Aika-avain
Rena ei tiennyt, mitä hän olisi oikeastaan toivonut syntymäpäivälahjaksi. Kun hänelle kuitenkin ojennettiin pieni kultainen avain, hän tokaisi, ”Onko tämä teidän mielestänne hauskakin vitsi?” Palvelijat katsoivat häntä kauhuissaan. ”Tietenkään tämä ei ole vitsi, Teidän Korkeutenne!”
”Miksi en sitten saa mitään parempaa lahjaa? Oletteko unohtaneet, että minä olen pian koko galaksin kuningatar?!” Rena pauhasi säikähtäneen näköisille palvelijoille. ”Mutta tänäänhän on 15-vuotispäiväsi. Sinusta tulee kuningatar vasta 18-vuotiaana, kun löydät itsellesi sopivan puolison,” palvelijat selittivät.
”Kyllä minä sen tiedän! Mutta kertokaa nyt; miksi saan näin mitättömän syntymäpäivälahjan?” Rena tivasi. ”Tuon parempaa lahjaa et voisi toivoakaan. Se on…” ”Kultainen avain, mitä ihmettä minä sillä teen!” Rena tiuskaisi. ”Se ei ole mikään tavallinen avain, vaan Aika-avain,” eräs palvelija selitti.
”Mitä se tarkoittaa?” Rena kysyi. ”Voit avata sillä Aikaportin, mikä tarkoittaa sitä, että voit matkustaa ajassa.” ”Missä se portti oikein on? Ette kai te valehtele minulle? Minä en ole ikinä kuullut mistään Aikaportista!” Rena huudahti.
Hän oli yleensä yksi niistä ensimmäisistä, jotka saivat tietää mitä galaksin eri puolilla tapahtui. Hän oli nimittäin Kuun Kuningaskunnan prinsessa, joka asui valtavan suuressa palatsissa Kristallikaupungissa. Hän asui tietenkin Kuussa, koska Maapallo ei ollut todellakaan enää sellainen, kuin se oli ollut viisisataa vuotta sitten. Ihmiset olivat tosin kehitelleet koneita, joiden avulla eläminen Maassa onnistui melko hyvin. Monet ihmiset asuivat kuitenkin Kuussa, koska se oli helpompaa. Renan elämä oli erityisen helppoa – tai siltä se ainakin ulkopuolisten silmissä näytti. Hänellä oli äärettömästi rahaa ja tavaroita, koska hänen vanhempansa olivat Kuun kuningas ja kuningatar. He olivat kuitenkin aivan liian kiireisiä antaakseen tyttärelleen edes syntymäpäivälahjaa. Rena oli joutunut elämään koko ikänsä palatsissa, mikä oli hänen mielestään erittäin pitkästyttävää.
”Aikaportti ei ole missään tietyssä paikassa, vaan tavallaan toisessa ulottuvuudessa. Voit tästä lähtien avata sen tuolla avaimella, missä ikinä oletkin. Sitten vain päätät minne haluat mennä,” palvelijat selittivät Renalle, joka tuijotti heitä epäilevänä. ”Eli pystyisin tuosta vain siirtymään vaikka viisisataa vuotta taaksepäin, vuoteen 2000, niinkö?” ”Kyllä,” palvelijat nyökkäilivät, ”Mutta ennen kuin kokeilet avainta, sinun täytyy tietää muutama tärkeä seikka. Ajan kanssa ei saa leikkiä. Älä koskaan käytä avainta omaksi hyödyksesi. Voit mennä minne tahansa, tutkia paikkoja, tai mitä tahansa teetkin – mutta älä missään tapauksessa vahingoita ainoatakaan ihmistä.”
”Selvä. Voitte luottaa minuun. Nähdään!” Rena huikkasi ja lähti etsimään vanhempiaan. Hän löysi kuninkaan ja kuningattaren suuresta salista. ”Toimiiko tämä ihan oikeasti?” Rena kysyi kuninkaalta. ”Toimii tietenkin, mutta pidäkin siitä hyvää huolta. En ymmärrä, miten äitisi halusi antaa sinulle tuollaisen lahjan. Kuitenkin kadotat sen. Muista, että se on mittaamattoman arvokas!” kuningas selitti. ”Mistä se on oikein hankittu?” Rena kysyi. ”En ehdi nyt jutella kanssasi, minulla on töitä! Miksi en saa koskaan tehdä mitään rauhassa? Olet aina tiellä. Parempi ettei sinua olisikaan…”
Rena sivuutti huomautuksen ja sanoi kuningattarelle, ”Minä taidan nyt mennä kokeilemaan Avainta.” ”Tiedätkö miten se toimii?” kuningatar kysyi. ”Tiedän. Heti kun sain sen käteeni… minä vain tiedän miten se toimii, vaikka kukaan ei ole koskaan neuvonut minua.” ”Niin, se kuuluu Kuun Prinsessalle, eli sinulle, siksi osaat käyttää sitä luonnostaan,” kuningatar sanoi, ”Mutta menehän nyt siitä, minulla on paljon tekemistä.”
Rena käveli ulos palatsista, suureen puutarhaan, joka oli täynnä erikoisia kasveja. Hän päätti kokeilla aika-avainta heti. ’Olisi kiva tietää, mitä tapahtuu tasan kolmen vuoden päästä. Silloin minusta tulee kuningatar,’ Rena mietti, ’Taidankin käydä katsomassa kuka on kuningas.’
Hän otti Aika-avaimen käteensä ja valitsi vuosiluvun, päivämäärän ja kellonajan. Äkkiä hänen ympärillään oleva maisema muuttui, puutarhassa hän oli edelleenkin, mutta kasvit olivat erilaisia.
Rena astui muutaman askeleen eteenpäin. Hän näki palatsin edessä suuren joukon ihmisiä. ’Ups, taisinkin joutua häiden sijasta hautajaisiin,’ Rena mietti hihittäen itsekseen. ’Kukahan on kuollut?’ hän ihmetteli. Sitten hän katsoi vanhempiaan selvittääkseen asian. Kuningatar näytti aidosti surulliselta – tai sitten hän vain näytteli hyvin. Kuningas sen sijaan näytti kyllästyneeltä. ’Varmaan joku kaukainen sukulainen,’ Rena arveli.
Hän yritti päästä vanhempiensa luokse huomiota herättämättä, mutta kaikki katseet nauliutuivatkin häneen. Ihmisten ilmeet vaihtelivat kauhistuneesta epäuskoiseen. Pitkän hiljaisuuden päätteeksi kuningas sai ensimmäisenä suunsa auki. ”Rena! Ku-kuinka ihmeessä sinä…?”
”Olenko tappanut sen tyypin, vai mikä on vialla?” Rena ihmetteli. ”Sinähän olet kuollut!” huusi eräs pikkutyttö eturivistä. ”Kuollut? Miten niin olen kuollut, tässähän minä olen!” Äkkiä kauhea ajatus iskeytyi Renan mieleen. ”Voi ei!” hän huudahti.
”Mistä tässä on oikein kyse?” kuningas tiedusteli. ”En minä vain tiedä!” ihmiset vastasivat hänelle. ”Minä taidan tietää,” Rena voihkaisi. Hän kiirehti tutunnäköisen palvelijatytön luokse ja suhahti, ”Muistako kun annoit minulle sen Aika-avaimen 15-vuotispäivänäni?”
”Muistan,” palvelija vastasi pelokkaana. ”Minä vain matkustin tänne sillä avaimella menneisyydestä. Mutta onko se totta? Että minä olen… kuollut?” Palvelija oli hetken hiljaa. ”Sinut murhattiin,” hän onnistui lopulta sanomaan. ”Mitä?! Kuka minut oikein tappoi?” Rena huudahti. Äkkiä hän purskahti nauruun. ”Tämä tuntuu todella kummalliselta! Mutta en minä joka tapauksessa ole kuollut. Ehkä sen voi peruuttaa niin etten mene enää takaisin…”
”Miksi sinä rikoit Aikasääntöjä?!” Rena kääntyi hämmästyneenä ympäri kuullessaan äänen. Hänen edessään seisoi mies, joka näytti hyvin vihaiselta. ”Kuka sinä luulet olevasi?” Rena tivasi, ”Ja millä oikeudella karjut minulle?”
”Olen Saturnus, ajan hallitsija. Minun oli aivan pakko ilmestyä tänne, koska sinä olet rikkonut tärkeitä Aikasääntöjä! Sinähän tiedät, ettei avaimella saa herättää ihmisiä kuolleista! Miksi sitten teit näin?”
”En minä tiennyt että… öh, olen kuollut. Tulin tänne menneisyydestä,” Rena selvitti. ”Virheesi pystyy toki korjaamaan, mutta silloin sinun täytyy matkustaa takaisin menneisyyteen ja estää kuolemasi. Eikä se tule olemaan helppoa, koska sinulla on vain yksi yritys. Jos kuolet silläkin kertaa, sinut joudutaan poistamaan lopullisesti ajasta. Mutta muista, ettet saa vahingoittaa yhtäkään ihmistä!” Saturnus oli äkkiä kadonnut. ”Tuota, kuka minut murhasi?” Rena kysyi palvelijalta. ”Tämä saattaa kuulostaa kauhealta, mutta tuleva aviomiehesi oli murhaaja,” palvelija sanoi. ”Niinkö? Kuka hän sitten oli?” Rena tiedusteli. ”John… Kai sinä hänet muistat?”
”John?! Tarkoitatko sitä kummallista tyyppiä joka yritti tehdä mitä tahansa päästäkseen kuninkaaksi? Miksi ihmeessä hän tappoi minut?” ”Sinä kieltäydyit kosinnasta,” palvelija huokasi. ”Onneksi. Mutta kyllä minä aina hänestä selviän!” Rena hihkaisi.
Pian Rena siirtyikin avaimellaan samaan päivään jolloin murha oli tapahtunut. ’Puolen tunnin päästä Johnin pitäisi ilmestyä tänne puutarhaan,’ hän mietti, ’Mutta tällä kertaa minä en kuolekaan!’
Rena pyysi kaikki henkivartijansa suojelemaan häntä. ”Mutta John tulee kosimaan sinua. Et voi mennä ulos vartijoiden kanssa! Sitä paitsi John kyllä suojelee sinua, jos jotain tapahtuu. Niin että et sinä tarvitse vartijoita!” palvelijat vastustivat. ”Ei, minä haluan odottaa häntä ulkona,” Rena tokaisi, ”Ja haluan vartijat mukaani! Eihän sitä tiedä jos joku tulisi ja tappaisi minut…”
Kun John saapui puutarhaan, Rena huusi henkivartijoilleen, ”Ampukaa hänet!” Vartijat tuijottivat häntä ymmällään. ”Teidän Korkeutenne, mitä te oikein tarkoitatte?” he ihmettelivät. ”Minähän sanoin; ampukaa John, tai kerron kuninkaalle että te ette tottele minua!” Rena huusi.
”Mutta… hän on teidän tuleva aviomiehenne.” ”Jommankumman meistä täytyy kuolla, joko hänen tai minun!” Rena totesi, ”Niin että valitkaa ja nopeasti!” Henkivartijat tuijottivat Renaa yhäkin kummallisesti.
”Minä hoidan tämän, jos se ei teiltä onnistu!” Rena huudahti ja tempaisi laser-aseen lähimmän vartijan kädestä. Tähdätessään hän näki Johnin hämmästyneen ja kauhistuneen ilmeen, mutta ei välittänyt, vaan painoi liipaisinta. ”Minä voitin!” Rena hihkaisi voitonriemuisena, kun henkivartijat tuijottivat kauhuissaan Johnin ruumista.
”Sinä olet rikkonut Aikasääntöjä jo toisen kerran!” ankara ääni sanoi. Renan eteen oli ilmestynyt Saturnus, joka oli tällä kertaa vieläkin vihaisempi kuin viimeksi. ”Ups, minä unohdin ettei ketään saanut vahingoittaa! Mutta ei kai se haittaa jos tapoin murhaajan!” Rena huudahti. ”Mutta se ei ole noin yksinkertaista! Tulevaisuudessa sinut tulee joka tapauksessa murhaamaan kostoksi Johnin hyvä ystävä!”
”Mutta enkö voisi yrittää muuttaa sitäkin?” Rena kysyi. ”Ei, olet aiheuttanut jo tarpeeksi hankaluuksia. Pienikin virhe saattaa koitua Kuun Kuningaskunnan kohtaloksi. Ehkä on helpompi, ettei Johnin ystävän tarvitse vaivautua murhaamaan sinua. Koska siitä seuraa eräs katastrofi, ja tämä kaupunki tuhoutuu. Sen seurauksena taas tapahtuu monia pieniä asioita, joiden ei kuuluisi tapahtua. Olet jo sekoittanut ajan totaalisesti. Sinua ei tarvita enää. Ja estääkseni sen mitä voisi tapahtua, minun täytyy poistaa sinut kokonaan ajasta,” Saturnus selitti.
”Ei! Miksi en voisi yrittää korjata sitä?!” Rena kiljaisi, ”Minä lupaan noudattaa sääntöjä, ihan varmasti!” Saturnus ei kuitenkaan kuunnellut. ”Minä en enää ikinä tee mitään sääntöjenvastaista! Minä…” Renan lause jäi kesken, koska sillä hetkellä hän katosi olemattomiin.
Kuningatar, joka oli tullut puutarhaan, juoksi palatsiin, suureen saliin jossa kuningas oli. ”Meillä ei ole enää tytärtä,” hän kuiskasi. ”Puhutaan myöhemmin, minulla on nyt töitä,” kuningas sanoi ja käveli pois.
Ei tämä stoori ole tosiaankaan mikään 10- arvoinen! Mutta meidän äikänopettaja on vähän kieroutunut!
Öh. Tässäpä kova pähkinä purtavaksi. Tämä topic on aloitettu tänään (5.6.) klo 10:13, kun taas topic, jonnekka kaikki kouluaineet tulisi laittaa, on aloitettu hieman myöhemmin, klo 10:29. Siispä en lukitse tätä topiccia, mutta te muut, laittakaa ne tänne. Okies? //Penetrator
Edited by penetrator on 05.6.2002 16:00
Vastaa siteeraten
