Tästä se alkaa, tähän se päättyy
The Lord of the Rings - Aragorn’s Quest
Peli joka sijoittuu Keskimaahan ja jonka pääosassa on oma suosikkini, Aragorn. Siksi on todella sääli, että valtava potentiaali, on valunut liian suurelta osin viemäriin, laiskuuden tai taitamattomuuden takia. Aloitetaan alusta. Hyvin nopeasti käy ilmi että toinen osa tarinasta sijoittuu aikaan kun Sauron on tuhottu ja Sam kertoo tarinoita lapsilleen Keskimaan kuningas Elessarista, Konkarista (Strider). Toinen (ja parempi osa) sijoittuu sitten tarinoihin joissa ohjataan Aragornia trilogian alusta loppuun, tärkeimmät tapahtumat ja hahmot ovat mukana.
Osat joissa ohjataan Samin poikaa, Frodoa, ovat päällisin puolin aivan turhia ja vain hidastavat peliä.
Pieniä ideallisia virheitä on aivan suunnattomasti, alkaen siitä että Aragornilla on kilpi, mutta ne olisivat hyvässä pelissä tyyli virheitä, tässä tapauksessa ne ovat vasta jäävuoren huippu. Tosin peli nyt ei orjallisesti seuraa elokuvia tai kirjaa.
Grafiikka pelissä on kyllä suoraan sanoen huono. Itse en grafiikan takia peliä torppaa, jos kaikki muu toimii, mutta kun kaikki ei toimi, niin ei grafiikka pelasta kyllä yhtään mitään. Grafiikka ei ole varsinaisesti rumaa, mutta suurin syy on siinä että peli on liian värikäs ja animaatio on jotenkin liian lapsellinen, nuoremmille peli on selvästi suunnattu. Tyyli ei vain jotenkin toi, maisemissa peli kyllä näyttää hienolta ja kyllähän kaikki hahmot näyttävät siltä miltä kuuluukin, mutta olisin kyllä toivonut hieman aikuisempaa otetta. Peli ei vain näytä yhtään siltä miltä elokuvat. Edes se vanha piirros elokuva ei ole näin surkea ja siinä Aragorn oli kustu kaikin mahdollisin tavoin, ainoa mikä pelasti oli John Hurt joka teki ääniroolin. Vihollisista täytyy heti mainita että niistä ei suurta vaaraa eräs suurina laumoina. Vihollisia kyllä on monenlaisia, mutta järin uhkaavilta ne eivät näytä.
Ääninäyttely on sitten jo paljon parempaa. Vaikka kaikkia näyttelijöitä ei mukana olekaan ja useat ääninäyttelyt on otettu suoraan arkistomateriaalista, niin peli sentään kuulostaa erittäin hyvältä. Tunnelman kannalta se korjaa kyllä grafiikan suurimmat ”virheet” kun ajatellaan sitä tärkeää osaa, itse tunnelmaa. Ja tunnelman kannalta peli pääsekin sitten jo pitkälle. Vaikka monet viat osuvat silmään nopeasti, niin kyllä pelissä päästään itse siihen TSH tunnelmaan, jota ei pelimaailmassa ole liikaa nähty. Mikäli hahmo kuolee tai tehtävä epäonnistuu, on tavallaan hauskaa kun Sam kertoo kuinka he epäonnistuivat ja lisää sitten perään: Ei vaiskaan, kerronpa teille nyt mitä oikeasti tapahtui...
Ei se valitus siihen grafiikkaan jää, voi ei se on vain pintaa. Seuraava seikka on se itse pelattavuus. Hyvin nopeasti käy ilmi että taistelu on puuduttaa, vaikka peli tukeekin movea, jonka kanssa irti saa paljon enemmän, siis paljon enemmän. Moven kanssa pelaaminen on jopa paikoin paljon helpompaa, kun pitää tehdä pitkittäisiä tai poikittaisia iskuja, tämä peli on kyllä moven saralla onnistunut. Taistelu asiaan saadaan sentään jo vähän apua kun päästään pelissä vähän eteenpäin. Sillä erilaisia varusteita ja taistelutaktiikoita saadaan aika paljon lisää pelin edetessä, se värittää aika mukavasti muutoin tylsää perusmättöä. Mutta sääli on että liian usein taistelu vaikeutuu, vääristä syistä. Kameraa ei itse voi kovinkaan kaksisesti liikuttaa, vaan liian heikosti, etenkin kun Aragorn lukkiutuu taistelussa kohteeseen, kun itse yrittäisi rikkoa tynnyreitä, se on hyvin häiritsevää kun hahmo yhtäkkiä pomppaa ihan väärään suuntaan.
Varusteissa on kyllä vaihtelua ja maailmoissa on myös aika lailla tutkittavaa, sillä kerättävää riittää aivan tuhottoman paljon ja sivutehtäviäkin on mukana aivan kiitettävästi. Tässä kohtaa on pelintekijöillä ollut yhtäkkiä jo vähän kiinnostustakin. Tekemistä riittää ja peli ei ole lyhyt, maita on ja osa niistä on aivan törkeän laajoja ja maisemissa grafiikka on sitten jo edukseen. Tutkimista tulee myös sivutehtävissä jotka eivät nekään ole aina sitä ihan peruspuuroa, turhan usein tosin ovat.
Tämäkin on tosin onnistuttu tärvelemään aika lahjakkaasti. Kartta pelissä on paikoin suhteellisen vaikea selkoinen, mutta siitä syy menee sitten kyllä itse maastoon. Maastossa on paljon kohtia jotka ovat suoria seiniä, tai sitten näkymättömiä seiniä. Kartasta ei siis ota kovinkaan usein selvää, milloinkaan muulloin, kuin silloin kun suunnistaa minne on menossa. Tätäkään ei juuri tarvitse sillä nappia painamalla saa aikaan Ninja Gaiden tyylisen suunnan antavan merkin. Mutta kartta ei ole mitään verrattuna itse maastoon joka on vielä enemmän suoraan vessanpöntöstä. Sekin johtuu lähinnä niistä perusvirheistä, jotka ovat nykypäivänä jo omasta mielestäni pelaamisen kardinaalimunauksia.
Maastossa on selvää laiskuutta havaittavissa kun alkaa liikkua, sillä jotkut mäet näyttävät aivan siltä että niitä pääsisi kulkemaan mutta turha luulo, ylös ei mennä ja osa kivistä ja risuista on niin suuria esteitä, että niistäkään ei ohi mennä, kun hyppynappia ei ole. Lisäksi jotkut kolot ja kivien välit ovat sellaisia että niistä ei mahdu, vaikka rako selvästi on olemassa, mutta vieressä on sitten samanlainen kolo, josta kyllä mahtuu kulkemaan. Laiskaa touhua.
Kerättäviä tavaroita ovat maailmat täynnä ja niitä saa joskus etsiä ihan kunnolla, sillä Aragorn ei kaikkia esteitä osaa siirtää, vaan saatetaan paikoin tarvita vähän taikavoimaa, se ei sitten ole enää ihan itsestään selvää että miten se hoituu. Varusteita ja keräiltäviä on pitkin maailmaa ja osa boostaa Aragornia, osa Gandalfia, osa on vain nippelitietoa ja osa on rahaa, tässäkin on omat kompastuskivensä. Ilman kentistä löytyviä Palantireja, etsiminen saa aivan uuden vaikeuden, Palantir nimittäin näyttää kaikki paikat joissa esineitä on.
Tekemistä pelissä on yllättävän paljon, siihen se kaikki aika on ilmeisesti käytetty. Aragornin matkassa päästään tekemään tehtäviä mm. Rivendelissä, ennen kokousta ja voin sanoa että oli jopa yllätys että niinkin heikolla toteutuksella on tullut niinkin paljon sivutehtäviä. Se tosin on laiha lohtu sillä niiden toteutus on liian usein suhteellisen mielikuvituksetonta.
Sormusten herralle peli on uskollinen, avainkohtaukset ja hahmot ovat mukana ja laajuutta on yllättävän paljon. Mutta kun nyt vain todetaan että kylmä fakta on se, että peli on; LIIAN USEIN: Puuduttuva, hätäisesti tehty ja jokseenkin heikon näköinen, niin ei se tekeminen, olisi sitä kuinka paljon tahansa, sentään kaikkea pelasta.
Tämä on peli joka on suunnaton pettymys, vaikka se ei todellakaan ole niin huono kuin monet muut pelit. Idea on erittäin hyvä, Aragorn on loistava hahmo ja pelissä on paljon kaikkea mikä olisi, paremmin tehtynä luonut aivan loistavan pelin, mutta lopputulos on silkkaa rahastusta (tosin halvalla sain) ja todella suuren potenttiaalin hukkaan heittämistä.
Peli ei todellakaan ole älyttömän huono, se on laaja ja tarjoaa paljon puuhaa. Isoin juttu mikä siinä ärsyttää on se, kuinka hyvä se olisi voinut olla. Idea vain vetää puoleensa niin paljon. Muun nimen alla ja Sormusten herra viittauksen poistamalla, peli melko varmasti olisi ollut vielä huonompi, mutta nyt se sentään tarjoaa faneille jotakin. Pelissä on tunnelmaa ja kokonaisuus toimii ehdottomasti. Sormusten herrojen tunnelma on läsnä. Peliltä odotin itse ehkä liikaa, se kuitenkin tarjoaa Sormusten herran tarinan sen hahmon ohjaksissa, jonka ohjaksissa sen haluankin kokea. Peli on ihan hyvä, mutta se olisi vain voinut olla niin paljon parempi.
On vaikea sanoa mikä pelin todellinen arvosana olisi, sillä vaikka siinä on paljon miinuksia niin siinä on silti niin paljon hyviäkin osa-alueita, että ei sitä voi kovin huonoksikaan peliksi luonnehtia. Kiitos siitä aihealueelle ja päähamolle. Pelistä olisi hauska pitää vielä enemmän, mutta kaikkea potentiaalia ei vain ole käytetty.
+ Idea
+ Aragorn ja Taru Sormusten Herrasta
+ Laajuus
+ Tunnelma
- Heikko toteutus niin monella osa-alueella.
- Grafiikka
- Loistavan idean torppaus
- Laiskuus
Arvosana: 6
Lord of Lords
Vastaa siteeraten
