Runo

[Cyber_Ninja]

Onnen Enkeli


 Yksin varjoissa, minä, lapsi varjojen, hiljaa nyyhkytän.
huoliiko minua kukaan?
rakastaako kukaan?
huomaako kukaan edes?
Kuoreni on musta, musta ja limainen. Ken sitä katsoo, kääntää katseensa inhoten.
Kaikki näkevät kuoren vain, minua eivät huomaa.
Kuoren sisällä, mustassa nesteessä uiskentelen.
Haaveitten meressä kellun.
Musta on kuori, pimeää on sisällä sen.

Miksi elää?

Sukellan.
Sukellan syvälle.
Keuhkoni jo mustasta täyttyvät.
Musta maailma alkaa silmistäni kadota.
Jossain jo viikatemies teräänsä kiillottaa.
Hyvästejä maailmalle kuiskin.

Äkkiä tässä mustassa maailmassa näen valkoisen pisteen.
se lähenee.

Kyyhkynen.
Enkeli.
Se lentää läpi mustan maan, tuoden säteet auringon mukanaan.
Kuori särkyy.
Valo tulvahtaa ulos.
Sisältä suurin silmin ulos katson.
Siinä on aurinko.
Siinä ovat pilvet.
Siinä ovat taivaan linnut.

Ja siinä olet sinä, valoa hohtavana, anteeksiantavana, hyväksyvänä,
Onneni Enkeli.



Edited by Cyber_Ninja on 05.6.2002 20:18

[FantasyManIX]

Vaikuttaa hyvältä, aika omituinen kuitenkin  

Minä en kyllä paljon runojen päälle ymmärrä, eikä tuommoinen kyllä multa onnistuisi.

[yksisiipi]

Tuon oli muuten hyvin kaunis.
Ihana etten sanoisi.
Voi sitä, joka on tuo enkeli...

[Ilezki]

Hieno runo, oletko ottanut sen jostain runokirjasta, Prkl rangaistus on oleva suuri! No ei vaineskaan, tuo on oikein hyvä, riimit eivät mene sekaisin, ja teksti on loistava! Tuo on kyllä jotain aivan loistavaa! Keep up the Good Work!

[Gabriel]

Tuo on...kaunis!
Sopii hyvin nykyiseen mielialaani.
Muutenkin en ole viime aikoina ollut parhaalla mahdollisella tuulella (Naksu, kyllä siksi) ja nyt on muutenkin huonompi olo. Koko elämä tuntuu potkivan päähän. Tai no...ei se potki enempää kuin yleensä, mutta minä en kestä sitä nyt yhtä hyvin. En ole muutenkaan perhe-elämässäin Auvo Onnellinen, mutta nyt...

Että kuinka paljon vastuuta minulla tässä onkaan.
Hermoni ovat nyt kireällä kuin viulun kielet. Mutta mottoni on, että pitää kestää! Teinipeelot eivät kestä! Minä en aio sortua kapinointiin, 'kavereihin', juopotteluun ja vihoviimeisenä cut-liikkeisiin.
"Jos kestän tämän, kestän mitä hyvänsä."
Tuo ei koskenut mitenkään foorumia, elämä potkii nyt päähän ihan IRL.

Off-topic taisi tulla, mutta laitoin tämän tänne kuitenkin...poistakaa jos haluatte. :/

En. Kaikilla meillä on oikeus olla masentuneita aika ajoin. Toisille kertominen yleensä helpottaa asiaa, ja tässä viestissä purit sydäntäsi aika lailla. Rohkea teko, vaikkei kai kovin moni (kuten minä) sinua oikeasti tunne.
Toivon, että joku saa sinut piristymään joskus, ettei sinun tarvitse turvautua cut-liikkeisiin... Onnea elämään, Gab. - Pene

[Amadeus III]

Kaunis, lumoava, mielenkiintoinen ja erittäin upea runo. Jos et tuota kopioinnut mistään kirjasta niin voisit laittaa enemmän...noitahan voisi vaikka kopioida itellekkin.

Kirjoita enemmän!

[Cyber_Ninja]

no yleisön pyynnöstä: Tämä runo tosin on ihka ensimmäiseni, se on rakkausruno, ja koulussa kirjoitettu: ei ole välttämättä yhtä hyvä... kiitos kehuista, pitää varoo ettei ihan nouse neste nuppiin    öh köh pöh.


            Silta


  Rakkaus on kuin silta, joka kulkee yli elämän joen.
Jotkut siltaa kulkee kohtaamatta ketään.
Silloin reunan yli tippuu hän virtaan elämän.

Jotkut siltaa kulkee ja kohtaavat monia.
Mut yksi vain se oikee on, ei mikään heitä erota.

On yksi ero rakkaudel ja sillalla:
Kas kun silta päättyy rannalle joen,
Rakkaus jatkuu elämän läpi,
aina ikuisuuteen...

Juu, tiedetään, ei niin hyvä, ja lyhytkin se on...  


EDIT:// nyt olen väsännyt uuden runon:


        Liekit



 Taas sinut mä nään,
katson silmiisi, kipinä lennähtää,
hymysi mulle kuin puhallus tuleen on,
ja niin kytemään alkaa liekki rakkauden.
Se kytee,
alkavat hiilet jo punertaa,
ja äkkiä liekki roihahtaa.

Sua ikävöin,
ryven haaveissa,
unissani mun olla voit,
mutta oikeassa viileässä maailmassa,
kaadat vettä päälle liekin rakkauden.

Liekki sammunut on,
se minut suruiseksi saa.
Tuhkaa jäljellä vaan on,
murheen alho loputon,
taas viikatemies teräänsä kiillottaa.
Joku muu saa sun liekkis roihuumaan,
se mua satuttaa.

Liekki sammunut on,
mut savua et saa haihtumaan.
Se ikuisesti leijua saa,
sua rakastan ainiaan...

...ainiaan...


 Aikaa kulunut on,
nyt uudet tuulet puhaltaa,
savun katkun saa loittonemaan,
melkein katoamaan.
Mut sydämessäin tulet mun olemaan,
nyt ja ainiaan...



Edited by Cyber_Ninja on 06.6.2002 15:45

[Heldy]

tuo on taas noita yksiä hienoinpia töitä koko täälä foorumilla..
(älkää ottako vakavasti te muut) jaa...mitäs muuta kuin onnea uraputkelle runoilijana jaa..kaikkea mukavaa matkan varrella jaa..
"that was werywery guud!" ja :iä paljon ja