Musta torni

[The_Sipi]

Eri kyseessä on Stephen Kingin kirjoittama fantasiasaaga, joka on ihan erityyppistä kuin mihin Kingin tuotannossa on totuttu. Ei tämä välttämättä päihitä David Eddingsiä tai Tolkieniä ja mitä niitä muita onkaan, mutta kuitenkin ihan mukiinmenevää fantasiaa, jossa sekoitetaan niin nykyaikaa kuin toista aikaakin (ehkä jopa tuhansia vuosia meidän ajastamme eteenpäin). Tämä saagahan on seitsemän kirjan mittainen ja niistä on suomennettu neljä. Kolme muuta on julkaistu/julkaistaan tämän vuoden aikana Yhdysvalloissa, joten noiden suomennoksia saa odottaa, mutta niitä odottaakin sitten vesi kielellä.

Ai mitä mieltä minä olen tästä saagasta. No, ensimmäinen kirja (Musta torni I) ei ollut niin hyvä, kun siinä kaikki oli vielä niin epäselvää, mutta toisen kirjan(Musta torni II: Kolme korttia pakasta) olin myyty mies ja kolmas kirja (Musta torni III: Joutomaa) menikin sitten alta aikayksikön ja nyt odottelen, että tulisi tuo tilaamani neljäs kirja (Musta torni IV: Velho) kirjastoon. Sen jälkeen joudunkin odottelemaan pitkän aikaan, ennen kuin pääsen loppuja lukemaan. Eli ne, jotka ei ole näitä vielä lukenut, niin odottakaan ainakin vuosi, ennen kuin rupeatte lukemaan oita, sillä muuten saatte odottaa liian kauan, että pääsisitte jatkamaan lukukokemustanne.

[Gabriel]

Ei tämä välttämättä päihitä David Eddingsiä tai Tolkieniä ja mitä niitä muita onkaan, mutta kuitenkin ihan mukiinmenevää fantasiaa

Ja vitut! Musta torni on kaikista paras!

Mielipiteeni tulikin tuossa aika hyvin esille. Aika moni henkilö tietääkin, miten kovasti pidän Mustasta tornista, sillä onhan se kuitenkin lempikirjasarjani. On totta, ettei se vastaa läheskään perusmielikuvia Kingin tuotannosta, mutta se ei ole ainakaan paha asia. Tämä synkkä satu on kirjoitettu todella hyvin ja pidän siitä paljon, enkä voi sanoa ettenkö olisi ottanut siitä vaikutteita omiinkin kirjoituksiini. Musta torni kannattaa ehdottomasti lukea.

Niin, ja osat V: Wolves of the Calla ja VI: Song of Susannah on jo julkaistu Suomessa, englanniksi tosin. Näin kummatkin Akateemisessa Kirjakaupassa, eikä englanninkielisyys estänyt minua ostamasta niitä heti. Sitä taattua Mustaa tornia nekin ovat, eli erinomaisia.

[The_Sipi]

Ja vitut! Musta torni on kaikista paras!

No, siis, henkilökohtaisesti olen pitänyt Mustasta tornista enemmän kuin pidin TSH:sta, joka sekin oli ihan hyvä, mutta sanoin tuon Tolkien&Eddings viittauksen nimen omaan niitä varten, jotka ovat lukeneet enemmän fantasiakirjoja kuin minä (joka en ole lukenut muita kuin TSH:n). Siksi minulla olikin tuo välttämättä tuossa lauseessa, koska en todellakaan tunne fantasiakirjallisuutta juurikaan. Paljon kertoo jo se, että en todellakaan tiedä muita muita fantskukirjailijoita ku Tolkien&Eddingsin. Now you heard this, can you let me live?

[Luni]

Kaivetaan nyt tääkin hieno threadi täältä pölyyntymästä.

Mustat tornit ovat yksinkertaisesti parasta, mitä King on ikinä saanut aikaiseksi. Yhtä loistavaan suoritukseen ei kovin moni pystykään. Kingin kirjoitustyyli ja kieli on omaa luokkaansa ja pidän siitä oikein erityisesti. Se, mikä tekee Mustista torneista ehdottomasti muita Kingin kirjoja paremman, on tarinan ja miljöön ainutaaluisuus ja mielikuvituksellisuus. Vaikka muistakin miehen kirjoista paistaa ajoittain jopa hieman sairas mielikuvitus, niin missään muussa hänen teoksessaan ei ole yhtä ainutlaatuista ja hienoa uutta maailmaa, kuin näissä Mustissa torneissa. Sen lisäksi, että vaatii kekseliäisyyttä sijoittaa fantasiatarina villin lännen oloiseen maailmaan, vaatii myös suurta neroutta pistää sellainen miljöö toimimaan.

Henkilöt ovat myös erittäin hyvin ja hienosti suunniteltuja. Vaikka Mustat tornit eivät olekaan pääsääntöisesti mitään psykologista draamaa, joka pyrkisi luomaan lukijalle ajatuksia tyyliin: "Olipa tuo hieno oivallus ihmismielen toiminnasta! Olen sanaton!" niin henkilöt on onnistuttu saamaan hienon inhomillisen oloiseksi - itseasiassa esim. Roland on sen verran todellisen oloinen, että minusta tuntuu hieman loukkaavalta analysoida häntä kirjan henkilöhahmona (tai sitten se ei johdu henkilöien todentuntuisuudesta vaan siitä, että olen viimeinkin menettämässä ne viimeisetkin järjenrippeeni). Melkein jokaiseen keskeisessä osassa olevaan hahmoon voi myös jollakin tapaa samaistua ja se tekee lukuelämyksestä jollain tavalla "intiimimmän."

Ja mitä tuohon Tolkien-vertailuun tulee, niin ovathan Tolkienin saavutukset aivan ainutkertaisia, kun ottaa huomioon mistä lähtökohdista hän lähti kirjojansa kirjoittamaan. Ennen Tolkienia ei ollut minkäänlaista fantasiakirjallisuutta, joten mies joutui luomaan jotain täysin olemattomalta pohjalta, siksi Tolkieniin on vähän paha verrata. Jos kuitenkin asetetaan nämä kirjat samalle viivalle, sanoisin Mustat tornit paremmiksi.

[The_Sipi]

Tämä ketju oli näköjään hautautunut todella kauas, mitä ihmettelen todella suuresti. Hävetkää!

No eniveis, kahdeksas Musta torni -tarina on kuin onkin tekeillä: The Wind Through the Keyhole

Odotan vähintäänkin mielenkiinnolla.

[Yodhi]

Mitä? Kahdeksas osa? No, ei sentään kerro seitsemännen osan jälkeisistä tapahtumista, vaan neljännen. Joka tapauksessa, olisi nyt King voinut lupauksensa pitää ja jättää sarjan seitsemään osaan. No, kuka sitä nyt kultamunia munivasta hanhesta luopuisi...

Itse Mustasta tornista sitten. Luin ensimmäisen osan joskus kersana, enkä tykännyt, vaikka olin kova King-fani. Myöhemmin luin ensimmäisen, toisen ja kolmannen osan, ja tykkäsin enemmän. Sitten luin neljännen, ja tykkäsin kovasti koko sarjasta. Aloitin taas alusta, kun päätin lukea koko sarjan englanniksi viimeisen osan ilmestyttyä. Ja edelleen, neljä ensimmäistä osaa muodostavat hyvän kokonaisuuden, vaikka neljäs osa alkaakin jo ehkä vähän harhautua kolmen ensimmäisen osan tiiviistä ja mukaansatempaavasta kokonaisuudesta.
Mutta ne viides ja kuudes osa sitten... Olivat kovia pettymyksiä. Kingiin on onnettomuutensa jälkeen iskenyt jokin outo vimma puskea tarinoita vähän puoliväkisin, ja viides ja kuudes osa tuntuvat juuri sellaisilta: kuolevaisuutensa tajunneen miehen väkinäisiltä yrityksiltä saattaa lupaamansa tarina loppuun, vaikka inspiraatio on hukassa. Pidin myös Kingin itsensä ottamista tarinaan mukaan erittäin kornina ja surkeana yrityksenä saada faneja lukemaan kirjailijan muuta tuotantoa. Vaikka onhan se myönnettävä, erittäin monissa Kingin tarinoissa on yhteneväisyyksiä ja yhteyksiä samaan maailmaan. Siltikin, ukko tunkee omaa alter egoaan ylipäätään tarinoihinsa tai ihan itseäänkin tässä tapauksessa vähän liikaa mukaan. Omahyväisyys harvoin pukee kirjailijaa, eikä King ole poikkeus.

Kuudes ja seitsemäs osa olivat siis melkoista turhuutta kahlata läpi, ja hajoittivat mielestäni hyvän tarinan ja maailman ärsyttäväksi liirumlaarumiksi ja väkisinväännetyksi keskinkertaiseksi fantasiakauhuksi. Hahmojen persoonallisuudet alkoivat kiehtomisen sijaan ärsyttää, eikä kenenkään kohtalo ihan kamalasti jaksanut enää kiinnostaa, ehkä Rolandia lukuun ottamatta.
Seitsemäs osa osoittikin sitten jo alun turhuuden jälkeen vähän merkkejä henkiinheräämisestä ja alkuperäiseen tarinaan palaamisesta, mihin olin tyytyväinen. Itse tarinasta en kyllä enää muista kovinkaan paljoa, mutta jos tunnelman muistan oikein, se palasi enemmän esim. ensimmäisen osan tyyliin, joka onkin näin jälkikäteen ajatellen ollut hyvinkin mukaansatempaava ja kiehtova, vaikken sitä alunperin osannutkaan arvostaa.
Loppu sitten olikin hyvin ristiriitainen. Tavallaan olin koko kirjasarjan ajan miettinyt, että tätä nyt ei vain voi lopettaa millään tavalla, joka tyydyttäisi minua, mutta varsinainen lopetus oli odotuksiini nähden oikeastaan aika hyvä. Vaikka helppo ratkaisuhan se oli, siitä ei mihinkään pääse. Tykkäsin kuitenkin siitä, että lukijalle jäi hyvin pitkälti avaimet tehdä omat päätelmänsä ja kuvitelmansa siitä, mitä tarinan jälkeen tapahtuu. En oikein keksi, miten tarinan olisi voinut loppujen lopuksi paremmin päättää. Diplomaattinen ratkaisu.

Kaiken kaikkiaan Mustasta tornista jäi ristiriitaiset tunteet. Vanhana King-fanina tahdoin nyt aikuisiälläkin palata siihen maailmaan, mihin joskus lapsena ja teininä ihastuin ja tempauduin niin hyvin mukaan, mutta King on kuitenkin menettänyt minulle vetovoimaansa merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana, eikä Musta torni kyennyt tuomaan sitä takaisin, vaikka yritys oli joissain kohdin hyvä. Ensimmäisissä osissa oli mielestäni lupausta niin paljon, että jos sarja olisi kyennyt kehittymään niiden suuntaan, siitä olisi voinut tulla todella mahtava, mutta ruuti loppui neljännen osan tienoilla, ja tarina lähti kehittymään väärään suuntaan, etääntyen alun maailmasta tyystin. Loppu nosti tasoa taas jonkin verran, muttei ihan kuitenkaan kyennyt lunastamaan lupauksiaan, eikä Musta torni päässyt yltämään suosikkitarinoideni joukkoon.

Ehkä olen vain kasvanut Kingistä ulos.