Itse tarina
Uusin lisäys: Luku VIII (tarina päättyy!) 7.09.2002 klo 19:36
Final Fantasy VII: Post Jenova
I
Cloud avasi silmänsä ja tunsi jyskyttävää kipua takaraivossaan. Häntä huimasi, koska taivas ja maa eivät tuntuneen löytävän paikkaansa horisontin ympärillä. Cloud tunsi makaavansa selällään viileässä maassa. Hän kohottautui kyynärpäidensä varaan ja oksensi. Maailma alkoi pikkuhiljaa asettua paikalleen hänen silmissään. Hän erotti jo taivaan ja maan. Yksityiskohdat alkoivat hahmottua: vihreä nurmikko, puita, pilviä taivaalla ja jokin keltainen läiskä, joka liikkui varovasti kohti häntä. Cloud ei ollut varma, olivatko silmät luotettava informaatiolähde, joten hän päätti sulkea ne ja keskittyä suurempaan ongelmaan: mitä oli tapahtunut?
Suljettuaan silmänsä jostakin muistin syvistä onkaloista Cloudin mieleen nousi kuva meteorista, joka syöksyi kovaa vauhtia Planeettaa kohti. Hän muisti, kuinka hän oli lopulta kohdannut Sephirothin, ja tappanut hänet. Kuinka Tifa oli meinannut pudota maan ytimeen, ja kuinka hän oli pelastanut Tifan. Kuinka koko kraatteri alkoi täristä ja kuinka Highwind tippui kraatteriin. Kuinka he olivat nousseet ylös ja nähneet Meteorin Midgarin yllä. Kuinka Holy oli noussut Meteoria vastaan. Kuinka Meteorin voimasta nousseet ilmapatsaat repivät taloja ja heittelivät ihmisiä. Kuinka Holy oli melkein tuhoutunut Meteorin edessä. Kuinka Life Stream oli tunkeutunut Planeetasta ja tullut Holyn avuksi. Kuinka Holy oli ruvennut loistamaan kirkkaasti. Kuinka hän oli kuullut Aeriksen rukoilevan ja kuinka kaikki muuttui valkeaksi.
Siitä eteenpäin hän ei enää muistanutkaan mitään. Hän avasi taas silmänsä ja tunnisti olinpaikkansa. Hän oli suurella tasangolla, joka ympäröi Chocobofarmia. Hänen oli täytynyt lentää jollain konstilla Midgarista tänne asti, ohi Kalmin. Cloudin päätä huimasi ja hän oksensi uudelleen. Hän pyyhki suupielensä kädellään ja nousi seisomaan. Maa tuntui keinahtelevan hieman, mutta asettui viimein. Hän katseli uudestaan ympärilleen ja huomasi, että keltainen läiskä oli vieläkin havaittavissa: se oli pysähtynyt reilun kymmenen metrin päähän Cloudista. Cloudin silmät eivät suostuneet tarkentumaan niin kauas, mikä sai Cloudin huolestumaan. Hän yritti ensin siristää silmiiän, mutta turhautui ja kumautti itseään tuntuvasti nyrkillä päähän. Hän huojui hetken silmiensä liikkeiden seuratessa lähinnä jotain trigonometrisen funktion kuvaajaa muistuttavaa liikerataa. Se auttoi ainakin hetkellisesti, sillä Cloud tunnisti keltaisen läikän: se oli hänen chocobonsa.
Riemastuneena löydöstään Cloud ryntäsi kohti chocoboa, joka seisoi kärsivällisenä vähän matkan päässä. Saavuttuaan chocobon luo Cloud rapsutti sitä niskasta ystävällisesti ja puheli sille rauhoittavasti, sillä hän näet epäili, että matka Highwindin ruumassa Meteorin räjähtäessä oli ollut vähintäänkin järkyttävä kokemus eläinparalle. Eläin vastasi hellyydenosoitukseen näykkäämällä Cloudia hellästi tämän piikikkäästä tukastaan. Cloud hymyili Chocobolle ja hyppäsi sen selkään. Valjaat puuttuivat, mutta hän lienee pärjäisi ilmankin. Hän käänsi Chocobon nokan kohti Chocobofarmia ja karautti matkaan.
Ratsastettuaan aikansa Cloud saavutti määränpäänsä ja järkyttyi. Ilmeisesti yksi Meteorin palasista oli lentänyt Chocobofarmin asuinrakennuksen päälle, sillä siinä missä oli ollut farmarin tupa, oli nyt vain savuavat rauniot. Choco-Billy katsoi raunioita epätoivoisena siskonsa kanssa. Cloud päätti olla häiritsemättä perhettä kriisin keskellä ja käänsi ratsunsa pois. Hän lähti etenemään kohti etelässä sijaitsevaa suota.
Cloud ratsasti kiireettä, sillä hän tiesi, ettei hänellä olisi kiire minnekään. Hän halusi myös aikaa suunnitella tulevia tekemisiään. Hänen täytyisi ainakin löytää Tifa ja mahdollisesti muut, sekä ottaa selvää, mitä maailmalle on tapahtunut. Näistä mietteistään hän havahtui tuttuun ääneen. Joku kirosi rankasti. Chocobo pysähtyi suon laitaan.
»…tanan lapamato, jätä koneeni rauhaan, @#¤£&%!»
Cloud nosti katseensa ja yllättyi. Suohon oli osittain vajonnut Highwindin hätäkapseli, eli sen isommasta rungosta irrotettu ohjaamo. Koneen vierellä heilui keihästään heilutellen Cid, joka yritti pitää Midgar Zolomia poissa koneensa kimpusta.
II
Cid antoi viimeisen iskunsa Zolomille, joka lipoi kielellään ilmaa ja lysähti maahaan pahoin silpoutuneena. Cid heilautti Venus Gospeliaan ja löi sen maahan pystyyn. Hän kääntyi katsomaan alustaan ja raapi mietteissään päätänsä.
»Miten kummassa minä oikein saan sen kiskottua ylös suosta?» hän mutisi itsekseen. Hän käännähti ympäri ja näki Cloudin joka istui chobonsa selässä suon laidalla. Cloud hyppäsi alas chocobon selästä ja Cid juoksi hänen luokseen.
»Haa! Pentu, olet näemmä sinäkin selvinnyt törmäyksestä! Ja elikko myös! Ihmeellistä! Mitenkähän se pääsi ulos aluksesta?» Cid puisteli epäuskoisena päätänsä ja nauroi iloisesti.
»Ehkä chocoboista olisi apua» ehdotti Cloud. »Onko sinulla yhtään köyttä aluksessasi? Voisimme pyydystää muitakin chocoboja Stacien lisäksi ja valjastaa ne vetämään Highwind, vai miksi tuota kutsut, pois suosta.»
Cid näytti innostuvan ja ryntäsi loikkien läpi soisten lammikoiden kohti alusta. Hän katosi sen ohjaamoon ja palasi kohta usean köysivyyhden kanssa.
»Kas tässä! Näiden pitäisi riittää!»
»Hienoa!» totesi Cloud. »Chocobofarmilla oli vielä ainakin Blacky ja pari muuta chocoboa, mutten usko että saamme ne ulos sieltä; meteorin palanen on tuhonnut toisen rakennuksista. Joudumme varmaan pyydystämään lisää chocoboja itse.»
»No, ei se kai haittaa. Joudumme kyllä pitämään kiirettä, aluksen retale meinaan vajoaa joka hetki. Muuten ei ole kiirettä!»
»Minun aseeni on jossakin, mutten tiedä missä!»
»Se on itse asiassa tuolla ohjaamossa… Siirsin kaikki materiat ja aseet sinne lastiruumasta ennen Pohjois-kraatteriin menoa. Kaukoviisaus kannattaa, näemmä.»
»Hienoa! Tuopa Ultima Weapon ja Chocobo Lure-materia, se masteroitu, niin voimme aloittaa chocobo-jahdin.»
»Selvä» sanoi Cid ja palasi alukseen. Kohta hän saapui mukanaan Ultima Sword ja materiat. Hän lisäsi masteroidut Cure-materian ja Chocobo Luren Ultima Swordiin ja master-Lifen Venus Gospeliinsa. Hän ojensi miekan Cloudille.
Cloud otti sen vastaan, ja heilautti sitä kokeeksi ilmassa. Hänen otteensa irtosi kahvasta ja miekka oli vähällä leikata Cidin pään tämän harteilta. Cid kumartui ja katsoi kummissaan Cloudia. Cloud taas katsoi kummissaan kättään, joka oli pettänyt hänet.
»Mitä ihmettä touhuat, yrität hommata minulta päätä niskoilta, vai?» kysyi Cid hieman tuohtuneena, mutta myös huolestuneena. Cloud oli mestari, mitä tuli miekkojen käsittelyyn.
»E- en tiedä»sanoi Cloud. »Tuntuu, että en – en osaisi käsitellä sitä!»
Cid oli hetken hiljaa ja palasi sitten alukseen. Hän tuli takaisin mukanaan Buster Sword. Hän otti Curen ja Chocobo Luren Ultima Swordista ja laittoi ne Buster Swordin materiaslotteihin. Cid ojensi miekan Cloudille.
»Kokeiles tuota» hän sanoi. Cloud pyöräytti miekkaa taitavin ottein ja kiinnitti sen nopein liikkein selkätelineeseensä. Cid raapi päätään.
»Näkönikin on huonontunut» totesi Cloud. Cid katsoi Cloudia nyt selvästi huolestuneena muttei sanonut mitään.
»Lähdetään» hän virkkoi ja lähti taivaltamaan kohti paikkaa, missä chocoboja tapaisi varmimmin. Cloud hyppäsi Stacien selkään ja ratsasti Cidin perään. He saapuivat chocobojen jalanjäljille ja Cloud hyppäsi alas ratsailta. Hän lähetti Stacien vähän sivummalle ja odotti chocobojen saapumista. Harmi vain, että Chocobo Lure houkutteli yleensä myös villipetoja. Miehet eivät puhuneet mitään.
Etäältä kuului tuttu kiekaisu. Chocobo lähestyi mukanaan kaksi sinistä, norsun kaltaista otusta. Cid ja Cloud ottivat valmiusasennon, kun ne lähtivät ryntäämään heitä kohti. Cid iski vaivattomasti keihäällään toisen norsun hengiltä. Cloud sitä vastoin sai miekallaan tuskin näkyvää vahinkoa aikaiseksi norsun paksuun nahkaan. Hän tuijotti miekkaansa epäuskoisena, kun norsu heitti jonkin alkeellisen loitsun. Vesiryöppy syöksyi maasta Cloudin ympäriltä ja kaikki pimeni Cloudin silmissä.
»Mikä ihme sinua vaivaa?» kysyi Cid Cloudin herättyä. »Tuo vaivainen ötökkä käytännössä katsoen tappoi sinut! Jouduin käyttämään Lifea ja Curea useaan otteeseen, ja silti oli tajuttomana kuusi tuntia!»
Cloud ravisteli jälleen kerran sumuista päätänsä.
»Kuusi tuntia?»
»Kuusi tuntia» Cid sanoi ja Cloud huomasi, ettei Cid puhunut kasvot häntä kohti, vaan touhusi jotain muuta. Samassa hän tunsi huminan jalkojensa alla ja kylmän metallin selkänsä takana. Hän nojasi istuallaan johonkin laitteeseen. Hän pomppasi pystyyn ja huomasi olevansa Highwindin pelastusohjaamossa, korkealla ilmassa. Stacie nukkui ohjaamon toisessa päässä oljilla, paikassa jossa Red XIII istuisi, jos olisi mukana.
»Mehän lennämme!»
»Niin totisesti teemme. Kun et enää tullut tajuihisi, pyydystin itsestäni kuusi chocoboa, joiden avulla kiskoin härvelin kuiville. Tämä ei enää kuitenkaan lennä pitkälle. Suovesi kerkesi vahingoittaa moottoreita.» Cid piti hetken tauon. »Mihin mennään?»
Cloud mietti hetken ja vastasi:
»Junoniin. On aika vaihtaa uudenpaan kulkuvälineeseen.»
III
Junonissa vallitsi täysi anarkia. Ihmiset juoksentelivat kaduilla ryöstelemässä kauppoja. Oli muodostunut jengejä, jotka ammuskelivat toisiaan ja sivustakatsojia. Laki oli kuollut.
Cloud ja Cid puikkelehtivat ihmisjoukon läpi yrittäen parhaansa mukaan välttää aiheuttamasta huomiota. He olivat juuri ohittamassa Materiakauppa kun hahmo lennähti ulos sen ovesta kauppiaan viskomana, suoraan Cloudin jalkoihin kaataen tämän nurin.
»Ja pysy poissa, likainen varas!» huusi kauppias ovelta ja lukitsi oven kääntyessään pois. Kauppias näytti väsyneeltä ja kantoi haulikkoa kädessään. Cloud nousi pystyyn ja katsahti jalkoihinsa. Kadulla istui pöllämystynyt Yuffie.
»Noh, mitä siinä katselet? Auta minut ylös!» Yuffie vaati. Cloud havahtui ja ojensi Yuffielle kätensä. Yuffie tarttui siihen ja kiskoi itsensä seisaalleen.
»Vieläkö ryöstät materiaa?» Cid kysyi huvittuneena. Yuffie katsahti tähän kipakasti muttei vastannut mitään. Sen sijaan hän kääntyi Cloudin puoleen.
»Hei Cloud! Mitä te täällä teette?»
»Tulimme vaihtamaan kulkuvälinettä. Highwindin jäännöksistä alkaa olla veto loppu. Olimme matkalla lentokentälle.»
»No miksette laskeutuneet sinne?»
»Olisimme laskeutuneetkin» sanoi Cid. »Mutta moottori petti ennen kaupunkia. Jouduin tekemään pakkolaskun kaupungin edustalle ja voit olla varma siitä, että se oli hankalaa, kun Cloudin piti korvata muu miehistö.»
He ottivat Yuffien mukaan seurueeseensa ja lähtivät kulkemaan kohti lentoasemaa.
»Millä ilveellä meinaatte saada itsellenne uuden aluksen?» kysyi Yuffie kun he astuivat _lentoaseman ala-aulaan. Cloud ohjasi seurueen pukuhuoneeseen. Cloud availi muutamia lokeroita ja aikansa etsittyään sai kasaan kolme mekaanikon pukua.
»Me pukeudumme mekaanikoiksi ja sanomme tarkistavamme ilma-alusta vaikkapa, öö, Scarletia varten. Helppoa.»
»Kuinka niin? Scarlet, Rufus ja Heidegger ovat kuolleet.»
»Ei siitä ole juurikaan hiiskuttu. Jos kansa saisi tietää, että Shin-Ran taru on lopussa, anarkia vain pahenisi.»
Cid, Cloud ja Yuffie vetivät ylleen mekaanikon ruskeat haalarit ja painoivat ruskeat kangaslippalakin syvälle päähänsä. Cloudin hiukset sojottivat itsepäisesti lakin alta.
»Olisi hauska tietää, mitä Midgarissa oikein tapahtuu.» pohti Yuffie. »Reeve osaisi varmaankin kertoa sen. Missähän se lelukissa on? Jos se tuhoutui, niin toinen kaiketi rynnistää tilalle. Tai nyt voimme tavata Reeven elävänä! Se olisikin mielenkiintoista..»
Cloudille päähän iskeytyi ajatus juuri kun he olivat astumassa ulos pukuhuoneesta. Reeve oli Midgarissa vankeudessa kun Meteori iski.
»Reeve on kuollut.» sanoi Cloud. Yuffie katsoi häntä hetken hölmistyneenä, mutta sitten ilmeenmuutos hänen kasvoillaan kertoi, että hän ymmärsi, mitä Cloud tarkoitti. Hänen hartiansa lysähtivät, kun hän astui ulos ovesta.
»Wow!» hihkaisi Yuffie, kun he saapuivat kenttäalueelle. Kentällä oli suuri ja modernin oloinen ilma-alus. Sen suunnaton runko oli satoja metrejä pitkä ja peitti massallaan auringon. Koko kenttä jäi sen varjoon. Aluksen runko oli terästä ja niin kirkas, että peilasi ympäristönsä täydellisesti. Se oli totisesti vaikuttava näky.
»Mikä se on? Voidaanko me ottaa se?» kysyi Yuffie hyppien tasajalkaa. Cloud oli mykistynyt ihailusta. Cid vihelsi hyväksyvästi.
»Huhut olivat sittenkin totta!» hän totesi. Cloud katsoi Cidiin kysyvästi.
»Tämä kaunotar tässä edessänne on Highwind-sarjan toinen alus: Highwind II! Kuulin jo joitakin vuosia sitten, että Highwindille suunniteltiin sisaralusta, mutta pidin sitä pelkkänä huhuna.» Cloud nyökkäsi.
»Alushan on suunnaton! Highwind kyllä häviää ainakin koossa… Tässä mallissa ei ole potkureita ollenkaan. Ne on korvattu suunnattomilla jälkipolttimilla. Millainenhan on ohjausjärjestelmä?» Cidin äänestä kuulsi innostus.
»Selvä sitten» sanoi Cloud. »Taidamme ottaa tämä aluksen. Yrittäkää lähestyä sitä mahdollisimman huoltomiesmäiseen tyyliin.»
He suuntasivat kulkunsa kohti hissiä, joka nostaisi heidät ylemmälle tasolle kenttää, jossa Highwind II sijaitsi. Hissin edessä seisoi joukko Shin-Ran sotilaita sinisissä univormuissaan sekä yksi punapukuinen upseeri. Cloud tunsi suunnatonta tarvetta vetää miekkansa ulos työkalulaatikosta, jota kantoi. Hänen oli täytynyt etsiä vähän aikaa, ennen kuin oli löytänyt tarpeeksi suuren. Cid oli jättänyt keihäänsä Highwindin pelastuskapselin jäännöksiin ja Yuffie taas oli hukannut Conformerinsa ison rytinän aikana; se oli kai jäänyt tuhoutuneen Highwindin sisälle. Cloud oli heidän ainoa toivonsa, jos he joutuisivat taisteluun.
He saapuivat hissin juurelle ja joutuivat upseerin pysäyttämiksi.
»Seis! Näyttäkää kulkulupa!» hän sanoi, upseerikoulun käskevä sävy paistaen äänestään. Hän ojensi kätensä eteen odottaen saavansa pyytämänsä asiapaperin. Cloud tunsi sisäistä pakokauhua, muttei antanut ruumiilleen lupaa vuodattaa hikipisaraakaan. Sen sijaan hän alkoi kaivella haalareidensa rintataskua luottaen sokeaan onneen. Oikea tasku oli tyhjä, mutta työntäessään kätensä vasempaan taskuun hän tunsi jonkin muovisen sormiaan vasten. Hän veti sen ulos ja oli hihkaista helpotuksesta. Mustalla kortilla luki vihrein kirjaimin: ”PROJEKTI HIGHWIND II, kulkulupa: Taso A”. Kortin alareunassa oli vielä Shin-Ran logo ja kortin myöntämispäivämäärä. Cloud ojensi kortin upseerille, joka katsoi korttia ilmeisen pettyneenä siitä, ettei päässyt käyttämään upseerikoulun suomaa taistelukoulutustaan. Hän ojensi kortin takaisin Cloudille ja sanoi:
»Selvä on. Jatkakaa!»
Cloud nyökkäsi ja astui hissiin Yuffie ja Cid kintereillään. Upseeri kääntyi vielä ja sanoi:
»Sanokaa sille toiselle huoltoryhmälle, että tulevat alas, jos ovat teille häiriöksi. Heidän kulkulupansa oli vain B-tasoa.»
Cloud vain nyökkäsi vastaukseksi. Toinen huoltoryhmä mutkistaisi asioita, muttei olisi ylivoimainen vastus. Heidät voisi ottaa vaikka panttivangeiksi. Upseeri nyökkäsi sotilaalle, joka käynnisti hissin koneiston. Hitaasti Cloud, Yuffie ja Cid kohosivat kohti Highwind II:ta.
Hissi pysähtyi ja Cloud _kumppaneineen astui ulos. He riisuivat vaatteensa ja heittivät ne yhteen kasaan hissin taakse. Cloud otti miekkansa työkalukassista ja kiinnitti sen selkäänsä. He lähtivät juosten kohti alusta.
Saavuttuaan sen alle, he huomasivat, että se leijuikin jo kymmenien metrien korkeudessa ilmassa. Sen suuri koko oli hämännyt ja saanut sen näyttämään siltä, kuin se olisi telakoitu lentokenttään. Aluksesta laskeutui kuitenkin pyöreä, metrin halkaisijaltaan oleva putki, joka ulottui maahan. Lähemmän tarkastelun tuloksena he huomasivat, että se oli hissi, joka vei alukseen. Seurue astui hissiin ja nousi hissi alkoi nousta ylös. Iäisyydeltä tuntuvan ajan jälkeen hissin ovi aukeni. Cloud viittoi kädellään muita olemaan paikallaan, kun hän tarkistaisi tilanteen.
Cloud työnsi päänsä ulos hissistä ja vilkaisi vasemmalle. Samassa oikealta puolelta iskeytyi Cloudin takaraivoon isku, joka vei häneltä tajun. Cloud lysähti välittömästi hervottomana lattialle.
IV
Cloudin päässä surisi rankasti. Jälleen kerran, hänen silmänsä olivat pettäneet hänet ja kieltäytyivät toimimasta. Hän aisti ympärillään liikettä ja kuuli puhetta, muttei jaksanut ymmärtää sanojen sisältöä.
»…muistaakseni varoitin tekemästä hätäisiä johtopäätöksiä…»
»…luulin häntä Shin-Ran sotilaaksi…»
»…noh, pieni isku ajukoppaan tekee hänelle vain hyvää…»
»…hän on käyttäytynyt oudosti. Ihan kuin olisi unohtanut…»
»…tarvitseekohan hän enää materiaa…»
»Hän virkoaa!»
Cloud avasi silmänsä ja kirkkaat valot syöksyivät hänen aivoihinsa. Hän sulki silmänsä äkillisen pahoinvoinnin iskiessä ja odotti hetken. Cloud avasi silmänsä toisen kerran: nyt hänen aivoihinsa piirtyi kuva Highwind II:n käytävästä ja neljästä hahmosta. Hän tunnisti hahmoista kolme. Kaksi heistä oli tullut alukseen hänen kanssaan ja kolmas oli hänen lapsuudenystävänsä. Neljännessä hahmossa oli jotain hyvin tuttua.
»Urhf…» sanoi Cloud, vaikka hänen piti ilmaista olevansa kunnossa.
»Cloud… kuinka voit?» sanoi tuttu hahmo ja polvistui lattialla makaavan Cloudin viereen.
»Tifa… minä voin ihan hyvin. Mikä minuun oikein iski?»
Tifa punastui hieman ja katsoi varpaitaan.
»Minä… luulin sinua viholliseksi. En ajatellut, että teille muillekin saattaisi iskeä sama ajatus kun meillekin.»
»Et näemmä ole menettänyt otettasi» Cloud sanoi hymyillen. »Mutta ketä tarkoitat meillä. Seuralaisessasi on kyllä jotain etäisesti tuttua..»
»Oh, en tajunnutkaan. Cloud, saanko esitellä, Vincent Valentine.»
Cloud tuijotti tyrmistyneenä miestä tyylikkäässä mustassa puvussa. Se tosiaan oli Vincent, mutta tavallinen synkkä ilme oli korvaantunut iloisella hymyllä. Hiukset oli sidottu taakse yksinkertaiselle ponihännälle. Vincent heilautti kättään tervehdykseksi.
»Vincent… mitä ihmettä sinulle on tapahtunut? Tarkoitan, että et näytä yhtään siltä Vincentiltä, jonka löysin Nibelheimista.»
Vincent hymyili.
»Tiedän. Viisitoista vuotta sitten, kun Hojo muutti minut, hänen täytyi käyttää Jenova-soluja. Nyt, kun Holy hävitti Jenovan Planeetalta, solut ovat hävinneet kehostani. Minä olen taas ihminen.» Vincent hymyili yrittämättäkään kätkeä ilmeistä tyytyväisyyttään. Cloud puisteli päätään ja yritti koota lankoja, jotka tuntuivat karkaavan hänen käsistään.
»Oh.. mistä sait tuon puvun?»
»Tämänkö? Ostin sen toissapäivänä Junonista.»
»Toissapäivänä? Kuinka kauan on Meteorin tuhoutumisesta?»
»Kolme päivää, tietenkin. Mitäs luulit?»
»Kolme? Minä tulin tajuihini vasta tänään!»
»Tänään?» kysyivät muut yhteen ääneen.
»Minä heräsin jo toissapäivänä» sanoi Cid. »Minulta vaan kesti kaksi päivää löytää Highwind.»
»Outoa… miten olen voinut olla tajuttomana niin kauan?»
»No, olinhan minäkin tajuttomana viikon sen jälkeen kun sinä katosit Pohjoisella Kraaterilla, Cloud» totesi Tifa.
»Äh.. jätetään jo tämä aihe» sanoi Cid. »Minä haluan nähdä aluksen ohjaamon!» Cloud nyökkäsi ja nousi ylös. Tifa hymyili ja halasi häntä tiukasti. Cloud hämmentyi hieman, mutta vastasi sitten halaukseen. Tifa irrottautui otteesta ja katsoi Cloudia silmiin hymyillen.
»Hei, tulkaa jo!» huusi Cid. Muut olivat jo edenneet käytävällä suuntaan, jonne osoitti Ohjaamo-kyltti. Cloud ja Tifa ottivat seurueen kiinni.
Käytävät olivat pitkiä, mutta selkeitä. Seinillä kulkevat opasteet auttoivat kulkijaa pysymään oikealla reitillä.
»Alus on valtava!» totesi Cid jo ties kuinka monennen kerran. He olivat kulkeneet jo kymmenen minuuttia kohti ohjaamoa saavuttamatta sitä. He tulivat laajaan halliin, jonka molemmilla puolilla oli kuusi suurta ovea, joissa oli numerot I – XII.
»Mitähän nämä ovat?» kysyi Cloud.
»En tiedä, mutta otetaan selvää myöhemmin. Etsitään nyt se ohjaamo.» Seurue jatkoi matkaansa kohti opasteiden näyttämää suuntaa, mutta Cloudia jäi askarruttamaan kaksitoista suurta ovea, joihin oli maalattu niiden numerot suurin, punaisin kirjaimin.
»Ooh!» henkäisi Cid. Muut eivät nähneet mitään, kun jokin halvautti Cidin ohjaamon oven suulle. Yuffie yritti innoissaan hyppiä kurkkimaan Cidin olan yli ja hihkui:
»Mitä siellä on? Kerro minullekin! Näytä!»
Cid siirtyi pois oven suusta ja päästi muut ohjaamoon. Se oli suuri, kiiltävästä teräksestä ja sinisestä materiaaleista tehty suuri huone, jossa oli monta tasoa. Oven edessä oli pieni tasanne, josta laskeutui viisi porrasta suurelle tasanteelle jolla oli useita metallisia työpisteitä. Kunkin työpisteen päällä oli lasinen levy johon oli piirretty joko ruudukko tai sisäkkäisiä kehiä. Työpisteiden pöytätasoilla oli vastaavasti näppäimistöt ja pienet, upotetut näytöt. Cloud laski pikaisesti työpisteet ja totesi niitä olevan kaksikymmentä neljä. Lähemmän tarkastelun tuloksena hän huomasi, että kahdessatoista työpöydässä olivat roomalaiset numerot I – XII. Tasanteen vasemman puoleinen seinä oli peitetty monitorein. Jokainen niistä oli pimeänä.
Työtasanteen jälkeen nousi kolme porrasta uudelle, pienemmälle tasanteelle. Tasanteen etupuolinen seinä oli ikkunaa. Keskellä tasannetta oli tuoli, jonka käsinojilla olivat aluksen ohjauslaitteet: kapteenin istuin.
Alus oli totisesti vaikuttava, jopa ohjaamoa myöten. Cid juoksi kapteenin tuolille ja istahti siihen. Hän tutki innostuneena ohjauslaitteistoa samalla kun muut tutustuivat lähemmin muuhun ohjaamoon.
»Tämä teknologia on kyllä Shin-Ran parasta antia» totesi Vincent ihaillen. Hän antoi kätensä kulkea työpisteen kiiltävällä metallipinnalla.
»Ha! Meidän täytyy etsiä avain!» totesi Cid. »Tämä kaunokainen käynnistyy vasta, kun kapteeni syöttää avainkorttinsa.»
»Mistä me sen löydämme?» kysyi Yuffie.
»Silloin kun minä olin Shin-Ran pilottina, avaimia säilytettiin kaapeissa ohjaamon lähettyvillä. Tämä ohjaamo on kyllä niin laaja, että se kaappi voi olla täälläkin. Etsikää seiniltä.»
Cloud, Yuffie, Tifa ja Vincent alkoivat tutkia seiniä. He koputtelivat etsien onttoja kohtia ja kääntelivät laattoja etsien piilotettua kaappia. Cloudia vaivasi jokin ja hän lopetti etsimisen. Muut jatkoivat vielä seinien koputtelua. Cloud palasi keskelle huonetta ja alkoi katsella ympärilleen. Pian hymy levisi hänen kasvoilleen.
»Hei!» hän huusi. »Taidan tietää missä avaimet ovat.» Muut katsahtivat Cloudiin kysyvästi. Cloud nosti kätensä ja osoitti tuolissa istuvaa Cidiä. Muut katsoivat Cloudia. Cid nousi tuolistaan _ja kääntyi ympäri. Tajuttuan mitä Cloud osoitti Cidin ilme muuttui kummastuneeksi ja hän katsoi Cloudiin typertyneenä.
»Mitä oikein vihjailet?»
»En osoita sinua, vaan tuolia. Katso sen selkänojaa. Näetkö tuon pienen luukun? Mitä siinä lukee?» Cid vilkaisi luukkua.
»Avaimet» hän tavasi ja löi otsaansa. Hän avasi luukun ja veti sieltä ohuen mustan kortin, jossa oli teksti ”Highwind II” ja Shin-Ran logo.
»Muistin nähneeni tekstin jossain» Cloud selitti samalla kun Cid istahti tuoliin ja työnsi avaimen virranhallintalaitteisiin. Hän käänsi istuimen kahvassa olevasta virtakahvasta. Kone kysyi Shin-Ran ja hetken mietittyään hän syötti oman lentäjän tunnuksensa. Kone tunnisti sen ja valot syttyivät istuimen hallintalaitteisiin.
Aluksen alta alkoi kuulua vaimeaa jyrinää moottorien lämmetessä. Yhtäkkiä työtasojen näytöt heräsivät eloon ja alkoivat vilistä numeroita. Työpisteiden yläpuolella oleviin lasilevyihin ilmestyi kirkkaita täpliä, jotka sykkivät plasmamaista valoa. Seinällä oleva monitorit välähtivät kirkkaina ja alkoivat näyttää kuvaa aluksen ulkopuolelta ja aluksen sisätiloista.
»Hee! Nyt päästiin asiaan!» hihkui Yuffie innoissaan.
»Kykenetkö ohjaamaan tätä alusta yksin?» kysyi Vincent.
»Enköhän, mutta tarvitsen apua! Miehittäkää nuo kaksi isompaa työpistettä takanani! Ne ovat aluksen ohjaamista varten! Vauhdilla! Kiinnitämme varmasti jo huomiota.»
Cloud ja Tifa juoksivat oikeanpuoleiselle pöydälle ja Yuffie ja Vincent vasemmalle. He katsoivat ihmeissään näytölle ilmeneviä lukuja.
»Mikä on polttoainetilanne?»
Hiljaisuus laskeutui ohjaamoon, kunnes Yuffie huudahti:
»Löytyi! 98,7%!»
»Hienoa! Entäpä moottorien lämpötila?»
»145 astetta celciusta ja nousee» vastasi Tifa.
»Hyvä! Kun joku vielä löytää keinon saada hissi sisään, niin…»
»Menossa jo» vastasi Vincent. »Tämä käyttöliittymä on yllättävän helppo oppia.»
»Moottorit valmiina lähtöön» ilmoitti Cloud.
Cid nyökkäsi ja painoi muutamia näppäimiä istuimensa käsinojassa. Kuului hiljainen hurina, kun lattiaan avautui luukku, josta nousi esiin ohjauspyörä. Se näytti kahdelta pyöreäpohjaista kolmiota, jotka on kiinnitetty toisiinsa kärjistään. Hän tarttui kiinni ohjaimeen, ja työnsi sitä eteenpäin. Moottorit jyrähtivät kuin ukkosmyrsky aluksen kiihdyttäessä vauhtiaan.
»Jihuu!» hihkui Yuffie hieman innottomasti kun alus nousi kohti pilviverhoa. Hän kiersi kätensä vatsansa ympärille ja painoi toisen suunsa eteen. Yuffie heitti hyvästit ja juoksi ulos ohjaamosta.
»Mistähän hän kuvittelee löytävänsä WC:n tai vastaavan?» kysyi Tifa samalla kun alus läpäisi pilviverhon. Cid oikaisi aluksen, joka jäi lipumaan pilvien päälle hiljaa huristen.
»Minne sitten?» kysyi Cid. Cloud pohti vähän aikaa ja sanoi.
»Kalmiin. Barret on kuitenkin siellä, Marlenen luona.» Tifa ilmaisi myöntymyksensä ja Vincent nyökkäsi.
»Selvä» sanoi Cid ja käänsi aluksen kohti Kalmia. »Lennämme samalla Midgarin ylitse. Laskeudun pilviverhon alapuolelle, niin näemme, missä kunnossa kaupunki on.» Cid veti ohjainsauvaa itseään kohti ja alus sukelsi läpi pilviverhon. Näky, mikä heidät kohtasi, sai kaikki haukkomaan henkeään.
»…Minä en voi uskoa!» sanoi Tifa typertyneenä.
»Mutta pakko kai se on» jatkoi Vincent.
Cloud katseli näkymää tyrmistyneenä.
»Midgar… Se on ehjä!»
V
Cloud veti syvään henkeä ja haistoi kosteuden viileässä yöilmassa. Oli hämärä; vain tähdet valaisivat ympäristöä. Cloud kuuli sirkkojen ja muiden yöeläinten sirityksen ja vaistosi jonkin näkymättömän läsnäolon. Hän seisoi polulla.
Cloud muisti olleensa täällä ennenkin, joskus aikoinaan. Polku kulki läpi hämärän metsän. Cloud seurasi polkua ja huomasi, että maisema kävi jatkuvasti tutummaksi. Samalla myös tunne näkymättömän läsnäolosta kasvoi. Metsän takaa näkyi aukea.
Cloud kiihdytti vauhtiaan ja saapui aukean reunalle. Hän henkäisi järkytyksestä, sillä hän tunnisti edessään kohoavan rakennuksen.
”Cloud, sinun on kuoltava.” Cloud säpsähti ja yritti paikallistaa äänen lähdettä.
”Sinun on kuoltava löytääksesi totuuden, Cloud.” Cloud katseli hätääntyneenä ympärilleen.
”Cloud… Cloud. CLOUD!” Cloud säpsähti hereille. Hänen silmänsä poukkoilivat yhä paikasta toiseen etsien näkymätöntä, kunnes hän huomasi Barretin seisovan edessään. Silloin hän muisti missä oli. Hän hyppäsi istualleen vuoteessaan ja katseli ympärilleen. Aurinko paistoi jo sisään majatalon ikkunasta. He olivat saapuneet Kalmiin eilen ja löytäneet sekä Barretin että Marlenen.
”Mitä kello on?” kysyi Cloud vielä unisuus äänessään.
”Kohta kymmenen. Mietin, että haluaisitko lähteä kanssani baariin aamiaiselle?”
Cloud nyökkäsi ja kaksikko laskeutui alas majatalon aulaan. Vastaanoton tyttö toivotti heille hyvät huomenet hymyillen. Barret ja Cloud vastasivat toivotukseen nyökäten ja astuivat ulos.
Kadut olivat hiljaiset, sillä suurin osa kaupungin asukkaista oli paennut Meteoria toiselle mantereelle tai tappaneet itsensä mieluummin kuin jääneet Meteorin armoille. He kävelivät läpi kaupungin aukean ja saapuivat baariin vievän kaarikäytävän suulle. Sen luona yleensä oleillut poika oli poissa. He astuivat sisään ja huomasivat, että baarissa istui tavallista enemmän porukkaa.
Cloud ja Barret istahtivat tiskille ja tilasivat aamiaista. Aterioitansa odottaessa Cloud tutki baarin asiakaskuntaa. Suurin osa heistä oli jo jossain määrin päihtyneessä tilanteessa, vaikka oli vasta varhainen aamu. Cloudin vieressä istuva mies näki Cloudin ihmettelevän ilmeen ja alkoi puhua.
»Hieman varhaista, vai mitä? No, ei sillä, että voisin syyttää heitä kaiken tämän jälkeen…» Cloud katsoi miestä hetken ja kysyi:
»Minkä kaiken?»
»Noh, ensinnäkin Meteorin karkoitti kaikki rohkeimmat ja ajoi kuolemaan pelkurit. Tämän lisäksi Kalmissa oli kolme raskaana olevaa naista, tai sitä he olivat vielä muutama päivä sitten. Meteorin tuhoutuessa he kaikki kolme menettivät lapsensa. Kaksi heistä oli liian nuoria syntymään, joten he kuolivat syntymänsä jälkeen. Kolmannen syntymisen aika olisi muutenkin ollut näihin aikoihin, mutta lapsi syntyi kuolleena. Kätilö ei keksinyt syytä tähän ilmiöön, eikä sitä tehnyt kukaan muukaan.» Mies vaikeni hetkeksi ja näytti surulliselta. Hän kääntyi kuitenkin baarin pitäjän puoleen:
»Vielä yksi viski, kiitos.» Cloudille hän sanoi. »Hauskaa loppuelämää, sinulle, nuori mies» -puhuja oli Cloudia huomattavasti vanhempi- » vaikka en kai voi sanoa, että sinulla olisi elämä edessäsi. Se taitaa olla ohi meiltä kaikilta.»
Cloud kuunteli miehen tarinaa järkyttyneen kiinnostuneena. Hän käännähti Barretin puoleen ja miehen ilme kertoi hänelle, että hän oli kuullut koko tarinan. Samalla saapuivat heidän aamiaisensa. Barret tarttui aterimeensa toimivalla kädellään ja alkoi mättää ruokaa suuhunsa selittäen samalla ihmetystään moista ilmiötä kohtaan.
Samassa Vincent syöksyi sisään baariin Death Penalty kädessään.
»Cloud, Barret! Äkkiä pihalle! Shin-Ra hyökkää!» Barret oli tukehtua ruokaansa ja yski aamiasta pitkin baaritiskiä. Cloud katseli ympärilleen etsien jotain miekan tapaista. Hän oli jättänyt omansa majataloon. Samassa hän muisti yläkerrassa sijaitsevan asekaupan.
»Menkää te edellä, minä käyn hakemassa itselleni aseen yläkerran kaupasta.» Barret ja Vincent nyökkäsivät ja syöksyivät ulos, josta alkoi jo kantautua taistelun ääniä. Baarin asiakkaat näyttivät säikähtäneiltä, mutta Cloudilla ei ollut aikaa tyynnytellä heitä. Hän kääntyi baarin isäntään päin ja kysyi:
»Pääseekö täältä yläkerran asekauppaan ilman, että täytyy mennä ulos?»
Isäntä nyökkäsi ja osoitti takahuonettaan. Cloud hyppäsi tiskin yli ja juoksi takahuoneesen. Sieltä nousivat portaat ylös. Cloud harppoi neljä askelmaa kerralla ja seisoi pian pimeässä huoneessa. Hän huomasi oven alta kajastavaa valoa ja syöksyi sitä kohti. Ovi aukeni ja hän huomasi seisovansa asekaupan tiskin takana. Typertynyt myyjä katsoi Cloudia kummissaan.
»Äkkiä! Mikä on tehokkain miekkanne? Kyläänne hyökätään ja olen aseeton!» Myyjä oli heti juonessa mukana. Hän kaivoi tiskin alta suuren laatikon ja nosti sen tiskin päälle. Hän avasi soljet ja laatikon. Siinä oli suuri, leveäteräinen miekka, jonka terä kiilsi kuin elohopea. Sen kahva oli Cloudille vierasta metallia, mutta se näytti kullan ja vasken sekoitukselta.
»Se on isoisäni miekka, eikä se ole myynnissä, mutta jos kylään hyökätään, saatte käyttää sitä. Se on Excalibur.» Cloud nyökkäsi ja tarttui kahvaan. Miekka oli yllättävän kevyt ja tuntui ennakoivan Cloudin liikkeet kun hän heilautti sitä ilmassa. Cloud kiitti kauppiasta ja ryntäsi ulos.
Kylän portilta virtasi sisään Shin-Ran miehiä, joita Barret, Cid, Tifa, Vincent ja Yuffie tappoivat parhaan kykynsä mukaan. He liikkuivat yksin ja ryhmissä riistäen sotilaiden henkiä, mutta sotilaiden lukumäärä ei näyttänyt vähentyvän.
Cloud hyppäsi alas asekaupan edustalta ja tömähti kyykkyasentoon aukean pohjoislaidalle. Hän ponnisti pystyyn ja ryntäsi kohti sotilaita. Hän uskoi jo olevansa kykenevä taistelemaan jälleen, kunnes näki sotilaan edessään. Cloud jäykistyi täysin, eikä tajunnut mitä tehdä. Shin-Ran sotilas nosti aseensa ja tähtäsi Cloudia.
Vincent vilkaisi silmäkulmastaan kohti Cloudia ja tajusi, mitä oli tapahtumassa, tosin hän ei tajunnut, miksei Cloud liikkunut. Hän huusi:
»Cloud! VARO!» Sotilaan ase laukesi paiskaten Cloudin selälleen taaksepäin.
Cloud katsoi kohti taivasta, joka alkoi hämärtyä reunoilta kunnes pimeni kokonaan.
Cloud seisoi taas metsäaukean laidassa. Oli yö ja sirkat sirittivät tähtien valaistessa Muinaisten temppeliä. Nyt Cloud näki äänien lähteen. Sen olivat lähettäneet Cetra. Temppelin edustalla kuhisi väkeä, Muinaisia.
Cloud astui kohti riippusiltaa, joka johti rotkon yli Temppelin suuaukolle vieville portaille. Cloudin saavuttua sillan päähän, hahmot toisella puolella pysähtyivät. Portaita laskeutui kaksi hahmoa, lyhyempi ja pitempi, vaikkakaan pituusero ei ollut suuri. Heidän saapuessaan lähemmäksi Cloud erotti, että he olivat molemmat naisia, pitkähiuksisia. Samassa Cloud tajusi, keitä he olivat ja hänen henkensä salpautui. Aeris ja Ifalna astuivat riippusillalle ja kävelivät Cloudia kohti.
VI
Aeris hymyili Cloudille rohkaisevasti. Cloud ei ollut uskoa silmiään. Hän tunnisti Aeriksen, mutta hän oli muuttunut. No, ehkäpä kuolema muuttaa ihmisiä, Cloud totesi ja tajusi samalla, miten absurdi hänen ajatuksena oli ollut. Ifalnan Cloud tunnisti professori Gastin videopäiväkirjojen perusteella.
»..Aeris» Cloud totesi viimein. Aeris nyökkäsi hymyillen koko ajan. Hän ryntäsi Cloudia kohti ja halasi häntä lujasti.
»Voi Cloud… Siitä on jo niin kauan.» Hän päästi otteensa irti, ja Cloud huomasi kyyneleitä Aeriksen silmissä. Aeris kääntyi Ifalnan puoleen ja esitteli heidät.
»Cloud, tässä on äitini Ifalna. Äiti, henkivartijani Cloud Strife.»
Ifalna ojensi kätensä ja kätteli Cloudia. Cloud yllättyi siitä, kuinka luja ote Ifalnalla oli. Aeris oli kuin ilmetty äitinsä.
»Hei Cloud. Mukava tavata viimein. Kiitos siitä, mitä sinä ja ystäväsi teitte Aeriksen hyväksi.» Ifalna piti pienen tauon ja jatkoi: »Sekä Planeetan. Ilman teitä, Planeetta olisi nyt tuhoutunut ja Sephiroth olisi Jumala.»
Cloud oli hetken hiljaa yrittäen koota ajatuksiaan. Viimein hän kysyi:
»Mitä minä teen täällä? Onko tämä Planeetta? Siis se Planeetta, jolle Cetra palaavat?»
Aeris katsoi hetken Cloudia.
»Istuhan alas» Aeris sanoi viimein. Cloud näki takanaan kannon ja istahti sille.
»Olit syömässä aamiaista Barretin kanssa, kun Shin-Ran sotilaat hyökkäsivät Kalmiin» aloitti Ifalna. »Hait asekaupasta aseen ja juoksit ulos taistelukentälle. Ensimmäinen vastaan tullut sotilas ampui sinut. Luoti osui rintakehääsi ja sinä kuolit. Siksi olet täällä. Tämä ei ole Planeetta, vaan eräänlainen eteinen. Sinä et pääse Planeetalle. Et vielä. Sinä palaat vielä takaisin maahan ja pelastat ystäväsi, toistaiseksi.»
»Pelastan?» Cloud tuhahti. »Minä en osaa enää edes vuolla lusikkaa. Olen onneton teräaseiden käyttäjä tai yleensä taistelija.
»No, tällä hetkellä olet. Me voimme kyllä palauttaa-»
»Palauttaa? Tekö veitte minulta voimani ja kykyni?» kysyi Cloud epäluuloisena?
Ifalna katsoi vaivaantuneena tyttäreensä joka jatkoi keskustelua.
»Niin, Cloud. Me. Meidän oli saatava sinut huonompaan kuntoon, jotta olisit kuollut. Me emme voisi muuten kertoa sinulle sitä, mitä meidän tulee sinulle kertoa. Ja vaikka kerromme sinulle sen, se ei tarkoita sitä, ettei toivoa olisi.»
»Toivoa?» Cloud oli hetken hiljaa. »Meteor ei taidakaan olla pahinta, mitä meille on tapahtunut?» Aeris oli hiljaa jolloin Ifalna jatkoi puhumista.
»Se riippuu miten asian näkee. Asia on kuitenkin niin, että Holy ei ole vielä lopettanut toimintaansa. On vielä yksi asia, joka on liikaa. Ihminen.»
Cloud sulki silmänsä ja hengitti raskaasti ulos. Tätä hän oli pelännyt.
»Ihminen ei ole hyväksi tälle planeetalle. Mako-energian käyttö jatkuu yhä. Ihminen on kuin rutto, joka ei tunnu löytävän tasapainoa luonnon kanssa. Siellä missä ihminen viihtyy, luonto kärsii.»
»Miten Holy sitten tuhoaa ihmiskunnan? Jonkin taian avulla?»
»Ei» Ifalna sanoi ja hänen huulillaan kävi ironinen hymy, joka haihtui saman tien. »Ihminen hävittää itse itsensä. Shin-Ran johtoon on noussut uusi hahmo, jonka vallanhimolla ei ole mitään rajaa. Hän aikoo miehittää kaikki maailman kaupungit. Se tietää sotaa. Syntyy liittouma Shin-Raa vastaan. Vapaat kaupungit vastaan Shin-Ra. Ihmisiä kuolee miljoonittain. Rauhaa ei tule, ei ennen kuin Shin-Ra on totaalisesti tuhottu, Midgaria myöten..»
Cloud sulatteli hetken kuulemaansa ja koetti ymmärtää, mitä tulisi tapahtumaan.
»Kuka on Shin-Ran johdossa?» hän kysyi lopulta.
»Rufus Shin-Ran kuoltua jäljelle jäi vain kolme korkeatasoista virkamiestä, ja heistäkin Heidegger ja Scarlet ovat jo kuolleet. Joten jäljelle jää vain…»
»…Reeve.» täydensi Cloud. Ifalna nyökkäsi.
»No, miten ihmiset häviävät, jos kerran rauhan on mahdollista syntyä? Kyllähän maailmassa hedelmällisiä naisia riittää…» Samassa hänen mieleensä muistui keskustelu baarissa olleen miehen kanssa. »Siis hedelmällisiä naisia ei ole. Lapsia ei enää synny.» Ifalna nyökkäsi jälleen.
»Nyt tiedät, missä seisot, Cloud» sanoi Aeris pehmeästi. »Minulla on vielä yksi pyyntö sinulle: tuhoa Shin-Ra. Lopullisesti. Tiedän, että ystävän tappaminen voi tehdä kipeää, mutta hän ei enää ole sama Reeve, jonka tunsit Cait Sithinä. Holy muutti häntä. Hänestä on tullut vallanhimoisempi kuin vanhasta Shin-Rasta tai Rufuksesta. Tuhoa Shin-Ra, jotta ihmiset saavat elää elämänsä rauhassa loppuun. Heidän ei tarvitsisi enää sotia. He ymmärtävät kyllä lopulta, että lapsia ei enää synny, että ihmisten aika on lopussa. Ihmisten ajan lopun aloitti Jenovan saapuminen. Nyt Jenovan lopullisesti poistuttua tältä planeetalta, myös ihmisten on poistuttava. Teidän aikanne on nyt ohitse.»
Cloud nousi seisomaan ja nyökkäsi.
»Minä lupaan yrittää, Aeris. Tapaammehan vielä?»
Aeris ja Ifalna nyökkäsivät.
»Te autoitte Jenovan tuhoamisessa ja Planeetan pelastamisessa. Te pääsette Planeetalle, kun teidän aikanne on loppunut.»
»Olen valmis palaamaan.» Aeris nyökkäsi ja heilautti kättään hyvästiksi.
Kaikki sumeni Cloudin silmissä ja muuttui harmaaksi.
Viiltävä kipu jomotti Cloudin rinnassa, kun hän pomppasi seisaalleen. Hän tarttui miekkaansa ja juoksi kohti ampunutta sotilasta heilauttaen miekkaansa kaaressa. Miehen kädet irtosivat puristaen tiukasti asetta.
Cloud tunsi adrenaliinin syöksyvän ympäri kehoaan. Hän oli taas kunnossa.
VII
Tunnelma oli tukalan hiljainen Higwind II:n ohjaamossa. Cloud oli selittänyt heille, mitä Aeris ja Ifalna olivat kertoneet hänelle. Cloudin puheen jälkeen kukaan ei ollut sanonut sanaakaan, vaan kaikki olivat ilmeisesti vaipuneet ajatuksiinsa. Cloudin arvion mukaan hiljaisuus oli jatkunut jo kymmenen minuutin ajan. Cloud pudisti päätään huokaisten.
Yhtäkkiä kaikki puhkesivat puhumaan.
»Mitä jos…» aloitti Vincent.
»…hyökkäisimme Midgariin ja…» keskeytti Barret.
»…etsisimme Red XIII:n sekä…» jatkoi Tifa
»…varastetaan hieman Materiaa!» lopetti Yuffie.
Kaikki katsoivat toisiaan hölmistyneinä ja puhkesivat nauruun. Hetkeksi huolet olivat poispyyhkäistyt. Naurun laannuttua Cloud otti ohjat käsiinsä.
»Hyviä ajatuksia. Tehdään asiat vain hieman toisessa järjestyksessä. Etsitään Red, sillä tarvitsemme niin paljon apujoukkoja, kuin on mahdollista saada. Sen jälkeen suunnittelemme hyökkäyksen Midgariin. Tämän jälkeen toteutamme suunnitelman. Sen jälkeen… en tiedä. Elämme elämäämme niin pitkään kuin se kestää.»
»Hei! Entäs Materia?» kysyi Yuffie närkästyneenä.
Cloud kohautti olkiaan ja vastasi:
»Eiköhän meillä ole jo tarpeeksi Materiaa, vai mitä luulet? Maailmassa tuskin on enää Materiaa, jota meillä ei olisi, Holya lukuun ottamatta, tietenkin. Sitä paitsi, Materiaa syntyy, kun sitä käytetään.»
Yuffie näytti hyväksyvän vastauksen, mutta Cloudin käännettyä selkänsä näytti tälle kieltä.
Cloud kääntyi kohti Cidia, joka istui pilotin paikalla.
»Kapteeni, kurssi kohti Cosmo Canyonia. Sieltä varmaankin löydämme Redin.»
Cid nyökkäsi ja tarttui ohjaimiin.
Highwind II pysähtyi vuoriston yläpuolelle ilmaan. Maaperä oli liian epätasaista, jotta alus olisi voinut laskeutua. Aluksesta laskeutui putki, jota pitkin hissi kuljetti aluksen miehistön maan pinnalle.
Päästyään maan pinnalle Cloud ja kumppanit suuntasivat kulkuna kohti Cosmo Canyonin sisäänkäyntiä, kun Cid painoi uuden avaimenperänsä toista nappia. Ylhäällä, Highwindin valot välähtivät kerran ja hissiputki vetäytyi takaisin alukseen.
»Mikä tuo oli?» kysyi Barret.
»Jonkinlainen murtohälytin, luulisin» totesi Vincent.
»Näin on» nyökkäsi Cid.
Retkue jatkoi matkaansa ylös, kohti Cosmo Canyonia. Päästyään perille, he huomasivat, että sisäänkäyntiä valvoi edelleen sama mies. Mies riemastui näkemästään ja huudahti:
»Nanaki! Nanaki! Ystäväsi ovat saaapuneet.» Mies kääntyi heidän puoleensa ja sanoi ilahtuneena:
»Tervetuloa! Olemme teille ikuisesti kiitollisia. Pelastitte Planeetan! Miten voimme ikinä kiittää teitä!» Samassa he näkivät tutun liekkihäntäisen, punaturkkisen hahmon juoksevan vinhaa vauhtia alas portaita, jotka nousivat aina Bugenhagenin asunnolle asti. Hahmo liikkui niin nopeasti, että Cloud luuli hetken tulijoita olevan kaksi.
»Cloud, Tifa, Barret, Cid, Yuffie ja… Vincent!» Red huudahti. »Mukavaa nähdä teitä taas.» Red pysähtyi ja Cloud tajusi, että hahmoja oli tosiaan kaksi. Redin seurassa oli myös toinen… Redin kaltainen. Sen turkki oli ruskea ja harja tummempi, ja sen molemmat silmät olivat ehjät, toisin kuin Redillä, joka oli menettänyt oikean silmänsä Sodan aikana.
»Muistankin sinut» se sanoi, nyökäten kuonollaan Cloudin suuntaan. Cloud oli ymmällään ja tajusi hämärästi muidenkin tuijottavan olentoa.
»Öh.. Anteeksi, mutta olemmeko me tavanneet?» Cloud sai sanotuksi.
»Ah, olin unohtaa.» Red sanoi. »Cloud ja muut, saanko esitellä, isäni Seto. Isä, Cloud, Tifa, Barret, Cid, Yuffie ja Cid.»
Cloud nyökkäsi typertyneenä. Hän ei ollut uskoa korviaan. Seto.
Ilmeisesti Seto huomasi tämän ja naurahti.
»Älä aliarvioi Holyn voimaa, Cloud. Se on valtava.»
Cloud nyökkäsi. Red johdatteli heidät sisään Canyoniin ja Bugenhagenin majaan.
Cloud seisoi Highwind II:n keulassa ja antoi tuulen puhaltaa kasvoihinsa. Hänen allaan avautui meri, mutta horisontissa saattoi jo erottaa horisonttiviivan ja Midgarin siluetin. Hyökkäys alkaisi pian.
Cloud kiitti onneaan siitä, että Meteori oli murjonut Sister-Rayn toistaitoiseksi. Mako-tykki olisi voinut ampua Highwind II:n taivaan tuuliin vaivatta. Silloin heidän suunnitelmansa olisi pilalla. Se ei kyllä ollut mikään erityisen monimutkainen suunnitelma. Toimiva silti, toivottavasti ainakin.
Selitettyään tilanteen Cloud oli alkanut pohtia mahdollisia hyökkäyssuunnitelmia muiden kanssa. Mietittyään aikansa he olivat tulleet siihen tulokseen, että ilman armeijaa se ei onnistuisi. Reeve oli kutsunut kaikki reservinsä käyttöön valtausretkeään varten, ja suurin osa niistä olisi joko Midgarissa tai Junonissa odottamassa kyytiä toiselle mantereelle joko ilma-aluksella tai laivalla.
He olivat siis hankkineet armeijan. Yuffie oli puhunut isälleen, joka oli tullut mukanaan pagodansa väki ja kaikki Wutain taistelukuntoiset miehet. Barret oli vedellyt muutamista naruista Corelissa ja saanut mukaansa vahvan työläiskannatuksen. Cid oli hankkinut ”ratsujoukkoja” Gold Saucerin chocobo-jockeyiden joukosta. He olivat myös saaneet Diolta monta kontillista Battle Arenan hirviöitä. Niitä ei voisi käyttää liittolaisina, mutta oikeisiin kohtiin tiputettuina niistä olisi kyllä hyötyä heille ja vaivaa viholliselle.
Kaikkein suurimman yllätyksen olivat järjestäneet Seto ja Red, tai Nanaki, kuten Seto poikaansa kutsui. He eivät olleet kertoneet mitään, mutta Holyn toiminnan tuloksena Redin suku ei enää ollut lähelläkään sukupuuttoa: heidän mukanaan tuli lähes kuusikymmentä liekkihäntäistä taistelijaa.
Tifa ja Vincent olivat kiertäneet mantereen ase- ja materiakauppoja ostaen ja saaden varusteita armeijaansa varten. Kaikki hyödyllinen oli ostettu ja kaupat koluttu tyhjiin.
He olivat myös perustaneet alkeellisen hierarkian. Cloud oli valittu armeijan johtajaksi. Sen sotilaat tunsivat hänet kenraali Strifena. Armeija muodostui seitsemästä komppaniasta, joita johtivat kapteenit Seto ja Nanaki, Lockheart, Valentine, Wallace, Joey, Kisaragi sekä Kisaragi. Sekä Yuffie että Lordi Godo oli valittu johtamaan omaa komppaniaansa. Seto ja Red olivat vastuussa lajitovereistaan. Joey, Cloudia edeltänyt Gold Saucerin chocobomestari johti ratsujoukkoja.
Laskujen mukaan heillä oli kaksi tuhatta miestä, kuusikymmentä petoa, kuten armeija Rediä ja hänen lajiaan nimitti paremman nimen puutteessa sekä noin kahden sadan chocobon ratsuväki. Se ei ollut mitään verrattuna Shin-ran armeijaan, mutta tyhjää parempi.
He olivat harjoitelleet kolmen kuukauden ajan asetaitoja, tehokasta Materian käyttöä, Lordi Godon ja muiden veteraanien avulla sotataktiikoita sekä muuta voittamisen kannalta tärkeää. Cloud olisi vielä halunnut jatkaa harjoittelua, mutta aika oli käymässä vähiin. Huhujen mukaan Midgar valmistautui meren ylittämiseen.
»Kenraali Strife!» Cloud kääntyi katsomaan, ja näki takanaan yhden sotilaistaan. Heillä ei ollut univormua, mutta armeijasta joukko silti kävi.
»Niin?»
»Kapteeni Highwind ilmoittaa, että saavumme hyökkäysetäisyydelle aivan pian.»
Cloud nyökkäsi ja palasi sotilaan perässä kannen alle.
VIII
»Vauhtia, vauhtia! Liikettä niveliin!» karjui Barret. Sotilaat juoksivat jonossa kannelle laskuvarjot selässään ja hyppivät Highwindin kannelta alas Midgariin. Cloud seisoi hieman taaempana katsoen sotilaita, tai sitä sekalaista joukkiota jota he kutsuivat armeijakseen, hyppimässä alas. Suurin osa heistä näytti jännittyneiltä ja hieman huonovointisilta. Kylmä ilma vihmoi Cloudin hiuksia ja hän toivoi, että heillä olisi ollut enemmän aikaa.
Huokaisten Cloud kääntyi ja suuntasi kulkunsa kohti ohjaamoa, joka toimi strategisena keskuksena. Cid istui pilotin tuolilla katsellen alla avautuvaa Midgaria. He olivat laskeneet ratsujoukot Midgarin ulkopuolelle, samoin kuin Seton ja Redin ”erikoisjoukot”. Niiden oli määrä hyökätä sisään kaupunkiin ulkopuolelta, aiheuttaen taistelun keskittymisen useammalle rintamalle. Yuffie, Lordi Godo, ja Vincent oli jo pudotettu eri kohtiin kaupunkia. Hirviöt oli vapautettu. Barretin joukkojen jälkeen jäljellä olisi enää yksi Highwindin siirtäminen ja Tifan joukkojen pudotus.
Tifa seisoi yhden päätteen edessä kumartuneena tutkimaan siinä näkyvää kuvaa, jonka Cloud totesi olevan Midgarin kartta.
»Miten voit?» Cloud kysyi. Tifa nousi ylös ja kääntyi hymyillen.
»Jännittää hieman. En ole ennen johtanut komppaniaa.»
»Ei kai se niin vaikeaa ole. Olet pärjännyt hienosti tähänkin asti.» Tifa hymyili ja kääntyi tutkimaan karttaa. Hän painoi näppäintä ja kartta ilmestyi suurelle näytölle.
»Meidäthän pudotetaan johonkin tähän?» hän sanoi osoittaen aluetta sektori 3:n reunalla.
»Kyllä» Cloud sanoi, vakavoituen äkkiä. Häntä hieman hermostutti päästä Tifa taisteluun muualla kuin vierellään, mutta tiesi, ettei vaihtoehtoja ollut. Ainoa tapa kukistaa sotilasjoukkojen massiivinen keskittymä Midgarissa oli usean rintaman sota.
»Tifa?»
Tifa nosti katseensa kartasta ja käänsi hymyilevät kasvonsa Cloudiin. Hymy haihtui kun hän näki Cloudin vakavan ilmaan.
»Älä tapa itseäsi.»
Vincent iskeytyi maahan ja kierähti pois alas leijuvan laskuvarjon alta. Ketterästi hän kierähti aukealta kadulta talon tarjoamaan suojaan ja kiskaisi samalla pistoolin esiin reisikotelostaan. Hän nojasi selkänsä kylmään tiiliseinään hengityksen huurutessa. Lumi oli satanut vain viikkoja aiemmin, ja katuja peitti muutaman sentin paksuinen kerros. Koko kaupunki oli jäänyt ohuen lumiharson alle. Tämä oli ensimmäinen kerta kun lunta satoi näin etelässä. Se oli kuitenkin vain yksi viesti siitä, että kaikki ei ollut kohdallaan.
Vincent tunsi olonsa täysin rauhalliseksi. Vanha koulutus oli ottamassa ohjat käsiinsä. Ennen TURKSiin siirtoaan Vincent oli palvellut kolme vuotta ARMYssa.
Eräs Vincentin komppanian jäsenistä viittoili hänelle toiselta puolen katua, talon takaa. Vincent nyökkäsi, irrotti laskuvarjonsa ja syöksyi kadun yli. Hämärä oli jo laskeutumassa, eikä Vincentin askelista kuulunut ääniä.
Vincent saapui kadun toiselle puolelle.
»Mikä on tilanne, korpraali?»
»Kaikki kaksikymmentä miestä ovat täällä, sir»
Vincent katsoi ympärilleen ja huomasi yhdeksäntoista muuta miestä, pistoolit kädessä ja rauhallinen ilme kasvoilla. He olivat heidän parhaat miehensä, kaikki entisiä sotilaita. Heistä oli muodostettu Cloudin ja Vincentin johdolla erikoisryhmä, jonka tehtävänä oli suorittaa ns. mahdottomat tehtävät. Nyt se oli Midgarin sähköjen katkaiseminen.
»Näytä karttaa, korpraali.»
»Tässä, sir» sanoi korpraali levittäen kartan heidän eteensä maahan.
Vincent tutki karttaa hetken ja totesi, että he olivat pudonneet kolme korttelia liian taakse. Heidän pitäisi kiirehtiä jotta he pysyisivät suunnitelman aikataulussa.
»Komppania, eteenpäin.»
Sanaakaan sanomatta tummiin pukuihin sonnustautuneet miehet syöksyivät ulos kujalta suunnaten kohti kaupungin sähkönjakelulaitosta.
Alkoi sataa lunta.
Tifa katsoi taivaalle kun hiutaleet alkoivat hiljaa leijailla alas. Turkishaalari lämmitti mukavasti ja huppu suojasi tuulelta, joka ujelsi korviavihlovasti sektori 3:n alueella. Se koostui lähennä ylemmän keskiluokan omakotitaloista, mutta oli nyttemmin julistettu poikkeustilaan ja evakuoitu. Aivan kuin Midgarissa osattiin odottaa heidän tuloaan.
Uusi räjähdys aivan hänen vieressään herätti hänet todellisuuteen. He olivat keskellä taistelukenttää. Koska Tifan lähitaistelukyvyistä ei ollut suurta apua rintamasodassa, hän pysytteli taaempana ohjaillen joukkoja. Hänellä oli kylläkin pistooli reidellään, mutta hän ei aikonut koskea siihen kuin äärimmäisessä hädässä.
Tifa tarttui kaulallaan roikkuviin kiikareihinsa ja nosti ne silmilleen. Tuuli heilutti hänen ruskeita hiuksiaan, joista osa työntyi esiin hupun alta.
Rintamaan oli tulossa aukko. Tifa tarttui vyöllä olevaan radioonsa ja antoi käskyjä. Hän nosti kiikarit uudestaan silmilleen ja huomasi aukon häviävän.
Tifa huokaisi helpotuksesta ja oli huomaavinaan liikettä silmäkulmassaan. Tifa säpsähti ja hyppäsi vaistomaisesti taaksepäin vetäen kätensä puolustusasentoon. Mutta kun hän näki, mikä hänen edessään oli hänen leukansa loksahti auki.
Aeris katsoi surullisin silmin kohti taistelun melskettä. Tifa taas tuijotti Aerista ja älysi vihdoin sulkea suunsa. Räjähdys heilautti koroketta jolla he seisoivat, mutta kumpikaan ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
»Luulin, että voit näyttäytyä vain kuolleille.» Tifa sanoi viimein.
»Niin luulin minäkin. Taistelu on kuitenkin tuonut Life Streamiin niin paljon energiaa, että portti tämän maailman ja Planeetan välillä on täysin auki. Voin kulkea miten mielin.» Aeris huokaisi ja jatkoi kääntämättä katsettaan pois taistelusta. »Niin paljon sieluja… Turhaan. Ne eivät voi palata maan päälle. Eivät vielä miljooniin vuosiin..» Aeris käänsi nyt katseensa Tifaan ja hymyili. Tifa tajusi hämärästi lumihiutaleiden leijuvan Aeriksen lävitse.
»Odotan tapaamistasi» sanoi Aeris ja poistui.
Lumisade kiihtyi hämärän laskiessa.
Solmu kiristyi Vincentin vatsassa. Kaikki myötäili liikaa keskiarvoja. Sotilaita ei ollut liikaa, muttei myöskään paljon. Vartiointi oli tehokasta, muttei huipputasoa. Tehtävä ei ollut helppo, muttei lähellekään vaikea.
Vincent veti pistoolinsa liipaisimesta useita kertoja kylväen kuolemaa Shin-Ran riveihin. Lipas tyhjeni. Vincent muisti käyttäneensä jo kaikki pistoolinsa lippaat, joten hän nakkasi aseen pois. Pistooli kalahti lumiselle kiveykselle ja kimposi toiselle puolen katua. Vincent kääntyi polvillaan talon suojiin ja veti esiin selällä roikkuvan kiväärinsä.
Vincent antoi hyökkäyskäskyn ja syöksyi talon takaa ase laulaen. Komppanian miehet heittivät pois pistoolinsa ja tarttuivat kivääreihinsä seuraten Vincentiä kohti Midgarin sähkönjakelulaitosta.
Vincentin joukoissa oli jo kolmen miehen vajaus, mutta se ei hidastanut heidän vauhtiaan merkittävästi. Komppania kevensi Shin-Ran palkkalistoja kiihtyvällä tahdilla, samalla edeten kohti sähkönjakelulaitoksen sydäntä, jakelukeskusta.
Komppania saapui keskukseen vievien portaiden juurelle. Vincent viittoi kädellään, jolloin viisi miestä juoksi ylös portaita muiden odottaessa sen juurella. Lähes kuulumaton vihellys kertoi kaiken olevan hyvin, ja Vincent antoi lopuille luvan seurata ensimmäisiä.
Portaiden yläpäässä komppaniaa odotti kaksi B-sarjan Shin-Ran taistelurobottia, jotka suurikaliiperiset kiväärinammukset muuttivat kasoiksi uusiorautaa.
Liian helppoa, ajatteli Vincent. He olivat kylläkin valinneet hiljaisimman mahdollisen sektorin, mutta tämä alkoi jo epäilyttää Vincentiä.
He saapuivat jakelukeskukseen. Koko paikka oli aivan autio. Vincent käski miestensä tarkastaa laitteiston, muttei mitään löytynyt. Hän kaivoi taskustaan kellon ja totesi hetken olevan käsillä. Hän nyökkäsi korpraalilleen, joka tarttui suureen vipuun hallintapöydän keskellä.
Korpraali käänsi vivun alas, kun Vincent huomasi hankausjäljet vivun alareunassa.
Lumisade lakkasi yllättäen.
Keskellä sektoria vallinneen hiljaisuuden kuului korvia huumaava räjähdys, kun Midgarin sähkönjakelukeskus hävisi liekkimereen sylkien vääntyneitä metallin kappaleita lähikortteleihin.
Tifa parkaisi kauhistuneena ja vetäisi pistoolin reideltään. Taistelu oli karannut käsistä ja Shin-Ran huuhtoi rintamalinjaa lähemmäs alkua nousuveden tavoin.
Tifa laukaisi aseensa tappaen ensimmäisen lähelle päässeen sotilaan. Miehen kasvoilla syöpyi hölmistynyt ilme, silmien väliin ilmestyneen reiän valuttaen ulos verta harmaan kudoksen räiskähtäessä ulos takaraivosta.
Tifa värähti inhosta ja astui askelen taakse päin. Hän ei pitänyt tuliaseista, eikä tappamisesta. Hän tiesi, että joissain tilanteissa se oli pakko, mutta hän pyrki välttämään niitä.
Mies makasi maassa verta valuen, kuolleena. Tifa ei halunnut ajatella sitä mahdollisuutta, että miehellä oli perhe ja lapsia. Vaikka sota olisi kuinka oikeutettu tahansa, Tifalla oli hankaluuksia hyväksyä yksilötason menetyksiä, joita sota vaati.
Tifa asetti vielä savuavan pistoolinsa takaisin reisikoteloon ja potkaisi miehen alas korokkeelta, jolla seisoi. Hän ehti tajuta, että lumisade lakkasi yllättäen, kun räjähdys saivat Tifan korvat soimaan. Horisontista nousi suuri tulipatsas sähkölaitoksen siluetin romahtaessa taivaanrantaan ja suuria pölypatsaita vyöryi liikkeelle. Tifa hyppäsi alas korokkeelta ja veti taskustaan liinan suunsa ja nenänsä peitoksi. He olivat vain muutaman korttelin päässä kaupungin keskustassa sijaitsevasta sähkölaitoksesta.
Samassa paineaalto pyyhkäisi taistelun yli heitellen sotilaita ympäriinsä ja tuoden mukanaan kuumaan ilmaan sekoittunutta rakennuspölyä. Tifa istui maassa nojaten selkänsä korokkeeseen, jolla äsken seisoi. Hän sulki silmänsä ja painoi liinan tiukasti nenänsä ja suunsa suojaksi, kun kuuma aalto pöllytti hänen huppunsa alta työntyviä hiussuortuvia. Vaikka Tifa piti liinaa nenänsä päällä, hän haistoi ilmassa räjähdysaineet ja pelko kouraisi hänen rintaansa. Räjähdysaineet eivät olleet kuuluneet heidän suunnitelmiinsa.
Kuuma aalto alkoi hiipua ja Tifa avasi silmänsä. Hänen näkönsä oli hämärtynyt: hän ei nähnyt muuta kuin harmaata pölyä eikä myöskään kuullut mitään. Tifa vei kätensä aseensa kahvalle huomattuaan liikettä pölyn keskellä, mutta antoi kätensä pudota. Hän näki Aeriksen, joka talutti kädestä toista hahmoa, jota Tifa ei tunnistanut. Toinen hahmo oli mies, jolla oli korpinmusta tukka, joka oli sidottu poninhännälle, joka yletti lapaluiden päälle. Päällään miehellä oli vaaleanvihreä t-paita ja kauhtuneet farkut. Mies vilkaisi Tifan suuntaan, hymyili ja heilautti vapaata kättään. Samassa Tifa tajusi miehen olevan Vincent ja kyyneleet tulvahtivat hänen silmiinsä.
Pöly haihtui vieden mukanaan Aeriksen ja Vincentin, mutta ääntäkään ei kuulunut. Tifa nousi suojastaan ja käänsi katseensa taistelukentälle. Se oli autio. Kenttä oli tahriintunut verestä ja räjähdyksien aiheuttamista ruutijäljistä, kuolleita lojui joka paikassa, mutta yhtään elävää sotilasta ei näkynyt missään. Pakokauhu alkoi kalvaa Tifaa.
Tifa käännähti ympäri ja veti aseensa, sillä hän oli kuullut jotain takanaan. Cloud seisoi hänen edessään irroittaen laskuvarjoaan. Ultima Weaponin kahva näkyi hänen selkänsä takaa. Tifa huokasi ja heitti pistoolinsa pois ja juoksi kohti Cloudia. Hän rutisti tätä tiukasti ja painoi päänsä Cloudin rintaan.
Cloud irrotti Tifan varovasti ja työnsi tämän taaksepäin. Jokin tässä skenaariossa vaivasi Cloudia. Kaikki ei ollut normaalia, vaikkakaan mikään ei ollut sitä sitten Meteorin tuhoutumisen.
Cloud ei tohtinut sanoa sitä Tifalle, mutta he olivat viimeiset elossaolijat. Barret, Yuffie, ja Lordi Godo olivat kuolleet jo taistelun alkuvaiheessa. Nanankista tai Setosta hänellä ei ollut mitään tietoa. Cid ja Highwind II oli myös menetetty. He olivat olleet juuri lentämässä sähkölaitoksen päällä, kun tulipatsas oli syöksynyt läpi ohjaamon viedessään mukanaan Cidin ja ohjausjärjestelmän. Cloud oli pelastautunut laskuvarjon avulla, kun alus oli kääntynyt ja alkanut kieppua kohti merta. Nyt se olisi jo pohjassa.
Lumisateesta ei ollut enää mitään tietoa, ja taivas alkoi värjäytyä purppuraan. Aamu alkoi sarastaa, ajatteli Cloud, mutta tajusi samassa, että värin sävyssä oli jotain outoa. Myös Tifa katseli taivasta.
»Cloud, taivaassa on jotain outoa. Se värjäytyy… verenpunaiseksi.» Cloud nyökkäsi ja katseli kummissaan taivasta. Samassa kadunkulmissa olevista Shin-Ran kovaäänisistä alkoi kuulua rätisevää musiikkia.
Tifa alkoi riisua haalariaan.
»Mitä oikein teet?» kysyi Cloud kummissaan. Tifa vilkaisi häneen ja jatkoi riisuutumistaan.
»Etkö ole huomannut? Lämpötila on palannut normaaliin. Tässä asussa täällä tukehtuu.» Tifa seisoi nyt päällään tutut valkoinen paita ja ruskeat shortsit. Cloud huomasi, että ilma oli todellakin lämminnyt, ja heitti pois talvitakkinsa.
»Mistä tuo musiikki tulee?» Tifa kysyi ja venytteli käsiään. Hän näytti taas rauhoittuneen ja kykenevältä loogisiin ratkaisuihin. Cloud veti miekkansa esiin ja vastasi:
»Sieltä, minne me olemme menossa.»
Cloud tarttui Shin-Ra Buildingin pääoven kahvaan ja työnsi ovea. Paikka suorastaan huokui pimeyttä, vaikka olikin täysin valaistu. Tifa seurasi Cloudia sisään ja ovi painautui kiinni. Samassa kaikki pimeni heidän ympärillään. He tuntuivat kuin seisovan tyhjyyden keskellä, rätisevän musiikin soidessa koko ajan taustalla. Jossakin heidän takanaan, ulko-oven suunnalla, välähti valo. He kääntyivät sitä kohti.
Valtaistuin.
Valtaistuin loisti pimeässä kuin yksinäinen kynttilä. Valtaistuin oli tyhjä, eikä kynttilöitä tai muita valonlähteitä ollut sen luona. Cloud lähti juoksemaan sitä kohti, Tifa kannoillaan, mutta he huomasivat juoksevansa paikallaan, kuin suossa. Uusi valon välähdys, ja he seisoivat valtaistuimen edessä.
Cloud vilkaisi ympärilleen, muttei nähnyt mitään merkkiä vaarasta tai turvasta.
Välähdys.
Reeve seisoi heidän edessään ja hymyili pilkallisesti. Cloud paransi otettaan miekkansa kahvasta ja huomasi Tifan vetävän kätensä nyrkkiin.
Välähdys.
Valtaistuimella istui yönsiniseen kaapuun pukeutunut hahmo, jonka päätä peitti huppu. Hahmo puhui:
»Minä olen. Minun olemiseni ei lopu. Olen tässä ajassa, olen tulevassa ja menneessä. Minä olen. Olemiseni ei lopu. Minua kutsutaan nimellä Nanovas.»
Cloud ei tiennyt miten reagoida ja huomasi myös Tifan epäröivän.
»Aika vähenee, eikä kelloa voida enää vetää. Tämän maailman aika on tullut jättää ihmiselämä.» Cloud laski miekkansa ja päätti antaa hahmolle tilaisuuden selittää.
»Tehtäväni vaihtelevat ajasta ja paikasta riippuen. Joskus edustan hyvää, joskus pahaa. Luonteeltani en ole kumpikaan. Tässä ajassa edustin pahaa, ainakin teidän näkökulmastanne. Minä vaikutin asioiden kulkuun. Ohjasin aikoinani Jenovan avaruudesta maan päälle, tuhoamaan Cetran ja edesauttamaan ihmisen synnyssä tässä maailmassa. Minä vaikutin Hojoon, joka ruiskutti Jenovan soluja Lucrecian kohtuun Sephirothin ollessa vielä syntymätön. Minä vaikutin siihen, että Sephiroth poltti koko Nibelheimin ja että sinä unohdin menneisyytesi.» Cloudia huimasi.
»Nyt on tämän maailman aika luopua ihmiselämistä. Minun on siirrettävä sielut uuteen maailmaan, jossa ne voivat syntyä uudelleen ihmisiksi, ja joissa ne kuolevat ja jatkavat kiertokulkuaan.»
»Miksi kaikki nämä kuolemat?» kysyi Tifa, viha ja pelko äänessään.
»Sieluja ei voida poistaa elävistä ruumiista, eikä minulla ole tässä maailmassa puuttua asioiden kulkuun suorasti. Siksi otin haltuuni tämän arvottoman ihmisen» Nanovas sanoi ja Cloud uskoi hänen viittaavaan Reeveen, joka seisoi valtaistuimen edustalla hymyillen pilkallisesti. Nanova jatkoi.
»Maailmojen kierto on tullut taas yhden kierroksensa päähän. Ihmisen aika on loppu. On aika siirtyä. Se aika on nyt.»
Nanovas nousi seisomaan valtaistuimellaan. Hän liikkui nyt ensimmäisen kerran. Hän nousi ilmaan ja ojensi kätensä sivuilleen. Hän alkoi hohtaa valoa, ja Cloudin ja Tifan oli peitettävä silmänsä. Hohteen häivyttyä he avasivat silmänsäja hämmästyivät: heidän edessään leijui nainen.
Nanovasilla oli häntäluulle yltävät hopeiset hiukset ja hänellä oli yllään yönsininen mekko, jossa oli leveä helma ja leveät hihat. Hänen mustat silmänsä loistivat valoa hänen kauniilta, kapeilta kasvoiltaan, joita hopeiset hiukset kehystivät. Osa hiuksista laskeutui etupuolelle. Nanovasin kädessä oli pitkä, kapea, hopeinen kaksiteräinen miekka.
»Ihmisen loppu on nyt» sanoi Nanovas ja nosti miekkansa.
»Seis!» huusi tuttu ääni heidän takaansa. Cloud ja Tifa kääntyivät ja huomasivat Aeriksen seisovan takanaan. Hänen mukanaan olivat Barret, Marlene, Yuffie, Vincent ja Cid. He näyttivät erilaisilta, totesi Cloud. Barretilla, jonka olalla Marlene istui, oli taas kaksi tervettä kättä, Yuffie oli rauhallinen, Vincent pukeutunut rennosti ja Cidin hiukset olivat sinisenmustat. Marlene heilutti kättään innokkaasti Tifalle.
»Heitä et saa. Edes sinulla ei ole oikeutta ottaa heitä, sillä he kuuluvat Planeetalle. Heidän sielunsa pysyvät täällä.»
Nanovasin silmistä hulmahtivat ulos mustat liekit ja hänen äänensä muuttui hyytäväksi kuin jää.
»Kuka sinä olet ja kuinka uskallat vastustaa minua?» Nanovas huusi.
»Minä olen Aeris, viimeinen Cetra. Heidän paikkansa on Planeetalla, niin kuin myös hänen» Aeris sanoi osoittaen Reevea. Liekit sammuivat Nanovasin silmistä ja hän laski miekkansa.
»Ota heidät siis. Mutta menkää, aika on jo loppu. Tämän maailman ihmiset ovat jo tuomittuja.»
Aeris nyökkäsi ja tarttui Cloudia ja Tifaa kädestä. Samassa Cloudin silmissä pimeni.
Cloud avasi silmänsä ja hahmotti etäisesti kasvot edessään. Hahmot terävöityivät ja hän huomasi Tifan kumartuneen ylleen. Cloud nousi istumaan ja huomasi olevansa vielä Nanovasin luona, mutta ei siltikään enää siellä.
Hän huomasi, että hänen vaatteensa olivat vaihtuneet. Hänen yllään oli siniset shortsit ja valkoinen t-paita. Vaatteissa oli jotain kovin tuttua. Hän vilkaisi Tifaa ja muisti.
Tifalla oli yllään sininen leninki, samanlainen kuin sinä tähtisenä iltana, jolloin he antoivat lupauksensa. Jolloin Cloudilla oli ollut yllään siniset shortsit ja valkoinen t-paita.
Reeve seisoi kauempana ja hymyili vaisusti. Myös hän oli muuttunut, mutta Cloud ei jaksanut kiinnittää siihen huomiota.
»Tulkaa» Aeris sanoi. »Äiti haluaa tavata teidät.»
Aeris lähti kävelemään kohti jotakin, mitä Cloud ei nähnyt ja muut seurasivat häntä. Vain Tifa jäi jälkeen.
Tifa otti Cloudin käden omaansa ja hymyili. He lähtivät kulkemaan muiden jäljessä.
»Minä muuten tiedän mitä niiden kahdentoista punakirjaimisen oven takana oli Highwind II:ssä» Cloud sanoi. »Asia häiritsi minua niin pahasti, että minun oli yksi yö pakko mennä katsomaan.»
Tifa hymyili heidän kävellessään keskellä tyhjyyttä kohti kauempana siintävää kirkkautta, hieman jäljessä muista.
»No, kerro.»
Ja Cloud kertoi.
Epilogi
Nanaki juoksi tasankoa pitkin länteen. Tältä tasangolta saimme ensimmäisen chocobomme, hän totesi haikeana. Hänen perässään juoksivat hänen kaksi poikaansa, jotka olivat innostuneita uusista maisemista.
»Isä!» toinen huusi. »Minne me olemme menossa?»
»Tuonne kalliolle» Nanaki vastasi. »Tahdon näyttää teille jotakin.»
»Mitä, isä? Mitä tahdot näyttää?» Nanaki hymyili ja pidättäytyi vastaamasta poikiensa innokkaaseen uteluun.
He saapuivat kallion laelle ja pysähtyivät.
Edessä näkyivät kaupungin rauniot, jotka olivat jo melkein kokonaan metsittyneet.
Pennut ihailivat näkyä hiljaisina.
»Mikä tuo paikka on?» kysyi vihdoin toinen.
»Se on Midgar» vastasi Nanaki. »Se oli aikoinaan suuri kaupunki, ihmisten vallan pääkeskus… Siihen aikaan, kun minua vielä kutsuttiin Red XIII:ksi.»
»Liittyykö tähänkin tarina?» kysyi toinen pennuista innostuneena.
Nanaki hymyili.
»Kyllä, ja sepä vasta onkin tarina. Kaikki alkaa oikeastaan siitä, kuinka kukkakauppias nimeltä Aeris törmää Cloud nimiseen palkkasoturiin, joka putoaa kirkon katon läpi tämän kukkapenkkiin...»
Vastaa siteeraten
--><img src="http://www.fffin.com/ikonboard/non-cgi/emoticons/wink.gif" border="0" valign="absmiddle" alt='
!
