Käytävässä pitkässä tuskan valta lymyää,
hallien seitsemän läpi ihminen hulluuteen valmistetaan.
Katso, heti mieltä jo syyhyää,
hulluutta miehen mieleen iskostetaan.
Hallissa ensimmäisessä kuolons' oman kohtaa,
uudelleen tuon kaiken kokee, mut eri henkilöin'.
Turhautuneen' huomaa; ei asialle mitään mahtaa,
kalkki katkera nieltäv' on, on demonit söin.
Hallis' toises' ruumillinen tuska sua odottaa,
piinajat harjaantuneet, harjoitusta jo 25000 vuotta'a.
Raatelu ei kuoloon' johda, kuollut kerran on,
kuoloo toivoo kuitenki', piina suuri s'on.
Kolmannes' paikas' syntis' joudut kärsimään,
rikas saa kaiken kultansa; sulana sen hän nielee.
Köyhällä on taas koko iso lään',
rutto siellä riehuu, vaan tuleeko asia mielee'?
Neljännes' hallis' syväss' pitkin siltaa kapeaa,
lauhkee' jos olet piinas' sin' sit' kärsit.
Pelkää'äjä piinaans' pitkittää ja romuttaa maailmaa,
silloin mieltäs' rikot ja kalliot suuret särjit.
Viides halli kauhein on,
rakkahas siel sä näet.
Kasvot kuitenk' demoneilla on,
kuin pallo kestos' on, tuskia taas ovat mäet.
Halli kuudes hiljaa vaikenee,
kuolon harmaa koti on se.
Ken siel' jotain mainitsee,
hän saliin seitsemänteen kulkeutuu vaik' ilmatse.
Sali seitsem' suuri on,
pitkähkö ja laaja.
Oviportte se se on,
saliin kauhuin' taaja'.
Seitsem's sali se ensimmäinen on,
ei armahdust' siit' koskaan saa yksik' raaja.
Vastaa siteeraten
hyvää mielikuvitusta ainakin oli 