tarvitsemat korjaukset ja vielä yli vuoden palkat miehistölle.
"Tarvitsetteko te miettimisaikaa herra Luxon?"
Alexander otti kulauksen tuopistaan ja hymyili.
"En, aloitammeko lastaukset huomenna?"
Jherim vastasi hymyyn ja ojensi kättään Alexanderille joka tarttui siihen.
"Erinomaista, olettekin maineenne veroinen henkilö. Aluksenne onkin sopivasti Itäsatamassa, yhteyshenkilömme tulee ennen aamunkoittoa järjestämään lastausta."
He kättelivät ja Jherim poistui kapakasta miestensä kanssa. Alexander istui vielä hetken miettien jo kuinka lasti olisi paras sijoittaa arvokkaamman lastin piilottamiseksi. Kapakan ilmapiiri alkoi pikkuhiljaa tuntua hiukan ahdistavalta joten hän tyhjensi tuoppinsa ja poistui paikalta. Hän suuntasi kulkunsa Eslonin kapeita kujia pitkin kohti Itäsatamaa, liikkuen tottuneesti vältellen turhia tappeluja joita tällä alueella riitti jos niitä halusi. Matka itäsatamaan ei ollut kovinkaan pitkä mutta varovaisesti kuljettuna siihen sai helposti käytettyä puolisentuntia. Hän ei kuitenkaan pitänyt kiirettä ja tuleva matka askarrutti häntä yhä. Miksi ihmeessä Jherim oli suostunut niin helpolla korottamaan tarjoustaan? 15% lastin tuotosta olisi riittänyt korvaamaan kulut monin kerroin, samaten hänestä kokoajan tuntui että jokin oli vialla. Kuitenkin tieto siitä minkälainen rahasumma olisi luvassa riitti ajamaan hänen ajatuksensa pois pahimmista epäilyksistä.
Itäsataman avautui saapujalle yllättäen, Eslonin kapeat kujat ja jopa kolmikerroksiset puusta ja kivestä rakennetut talot peittivät tämän valtavan rakennelman yllättävän hyvin. Satama koostui valtavasta melkein 100m korkeasta kivisestä rakennustaidon ja magian taidon näytteestä jota kutsuttin telakoitumistorniksi. Kyseinen rakennelma oli ympäröity jokapuolelta vinttureilla ja varastorakennuksilla, näiden jälkeen alkoi sitten normaaliin satamaan liittyvät tavernat ja huoratalot. Tällä hetkellä torniin oli telakoitunut kymmenkunta alusta joista kahdeksan oli normaaleja pulleita jopa 400 tonnia rahtia kantavia kauppalaivoja, yksi pienempi fregatti joka edusti Quarphorian merivoimia (Ilmalaivojen keksimisen jälkeen laivasto oli edelleen osa merivoimia) ja tietenkin ‘Ljunkov’. Tämä fregattia muistuttava lähes 200’ pitkä ja kapea alus oli hänen ylpeytensä. Normaalien ilmalaivojen tyyliin siinä oli ylimääräisiä mastoja sivuilla jotka telakoituessa olivat siististi taivutettu rungonmyötäisiksi, normaalista poiketen sen pohjassa oli myös kaksi ylimääräistä mastoa jotka myös taipuivat. Nämä neljälle sivulle sijoitetut mastot yhdessä Selenan, ‘Ljunkovin’, tuulivelhon kanssa antoivat sille tarvittaessa valtavan nopeuden ja yllättävän ketteryyden.
‘Ljunkovin’ oli suunnittelut eräs aivan liian paljon aikaansa edellä ollut tiedemies yhdessä Selenan kanssa. Nämä yhdistettynä Alexanderin rahoitukseen ja suhteisiin olivat aikaan saaneet nyt telakointitornissa olevan kapistuksen.
Alexander nousi tornin sivulla olevaan hissiin ja antoi merkin sen käyttäjälle joka piiskasi paria härkää vetämään, vaikka magiaa vielä olikin yleisessä käytössä ei sitä käytetty perusasioihin kuten hisseihin ja vinttureihin. Hissi kohosi rauhallisesti pienen alku tärähdyksen jälkeen kohti ‘Ljunkovia’ ja Alexander ehti rauhassa tarkastella sitä. Runko oli edelleen hyvässä kunnossa vaikka pieniä rasituksen merkkejä alkoikin jo näkyä. Häntä huolestutti lähinnä vasemman kyljen kakkosmaston kiinnitys, sitä oli jo jouduttu paikkailemaan muutamaan otteseen. Kuitenkin hän tiesi sen kestävän vielä kunhan ‘Ljunkovia’ ei viety aivan pohjoisille tuulille. Aluksella olevat vartijat pitivät hissiä tarkasti silmällä hänen noustessaan ylöspäin. Hissi saapui aluksen reunalle ja Alexander nousi laivaan.
Vastaa siteeraten
