Uusimmat ostamasi levyt

[wertet]

In Flames - Sounds Of A Playground Fading
Kolahtaa huomenna postilaatikkoon mutta kun olen levyn jo niin monta kertaa youtube:en ennakkoon vuodetusta listasta kuunnellut, niin voisin kait laittaa tänne jotain levystä.

En ole aiemmin juurikaan hehkuttanut In Flamesia vaan pitänyt bändiä kuunneltavana silloin tällöin. Toukokuussa kun kuulin uuden levyn single kappaleen Deliver Us -totesin että taas tulossa "ihan hyvä" -levy. Mutta kun tämän kuukauden alussa youtubeen vuoti osa ja lopulta kaikki levyn kappaleet, niin meikäläinen meinasi pudota oksalta.

Uusin levy edustaa uudenlaista In Flamesia joka on lähempänä melodista metallia kuin vanha "hakkaa päälle" -tyyli, jos sitä siksi voi kuvailla. Erityisesti monitasoiset ja upeat kitararaidat saavat kylmiäväreitä aikaan. Levyn kokonaiskuvaa on vaikea hahmotella sillä levyltä löytyy rauhallisesta "lässytyksestä" jykevämpään menoon olevia kappaleita. Lähinnä vanhaa tyyliä edustaa levyn 4. kappale The Puzzle. Kevyempää antia edustaa The Attic ja Jester's Door, jotka ovat lajissaan keskivertoja tai hyviä mutta eivät meikäläistä juurikaan enempää ainakaan sytytä. Jos haluaa ensin kuunnella etukäteen levyn antia niin ehdottomia kuunneltavia ovat albumin nimikkokappale Sounds of a playground fading ja muista: Fear is the weakness, darker times ja ropes.

Mikä tekee levystä omalla albumilistallani ehkä jopa top 1:sen on sen kokonaisuus. Harvassa ovat levyt jotka ovat jokaiselta kappaleeltaan levyn vahvaa antia. Aiemmin olen pitänyt hyvinä levykokonaisuuksina lähinnä Opethin julkaisuja.

Albumista on saatavilla CD, CD+DVD ja LP versiot. CD+DVD -versio sisältää dvd-osaltaan videomateriaalia ja musiikkivideoita.

Levyn biisilista:
1. Sounds Of A Playground Fading 04:44
2. Deliver Us 03:31
3. All For Me 04:31
4. The Puzzle 04:34
5. Fear Is The Weakness 04:07
6. Where The Dead Ships Dwell 04:27
7. The Attic 03:18
8. Darker Times 03:25
9. Ropes 03:42
10. Enter Tragedy 03:59
11. Jester’s Door 02:38
12. A New Dawn 05:52
13. Liberation 05:10



Tuntuu kliseiseltä antaa täydet viisi tähteä mutta henkilökohtaisesti tämä levy räjäyttää pankin, joten pisteytyksen suhteen ei jää vaihtoehtoja. Ja nyt pitäisi odottaa huomiseen että postipate tuo laatikkoon levyn ja pääsee nauttimaan jokaisesta kappaleesta maksimaalisella laadulla!

In Flames we trust!

[josu]

Paljon on taas tullut ostettua eri levyjä, mutta hyvin vähän ehtinyt kuuntelemaan.

<< RHAPSODY OF FIRE :: FROM CHAOS TO ETERNITY (2011) >>

Italialaisen sankarimetallibändin uusin tuotos ja viimeisin fantasiaeepoksen osa lyö pöytään yhtäältä hieman uutta ja toisaalta kasan vanhaa. Tuttuna ja turvallisena voidaan pitää Turillin ja Staropolin tiluttelukuvioita, jotka vangitsevat yhtä vahvasti kuin aikaisemminkin, uutta ovat kitaristi Tom Hess (joka ei juurikaan pääse esiin Turillin varjosta) ja biisien uudenlainen ilme ja tunnelma. En nyt osaa sen tarkemmin selittää, mikä kappaleissa tuntuu niin erilaiselta aiempiin sävellyksiin verrattuna, mutta eroavaisuus piinaa takaraivossa koko levyn kuuntelun ajan, etenkin kun henkilökohtainen suosikki bändin diskografiassa on juuri aikaisempi pitkäsoitto The Frozen Tears of Angels (2010). Voi toki olla jokin tiedostamaton ennakko-odotus vielä megalomaanisemmasta eeppisyydestä.

Ei levy missään tapauksessa huono ole, mutta pakko myöntää, ettei se ihan yllä odotuksiini. Albumilla kuulee kivasti klassisvaikutteisia melodiakuljetuksia eikä cembalo- yms. instrumenteista olla tälläkään levyllä luovuttu, mistä ehdotonta plussaa. Levyn parasta antia edustavat vajaan 20 minuutin eeppinen ralli Heroes Of The Waterfalls' Kingdom sekä I Belong To The Stars, joka tuo väkisinkin mieleen Ayreonin kappaleet. Iso plussa tyylikkäästä bookletista.

[Substance]

Von Hertzen Brothers - Love Remains The Same (2008)

Hyllyssäni pölyttyi ennestään jo Approach, mutta yhtenä päivänä otin sen ja kuuntelin oikein kunnolla. Mikä ravisuttava kokemus! Paikallisen marketin alelaarista löysin sitten tämän ja olisin nyt kuunneltuani maksanut siitä mielelläni vaikka neljäkymppiä. Tämä on oikeasti paras matka jonka olen korvillani tehnyt... Koskaan.

Yhdeksän biisiä ja 61 minuuttia. On sinällään mielenkiintoista miten kappaleista lyhin, alle neljäminuuttinen Faded Photograph miellyttää eniten. Vahvimmillaan albumi on kokonaan kuunneltuna. Oikeastaan useita kertoja kokonaan kuunneltuna, kuten äsken marjastamassa käydessäni. Sitä jaksaa kuunnella niin saatanasti, koska kappaleet eivät noudata kuuntelijan odotuksia vaan ottavat sivuteitä.

Kun albumi lopultakin viimeisessä... (biisi tuntuu kumman maalliselta sanalta), teoksessa paisuu "Love Remains The Same" -julistukseensa on se majesteetillisin ja upein albumin lopetus sitten Princen Come-albumin orgasmin.

Uusi lempilevyni on tässä. En odota sen muuttuvan vuosiin. Tai ainakaan ennen kuin ostan jonkin Guitar Wolf -albumin.

[Fimzy]

Hetken mielijohteesta ostin eilen itselleni uuden levyn. Death cab for cutien Codes and Keys tarttui mukaan Anttilasta. Tänään ehdin sitä vasta kuunnella, enkä kyllä ihan loppuun asti. Ukkonen on yllättänyt joka päivä.. :I

Harvoin ostan uusia levyjä, ellen ole kuullut etukäteen edes yhtä kappaletta, mutta nyt tein kyllä poikkeuksen. Pääsin kuuntelussani kappaleeseen kahdeksan ja pakko sanoa, että en ole kauhean vakuuttunut. Vaikkei vertailupohjaa ihan hirveästi ole, sillä en omista bändin aiempia levyjä, niin enemmän olen pitänyt niistä sekalaisista kappaleista, joihin on netin kautta päässyt tutustumaan. Ehkä levyn loppupuolella on vielä jokin yllättävä kappale, joka eroaisi tuosta tasapaksusta tyylistä. Mutta ei huono, hieman tympeä vain, ja varmasti tulen kuuntelemaan levyä paljon. Ehkä tämäkin on joku totuttelukysymys, koska ne kappaleet, joita aiemmin heiltä olen kuullut, ovat olleet kuitenkin melkolailla erilaisia, jotenkin voimakkaampia ja ei niin yksitoikkoisia.

Toinen, minkä ostin on Scandinavian music groupin Manner. Täältä ei ole löytynyt muita heidän levyjään kuin Näin minä vihellän matkallani ja nyt tämä uusin, joten olihan se pakko ostaa (varsinkin kun siskoni on lainannut viimeisen puolen vuoden aikana tuota ensimmäiseksi mainittua..).

Olen kyllä tykännyt suurimmilta osin kappaleista, mutta muutamia inhokkejakin löytyy. Hautojen yli ei iske loppupuolelta ollenkaan ja lopetankin kappaleen kuuntelun jo puolessa välissä. Omenankukan terälehtiä taas on ärsyttävä rallatus, jonka kaksi kertaa olen hampaat irvessä kuunnellut läpi. Mutta Ruotsiin ja takaisin, Liikaset ja Melkein kuin uusi nousivat ihan suosikeikseni! Nättejä kappaleita! SMG:ltä olen muutenkin tykännyt useista heidän hitaammista ja rauhallisemmista kappaleista. On myös ihana vain keskittyä sanoituksiin, mitä ne nyt välillä ovat melko hämäriä.. Ja on kyllä pakko sanoa, että nyt eivät sanoitukset yltäneet ihan odottamalleni tasolle.

Pitäisi tuonne levyhyllyyn pikkuhiljaa löytää muutakin hyvää kuunneltavaa, mutta kun tulee kuunneltua laidasta laitaan kaikenlaista ja kun saattaa tykätä vain yksittäisistä kappaleista yksittäisiltä esittäjiltä, on kamalan vaikea ostaa mitään.

[Substance]

Moby - Go -The Very Best of Moby

Yksi turhimpia ostoksia joita olen tänä vuonna tehnyt. Ehkä varsinaisilta levyiltä löytyisi jotain kuulemisen arvoista, mutta jos Greatist Hits kokoelmakin on tällaista paskaa, en jaksa niitä levyjäkään ruveta kuuntelemaan. Oi toki tältä kokoelmalta muutama hyvä kappale löytyy, mutta niitä on soitettu ärsytykseen asti jo elokuvissa ja mainoksissa.

Britney Spears - Femme Fatale Deluxe Edition (with fragrance)

Surukseni hajuvesinäyte taisi jäädä matkalle, mutta saa tästä irti muutakin. Itseasiassa aika paljon. Britney ei laula nuottiakaan ilman, ettei se menisi tuhannen ja sadan äänenkäsittelyprosessorin läpi. Netistä löytyy demoja joilla Britneyn äänelle ei ole tehty mitään. Ne osoittavat, että tähdellä olisi kykyjä tehdä varnaisia laulujakin ilman autotunea, mutta nyt vedot ovat puolivillaisia, koska kone varmistaa täydellisyyden.

Tämä on jokaiselta kantilta katseltuna vain niin järjetön tuote. Liukuhihna levy jonka kaikki kappaleet ovat täysin kuunneltavia, osa jopa eeppisiä. I Wanna Go on huoleton ja vauhdikas kesäbiisi. Will.i.am on tehnyt loistavan aivottoman amispopraidan Big Fat Bass. Trip To Your Heart julistaa, että kyllä Britney pojalta muutakin haluaa kuin munaa.

Kyllä ruotsalaiset osaa. Osa Deluxen lisäbiiseistä on vähän... Disney Chanel-tyylisiä, mutta tänä digitaalisuuden upeana aikana minä päätän vaivattomasti mitä en halua kuunnella.

Tämä on mahtava levy. Ei todellakaan mitään von Hertzen-osastoa, mutta tällä jo liian pitkään jatkuneen pop-musiikin "pari isoa hittiä ja loput silsaa" -aikakaudella tämä levy antaa pienen toivon paremmasta tulevaisuudesta.

[laatikainen.miikka03]

heh..kehtaako myöntääkkään että viimeisin ostos on Lastenlauluja - siellä on 25 oikeinkin tuttua kipaletta aina Täti Monikasta Lapin äidin kehtolauluun. No, kun ny tän myönsin, niin voin myöntää myös että on tullut hoilotettua lapselle ja hoilotettua vaikkei lapsi ole ollut kotonakaan.

Sellanen ihan itselle hankittu viimeisin ostos on Yö yhtyeen Loisto. Siinä on loistavia biisejä - vaikkakin se on jo vanha levy. Sitä sitten soitellaan nupit kaakossa ja fiilis on loistava!

[Substance]

Taas on tullut ostettua yhtä sun toista.

Manna - Shackles

Ensikosketukseni Mannaan. Vaikka naispuolisia laulaja-lauluntekijöitä on tällä hetkellä jo riittämiin, kyllä sinne mukaan vielä tällainen indiehtävä kaunotar mahtuu. En osaa kuvata Mannan musiikkia oikein mitenkään, se on sellaista korkealta laulettavaa isosoundista säröistä, tummaa poppia. Levyllä on sellaiset 9+1 biisiä, ja mitään niitä ei käy haukkuminen. Maisema pysyy jotenkin samana koko ajan, mutta kappaleet eivät kuitenkaan ole samanlaisia.

Eli tällä levyllä ei ole täytebiisejä, se on sopivan lyhyt, Mannan lauluääni on silkkaa parhautta ja Shackles kuulostaa tuoreelta. Kaikkea kuitenkin verottaa hieman heikosti tuotettu soundi. Se on "kuin pohjaton kaivo". Riippuu kuulijasta kuinka paljon tämä ärsyttää vai ärsyttääkö ollenkaan, mutta paremminkin äänen olisi saanut kasattua levylle.

Kaikki lukemani arvostelut ovat antaneet tälle kolme tähteä. Itse... Taivun samaan, mutta se on helvetin vahva kolmonen. Siitä saisi pienellä vaivalla vitosen.

Kemopetrol - A Song and a Reason

Manna ilmestyi puskista, mutta Kemoja olin odotellut sellaiset viisi ja puoli vuotta. Siksi on lohduttavaa, ettei tämä levy petä. Kaikki on kohdallaan, paitsi hitit. Changing Lanes ei ole mikään uusi Child Is My Name tai Humppa Telkkariin, mutta se hoitaa radiomittaisen singlen tonttinsa kelvollisesti. Jos pidit siitä vähänkään, rakastat muuta levyä.

Tämä levy vie matkalle. Jos Shackles kuulostaisi soundeiltaan tältä, se oli merkkitapaus. A Song and a Reason ei sisällä ainuttakaan iloista hetkeä. Kaipa niitä ei haluttu väkisin ahtaa mukaan. Sen kuuntelu on silti yllättävän helppoa, koska albumi ei ole kylmä. Yksi lempilevysitäni, Madonnan Erotica, on niin hyytävä levy, että se ikään kuin sulkee sieluni pakastimeen. Tunnen oloni sen jälkeen hieman masentuneeksi. A Song and a Reason kuulostaa masennuslevyltä, joka on kuitenkin lääkehtivää, koska se esittää asian niin kuin se on.

Tämä levy saa neljä tähteä, ainoastaan siksi että se kasvaa enemmän kuuntelun myötä viiteen.

Loppuvuodesta julkaistaan uusi Nightwish, Chisu ja ilmeisesti heti seuraavan vuoden alkuun Herra Ylpön sekä No Doubtin uutuudet. Jotain erinomaista on siis vielä tuloillaan, ja vanhan tutkiminen tuottaa aina yhtä suurta iloa.

[Substance]

Ööö

Herra Ylppö & Ihmiset - Mies ja Nainen

Mä ajattelin, että jos tää olisi julkaistu viime vuonna, se olisi pistänyt sitä mun parhaat albumit listaa vähän uusiksi. Nyt kun olen päässyt sen kuulemaan ja siihen paneutumaan, voin sanoa ettei välttämättä olisi pistänyt. Miksi?

Kaikki on tavallaan kunnossa. Yhtye soittaa hyvin ja levy on miksattu sekä masteroitu taitavasti. Siis taitavasti radioystävälliseksi. Aikeisemmin se ei ole puuduttanut, joten miksi nyt? Biisilista suorastaan karjuu sekaansa edellisen levyn Paraatimarssia tai Hamartiaa. Ehkä vastaus löytyy myös Ylpön laiskoista lyriikoista jotka alkavat tuntumaan aika eltaantuneilta. Hän ei tarjoa mitään uutta, ja kun biisitkin kuulostavat pitkälti ihan samalta kuin ennen, ei lopulta koko levy tarjoa mitään uutta.

Jos yhtyettä pitää kehua jostain, niin yhtye on onnistunut sulauttamaan alunperin tublaksi kaavaillun julkaisun kaksi ihan erilaista cd:tä sulavasti yhteen. Lisäksi levy toimii kokonaisuutena paremmin kuin edellinen levy Pojat Ei Tanssi. Hyvä levyhän tämä Mies ja Nainen lopulta on, sen takaavat hienot biisit, mutta jotain isompaa tuli silti odotettua. Kaipa tähän loppuun yksi sana selittää enemmän kuin tuhat jotain muuta sanaa: Amorphis.

[Sisko ja sen Sisar]

Sisar: Taas tullut pistettyä tärkeysjärjestys kuntoon ja rahaa kaikkeen tosi tärkeeseen. Syöminen on muutenkin tosi yliarvostettua.

Saul Williams - Saul Williams
Joskus aikoinaan tuli tämä levy lainattua kirjastosta, ja kolahti kovaa vaikka en nyt noin muuten hip hoppia kuuntelekaan. Nyt sitten satuin näkemään käytettynä levykaupassa ja ostin, koska on omistamisen arvoinen lätty. Mielestäni herran musiikki kys. albumilla eroaa mukavasti valtavirrasta (vaikka en nyt tiedä miten validi väitteeni on, kun hip hop on suhteellisen vieras genre minulle). Hyvinkin erilaisia kipaleita alastomasta runoilusta ihan jammailtavaan kamaan. Vähän räkäinen soundi, mutta tuollainen viimeistelemättömyys sopii albumin kappaleisiin. Sanoitukset ovat rautaa/taidetta ja Williamsin ääni on hirmu miellyttävä. Sanoisin et sellanen 4/5.

MKDELTA - Otherness
Tätähän en suoranaisesti ostanut, koska maksu oli vapaaehtoinen (maksun suoritus olisi luonnistunut luottokortilla tai PayPalilla, enkä kumpaakaan omista - muuten tästä olisi mielellään maksanut). Industrialia. Aika tummasävyinen ja raskas albumi, mutta käy moneen käyttötarkoitukseen ihan vaikka siivoilun taustamusiikista clubikäyttöön. Erikoinen äänimaailma. Maistuu parhaalta jos on hyvät bassot. Kappaleet liukuvat hienosti yhdestä toiseen, toimiva ja hyvin rakennettu kokonaisuus. Sanotaan 4/5 koska tunnelman vaihtelua kappaleiden välillä olisi voinut olla enemmän, monipuolisuus on plussa aina minusta.
Jos alkoi himottaa hankkikaa omanne: http://84.248.168.207:8000/to0013.html

[Hobitti]

Blind Guardian - Nightfall in Middle-Earth

Vahvasti lotr-painotteinen levy lotr-painotteiselta bändiltä. Kyseessä on konsepti levy ja jokaisen biisin väliin on lisätty alle minuutin pituinen raita jossa on kerrontaa tai muuta johdattelua seuraavaan biisiin. Vielä en ihan loppuun asti ole ehtinyt ajatuksella kuunteleen, mutta hyvä levy on kyseessä. Hienoja, eeppisiä melodioita on jaeltu eikä levyllä oikeastaan ole yhtään huonoa kappaletta. Aivan eri maailmassa liikutaan jos verrataan Blind Guardianin ensimmäisiin albumeihin, laatu on hyvä ja kappaleet on todella huolellisesti soitettu ja käsitelty. Aloin vasta vähän aikaa sitten kuunteleen kyseistä bändiä ja se on tarjonnut kyllä kaikkea mitä musiikilta odotankin. Hyvä bändi ja hyvä levy, kenties parhain mitä olen vähään aikaan ostanut.