SabRing
Kauan kauan sitten, Keskimaassa asuu muuan tuntematon ihminen. Hän on aika pieni ihminen, ja hän ei osaa mitään erikoisia taikoja tai loruja. Hän asuu pienessä talossa perheensä kanssa, perheeseen kuluu kaksi lasta ja Ethal. Ethal on yksi Keskimaan ”eläinroduista” se on nelijalkainen, pieni mutta erittäin nopea ”eläin”. Ethal syö semmoista kasvia kuin dessin. Kolomanilla on poika, Ridley ja tyttö, SabRing, ja molemmat ovat kiinnostuneet Keskimaan sotureista. Hänen vaimonsa Nutty on sievä ja vielä pienempi kuin Koloman. Isäntä Koloman on itse aika pelokas, koska hänen isänsä pahoinpiteli häntä aina, kun hän teki jotain, vaikka se olisi ollut vahinko. Koko perhe tiesi Keskimaan vaarat, sillä oli meneillään raivoisat sodat…
LUKU 1
Oli kaunis aamu. Koloman työnsi herätessään kiven pois ikkunan edestä herättääkseen vaimonsa kauniiseen aamuun, mutta Koloman näki ihan jotain muuta kuin ihanan aamun. Kauhea sota oli parhaillaan menossa, ja isot soturit taistelivat Keskimaan puolesta. Hän meni vaimonsa viereen ja kuiskasi: ”Sota on taas alkanut ja soturit taistelivat. Herätämmekö lapsia ollenkaan, jos he pelkäävät tuota sodan jylinää?” Vaimo ei herännyt Kolomanin kuiskaukseen, ja Koloman ajatteli, että antaa hänen nukkua. Hän meni lasten huoneeseen ja katsoi oliko lapsilla kaikki hyvin - kaikki oli hyvin. Hän meni ulos ja näki kuinka sodan tuhot olivat turmelleet hänen kaunista ympäristöään. Hän jatkoi matkaansa ja näki ihmisen, joka makasi maassa ja uhkui pelosta. ”Älä tapa, ole niin kiltti ja älä tapa minua.” Koloman sanoi: ”Enhän minä sinua tapa.” - Oletko kunnossa, kysyi Koloman? - Olenhan minä, vastasi muuan parrakas mies. ”Jos voisitte antaa lasillisen vettä, niin olisin todella kiitollinen.” Koloman meni hakemaan vettä, ja hän näki maassa soturin ja kysyi: ”Oletteko te kunnossa”.
- Rintaan sattuu ihan kauheasti! huusi soturi haarniskassa. - Tuonko minä sinulle jotain? kysyi Koloman. - En tarvitse kuin yöpaikan missä nukkua. - Se järjestyy kyllä, Koloman vastasi. Koloman meni sisälle, otti puukopan täyteen kylmää vettä ja ”peiton”. Hän meni ensiksi parrakkaan miehen luokse ja antoi vesikopan, sitten hän meni soturin luokse ja kääri hänet ”peittoon”, nosti soturin ”peiton” avulla ja vei hänet sisälle lämpimään. Sitten Koloman meni parrakkaan miehen luokse ja kysyi tarvitsetko jotain vielä? Mies vastasi: ”Tarvitsen sinut poikaseni”. Koloman meni ihan ymmälleen ja auttoi hänet sisälle.
Sisällä Koloman kysyi soturilta: ”Kuka tuo nukkuva mies on?”. Soturi vastasi: ”Ettekö te tiedä?”. Koloman vastasi tuohon: ”En todellakaan”. Hän on Gormor, hän hallitsee koko Keskimaata. Koloman hämmästeli soturin puheita. Koloman kysyi vielä: ”Miten ihmeessä hän voi hallita koko Keskimaata?”, mutta soturi oli jo kerinnyt nukahtaa, ja Koloman antoi periksi. ”En koskaan saa mitään kykyjä, kaikki muut ovat jotain sotureita tai hallitsijoita, minä en ole mitään”,
totesi Koloman. Silloin Goromorin talsimaani rupesi hehkumaan tumman sinisenä. Kolomania rupesi pelottamaan. Gormor nousi ylös ja totesi: ”Jaahas tulipahan nukuttua taas pitkään”. Koloman oli kauhusta valkoinen, ja Gormor kysyi: ”pelkäätkö sinä minua?”. Koloman sanoi: ”No kyllähän minä pikkuisen, koska en ole ennen nähnyt tuommoista hehkuvaa talismaania”. ”Älä minua pelkää, olen vain tämmöinen vanha ukko, joka sattumalta käveli väärästä paikasta väärään aikaan”. ”Kyllä minä tiedän kuka olet, sinä olet keskimaan hallitsija Gormor”. ”No niin olen ja olisin toivonut että et olisi saanut sitä selville, sinun pitää muista tämä: ”Älä koskaan paljasta tuntevasi minua”. Mutta miksi…
”Älä kysele vaan paina asia syvälle mieleesi ja yritä unohtaa”. Jos joskus paljastat tuntevasi minut sinulle käy aika huonosti. Miten niin? Kysyi Koloman? En tiedä mutta yksi mies kerran pelasti minut samanlaisesta tapauksesta kuin nyt, ja hänen tyttärensä tapettiin. Mutta miksi? Koloman ihmetteli. Sitä ei tiedä kukaan, vielä? Sitten Gormor lähti kohti isoa paholaisen tunnelia. Soturi oli kuunnellut koko keskustelun, ja Koloman kysyi nyt vihaisena miksi sinulle ei ole käynyt mitään? Minulla ei ole perhettä, joten paholaiset eivät voi vahingoitta minua. Mutta miksi ne eivät vahingoita itse kyseistä henkilöä? Sitäkään ei tiedä kukaan.
Seuraavana aamuna paistoi taas aurinko täydeltä taivaalta ja Koloman heräsi taas ensimmäisenä, ja mietti viime öistä unta? Hän meni jälleen ja työnsi kiven ikkunan edestä pois ja vaimo heräsi heti ja sanoi: ”Minä näin viime yönä kauheaa painajaista”. Unessa paholainen tunkeutui lasten huoneeseen ja vei meidän tyttäremme. Silloin Koloman hyppäsi ylös ja juoksi nopeasti lasten huoneeseen, katsoi ensin Ridleytä, Ridleyllä oli kaikki kunnossa, ja sitten SaBringin vuoteeseen, sielläkin näytti kaikki olevan kunnossa. Koloman meni katsomaan lähemmäs ja näki: ”Siellä on pelkkä nukke!” Hän huusi sen niin kovaa että se kaikui ulkonakin vielä. Hän juoksi vaimonsa luo sanoi hädissään jotain sekavaa: ”midän tötär on vity”. Rauhoitu mitä sinä sanoit siitä ei saanut mitään selvää, hengitä rauhallisemmin. Koloman yritti uudelleen: ”Meidän tytär on viety”.
Ei kai! Nutty pyörtyi siihen paikkaan. Koloman sanoi kovalla ja vihaisella äänellä: ”Miksi en ole Keskimaan suurin ja vahvin soturi, jos olisin pelastaisin tyttäreni ja koko Keskimaan!!!”. Silloin se tapahtui sininen kirkas valo tunkeutui huoneeseen ja jostain ylhäältä kuului kovalla äänellä: ”Sinä joka toivettasi pyydät pelastaaksesi tyttären astukoon ulos asunnostaan ja kohdatkoon kohtalonsa”.
Koloman vihaisena meni ulos ja huusi: ”Sinä samperin pelkuri tule alas sieltä ja tappele kuin mies!” Koloman näki horisontissa jonkun hahmon lähenevän ja Kolomaniin iski urheus. Mutta turhaan sieltä tuli Gormor ja sanoi: ”Jos aiot pelastaa tyttäresi minä annan sinulle suuren ja mahtavan soturin voimat”. ”Oi kyllä suuri haltia, haluan pelastaa tyttäreni enemmän kuin mitään muuta”.
Näin olkoon, mutta heti kun tyttäresi on pelastettu sinun voimat häviää. Se on parempi vastasi Koloman.
Sitten Gormorin talismaa alkoi taas hehkumaan tumman sinisenä ja Kolomaniin iski suuri valo. Koloman tippui maahan ja alkoi kasvaa isoksi. Hänen lihaksensa kasvoi silmissä, ja hänestä tuli noin kaksisataakolmekymmentä senttimetriä pitkä. Gormor antoi hänelle ison miekan, sekin oli varmaan puolitoistametrinen. Sitten Koloman meni sisälle tekemään Gormorin kanssa suunnitelmaa ja karttaa. Koloman yritti mennä nukkumaan, mutta hän ei enää mahtunut hänen omaan sänkyyn, Koloman nukkui lattialla sen yön. Kun aamu koitti Koloman oli herännyt jo puoli viisi aamulla valmistautuakseen, Gormor oli opettanut hänelle taikoja ja loruja jolla hän pystyi voittamaan keskimaan yksisilmäiset viholliset. Yksisilmäiset näkevät kaksitoista kertaa paremmin kuin ihminen, siksi Kolomanin täytyi opetella käsittelemään miekkaa ja lausumaan loruja. Hän lähti kulkemaan Keskimaan halki Gormorin kanssa, hän saattoi Gormorin ensin hänen valtakuntaansa, ja vasta sitten hän lähtisi Patrician perään. Patricia on paholaisten paha johtaja, hän voi tehdä mitä tahansa ja kukaan ei voi mitään.
Kolomanilla ja Gormorilla ei ollut enää pitkä matka Gormorille, he jatkoivat matkaa kunnes he löysivät luolan. On jo ilta jäädään yön yli tähän luolaan sanoi Koloman. Silloin Gormor sanoi: ”emme voi nukkua”. Miksi emme? Kysyi Koloman. Paholaiset saattavat tulla kun me nukumme. Miten he tietävät missä me olemme? Patricia tietää kyllä, hän tietää myös että olemme tulossa. Kolomania alkoi huolestuttaa. Hän ei voi pysäyttää sinua, mutta hidastaa hän kyllä voi, sanoi Gormor huolestuneena. Jos hän hidastaa minua tarpeeksi voi olla että pääsen perille liian myöhään. Gormor ei vastannut tuohon vielä mitään, hän sulki silmänsä ja rupesi hyräilemään. Koloman yritti kysyä: ”Mitä teet”? Mutta Gormor ei vastannut mitään, jatkoi vaan hyräilemistään, hänen talismaani alkoi taas hehkumaan ja silloin tuntui kuin taivas olisi revennyt. Maa alkoi täristä ja taivas alkoi kirkastumaan. Viisikymmentä paholaista alkoi hehkumaan horisontissa. Gormor oli kuin olisi herännyt koomasta, mutta heti hän pakeni yhä syvemmälle ja syvemmälle luolaan. Hän sanoi Kolomanille: Sinun on kohdattava heidät muuten he löytävät meidät molemmat, ja tappavat meidät. Mene jo! Huusi Gormor ja meni yhä syvemmälle luolaan. Koloman meni ulos ja huusi: Tulkaa tänne ja tapelkaa, minä tappelen tyttäreni puolesta. Ja samana hetkenä kaikki paholaiset kaatuivat. Koloman lähti juoksemaan paholaisia päin, Paholaiset alkoivat huutamaan ja hekin lähtivät juoksemaan Kolomania kohti. Koloman vetäisi miekkansa tupesta ja nosti sen pysty suoraan ilmaan ja huusi: SaBringin puolesta! Sitten hän iski miekan noin kymmeneen paholaiseen ja he kuolivat välittömästi. Muut neljäkymmentä paholaista rupesi lyömään miekalla Kolomania jaloille. Koloman rupesi potkimaan joka puolelle ja paholaisia alkoi lentelemään joka puolelle. Sitten tapahtui se mikä olisi ehkä saanut jäädä tapahtumatta. Koloman potkaisi yhtä paholaista, ja se lensi luolan suulle silloin paholainen huomasi luolan ja meni sisälle…
Koloman tappeli paholaisia vastaan kun yhtäkkiä kuului karmea huuto ja valkoinen pöly meni pyörremyrskynä ylös taivaaseen. Silloin Koloman tajusi mitä oli tapahtunut ja juoksi luolan suulle, katsoi luolaan sisälle ja näki mitä oli tapahtunut. Gormor oli kuollut ja paholainen hyökkäsi Kolomanin kimppuun yrittäen iskeä miekalla Kolomania päähän mutta. Koloman tajusi paholaisen tappaneen Gormorin ja Koloman iski miekan suoraan paholaisen otsaan. Miekka lävisti paholaisen pään. Oli vielä yksi paholainen jäljellä, iso Murtins. Murtins on iso ja vahva vihreä paholainen, hän halusi tappaa Kolomanin koska hän tappoi Murtinsin kaikki kätyrit. Mutta Koloman jatkoi matkaa Gormor olallaan, Koloman halusi haudata Gormorin omalle kotitontilleen. Mutta eihän Koloman päässytkään kuin noin kymmenen kilometriä kun he tulivat isolle kanjonille jossa vastaan tuli noin viisikymmentä paholaista. Koloman laittoi Gormorin ruumiin maahan ja otti miekan tupistaan. Ensin hän löi miekan maahan niin lujaa että kymmenen paholaista lensi ilmaan, sitten hän löi viittä paholaista mahaan että paholaiset menivät kahtia. Koloman on niin vihainen. Paholaisia on tulossa lisää, sanoi joku kaikuva ääni taivaalta. Ja samalla hän näki hologrammi hahmon taivaalla, se oli Gormor joka varoitti Kolomania paholaisista.
Tämmönen Tarina syntyi eräänä sade päivänä! Kertokaa rehellisiä mielipiteitä!
Tämä on kyllä vielä kesken mutta eiöhän se siitä joku päivä tule valmiiksi?
Edited by Stalfer on 02.6.2002 15:28
Vastaa siteeraten
:iä tuosta hienosta työstä ja enkeli päälle 
!
