Kirjoitustyylinne

[tuure]

Haluaisin tietää, mikä on teidän kirjoitustyylinne, kun luotte tekstiä? Siis ei mitään aineistokirjoituksia tai historianaineita, vaan ihan omaa, fiktiivistä tekstiänne.

Minä kirjoittelen fiilis-pohjalta... Saan vain yhden idean, jonka ympärille luon tarinan; näin tein esim. FF8 fanficini kanssa... Loin yhden pienen ajatuksen ympärille kokonaisen tarinan..

Mutta entäpä te? Toivottavasti Gabriel eksyisi tänne vastaamaan, sillä sijoitan hänet lempifantasiakirjailijoitteni joukkoon, heti Raymond E. Feistin ja Weis/Hickmannin jälkeen..  



Edited by penetrator on 23.4.2002 15:37

[Ren]

Oli kyseessä sitten sarkastinen pakina, asiateksti tai fiktio (jota käytän kyllä vain välikappaleena, en kirjoita fiktiota fiktion vuoksi), niin aina tulee haudottua pari viikkoa ja sitten kertaistumalta paperille.

Hyvänä esimerkkinä tein yhden isomman omia ajatuksia sisältäneen työn kouluun tuossa muutama viikko sitten, kirjoitin 14 sivua täyttä settiä yhdessä 16 tunnin putkessa. Kaksi päivää korjailin, ja taisin muuttaa parin kappaleen paikkaa ja kirjoittaa pari uutta lausetta.

Hullut luovuuspuuskat ovat pop

[Crow]

Yleensä saatuani muutamia pieniä ideoita, alan mielessäni niistä kehitellä jotain. Ja kun joku rakenne on kasassa, alan kirjoittaa. Mutta vielä ei ole yhtään kunnon tarinaa kasassa prkl.

[David A. Mage]

Hmm.. Katsotaanpas.. Aluksi saan ideoita läjäpäin, luon hahmot ja väsään niistä kuviakin, sitten aloitan, ja kun paperille tai ruudulle ei synny minkäänlaista siedettävää alkua, niin koko idea lähtee käsistä ja lentää romukoppaan... Yksinkertaista, eikös?



Edited by David.A.Mage on 23.4.2002 20:30

[Gabriel]

Penetrator, eksyinhän minä.

Aloitus lähtee tietenkin inspiraatiosta, kirjallisuuden maailmassa mikään ei ole varsinaisesti omaa. Kaikki on otettu vaikutteina jostain, muitten kirjoittamista kirjoista, näkemistä leffoista, kuulemista musiikkikappaleista, jonkun lausahduksista tai jopa omista unista. Käsitettä 'omaa' ei kirjallisuuden maailmassa perustasolla ole. Tolkienkin oli varmaan lukenut irlantilaisen myytin jos toisenkin ennen kuin aloitti TSH:n kirjoituksen.

Sanonpahan vain, että NT sai alkunsa kiitos DC:n Khellendros-nimisestä lohikäärmeestä. En varsinaisesti ottanut siitä mikään, lohikäärme antoi ajatuksen lohikäärmeestä ja kaikki muu rakentui sen ympärille. Jos tietää haluatte mikä lohikäärme se on, niin se esiintyy NT:n ensimmäisessä kappaleessa kenraali Carselin ratsuna.

Kaikki Aziin liittyvät tarinat ovat lähteneet - niin yllättävää kuin onkin - Harry Potterista. Tai tarkemmin sanottuna Voldemortista. Joku kertoi kerran kuinka kylmä hahmo oli Voldemort ollut Liekehtivässä Pikarissa ja minäpä päätin pistää kertaheitolla paremmaksi. Loput kehittyy päässä.

Kun jotkut kirjailijat tekevät hahmoista sangen stereotyyppisiä, Rowling hyvänä esimerkkinä, yritän minä saada hahmoihini mahdollisimman monta ulottovuutta. NT:n ensimmäisissä kappaleissa ei sitä huomaa, mutta alan vähitellen muokata persoonia yhä enemmän aitojen ihmisten kaltaisiksi. Paha ei ole välttämättä paha (katsokaapa Element Controllers, sivu 18 ) ja hyvästä löytyy joskus piirteitä, jotka saattavat harmittaa joitakin mustavalkoisia lukijoita aika lailla.

Ympäristön kuvailu onkin sitten rutkasti vaikeampaa, koska ympäristö ei kommunikoi samalla tavalla kuin ihmiset. Ensimmäinen jonka onnistuin luullakseni hyvin kuvailemaan oli Endelgan-torni stoorissa nimeltä Endelganin Tarkoitus (löytyy sieltä fiktiosta taaempaa).
Tässä teille pätkä eräästä pikku tiedostosta, joka on kovallani ja jota en ole viitsinyt laittaa foorumeille, tuskin laitankaan:

Ja kun hän melankolian ja oman kyvyttömän surkeutensa murskaamana lipui hitaasti pitkin salin lattiaa sai ympäristön mahtavuus hänelle aikaan kylmäväreitä. Tämän valtavan salin katto oli niin korkealla, ettei sitä nähnyt vaan ylhäällä oli pelkkää pimeyttä ja korkeista kapeista ikkunoista lankesi alaspäin verenpunaista valoa, joka kuitenkin hajosi jo monen kymmenen metrin korkeudessa. Ikkunoitten lähelle muodosti valo punaisia laikkuja ja karvaita varjoja, mutta alhaalla oli koko tämä monumentaalinen sali kuoleman kaltaisen kevyen ja kylmän harmauden peitossa.

Vielä hankalampia ovat tapahtumat, pitää muistaa mitä kunkin on tehtävä, jotta kappaleesta tulisi onnistunut ja pitäisi muistaa vielä sopiva tapahtumien kulku. Taistelu on useimmiten erittäin hankala kuvailla tehoavasti.

Jokaisella on oma tapansa kirjoittaa ja omat avainsanansa joihin koko tyyli nojautuu, omiini kuuluvat ainakin:
Mahtipontisuus, melodramaattisuus, tylyys ja tunnelma. Ilman sopivaa tunnelmaa romahtaa koko korttitalo kasaan ja koko jutusta tulee pelkkä kasa tiedätte-kyllä-mitä. Loistava tunnelma tarvitsee juuri sopivan määrän erityyppisiä tyylejä ja sopivaa kuvailua.


Noh, entä te?

[absinthe]

Minulla on yksi isompi ''projekti'' meneillään ja sitten hetken mielijohteesta väsäilen kaikenlaisia turhia ja turhempia juttuja. Projekti siinä mielessä että min teen tosiaan pitkää ''kartoitusta'' hahmoista, paikasta jne... P MUtta juoni ja ideat muuttuvat tietysti matkanvarrella.

Yleensä olen aika laiska kirjoittamaan mitään ylös, vaikka saisinkin hyviä ideoita. harmi sinänsä.



Edited by Ally on 01.5.2002 20:15

[Potri]

Rajoita vähän Ally. Tuon värin käyttö on kuin kirjoittasi liidulla printtipareperille.

se siinä on ideana


Minullakin on vähän sama juttu Kuin D.A.Magella. Tulee päähän vaikka kuinka paljon ideoita jotka vaikuttavan erinomaisilta ja joista voisi väkertää vaikka kuinka hienon, vaikuttavia tapahtumia ja henkeäsalpaavia käänteitä täynnä olevan tarinan. Sitten kun päästään itse kirjoitusvaiheeseen huomaa että tavaraa ei meinaa millään päästä ruudulle. Ja vaikka jotain saisikin aikaan, työn ilon voi pilata olemalla rehellinen itselleen ja lukea tekstin uudelleen läpi huomatakseen että koko juttu on löyhästi kerttottu, surkeasti muotoiltu, vailla ideaa... okei... täysi sonta.
Tämän jälkeen voi todeta, ettei ainesta minkään luokan kirjailiaksi ole ja mennä pelaamaan jotain unohtaakseen koko jutun.
Tietenkin voi säästää aikaa ja mennä suoraan pelaamaan.



Edited by Ally on 23.4.2002 21:51

[tuure]

Originally posted by Gabriel @ 23.4.2002 20:44
Loistava tunnelma tarvitsee juuri sopivan määrän erityyppisiä tyylejä ja sopivaa kuvailua.

Amen. Joskus kun kirjoittelin FF8 fanficia, niin innostuin kuvailusta niin kauheasti, että unohdin missä kohtaa olin juonessa menossa... Silloin saatoin hyvinkin kirjoittaa 4-5 tuntia päivässä, kun olin lomalla... Nytkin haluaisin ruveta pieksemään FF7: Post Jenovaan lisää lukuja, mutta muut porukat nukkuu jo ja huomenna on koulua... Harmillista, että kirjoittaminen voi imaista ihmisen näin totaalisesti valtaansa... Olis ihanaa kirjottaa lisää, muttei voi! Täytyy ajatella muutakin elämää.

[solid snake]

no joo.. mä kirjotan sitä mitä sattuu tuleee päähän.. jaan joskus semmosii kirjotus kohtauksii. tykkään kirjotella englanniksi kaikkee mielenkiintosta ja sekopäistä esim:

Don't rely on what you see, I might look childish and inocent but what I've went through all those years turned me into something I don't want to be, I try to keep this all inside, but one day I will snap out and quit this game without having the time to tell the world how I feel. No matter what, believe in your feelings wheter they are good or bad. Be spontaneous and live as if your passion would die tomorrow. Because if you dont you will regreat your life. Just live your life the fullest and you will see that your life wasnt meaningless...

BY: Solid Snake

[Lumba]

Mulla on projekti menossa, kirjan yritelmä, joka tuskin ikänä valmistuu..   Ja se lähti piirrustuksesta. Piirsin jotain, ja aloin väsätä sen hahmon ympärille jotain ihme juttua jne.
Ja sitten vaan välillä tulee semmonen tunne, että tästä mä voisin kirjottaa jotain.
Kun kirjotan, ni sitä tekstiä tulee kerralla paljon, tai ei ollenkaan.

[Flaming Amarant]

Tyylini? Sekava, tosi sekava. Tai no siihen vaikuttaa tietenkin senhetkinen mieliala, olo, aika, paikka, kosteusprosentit, äänet ympärillä. Joskus saan ihan järkevää tekstiäkin aikaan. :/

[Malokan]

Vaihtelee melkein tarinoittain. Joskus saan hyvän idean minkä ympärille teen tarinan, joskus taas vain kirjoitan.
Yleisesti tarinani ovat masentavia. Kaikki kärsivät ja kukaan ei ole onnellinen.

[Moppi]

Tarinat alkaa jostain pienestä oivalluksesta, sitten pyörittelen niitä päässä jonkun aikaa (kuten tällä hetkellä pyörittelen seuraavaa kappaletta nimettömään tarinaani) Ja sitten tartun näppäimistöön, emmin niitisen minuuttia, jonka jälkeen tarina "imaisee" minut enkä pysty lopettamaan. Tosin joskus tulisi liian paljon tekstiä, liian väsyneenä, päähän pinttyneenä ajatus "tämä on pakko saada valmiiksi" Ja tulos tulee olemaan vähemmän hyvä. (Lukekaapa huviksenne topicista "Ensimmäinen tarinani" kolmannen kappaleen viimeinen jakso,joka menee kutakuinkin näin: ja sitten hän teki sitä ja tätä, sitten hän meni sinne ja sitten hän teki sitä ja tätä mistä seurasi sitä ja tätä.... en ollenkaan pitänyt siitä)

[Blank]

Ihan vaan tunnepohjalta. Saan fiiliksen hyvästä ideasta ja siitä se syntyy. Esimerkkinä voidaan pitää Talaraa, joka on hetken mielijohteesta luotu maailma, jolla on omat tarinansa. Olen mielestäni tuonut sen tännekkin ja se löytyy (jos löytyy) nimellä Talara minun maailmani - minun tarinani. Mutta siis ihan hetken fiiliksestä. Tai sitten niin että otan jonkun hyvän kirjan, tutkin sitä ja alan kehittää sen ideaa. Yhtäkkiä idea vaihtaa maailmaa, henkilöitä sun muuta sellaista. Lopulta se on täysin uusissa puitteissa ja pistän sen paperille. Mutta kyllä minä yleensä otan vain lapun, mietin ja se on siinä. Tai piirrän karttaa, laajennan sitä ja teen sille tarinan.



Edited by Blank on 25.4.2002 15:10

[Noirre]

Noh tuota ja tuota.

Kirjoitan kaikki asiatekstit sarkastisesti... Fiktio tulee tunnepohjalta. Asia jonka ympärille tarinani rakennan on joskus pelkkä lause.