Viimeisin ostamanne peli(t) & kommentit

[ascalon]

Kahden kuukauden odotus on päättynyt! Paper Mario: The Thousand Yeard Door saapui tänään postissa. Neljä tuntia jo takana ja pakko sanoa, että peli on loistava. Isolla L:llä. Taistelusysteemi on sama vanha kuin muinoin N64:llä, mutta mukavaa pikkulisää on laitettu. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa taisteluita seuraava yleisö, jonka runsaslukuisuudesta on oikeasti käytännön hyötyä. Mitä enemmän yleisöä, sitä nopeammin pystyy käyttämään mukavia spesiaalinittejä. Mukavasti taisteluissa pääsee vaikuttamaan hieman enemmän itsekin ja uusi todella tervetullut ominaisuus on niin sanottu Super Guard, joka eliminoi kaiken vahingon ja vahingoittaa vielä vastustajaakin. N64:llä pystyi vain vähentämään vahinkoa. Tokihan sama ominaisuus on uutukaisessakin. Grafiikka on pirun nättiä ja juoniosuudet ovat mukavaa pikku hupailua. Bowser sattuu olemaan nyreissään kun joku toinen ehti jo kidnapata Peachin.

[Roakel]

Metal Slug X (Playstation)

Divarista löytyi kympillä niin tietenkinhän se lähti mukaan. Metal Slug X on aivan mahtava peli, 2D toimintaräiskintää joka on jo yksinpelinä todella hauskaa, mutta se varsinainen hauskuus tulee vasta esille moninpeliä pelatessa jolloin peliin on jo ihan koukussa. Pelin idea on yksinkertainen eikä siihen lukeudu mikään muu kuin eteenpäin käveleminen ja vihollisten tappaminen, juonesta ei ole tietoakaan.

Kaikki jotka ovat SNK:n peleihin tutustunut tietänevät varmasti mitä tarkoitan. Loistava ostos pitkään aikaan.

[Juste]

Megaman Legends, joka on mielestäni yksi parhaimmista megamaneista joita olen pelannut. Peli on hyvin The legend of Zelda: The ocarina of timen näköinen peli, ja olen jo alkanut miettimään, onko ocarina of timeen otettu vaikutteita mm legendsistä. Pelin grafiikat eivät ole mitään parasta, mutta luolastot ja minipelit ovat hienoja. Musiikeista ei ole vielä tullut mitään huippunäytettä, mutta eiköhän sekin asia korjaannu. Suosittelen peliä kaikille megamanin ystäville ja jos on pelannut ocarina of timea ja on pitänyt siitä, kannattaa ainakin kokeilla.

[LizzieFox]

Ostan muutaman pelin aina silloin tällöin jos sattuu kohdalle jotain sopivaa kukkarolleni.

Aika vasta (eli viimeksi) ostin PlaySation1 -konsolille Megaman pelin. Se on aivan erilainen kuin 8-bittisellä nintendolla olevat Megamanit. Megaman on vielä nuori poika siinä. paljoa en ole sitä pelannut mutta ihan hauskalle vaikuttaa.

Sitten ostin myös Fear efeckt pelin kesällä pleikkarille alennus korista.

[unknown]

Guilty Gear X. Vain 24 e. Peli on varsin hyvä, manga-fani kun olen.
Mättö on äärimmäistä kärkeä ja pidän hahmojen friikkisyydestä.
Miinusta on että salahahmoja on vain 2(joista toinen on jo hankittu.) ja että
hahmoilla ei ole arcadessa loppudemoja(jos ei lasketa sitä kuvaa.)

[Serak]

Juu tuossa perjantaina kolahti postiluukusta Front Mission 4, Chains of Promathia-expansion sekä sitten se kauan odotettu Jak 3 X)

Front Mission 4

Square Enixin uudehko vuoropohjainen strategia mecha-roolipeli. Näin alkutuntumalla peli vaikuttaa varsin hyvältä tosin täysin vuoropohjaisuutensa vuoksi taistelut tuppaavat kestämään kauan... Mikä kuitenkaan ei ole huono asia koska kyseessähän on strategia RPG.

Lisää infoa halutessa täältä http://www.rpgfan.com/

Jak 3

Ja sitten kauan odotettu Jak 3 Näin ensimmäisten 8 pelitunnin jälkeen peli vaikuttaa paremmalta kuin edeltäjänsä ja juonikaan ei ole vielä täysin auennut eli luvassa luulisi olevan paljon edeltäjäänsä pidempi pelikokemus. Tähän mennessä ainoina miinuspuolina on se että autotehtäviä on ehkä pikkuisen liian paljon ja toisena jotkut juonen kannalta pakolliset minipelit ovat aika vaikeita... Voin vain kuvitella kuinka kapula lentää pelaajilla jotka ovat pelanneet vain "tapa-kaikki-mikä-liikkuu"-pelejä

Tähän mennessä peli kuitenkin vaikuttaa kaiken sen odotuksen arvoiselta

[Ruhve]

Age of Wonders: The Wizards Throne.

Tuli tuossa ostettua tuollainen toissa päivänä. Ykkösosan kun omistan ja minusta ainakin se on hyvä peli, niin ostin sitten hyvän jatko-osan toivossa kakkososan. Ihmettelin kyllä pelin järjestelmävaatimuksia, kun ne on niin pienet ja muistaakseni tämä ei ole edes kauhean vanha peli. No hyvähän se vain on. Peliin en ole ehtinyt tutustua vielä kunnolla. Installoin pelin ja kokeilin hieman ja hyvältä se näytti.

Need for Speed Underground 2

No tämä ei ole itseni hankkima, vaan veli osti sen. Olen päässyt vähän sitä pelaamaan ja minusta se on ainakin pelillisesti parempi kuin edeltäjänsä. Kaupungilla saa rällästellä ihan vapaasti ja kilpailuihin voi mennä ihan koska huvittaa. Kaupat pitää etsiä, jotta autolle saa jotakin ulkomuotoa. Hyvä asia minusta, että jotain pitää tehdä autonsa eteen itsekkin. Tehodynamometrit sun muut hienosäätö jutut tuovat oman hienoutensa peliin. Minusta parempi, että on annettu enemmän säätöhommeleita kuin ykkösosassa. Musiikki on ainut mikä rassaa minua pelissä. Muutenkaan en ole kyseisen musiikkilajikkeen arvostaja, mutta pystyn kuitenkin sanomaan, että ykkösosassa on perampi juusto. Katsotaan kuinka kauan jaksan pelata.

[Grove]

Ostin tuossa n. viikko sitten melko tuntemattoman Hunter The Reckoning Wayward- pelin Ps2:lle. Olin vähän epäluuloinen, varsinkin kun peli oli niin halpa. (19,90e) Kuitenkin päätin kokeilla mokomaa ja olin melko positiivisesti yllättynyt. Ihan kivaa, hieman Baldur's Gate tyylistä Hack&Slashia, mutta ampuma aseilla kuorrutettuna. Mätkintä aseet jäävät hieman syrjempään, vaikka niitäkin on.

Idea on kliseinen, etsi tavaroita, tee tehtäviä ja mätki zombi-vihollisia niin paljon kuin kerkeät. Mutta kuitenkin siitä huolimatta pidin tästä, itseasiassa on kiva räiskiä zombeja pieniksi palasiksi, vaikkapa esim. M5- konekiväärillä. Pidän tarinasta ja on mukavaa kun oman hahmon saa aina vaihtaa tahtoessaan kenttien välissä.

Hahmot ovat kivoja, koska kaikki ovat niin erilaisia. Yksi on valtava ja väkivahva kirveenheiluttaja, toinen on pikkuinen, mutta helkutin nopea tyttö joka ammuskelee pistooleilla... jne. Myös kaikilla on omat tarinansa jotka liittyvät pelissä keskityttävään kaupunkiin tavalla tai toisella.

Parasta on kuitenkin kaksinpeli, olen pelannut naapurini kanssa peliä kaksinpelillä ja se on minusta kyllä aikalailla hauskempaa kuin yksinpeli. Kuitenkin yhden vakavan heikkouden olen pelistä huomannut; lyhyyden. Olemme pelanneet kaverini kanssa vasta noi. 8-9 tuntia ja nyt huomaa selvästikkin, että peli lähenee loppuaan. Elikkä siis peli on hieman liian lyhyt, muuten mainio.

[Roakel]

Naruto Gekitou Ninja Taisen 3 (GC/Jap)

Pelin tilasin Play-Asiasta noin kolmisen viikkoa sitten ja löytyi postilaatikostani "muistaakseni" pari viikkoa sitten, seitsemän päivää kumminkin kesti ennen kuin sain pelin käsiini.

Kuten kahdessa edellisessäkin pelissä niin tässäkin keskitytään yhteen sarjan kohokohdista, Chuunin turnaus tällä kertaa. Pelissä on kamalasti kaikkea avattavaa enkä enkä ole itse ehtinyt tehdä juuri mitään muuta kuin ostaa pari tavaraa Item-shopista taisteluista ansaitsemilla rahoillani (pelin edetessä Item-Shopin valikkoon ilmestyy myös uusia hahmoja joita voi ostaa). Mission Moden lisäksi pelistä löytyy nämä perinteiset yksin- ja kaksinpelimahdollisuudet ja uutena pelimoodina mm. "3 vs. 3" jossa pelataan kolmihenkisessä ryhmissä yhtä toista saman kokoista ryhmää vastaan.

Mitään kamalan tarkkaa mielipidettä en ole vielä ehtinyt muodostaa tästä pelistä, mutta ihan näin ensisilmäyksellä voisin sanoa sen olevan mahtava. Idea on vanha eikä se miltään kamalan uudelta tunnu edes minulle jolle tämä oli ihan ensimmäinen Naruto-peli ikinä, mutta hauska tätä on pelata, siitä ei edes tarvitse kiistellä.

[Weirdo]

Mario-fanina tämä oli pakko-ostos, enkä en ole pettynyt peliin, kun nyt ainakiin voidaan sanoa Cubella olevan kunnon Mario-peli, jossa on Marioista tutut hommelit mukana alusta saakka. Tosin Chapter 3, joka on nyt minulla kesken, on todella tylsää ja puuduttavaa tappelemista, jossa ei edes oikein pysy kärryillä, minkä takia peli on vähän menettänyt hohtoaan. Kaksi ekaa Chapteria olivat kyllä niin upeita, että tuonkin jaksaa varmasti läpi kahlata.

Tarina, Hahmot ja viholliset seuraavat melko perinteisiä linjoja, tosin tällä kertaa Goombat, Koopat ja muut tutut viholliset eivät ole automaattisesti vihollisia, ja onhan tässä tietusti Yoshikin mukana. Kotoisaksi pelissä olonsa tuntee, kun kaikki musiikkeja ja pelimaailmaa myöten on niin tuttua Mariota, että pelistä ei voi olla pitämättä. Jotain tällästä olen Cubelle odotellut.

Mutta roolipeliä tästä ei saa tekemälläkään, peli on lähinnä vuoropohjaisen taistelun ja tasoloikan hybridi, joten en nyt menisi tätä suosittelemaan ropettajille. Kentät - jos niitä sellaisiksi voi sanoa - ovat melko suoria putkia, joissa hypitään ja ratkotaan pikku pulmia, niitäkin tosin vähän ja ratkaisuja ei kauaa tarvitse miettiä (vrt. ei ole Zelda). Onhan tässä Mario-peliksi paljon Dialogia, hyvää ja humoristista sellaista, mutta ei se tästä ropea tee.

Enemmän sitten pelissä omassa topikissa, kun saan sen läpäistyä.

[ascalon]

No mennään nyt kommentoimaan joululahjaani, eli Tales of Symphoniaa. Itse pidän niistä ensimmäisisistä tunneista, jotka olen pelannut, todella paljon. Juoni vaikuttaa varsin kliseiseltä, mutta siltikin varsin lupaavalta. Taistelusysteemi toimii todella hyvin, vaikka taistelut ovatkin reaaliaikaisia. Kontrollit ovat siinä varsin simppelit. A- ja B -napeilla lyödään, Y -napilla otetaan valikko ja X:llä suojataan. Simppeliä. Grafiikka on ainoa motkottamisen arvoinen asia, sillä ympäristöt ovat todella rumia. Hahmot sentään ovat nättejä. Pari tuntia olen about pelannut ja hauskaa on ollut.

Weirdo: Paper Mario kakkonen muuten parantuu huomattavasti sen kolmoschapterin jälkeen, mikä on minustakin jotakuinkin tylsä. (No okei, Major Leaguessa alkaa tapahtua.) Neloschapteri on erinomainen. Kutonen on about ainoa, joka on yhtä tylsä, mutta senkin kyllä pelaa.

hieman Baldur's Gate tyylistä Hack&Slashia, mutta ampuma aseilla kuorrutettuna. Mätkintä aseet jäävät hieman syrjempään, vaikka niitäkin on

Jos viittaat tuolla Dark Allianceen, nini sitten ei mittään, mutta PC:n Baldurit ovat aivan tosta maata. Pakko oli päästä sanomaan, kun viesti lähti tulemaan.

[Ferithem]

Joulupukki toi minulle yksi ja puoli peliä (puolikas siksi, että peli on yhteisomistuksessa), jotka molemmat ovat oikeita helmiä. Eikun kommentoimaan.

Kingdom Hearts, jonka vihdoinkin saimme veljeni kanssa, on todella positiivinen yllätys. Grafiikka on nättiä ja hahmot sööttejä - jopa Akut ja Hessut sun muut, joihin aluksi suhtauduin hieman ennakkoluuloisesti, ovat aivan ihania, enkä missään nimessä poistaisi heitä pelistä. Musiikki on nättiä ja ääninäyttelykään ei aivan kamalaa kuultavaa ole (tykkäsin etenkin kuulla Selphien äänen, se oli aivan sellainen kuin olisin hänelle odottanutkin, todella söötti). Paljon en ole vielä ehtinyt pelata, sillä juutuin yhteen naurettavaan kohtaan (Rikun ja Soran juoksukilpailu lautan nimen päättämiseksi) voittaakseni, mutta kolmen tunnin sitkeän yrittämisen jälkeen ja samaan aikaan maaliin tömähdettyäni, mutta tietenkin hävittyäni, annoin periksi ja tallensin uuteen kohtaan. Juonikin vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja valinnanvapautta näyttää olevan. Odottelen kovasti kaikkien Disney- ja Final Fantasy -hahmojen etsimistä.

The Sims 2 on juuri sitä mitä odotinkin - mahtava. Se on aivan ihanteellinen peli kaltaiselleni pilkunlempijälle, sillä yksityiskohtia on valtavasti ja jo hahmon tekemiseen menee tunti kulmakarvojen paksuutta, leuan muotoa ja huulten kokoa säädellessä. Tavoitteet, toiveet ja pelot on toteutettu upeasti, ja muutenkin peli jäljittelee suorastaan pelottavasti tosielämääni. Onnistuin jopa tekemään oman perheeni peliin, ja kuinka ollakaan, hahmot käyttäytyivät aivan kuin mekin tosielämässä. Valitettavasti itse kuukahdin käytettyäni hieman liikaa ilokypärää (mikä ikinä onkaan)... Minusta tuntuu, että kasvan kohta kiinni tietokoneeseen tätä menoa...

[Jónsì]

The Sims 2 on juuri sitä mitä odotinkin - mahtava. Se on aivan ihanteellinen peli kaltaiselleni pilkunlempijälle, sillä yksityiskohtia on valtavasti ja jo hahmon tekemiseen menee tunti kulmakarvojen paksuutta, leuan muotoa ja huulten kokoa säädellessä. Tavoitteet, toiveet ja pelot on toteutettu upeasti, ja muutenkin peli jäljittelee suorastaan pelottavasti tosielämääni. Onnistuin jopa tekemään oman perheeni peliin, ja kuinka ollakaan, hahmot käyttäytyivät aivan kuin mekin tosielämässä. Valitettavasti itse kuukahdin käytettyäni hieman liikaa ilokypärää (mikä ikinä onkaan)... Minusta tuntuu, että kasvan kohta kiinni tietokoneeseen tätä menoa...

Minä olen niin kade. Sainhan minäkin tämän pelin, mutta se on kopioitu Dvd-levylle, enkä siis pysty sitä yksin asentamaan.

Mutta viimeisin peli, jonka ostin...
Final Fantasy VIII
Löysin kirpputorilta aidon ja alkuperäisen (kopiosta puuttui neljäs CD). Pakkohan tätä oli päästä heti pelaamaan. Ehdoton lempipelini jo aikaisemmin, mutta kun pelasin tätä pari viikkoa putkeen pääsin kolmannelle cd:lle ja "täytyy päästää muutkin pelaamaan" ja hups! Tallennukseni oli poistettu muistikortilla ja kuinkas ollakaan ykköslevy naarmutettu niin etten pääse edes aloittamaan uutta peliä.
Noh, peli on myös Final Fantasy:stä suosikkini (olen tosin pelannut vain seiskaa, johon kyllästyin heti ja katsellut kun kaverini pelaa ysiä). Junction-järjestelmän tajuaa jopa minun kaltainen idiootti, videot ovat UPEITA ja tarina on loistava. Nyt vain metsästämään uutta kirpputorilta.

[Serak]

Jouluksi ei kerennyt yhtään peliä saamaan mutta heti joulun jälkeen maanantaina kolahti seuraavat pelit postiluukusta:

Shin Megami Tensei: Nocturne
Growlanser: Generations
Tales of Symphonia
Phantom Brave
La Pucelle Tactics
Metal Gear Solid 3: Snake Eater

Tales of symphonia

Tämän pelasinkin jo läpi mikä oli lievä pettymys... Tarina nyt oli mitä oli ja viimeisenkin peliviehätyksen tuhosi se kauhea dubbaus... no toiset tykkää ja toiset ei mutta onpahan pelattu

Shin Megami Tensei: Nocturne

Japanissa jo varsin pitkää elänyt rope sarja joka vasta tämän osan myötä rantautui Valtoihin... olisiko tämä nyt se kuudes osa...
Näin 12 pelitunnin jälkeen peli vaikuttaa lupaavalta... tarina ei ole vielä auennut täysin mutta homma toimii tosin taisteluja on vähän turhan usein mitkä tosin voi välttää käyttämällä nonencounter spelliä milloin tietty rivimonsutkin tappaa ><

Siitä päästiinkin toiseen asiaan että taitaa olla vaikein RPG mihin olen ikinä törmännyt... koskaan en ole pelissä kuollut kuin muutaman kerran niin jo nyt olen kuollut ainakin 30 kertaa vaikka olenkin paatumaton campperi ^^;
Eli camppäystä inhoavat voivat suosiolla vältellä peliä
Ja mainitaan nyt vielä että peli on luokiteltu alle 17-vuotiailta kielletyksi... lähinnä kielenkäytön vuoksi mutta myös välillä on aika groteskia tavaraa...

Niille kehen iskee muutkin kuin Final Fantasy sarjan tuotokset kannattaa kokeilla mikäli käsiinne saatte

Muista laitoin vain linkit arvosteluihin ku en oo viel kerenny kokeilla

Tavoite olisi saada ainakin pari pelattua läpi ennen kuin seuraava peli tulee ja se onkin jo kauan odotettu Suikoden IV

[M1green1]

Ostin viimeksi veljeni kanssa puoliksi WWE Smackdown VS Rawin Ps2:lle. Halusin ostaa sen vain puoliksi, kun olen pelannut näitä edellisiä pelejä liikaa, niin en tiedä jaksaisiko enää näitä uusia painipelejä pelailla. Ja jaksoinko? Enpä oikeastaan. Pelasin kerran kauden läpi ja muutamia challengeja läpi, mutta sitten sitä peliä ei ole oikein enää kovin paljoa jaksanut. Olen jo pelannut neljää edellistä osaa monia kertoja, niin se varmaankin vaikutti, että peli ei oikein enää innostanut kuten ennen. Smackdown VS Rawissa ei ollut edes kovin paljoa uudistuksia edelliseen painipeliin. Kausi systeemikin oli mennyt huonompaan suuntaan. Ääninäyttely oli kyllä ensimmäisellä kerralla ihan mukavan kuuloista, vaikka painijoiden puheet eivät olleetkaan niin kovin vakuuttavia ja puhe ei mennyt samaan tahtiin, kun henkilön suu liikkui. Toista kertaa en jaksanut kautta pelata läpi, sillä juonikuviot alkoivat olemaan lähes samanlainen jokakerta. Nelinpelinä peliä kyllä jaksaa pelata vielä, mutta yksinpelinä ei.